Lukea-verbi on alkujaan tarkoittanut luettelemista ja lukumäärän laskemista. Vankilaan on menty lukemaan tiilenpäitä. Jos päiviä on vähän jäljellä, ne ovat luetut. Mummokin saattaa vastata "Totta kai, ei meillä lueta!", kun lapsi kysyy, saako ottaa toisen siivun kakkua.
Sittemmin lukeminen on vakiintunut tarkoittamaan tekstin lukemista, mutta nykyään voi lukea myös ajatuksia, peliä tai lääkäriksi. Sanan kehitys kuvastaa hyvin sen nykymerkitystä: enää ei riitä, että osaa lukea lauseita paperilta, vaan tieto pitää pystyä ymmärtämään ja tulkitsemaan eri tilanteissa eri tavoilla.
Äidinkielen opetuksessa painotetaan monilukutaitoa eli kykyä ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Toisaalta "lukemaanoppiminen" ei tarkoita pelkästään lukemisen mekaanista puolta vaan myös lukutottumuksia – sitä, että ottaa kirjan säännöllisesti käteen ja ehkä jopa nauttii siitä.
Lähestymme lukemisen oppimista tästä näkövinkkelistä: pohdimme ensin Suomea lukumaana ja lukutaidon konkreettista kehitystä, ja tarjoamme lopuksi vinkkejä, joilla lukuharrastusta voi tukea, tehostaa ja monipuolistaa.
Millainen lukumaa Suomi on?
Lieneekö toista kansaa, jonka kädessä kirja kuluisi enemmän kuin suomalaisen kourassa.
Antti Kukkonen
Suomalaisia on pidetty pitkään ahkerina lukijoina. Suomi keikkui 2000-luvun alussa PISA-testien kärjissä, ja monet maat ottivat suomalaisesta koulujärjestelmästä mallia. Missä nyt mennään?
Vuosina 2000 ja 2003 Suomi sijoittui PISA-testien piikkipaikalle lukutaidon osalta, mutta sen jälkeen käyrä on näyttänyt alaspäin. Vuoden 2018 testissä Suomi oli sijalla 7. Tytöt lukevat edelleen poikia paremmin, mutta molempien kohdalla lukutaito on heikentynyt.
PISA- ja PIRLS-testit (4.-luokkalaisten lukutaitoa mittaava testi) kertovat omaa karua kieltään lukuinnosta: suomalaislasten lukumotivaatio kuuluu kansainvälisellä tasolla häntäpäähän, ja vapaa-ajan lukuharrastuneisuus on laskenut Suomessa kaikista eniten. Osaamme siis lukea hyvin ja luotamme lukutaitoomme, mutta emme juuri tykkää siitä.
Tilastokeskuksen tutkimus tarjoaa sekin mielenkiintoista tietoa: kirjojen lukeminen on yhä yksi suomalaisten yleisimmistä harrastuksista ja jopa yleistynyt 2000-luvun alusta, mutta luettujen kirjojen määrä on laskenut merkittävästi. Vuonna 1981 noin 30 prosenttia oli lukenut vähintään 10 kirjaa viimeisen puolen vuoden aikana – vuonna 2017 vain 13 prosenttia.
Lukutaidon kehittyminen
Oletko koskaan miettinyt, miten oikeastaan opit lukemaan? Jotkut oppivat jo 4–5-vuotiaana, useimmat hieman myöhemmin esiopetuksessa tai ensimmäisen ja toisen luokan aikana. Alakoulun äidinkielen tunneilta voi muistua mieleen aakkoslaulut, oman nimen kirjoittaminen ja kaunokirjoitusvihko, mutta ei paljon muuta.
Lukemisen harjoittelu alkaa juuri kirjaimista:
Kirjaintuntemus on lukutaidon ensimmäinen askel: ensin opetellaan oman nimen aakkoset ja vähitellen loput.
Sitten kirjaimia aletaan liittämään äänteisiin. Suomi on siitä helppo kieli, että jokaista kirjainta vastaa tietty äänne.
Kun äänteet ovat tuttuja, niitä aletaan yhdistää tavuiksi.
Tavuja yhdistelemällä saadaan sanoja, ja sanoista edetään askel kerrallaan kohti lauseita, virkkeitä, kappaleita ja kokonaisia kertomuksia.
Kirjaimet, äänteet, tavut ja sanat sekä niiden hallinta luovat pohjan peruslukutaidolle. Lukutaito ei kuitenkaan yksin riitä luetun ymmärtämiseen, vaan siihen vaikuttavat muun muassa sanavaraston laajuus, sanojen merkitysten tunteminen, työmuisti ja lukustrategiat.
Näitä kaikkia harjoitellaan ja vahvistetaan läpi opiskelun, ja on tärkeä muistaa, että ne kehittyvät yksilöllisesti. Jotkut pystyvät lukemaan kokonaisia tekstejä heti alakoulun alussa, kun toiset harjoittelevat vielä kirjaimia.
Lukemisen herkkyyskautena pidetään 6–7 vuoden ikää, mutta jos lapsen lukutaito kehittyy hieman tavallista myöhemmin, sillä ei tutkitusti ole vaikutusta myöhempään oppimiseen tai koulumenestykseen. Etumatkasta on toki hyötyä erityisesti koulutaipaleen alussa, mutta tavallisesti erot kurotaan suhteellisen nopeasti kiinni.
Lukunopeudessa erot voivat säilyä pidempään, mutta siinäkin voi onneksi kehittyä. Koulumaailma antaakin kaikki tarvittavat avaimet lukutaidon kehitykselle. Lukuharrastuksen ja -innon kehityksessä vanhemmat ja koti ovat puolestaan tärkeässä roolissa.
