Yhdysvallat on jättimäinen maa: pelkkä Texasin osavaltio on pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Suomea suurempi. On siis luonnollista, että maahan mahtuu kymmeniä ellei jopa satoja eri murteita ja aksentteja.
Englantia vieraana kielenä opiskelevat keskittyvät yleisaksenttiin (General American Accent), koska se on selkein ja helpoin ymmärtää. Jos kuitenkin Yhdysvaltoihin päätyy koskaan reissaamaan tai somessa kuluttaa paikallista sisältöä, vastaan tulee jos jonkinlaisia tapoja vääntää ja kääntää englantia.
Englannin kielen kurssi netissä Superprofin yksityisopetuksessa!
Amerikan kirjava kielitausta
Läntisestä näkövinkkelistä Yhdysvaltojen historia alkoi vuonna 1587, kun Englanti perusti Pohjois-Amerikkaan ensimmäisen siirtokuntansa. Nykyisen Pohjois-Carolinan rannikolla sijainneen Roanoken kohtalo on yhä mysteeri: siirtokunta jäi pian perustamisensa jälkeen oman onnensa nojaan, ja englantilaisten palatessa sen kaikki asukkaat olivat kadonneet.
Ensimmäisenä "virallisena" siirtokuntana pidetään vuonna 1607 perustettua Virginiaa. Vuoteen 1732 mennessä siirtokuntia oli perustettu yhteensä kolmetoista, joista valtaosa kuului Iso-Britannialle. Muita merkittäviä siirtomaavaltoja olivat Hollanti (New York, aiemmin New Amsterdam) sekä Ruotsi (Delaware ja Pennsylvania).
Tässä kolmetoista siirtokuntaa, jotka itsenäistyivät vuonna 1776 Amerikan vallankumouksen seurauksena Yhdysvalloiksi:
- Connecticut
- Delaware
- Georgia
- Maryland
- Massachusetts
- New Hampshire
- New Jersey
- New York
- North Carolina
- Pennsylvania
- Rhode Island
- South Carolina
- Virginia
1700-luvun lopulla uudisasukkaat alkoivat liikkua Appalakkien vuoriston yli kohti länttä. Tätä vauhditti vuonna 1803 tehty Lousianan osto, jossa Yhdysvallat osti Mississipi-joen länsipuolella sijainneen Ranskan Louisianan. Tätä ei pidä sekoittaa nykyiseen Louisianan osavaltioon: ostettua alue ylsi aina Kanadaan asti ja tuplasi Yhdysvaltojen pinta-alan. Nappaa englannin kielen kurssi Lahti.
1800-luku muistetaan myös kultakuume (Gold Rush) ja kutsumuskohtalo (Manifest Destiny), jotka ajoivat ihmisiä kohti länttä; toisessa metsästettiin kultaa ja toisessa "kohtaloa" laajeta Pohjois-Amerikan mantereen halki:
Kaiken aikaa kasvavassa maassa oli tilaa uusille asukkaille ja työvoimalle. Itärannikon satamakaupunkeihin saapui erityisesti brittiläisiä, saksalaisia, irlantilaisia ja italialaisia uudisasukkaita, jotka lähtivät täyttämään uusia alueita. Mukaan mahtui myös pohjoismaalaisia, puolalaisia, venäläisiä, kreikkalaisia, aasialaisia ja monia muita, joiden kielet alkoivat sekoittua paikallisten englantiin.
Eikä pidä unohtaa Amerikan alkuperäisasukkaita tai Afrikasta tuotuja orjia, joita tuotiin Yhdysvaltoihin arviolta 12,5 miljoonaa vuosina 1500–1888. Yhdysvalloista kasvoi siis kielten ja kulttuurien sulatusuuni, minkä seurauksena kielet kehittyivät eri alueilla eri suuntiin.
