Aloitteleva pianisti on voinut jo perehtyä musiikin teoriaan, ehkä hän tunnistaa jo yleisimpiä nuotteja, ja yleisimmät soinnutkin voivat olla jo hallussa. Nämä muodostavat jo vankan pohjan soittajana kehittymiselle. Seuraavana voisikin olla aika tutustua skaaloihin eli sävelasteikoihin – monet käyttävät niitä sormien lämmittelyssä ennen varsinaista esitystä, mutta niiden avulla voi myös tehostaa sormien liikkuvuutta sekä harjoitella harmonioita.

Pyrimme tässä artikkelissa vastaamaan seuraavaan kysymyksiin:

  • Mitä asteikot ovat?
  • Miten niitä voi harjoitella?
  • Miksi niitä kannattaa harjoitella?

Pianotunteja Helsinki kenties kiinnostaisi sinua?

Parhaat opettajamme saatavilla aiheessa Piano
Elise
5
5 (4 arvostelua)
Elise
35€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Tiia
5
5 (3 arvostelua)
Tiia
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Mikko
Mikko
12€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Jenna
Jenna
35€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Maria
5
5 (1 arvostelua)
Maria
45€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Kasper
Kasper
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Juuso
Juuso
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Pekka
Pekka
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Elise
5
5 (4 arvostelua)
Elise
35€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Tiia
5
5 (3 arvostelua)
Tiia
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Mikko
Mikko
12€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Jenna
Jenna
35€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Maria
5
5 (1 arvostelua)
Maria
45€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Kasper
Kasper
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Juuso
Juuso
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Pekka
Pekka
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Hyppää kyytiin!

Mitä asteikot ovat?

Musiikin teoriassa sävelasteikko tarkoittaa sävelkorkeuksien sarjaa, duureja tai molleja, jotka koostuvat peräkkäisistä äänistä. Sävelasteikon keskiössä on sen sävelten keskinäiset korkeuserot – sävelasteikko voi joko laskea tai nousta.

Käsitellään C-duuriasteikkoa esimerkkinä: se on yksi yleisimmistä asteikoista ja koostuu sävelistä c, d, e, f, g, a, h ja c. Sen yleisyys ja helppous perustuu siihen, ettei asteikossa ole korotettuja tai alennettuja säveliä. Pianon kohdalla sen sävelet osuvat siis valkoisille koskettimille.

Sävelasteikon korkeuserot voidaan ilmaista sävelaskelten avulla, ja perussävelestä alkaen ne ovat 1–1–½–1–1–1–½. C–d-väli on siis kokosävelaskel ja e–f-väli puolisävelaskel. Tässä voi käyttää apuna pianon koskettimia: valkoisen ja sitä lähimmän mustan koskettimen välinen ero on puoliväliaskel, mutta e:n ja f:n välissä ei ole mustaa kosketinta, joten sävelaskel on kokonainen. Tämän säännön avulla voit etsiä pianon koskettimistolta myös muut duuriasteikot: etsi ensin asteikon perussävel ja paikanna sitten kaavan avulla sen muut sävelet.

Pianon eri osa-alueita, kuten asteikoita tai nuottien lukemista, harjoittelee parhaiten pianonopettajan johdolla.

Henkilö kävelemässä portaita ylös
Sävelten välisiin korkeuseroihin eli intervalleihin kannattaa perehtyä pianonsoittoa aloittaessa. (Kuva: Unsplash/ Ruffa Jane Reyes)

Miten duuri- ja molliasteikot eroavat toisistaan?

Jos taustalta ei löydy juurikaan musiikin teoriaopintoja, kysymys voi vaikuttaa kimurantilta. Käytännössä vastaus on kuitenkin yksinkertainen ja liittyy äänten soinnikkuuteen.

Duuriasteikon korkeuserot voidaan erotella intervallien (tässä tapauksessa puolikkaiden ja kokonaisten sävelaskelten eli sekuntien) avulla: 1–1–½–1–1–1–½, kuten edeltä kävi ilmi. Jos tätä järjestystä muuttaa, asteikon luonne muuttuu eikä se ole enää duuriasteikko.

Duurin ja mollin voi erottaa myös helposti korvakuulolla: duuriasteikot kuulostavat ensisijaisesti iloisemmilta kuin molliasteikot, jotka ovat melankolisempia ja surullisempia.

