Suomen kielellä on hyvin mielenkiintoinen ja omalaatuinen historia. Sen juuret löytyvät yli 4 000 vuoden takaa ja kehitystä ovat värittäneet sekä Ruotsin että Venäjän vallan ajat, mikä on heijastunut maan kirjallisuuteen.
Vaikutus ei kuitenkaan ole ollut yksipuolista, vaan kirjallisuus on osaltaan vaikuttanut suomalaisen yhteiskunnan ja suomen kielen kehitykseen. Suomenkieliset teokset ovat tarjonneet väylän ajattelulle ja kommunikaatiolle, auttaneet ymmärtämään mitä suomalaisuus on, tehneet pesäeroa niin Ruotsiin kuin Venäjäänkin ja lopulta vieneet palan Suomea ulkomaille.
Tämä katsaus alkaa 1500-luvulta sekä Mikael Agricolasta ja päättyy 1900-lukuun sekä Mika Waltariin. Väliin mahtuu kolme merkkikirjailijaa, Aleksis Kivi, Minna Canth sekä Eino Leino, jotka jättivät kaikki oman jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan kirjallisuuden keinoin.
Kaiken takana on... Agricola
1500-luvun Suomessa käytettiin neljää kieltä: latinaa kirkonkielenä, ruotsia valtionkielenä, saksaa kaupankielenä ja suomea kansankielenä. Suomen kieli eli siis puheessa ja erityisesti kirkonmenoissa, kuten jumalanpalveluksissa ja ristiäisissä, mutta keskiajalta ei ole säilynyt kuin yksittäisiä kirjattuja lauseita suomen kielellä.
Tilanne alkoi muuttua 1500-luvulla nopeasti kahdesta syystä: uskonpuhdistus ja kirjapaino. Vuosisadan alkupuolella Saksasta lähti leviämään liike, joka pyrki levittämään kristinuskon sanomaa ja kitkemään katolisen kirkon epäkohtia. Liikkeen keskeisimpänä tavoitteena oli, että jokainen saisi lukea kristinuskon oppeja omalla kielellään Raamatusta. Suomen kohdalla tämä tarkoitti kirjakielen luomista ja mittavaa käännöstyötä.
Tästä käännöstyöstä muodostui Mikael Agricolan (n. 1510–1557) elämäntyö. Vuonna 1536 hänet lähetettiin opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon Saksaan, joka tunnettiin uskonpuhdistuksen keskuksena. Tällöin hän aloitti työstämään Uuden testamentin käännöstä, joka julkaistiin vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti.
Tämä ei kuitenkaan ollut Agricolan ensimmäinen julkaisu, vaan vuonna 1543 ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen kirja, Abckiria, joka tarjosi lukijoilleen aakkoset, lukusanoja, kirjoitusohjeita sekä tietysti kristinuskon oppeja. Vuonna 1544 julkaistiin myös Rucouskiria Bibliasta, joka sisälsi suomennettuja rukouksia.
Etunenässä nämä kolme teosta loivat raamit suomen kirjakielen kehitykselle, ja Agricolan henki on yhä suomen kielessä läsnä. Hän toi suomen kieleen yli 8 000 uutta sanaa, joista 60 % on käytössä vielä tänä päivänä.
Ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija
Suomen kirjakielen juuret löytyvät siis 1500-luvulta, mutta seuraavina vuosisatoina kehitys oli hidasta. Agricolan kuoleman jälkeen hänen työnsä unohtuivat nopeasti, ja Suomen kirjallisuuden kenttää hallitsi ruotsin kieli. Tilanne alkoi muuttua 1800-luvun suomalaisuusaatteen myötä – yhä useampi oli kiinnostunut suomen kielestä ja halusi käyttää sitä, mikä tarjosi myös Aleksis Kivelle (1834–1872) väylän kansankielellä kirjoittamiselle.