Keskilännen aksentti
Aksenttien esittely on loogista aloittaa keskilännestä (Midwest), sillä se loi pohjan yleiselle Amerikan aksentille (General American Accent, GAA). GAA:ta kuulee esimerkiksi yhdysvaltalaisten uutisankkurien suusta ja monissa elokuvissa ja sarjoissa, joissa pyritään "neutraaliin" ääntämykseen.
General Americania ja Midwest-aksenttia ei pidä kuitenkaan sekoittaa keskenään: yleisamerikkalainen ääntämys pohjautui 1900-luvun alun Upper Midwestin ja Inland Northin aksentteihin, jotka poikkeavat nykyisistä puhetavoista. Keskilännen 12 osavaltioon mahtuu myös monia variaatioita, ja puhetavat voivat erota kaupungista ja kylästä toiseen.
Stereotyyppinen keskilännen aksentti sai vaikutteita pohjoismaisilta ja saksalaisilta siirtolaisilta, jotka asettuivat Suurten järvien ympäristöön "amerikkalaisen unelman" perässä. Esimerkiksi Michiganin Yläniemimaalle muutti 1800-luvulla paljon suomalaisia, minkä voi kuulla paikallisessa Yooper-aksentissa.
Englannin kielen kurssi yksityisopettajan avulla.
Tässä muutamia piirteitä, joita keskilännen aksenttiin yleensä liitetään:
R-kirjain äännetään selkeästi sekä sanan keskellä että sen lopussa.
Monilla keskilännen alueilla vokaalien ääntymispaikat ovat muuttuneet ajan myötä: esimerkiksi cat-sanan æ-vokaali (kuin suomen ä) on siirtynyt kohti a:ta ("kyet" tai jopa "ket")
Cot ja caught äännetään samalla tavalla, eli vokaaliäänteet ovat sulautuneet yhdeksi äänteeksi. Yleistä monissa jenkkiaksenteissa.
Sanan keskellä oleva t-äänne kuulostaa usein d:ltä, kuten sanassa butter → "budder".
Bostonin aksentti
Boston on New Yorkin tavoin vanha satamakaupunki, joka oli tiiviisti yhteyksissä Iso-Britanniaan ennen Amerikan vallankumousta (1776). Paikallisessa puheessa säilyi pitkään brittiaksentista tuttuja piirteitä, kuten ei-roottisuus eli tapa jättää r-kirjain lausumatta. Miltä englannin kurssi Tampere kuulostaa?
Kun kytkökset Britteinsaarille katkesivat, kieli alkoi kehittyä vanhasta emämaasta erillään. Kehitystä vauhdittivat myös uudelle mantereelle tulleet eurooppalaiset siirtolaiset. Bostoniin saapui erityisesti italialaisia ja irlantilaisia – jälkimmäisiä varsinkin suuren nälänhädän aikana (1845–1852), jolloin yli 1,5 miljoonaa irlantilaista muutti Yhdysvaltoihin.
Bostonin aksentti tunnetaan maailmalla ja Suomessa hyvin. Kaupungista on ponnistanut monia julkkiksia, ja siellä on kuvattu useita hittielokuvia, kuten Will Hunting, The Departed ja The Town, joissa kaikissa murretaan vahvaa bostonia. Tässä muutamia aksentin tyypillisiä piirteitä:
Toisin kuin keskilännessä, Bostonissa r-kirjain lausutaan vain tilanteissa, joissa sen pudottaminen hidastaisi puhetta tai vaikeuttaisi ymmärtämistä. Esimerkiksi car → ”cah”.
R-äänne löytää toisinaan tiensä paikkoihin, joissa se sulavoittaa puhetta. Esimerkiksi lauseen "Did you buy pizza at the store?" voi lausua "Did you buy pizzar at the stoah?"
T- ja th-äänteet pehmenevät ja muistuttavat d:tä, jolloin "What about going to the dentist?" kuulostaa "Whaddabou' goin' da the den'ist?"
Bostonilaisilla on tapana venyttää, kääntää, vääntää ja pidentää a- ja o-äänteitä, jolloin Boston lausutaan "Bahstin" ja forty lausutaan "fawty".