Duuriasteikot pähkinänkuoressa

C-duuriasteikko on ensimmäinen moderni duuriasteikko, joka tunnettiin erityisesti ennen vanhaan joonisena moodina. Moodit tarkoittavat kirkkosävellajeja, joita käytettiin alun perin keskiaikaisessa gregoriaanisessa musiikissa.

Tänä päivänä duuriasteikot ovat erityisesti popmusiikissa molliasteikoita yleisempiä, ja C- sekä G-duuriasteikot lienevät niistä yleisimmät. Säveliä paikantamiseen ei tarvitse muistaa muuta kuin duuriasteikon intervallisääntö perussävelestä alkaen.

Tässä muutama yleinen duuriasteikko:

  • C-duuriasteikko: c–d–e–f–g–a–h–c
  • G-duuriasteikko: g–a–h–c–d–e–f#–g
  • D-duuriasteikko: d–e–f#–g–a–h–c#–d
  • E-duuriasteikko: e–f#–g#–a–h–c#–d#–e
  • F-duuriasteikko: f–g–a–h–c–d–e–f

Asteikkoja tarkastelemalla voi huomata tietyn kaavan, ja harjoittelun avuksi kannattaa hankkia sävellajitaulukko, josta näkee kätevästi ne koskettimet, jotka kuuluvat kuhunkin asteikkoon.

Henkilö soittamassa pianoa ulkona auringonpaisteessa
Duuri luonnehditaan usein iloiseksi ja aurinkoiseksi sävellajiksi, mutta todellisuudessa tunnelma muodostuu monista eri tekijöistä. (Kuva: Unsplash/OC Gonzalez)

Molliasteikot pähkinänkuoressa

Molliasteikot koostuvat duuriasteikkojen tapaan seitsemästä sävelestä. Musiikin teoriaan perehtyneet tietävät, että molli voidaan jakaa kolmeen erilaiseen muunnelmaan: luonnolliseen, harmoniseen ja melodiseen molliin. Tässä artikkelissa käsittelemme poikkeuksetta luonnollista mollia. Molliasteikon sävelten korkeuserot sävelaskelina ovat seuraavat: 1–½–1–1–½–1–1. Molli- ja duuriasteikoissa intervallit ovat siis erilaiset ja eri järjestyksessä, mutta molemmille ominaista järjestystä voi hyödyntää uusiin asteikoihin tutustuessa.

Jos C-duuri on yleisin duuriasteikko, a-molli on molliasteikoista yleisin. C-duuri ja a-molli ovat myös rinnakkaissävellajeja eli ne koostuvat samoista sävelistä ja niillä on sama etumerkintä. Rinnakkaissävellajien sääntö on yksinkertainen: duurin kohdalla se on molli, jonka perussävel on duuriasteikossa kuudentena. C-duuriasteikko on siis c–d–e–f–g–a–h–c, joista kuudes on a. Mollin rinnakkaissävellaji on puolestaan duuri, jonka perussävel on molliasteikon kolmas sävel. Täten a-molli on a–h–c–d–e–f–g–a.

Duuri- ja molliasteikoiden lisäksi on myös monia muita asteikoita, kuten aiemmin mainitut moodit, blues-asteikko, pentatoninen asteikko ja kokosävelasteikko. Niillä kaikilla on omat sääntönsä ja yleiset käyttötarkoituksensa, mutta tässä kohtaa aloitteleva pianisti voi keskittyä duuri- ja molliasteikoihin. Miten niitä kannattaa sitten harjoitella?

Vanha, kulunut piano
Pianon pitkä historia ulottuu 1700-luvun alkupuolelle. (Kuva: Unsplash/Peter Herrmann)

Asteikkojen harjoitteleminen

Sävelasteikot eivät ole sen vaikeampia tai helpompia harjoiteltavia kuin muutkaan pianonsoiton osa-alueet. Niiden oppiminen vaatii siis säännöllistä harjoittelua ja motivaatiota.

Oletko koskaan kuullut perheenjäsenesi tai vaikkapa naapurisi soittavan yhtä ja tiettyä kaavaa uudestaan ja uudestaan, kenties nousevassa ja laskevassa kaavassa? Hän mitä todennäköisemmin harjoitteli astekoita.