Lukemiseen kannattaa panostaa, sillä siitä on monia hyötyjä!
Lukemaan oppimisen vinkkejä
Lukutoukat tietävät, ettei hyvää kirjan lukemista malta lopettaa. Kun oma suosikkisarja tulee päätökseen, se on suorastaan katastrofi. Vanhemman, opettajan tai tuutorin tulisi pyrkiä tarjoamaan lapsilleen tai oppilailleen samanlaisia kokemuksia. Tässä muutama käytännön vinkki avuksi:
1. Ohjaa lukukokemusta
Valmistautuminen on tärkeä osa lukemista. Ennen juoksulenkkiä on hyvä lämmitellä lihaksia – lukemisen kohdalla kannattaa lämmitellä aivoja ja mieltä, mikä onnistuu yksinkertaisten kysymysten avulla:
- Mitä teksti käsittelee?
- Mitä tiedän jo aiheesta?
- Miksi luen juuri tätä tekstiä?
Kaksi ensimmäistä kysymystä aktivoivat aiheeseen liittyvää tietoa. Kolmas pyrkii selventämään päämäärää: yhtä tekstiä voi silmäillä, toisesta voi etsiä tietoa ja kolmatta voi lukea ajatuksella. Auton ohjekirjasta voi lukea vain tietyt sivut, mutta sama ei toimi romaanin kohdalla.
Muutamia kirjoja pitää maistaa, jotkut pitää hotkaista ja jotkut harvat pitää pureskella ja sulattaa.
Francis Bacon
Kysymykset auttavat myös kokonaiskuvan hahmottamisessa. Vaikka aihe olisi vieras, tekstin sisällysluettelo, otsikko, kuvat ja kuvatekstit antavat vihiä sen sisällöstä. Myös kirjailija sekä ilmestymisaika ja -paikka voivat vaikuttaa siihen, miten tekstiä haluaa lähestyä.
Nappaa opettaja Superprofilta ja aloita suomen kielen kurssi!
2. Tarjoa vertaistukea ja yhteisöllisyyttä
Vertaistuki ja roolimallit ovat tärkeitä erityisesti nuorten lukijoiden kanssa. Monelle lukeminen näyttäytyy tylsänä harrastuksena, koska sitä tehdään yksin. Jotkut löytävät kirjasta ja sen tapahtumista yhteisöllisyyttä: hahmoihin tutustuminen ja samaistuminen voi viedä lukijan seikkailulle, mutta kaikkien kohdalla se ei toimi.
Lukuharrastus voi saada mojovan buustin vanhemmalta, opettajalta, sisarukselta tai kaverilta, joka on innostunut lukemisesta. Vertaistukea voi löytää myös kirjakerhoista tai lukupiireistä: vanhemmat voivat lukea lapsen kanssa tai nuoret voivat lukea keskenään samaa kirjaa.
Lukemisen ilo on tarttuvaa, ja lukukokemuksia on mukava jakaa muiden kanssa. Kirjavinkit ja -vaihdot ovat nekin hyviä vaihtoehtoja: kaverit voivat suositella toisilleen kirjoja tai vanhemmat voivat vaihtaa sopivia kirjoja lasten kanssa.
3. Tee lukemisesta toiminnallista
Toiminnallisuus on lasten ja nuorten kohdalla hittijuttu, ja sitä kannattaa hyödyntää myös lukemisessa. Kirjoihin voi esimerkiksi luoda lisäsisältöä: tarinan päähenkilölle voi kirjoittaa seikkailupäiväkirjaa, tälle voi kirjoittaa kirjeitä tai kirjalle voi kirjoittaa uuden lopun.
Kirjan pohjalta voi kirjoittaa myös runon, sarjakuvan tai tietotekstin. Kirjoitusharjoitukset tukevat lukemista ja toisin päin, ja ne auttavat ymmärtämään eri tekstityyppejä ja niiden ominaispiirteitä.
Lukemisesta saa toiminnallisempaa myös kirjasovellusten avulla. Lapsilla ja nuorilla on aina puhelin mukana, ja palvelut tarjoavat e-kirjojen lisäksi äänikirjoja, mikä tuo lukemiseen mukavaa vaihtelua. Äänikirjat sopivat erityisesti niille, joille lukeminen on vaikeaa.
4. Rohkaise monipuolista lukemista
Kaikkia tulisi rohkaista lukemaan mahdollisimman monipuolisesti ja paljon. Nykypäivänä puhutaan laajasta tekstikäsityksestä, joissa tekstit voivat olla puhuttuja, visuaalisia, audiovisuaalisia tai niiden yhdistelmiä. Lukea voi siis perinteistä kaunokirjallisuutta tai suosikkisarjan tekstitystä.
Lukijoita kannattaa puskea (lempeästi) heidän mukavuusalueidensa ulkopuolelle, koska maailma on pullollaan uusia ja mielenkiintoisia tekstejä ja tekstilajeja. Lukijan tulisi kuitenkin olla loppupeleissä se, joka tekee viimeisen päätöksen luettavasta tekstistä.
Vanhempi tai opettaja voi tarjota vaihtoehtoja, mutta pakottaminen ei koskaan rohkaise tai innosta lukemaan. Päinvastoin huono lukukokemus voi latistaa orastasvan lukuinnon nopeasti, eikä siitä ole välttämättä paluuta.
Kaikille kannattaa kuitenkin suositella tarinoita ja fiktiivistä kirjallisuutta. Mitä vanhemmasta lukijasta on kyse, sitä säädellympää ja opiskelumaisempaa lukeminen usein on. Lukemisesta ei etsitä niinkään nautintoa ja elämyksiä vaan tietoa, minkä rinnalle voi tietämättään kaivata vaihtelua.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