Eteläiset aksentit
Etelävaltioiden aksentit kuvaavat hyvin Yhdysvaltojen puhetapojen värikästä kirjoa. Tämä selittyy "Etelän" poikkeuksellisen kirjavalla historialla. Alueella vaikuttivat aluksi englantilaiset, jotka perustivat itärannikolle siirtokuntia, muun muassa Virginiaan ja Carolinaan.
Englantilaiset saivat olla itärannikolla suhteellisen rauhassa, mutta etelässä kilpailua oli enemmän. Espanja ja Ranska haaveilivat molemmat uusista aluevaltauksista ja onnistuivatkin niissä: Espanja hallitsi Floridaa, Teksasia ja Uutta-Meksikoa – Ranska puolestaan niin sanottua Louisiana Territorya, joka ulottui Mississippi-joelta aina Kanadan rajalle.
Aksentteihin ovat vaikuttaneet myös afrikkalaisten orjien kielitaustat sekä Appalakkien seudulle asettuneet skotlantilais-irlantilaiset siirtolaiset. Lisäksi etelässä elettiin monin paikoin eristyksissä ja kaukana asutuskeskuksista, mikä vähensi ulkopuolisia vaikutteita ja antoi puhetavoille tilaa kehittyä. Tutustu englannin yksityisopetus Jyväskylä.
Koska eteläiset aksentit ovat keskenään niin erilaisia, yleisiä piirteitä on vaikea antaa. Tässä muutamia tunnusmerkkejä, jotka liitetään tiettyihin alueisiin ja aksentteihin:
Useimmat etelän asukkaat lausuvat r-kirjaimen selkeästi, myös sanan lopussa. Vanhoissa eteläisissä murteissa r tippui usein pois, mutta tähän törmää enää harvoin.
Etelässä on tapana venyttää tiettyjä vokaaleja. Ride voidaan esimerkiksi ääntää "rahd", mikä tekee puheesta laulavampaa.
Monet yksitavuiset sanat saavat ylimääräisen tavun tai ainakin sitä muistuttavan äänteen. Esimerkiksi store voidaan ääntää "stow-er", mikä tunnetaan "southern drawlina".
Jos pin ja pen lausutaan samalla tavalla, alue kuuluu todennäköisesti eteläisiin aksentteihin. Fuusio koskee usein sanoja, joissa n- tai m-kirjain seuraa vokaalia.
Tässä muutamia esimerkkejä eteläisistä aksenteista listana ja videolla:
- Appalachian
- Coastal/Lowland
- Charleston
- Mississippi Delta
- New Orleans
- Piedmont
Cajun-murre
Etelässä on myös yksi mielenkiintoinen puhetapa, jota ei voi laskea eteläiseen aksenttiperheeseen. Louisianassa puhuttavassa cajunin murteessa on piirteitä paitsi ranskasta, espanjasta ja englannista myös monista Afrikan kielistä. Tämä selittyy – kuinkas muutenkaan – alueen historialla.
Louisianan alue sai nimensä vuonna 1682, kun Ranska julisti sen omakseen. La Louisiane oli kunnianosoitus Ranskan kuningas Ludvig XIV:lle (ranskaksi Louis XIV). Siirtomaakamppailu oli kuitenkin kovaa, ja Ranska joutui luovuttamaan alueen Iso-Britannialle ja Espanjalle.
Suuressa siirtomaasodassa (1754–1763) Iso-Britannia valtasi Ranskan alueita myös nykyisestä Kanadasta. Tätä seurasi ranskankielisen väestön pakkosiirto etelään, ja monet asettuivat Louisianaan sen ranskalaisten juurien takia. Ranskankanadalaiset tunnettiin acadialaisina (Acadian), mikä lyheni puhekielessä ensin muotoon Cadian ja lopulta Cajun.
Tai olisiko englannin yksityisopetus Oulu parempi vaihtoehto?
