Runo ei välttämättä ole vaikeaselkoinen, vaikka se ei yritäkään olla kansantajuinen. Riittää, jos teos avautuu niille, joille se on kirjoitettu.
S. T. Coleridge
Kirjojen lukeminen on monelle suomalaiselle vaikeaa. Pidemmille teksteille ei tahdo löytyä aikaa tai muut harrastukset vievät hauskuudessa voiton. Runous tarjoaa ongelmaan ratkaisun – ainakin paperilla. Kaunokirjallisuudesta poiketen runot pyrkivät herättämään ajatuksia ja tunteita tiiviisti erilaisten kielellisten keinojen avulla.
Runot mielletään kuitenkin harmillisen usein vaikeiksi ja työläiksi. Taustalla on yleensä kokemuksen puute ja kapea käsitys runoudesta. Vaikeus voi johtua myös runojen monitulkintaisuudesta tai "sekavuudesta". Runojen kauneus piilee kuitenkin juuri siinä, ettei niitä voi ymmärtää väärin!
Runoutta kannattaakin lähestyä rohkeasti pää edellä. Tämä blogiteksti esittelee suomalaisen runouden nykytilaa, mikä voi auttaa sopivien runojen etsintää. Pohdimme myös runojen merkitystä yleisellä tasolla ja sitä, miten niitä voi hyödyntää osana kielen oppimista.
Löydä juuri itsellesi sopiva suomen kielen opettaja jo tänään!
Mitä runous on?
Runouden määritteleminen on vaikeaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Runous eli lyriikka on kirjallisuuden lajeista vanhin. Sitä esitettiin alun alkaen tanssien ja laulaen, kunnes se kehittyi omaksi ja itsenäiseksi lajikseen.
Myös suomalaisen runouden juuret ulottuvat pitkälle esihistoriaan. Runous muodosti pitkään keskeisen osan sanataidetta, ja runot siirtyivät runonlaulajilta toisille muun muassa alku- ja loppusointujen sekä rytmien avulla.
Runous on muuttunut vuosisatojen ja -tuhansien saatossa paljon. Keskiajalla (n. 500–1500) se sai vaikutteita kristinuskosta, ja sen jälkeen eri taidesuuntaukset (kuten renessanssi, romantiikka ja modernismi jättivät) ovat jättäneet omat jälkensä.
Runoja onkin turha yrittää lokeroida: nykyrunous on hylännyt monet perinteiset tunnusmerkit, ja näin tullee tapahtumaan myös jatkossa. Vielä 1900-luvulla runot rakentuivat pitkälti rytmin, riimin ja runomitan varaan, kun taas nykyään suositaan vapaata mittaa.
Nykyrunoudella on toki muutamia piirteitä, joista sen tunnistaa:
Runo koostuu tavallisesti säkeistä (yksi lause tai itsenäinen ilmaus) ja säkeistöistä (useampi peräkkäinen säe), jotka on aseteltu tietyllä tapaa.
Runot ovat kautta aikain olleet kuvallisia. Ne sisältävät paljon kielikuvia, kuten symboleita, metaforia ja vertauksia.
Runot ovat nojanneet aikakaudesta riippumatta toistoon. Runot voivat toistaa esimerkiksi sanoja tai säkeitä.
Toisto on kaikille tuttua musiikista. Kappaleiden sanoituksissa käytetään monia samoja tehokeinoja kuin runoudessa, ja kertosäkeen voima perustuu juuri toistoon. Musiikki voikin toimia hyvänä porttina runojen maailmaan.
Muita tunnusmerkkejä ei juuri ole, ja suomalainen runous on tietyllä tapaa murroksessa. Riimit, maalaisidylli ja kansallisromantiikka ovat menettäneet hohtoaan, ja runoutta on tuotu aktiivisesti 2000-luvulle. Runoihin voi törmätä esimerkiksi somessa ja ne käsittelevät rohkeasti nykyajan ongelmia, mikä toivottavasti houkuttelee enemmän harrastajia runojen pariin.
Lukisitko kuitenkin mieluummin kaunokirjallisuutta? Tutustu siinä tapauksessa lukuvinkkeihimme!
Runojen kohdalla ei kannata miettiä lukunopeutta, vaan pääpainon tulisi olla runon sanomassa ja sen tulkinnassa.
Runouden merkitys
Runous on niin monimuotoista, että sitä voi lähestyä monesta eri vinkkelistä. Monet purkavat ja käsittelevät runojen avulla tunteita, mutta ne voivat mennä myös viihdykkeestä!
Itseilmaisu
Runot voivat käsitellä sitä, miten aistimme ympäröivää maailmaa, sekä millaisia ajatuksia ja tunteita se herättää. Runot ulottuvat usein myös pintaa syvemmälle. Runouden avulla voi päästä käsiksi maailmoihin ja tilanteisiin, johon tavallinen kieli ei tarjoa keinoja. Jos tavallisesta kielessä on musta ja valkea, runous esittelee niiden eri sävyjä ja harmaata.
Tunteiden käsittely
Jos tunteita on vaikea purkaa sanoiksi, runojen vapaus ja sääntöjen puute – tai säännönmukaisuus ja mitta – voivat auttaa. Tunteiden käsittely onnistuu molemmin puolin:
Runoilija
Runoja voi purkaa sydäntään ja yrittää herättää lukijoissa samanlaisia tunteita. Runoja voi kuitenkin tulkita monin eri tavoin, joten lukija saattaa kokea samat tai täysin eri tunteet kuin runoilija.