Tässä meidän vinkkimme skaalojen harjoitteluun ja soittamiseen:

  1. Soita asteikoita 15–20 minuuttia joka päivä. Säännöllistä harjoittelua ei voi painottaa liikaa. Jos haluat oppia asteikot ulkoa, säännöllinen ja lyhyt harjoittelu kannattaa. Asteikoita on monia, yhteensä 24 (12 duuri- ja 12-molliasteikkoa), joten niitä kannattaa lähestyä pienin askelin. Keskity maksimissaan kahteen asteikkoon yhdellä kertaa ja harjoittele niitä niin kauan, että ne tulevat selkärangasta.
  2. Harjoittele sormituksia. Jokaiselle asteikolle löytyy tietty sormijärjestys, joilla se tulisi soittaa. Säännöt eivät ole tuulesta temmattuja, vaan ne takaavat mahdollisimman luontevan ja rennon soittamisen. Lähtökohtaisesti sormijärjestykset on suunniteltu niin, että kättä ei tarvitse turhaan siirtää. Tutustu siis asteikoihin ja niiden sormituksiin ja harjoittele niitä huolella. Jos asteikoita soittaa miten sattuu, mukaan saattaa tarttua epäpuhtauksia, joista voi olla vaikea oppia eroon.
  3. Keskity rytmiin ja tempoon. Asteikkojen harjoittelu kannattaa aloittaa tasaisella ja hitaalla rytmillä. Aloittelijalle tämä voi olla hankalaa, joten apuna voi käyttää metronomia – tarkoitus on, että asteikon sävelet ovat samanpituisia. Kun hitaampi soitto on hallussa, nosta tempoa asteittain. Siitä ei ole kuin hyötyä, jos pystyt soittamaan eri asteikot eri nopeuksilla, mutta tässäkin pitää painottaa huolellisuutta. Tärkeintä on, että asteikon saa soitettua oikein ja laadukkaasti; nopeus on ennen sitä toissijaista.

Näitä vinkkejä voi soveltaa ja hyödyntää myös yleisessä pianonsoiton harjoittelussa.

Henkilön kädet pianon koskettimilla
Jokaisen kappaleen ytimestä löytyy rytmi, ja jokaisen aloittelevan pianistin tulisi harjoitella rytmissä pysymistä. (Kuva: Unsplash/Elijah M. Henderson)

Yleisimmät soinnut ovat asteikkojen lisäksi asioita, joihin jokaisen aloittelijan olisi hyvä tutustua.

Miksi asteikkoja kannattaa harjoitella?

Monet käyttävät asteikkoja lämmittelykeinona, sillä eri asteikkojen soittaminen niille tarkoitetuilla sormijärjestyksillä vetreyttää sormia mukavasti esitystä varten. Niiden harjoitteluun on kuitenkin monia muitakin hyviä syitä.

Kun asteikot oppii soittamaan alusta asti oikein, sormien liikkuvuus paranee ja koordinaatio helpottuu. Asteikkoharjoituksilla voi siis hioa omaa soittotekniikkaa. Niiden avulla voi kehittää myös omaa rytmillistä tajua ja tasapainoa: oikeassa rytmissä pysyminen on olennainen osa pianonsoittoa, ja soitettavien sävelten tulisi olla tasapainoisia. Tasapaino ei tarkoita sitä, että kaikki soitettavat sävelet ovat aina yhtä voimakkaita, mutta pianistin pitää pystyä kontrolloimaan voimakkuutta.

Asteikkojen hallinta voi helpottaa myös uusien kappaleiden oppimista. Erityisesti klassisen musiikin kohdalla voi törmätä eri asteikkoihin, ja jos ne ovat jo hallussa, kappaleen pystyy soittamaan ilman erillistä sormitusharjoittelua. Lisäksi asteikot auttavat ymmärtämään musiikkia kokonaisuutena, sillä kappaleen melodia, harmonia ja soinnut rakentuvat tavallisesti tietyn asteikon sävelille.

Asteikoista on siis paljon hyötyä pianonsoitossa, mutta niitä kannattaa lähestyä rennoin mielin. Jokaisen pianistiksi pyrkivän tavoitteena tulisi olla oppia ne kaikki, mutta tätä ei aloittelevalta pianistilta vaadita. Lisäksi asteikkojen harjoittelu voi tuntua joskus yksitoikkoiselta, joten sitä kannattaa tasapainottaa itselle mielekkäillä harjoituksilla. Tähän auttaa myös säännöllinen mutta lyhyt harjoittelu, johon ei kerkeä puutua.

>

Alusta, joka yhdistää opettajat ja oppilaat

Ensimmäinen tunti ilmaiseksi

Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!

5,00 (1 arvio(t))
Ladataan...

Markus

Kieli-intoilija, kääntäjä ja sisällöntuottaja, jonka intohimoja ovat erityisesti kielet, kulttuurit ja urheilu.