Cajunin-murteessa onkin monia ranskan kielen piirteitä:
Cajunin murteessa th-äänne korvataan usein t:llä tai d:llä, jolloin this kuulostaa "dis" ja think lausutaan "tink".
Ranskan vaikutus näkyy puheen laulua muistuttavassa rytmissä, jossa äänenpaino nousee ja laskee tavallista enemmän. Tämä antaa puheelle melodisen sävyn.
Monet cajunin puhujat käyttävät ranskankielisiä sanoja tai fraaseja, kuten cher (rakas) ja ça c'est bon (tämä on hyvää).
Sanan lopussa olevat konsonantit tippuvat usein pois nopeassa puheessa. Right here voi siis kuulostaa "righ' here" ja cat voidaan lausua lyhyesti "ca'".
Afrikkalaisamerikkalainen englanti
Ympäri Yhdysvaltoja puhutaan myös afrikkalaisamerikkalaista englantia (African American English, AAE) ja sen eri muotoja. Puhetavan juuret juontuvat orjuuden aikakaudelle, jolloin afrikkalaistaustaiset joutuivat oppimaan englantia ilman virallista opetusta, usein ankarissa oloissa.
Sukupolvien kuluessa AAE:sta kehittyi itsenäinen kielimuoto, jolla on oma kielioppinsa, sanastonsa ja ääntämyksensä. Orjuuden päätyttyä mustat amerikkalaiset oppivat tasapainottelemaan AAE:n ja alueellisen "yleiskielen" välillä. Tämä on eräänlaista koodinvaihtoa (kielimuodon vaihtoa tilanteen mukaan), joka jatkuu yhä, sillä AAE:hen liittyy edelleen sosiaalisia stigmoja.
Afrikkalaisamerikkalainen englanti voi vaihdella alueen ja kulttuurin mukaan:
- African American Vernacular English: ympäri Yhdysvaltoja puhuttu muoto
- African American Appalachian English: Appalakkien alueella puhuttu muoto
- Gullah: Etelä-Carolinan ja Georgian rannikkoseuduilla puhuttu murre, jossa on säilynyt monia afrikkalaisperäisiä piirteitä.
Afrikkalaisamerikkalaisen englannin vaikutus kuuluu myös monissa suurkaupungeissa. Esimerkiksi Atlantan aksentissa on monia AAE:n piirteitä, ja sitä puhuvat kaikenlaiset kaupunkilaiset, ei vain mustat amerikkalaiset. Sen piirteitä näkee ja kuulee myös populaarikulttuurissa, erityisesti musiikissa, elokuvissa ja somessa.
Englannin kurssi Helsinki vastaten tarpeitasi!
AAE:ssa jätetään joskus olla-verbi pois, jos viesti välittyy ilmankin: "He a hard worker." (ei "He is a hard worker.")
Tietyissä tilanteissa mm. omistussuhdetta ja monikkoa ilmaiseva s-pääte tiputetaan pois: "Mark's dogs think grass's tasty" → "Mark dog think grass tasty."
- th-äänne korvautuu d:llä, t:llä tai f:llä (this → "dis"; bath → "baf")
- l-äänne sulautuu muihin äänteisiin tai jää pois (told → "to'")
- vokaalit sulautuvat tai yksinkertaistuvat tietyissä sanoissa (oil → "ol")
AAE ei ole yksi yhtenäinen aksentti tai murre vaan vahvasti alueellinen puhetapa. Esimerkiksi etelävaltioiden AAE voi kuulostaa erilaiselta kuin New Yorkin tai Kalifornian puhetavat.
Yhdysvallat on täynnä erilaisia murteita ja aksentteja. Eri puhetapojen tunnistaminen ei auta vain ymmärtämään sanoja vaan myös ihmisiä niiden takana. Kieli on aina osa kulttuuria, historiaa ja identiteettiä, ja aksenttien ymmärtäminen voi toimia siltana erilaisten taustojen välillä.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