Lukija
Runot voivat tarjota vertaistukea: niitä lukemalla voi huomata, että muutkin ovat kokeneet samanlaisia ajatuksia ja tunteita. Tuskin on olemassa tilanteita, joita ei olisi puettu joskus runon muotoon.
Elämyksellisyys ja hauskuus
Runot voivat tarjota myös elämyksiä, rohkaisuja, elämänohjeita, viihdettä tai viihdykettä: oma suosikkiruno voi laittaa aamuisin hymyn huulille, ja vaikeassa paikassa humoristinen runo voi tarjota tärkeät naurut.
Runot palvelevatkin monia päämääriä, ja ihmiset lukevat ja kirjoittavat niitä eri syistä. Erityisesti lasten kohdalla runoissa korostuu hauskuus, minkä takia ne sopivat hyvin myös kielen ja lukemisen oppimisen tueksi.
Runous osana kielen oppimista
Kielenopetus pyrkii Suomessa kehittämään oppijan suomen kielen taitoja sekä moniluku- ja vuorovaikutustaitoja. Tärkeä osa tätä on ymmärtää kielen monipuolisuutta: kotona puhutaan eri tavalla kuin koulussa, matematiikan kieli on erilaista kuin biologian, ja lakikielen kiemurat ovat täysin oma lukunsa.
Runouden kieli on yksi näistä muodoista, joita käytetään eri tilanteissa eri tavoin. Runot auttavatkin lapsia ja nuoria ymmärtämään, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa puhua tai kirjoittaa, vaan kielen sopivuus riippuu käyttötilanteesta, puhujasta ja tavoitteista.
Runoudesta voi oppia myös tunteiden käsittelyä, ajatusten muodostamista ja ongelmanratkaisua. Tästä herää kysymys: mihin runojen teho perustuu kielen oppimisessa?
Leikkisyys ja riimit
Lapsi kehittyy kielenkäyttäjänä eniten ensimmäisen yhdeksän ikävuoden aikana. Lapset ovat uteliaita ja leikkisiä, mitä runot ja lorut tukevat: lapsi kiinnittää huomiota riimeihin ja hassuihin sanoihin, joita runot ovat pullollaan.
Lapsi kuuntelee myös mielellään sitä, alkavatko ja päättyvätkö sanat samalla äänteellä. Runojen leikkisä kieli rohkaisee lapsia kokeilemaan ja hulluttelemaan kielellä. Lisäksi runoista herää usein kysymyksiä ja ihmettelyä, mikä kannustaa tulkitsemaan ja muodostamaan omia ajatuksia
Opettavainen sisältö
Runoista voi saada myös paljon tietoa. Lastenrunoista voi oppia esimerkiksi ammateista tai eläimistä. Vaikka informaatio on tietotekstiä tiiviimmässä paketissa, tieto jää usein paremmin mieleen juuri mielenkiintoisten riimien, alkusointujen, toistojen ja muiden tehokeinojen avulla.
Sopiva pituus
Runot ovat usein lyhyitä, joten ne sopivat harjoitteluun hyvin. Lapsi jaksaa lukea ja kuunnella niitä, mutta se vaatii sitä, että runo on mielenkiintoinen. Tuttua aihetta on mielekkäämpää kuunnella, sillä sitä on helpompi ymmärtää. Joidenkin kohdalla vieraat ja oudot sanat voivat kuitenkin herättää mielenkiinnon.
Runoudesta on siis monia hyötyjä, kuten lukemisestakin.
Runoja hyödynnetään opetuksessa erityisesti lasten kanssa; monet aikuiset kokevat runot tylsiksi tai vaikeiksi, kuten myös nuoret, mikäli niihin ei ole lapsena tottunut. Lapset päinvastoin pitävät niistä, jos niitä käsitellään leikinomaisesti ja mielikuvituksellisesti.
Runoja ei tarvitse aina lähestyä pelkän kielen oppimisen kannalta, vaan välillä yhdellä iskulla voi listiä kaksi kärpästä. Jos tavoitteena on opetella Euroopan maat tai saksan kielen datiiviprepositiot, ne voi kirjoittaa runon tai lorun muotoon.
Japanin kulttuurin tutustuessa voi puolestaan kirjoittaa haikuja, ja haikujen tavujen laskeminen yhdistyy kätevästi matematiikkaan. Runous ei siis ole pelkkää kimuranttia kieltä, kansallisromantiikka ja suuria ajatuksia. Runous voi tarjota paljon vauvasta vaariin, ja sitä voi lähestyä kuten itse haluaa.
Ensimmäinen oma runo voi olla vaikkapa kauppalista, jonka visuaalinen muoto näyttää omenalta. Toinen voi käsitellä koulu- tai työpäivää ja nojata loppusointuihin. Jos runojen kirjoittaminen ei kiinnosta, runoja voi etsiä itseä kiinnostavista aiheista. Runoudelle ei ole sääntöjä tai raameja, ja se on juuri niin helppoa tai vaikeaa kuin itse haluaa.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
Sain paljon uutta tietoa runoudesta, ja kirjoittamisesta yleensä. Olen syksyllä aloittanut riimittelyn ja haluan oppia ja kehittyä kirjoittajana.
Hei Kari! Kiitos mukavasta kommentistasi. Tsemppiä! :)
Kiitos, Anri!
Mun tekstit on lyhyestä pitkään, riimillisiä ja proosaa. Tämä harrastus on tullut jäädäkseen, ja hyvä niin.
Inspiroivaa tekstiä, kiitos!
Aina, kun luen, mitä runous on, syntyy halu kirjoittaa.
Hei Kari! Kiitos kommentistasi. Onpas mukava kuulla. :)