Aleksis Kivestä piti alun perin valmistua pappi äitinsä toiveiden mukaisesti, mutta toisin kävi. Me tunnemme Kiven ensimmäisenä suomenkielisenä ammattikirjailijana, mutta hänen kirjailijanuransa oli kovin lyhyt ja kritiikin värittämä.
1800-luvulla kirjailijat eivät nauttineet suurta suosiota, eikä kirjailija ollut kovinkaan rahakas ammatti. Kun tähän yhdistää Kiven koulutuksen puutteen sekä matalan sosiaalisen statuksen, hänellä oli liki mahdoton tehtävä nousta koko kansan suosikiksi. Tätä hän kuitenkin lähti tavoittelemaan tukijoidensa avulla.
Monet tiedostivat Kiven kirjalliset lahjat ja tarjosivat hänelle sekä katon pään päälle, opiskelupaikan että taloudellista tukea, etunenässä Fredrik Cygnaeus sekä Charlotta Lönnqvist. Tämän myötä Kivi pystyi keskittymään kirjoittamiseen ja julkaisemaan näytelmät Kullervon (1860) sekä Nummisuutarit (1865) ja lopulta Seitsemän veljestä (1870) -romaanin. Nykyvalossa nämä teokset tekivät Kivestä suomen kansalliskirjailijan – 1800-luvun valossa häpeäpilkun.
Kiven realistisempi ote soti ajan romantiikan kanssa: hiljaiset, vakavat ja ahkerat veljekset olisi otettu avosylin vastaan, Impivaaran rellestävät rääväsuut eivät. Kritiikki ei kuitenkaan kohdistunut suinkaan vain sisältöön vaan myös Kiveen itse ja hänen kieleensä. Vastarinta näki hänet sivistymättömänä moukkana, jonka käyttämä ruotsin turmelema murre oli kaukana kehittyvän kirjakielen ihanteista.
Meni useita vuosikymmeniä, ennen kuin Aleksis Kivi sai ansaitsemaansa arvostusta. Seitsemän veljestä on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä suomalaisteoksista pelkästään siksi, että se horjutti ruotsin asemaa kirjallisuuskentän ykköskielenä ja oli ensimmäinen laajalle levinnyt suomenkielinen kirja.
Etsi suomen kielen opettaja Superprofilta.
Suomen ensimmäinen ykkösnainen
Seitsemän veljeksen realistiset suuntaukset enteilivät tulevaa, sillä realismi rantautui suomalaiseen kirjallisuuteen ryminällä 1870-luvulla ja Minna Canthin (1844–1897) avustuksella.
Realismin voi kiteyttää ilmaisulla ”todellisuuden todenmukainen kuvailu”. Se pyrkii tarkastelemaan luontoa sellaisena kuin se on turhia kaunistelematta. Suurennuslasin alla on usein yhteiskunta ja sen epäkohdat, ja näiden ympärille rakentuivat myös Minna Canthin teokset.
1800-luvun loppupuoli on Suomessa monien kuilujen värittämä. Yhteiskunnassa ylä- ja alaluokan erot olivat selvät, naisilta puuttui äänestysoikeus, ja kätilö oli pitkään ainoa kouluttautumisvaihtoehto naisille. Samanlainen tilanne vallitsi myös perheissä, minkä Canth näki läheltä.
Hänen opettajanopintonsa jäivät kesken hänen mennessä naimisiin luonnontiedon lehtorin Johan Ferdinand Canthin kanssa. Perheeseen syntyi yhteensä 7 lasta, ja kun mies kävi töissä, Minna Canthin tuli pyörittää huushollia – tämä kaikki tarjosi polttoainetta tulevalle kirjailijanuralle.
Canth aloitti kirjoittamaan miehensä toimittamiin sanomalehtiin artikkeleita, jotka keskittyivät muun muassa kasvatukseen, alkoholiin ja naisten asemaan. Kriittinen sävy ei istunut suomalaisen yläluokan ja konservatiivisten ajattelijoiden kanssa, ja he yrittivät laittaa kapuloita Canthin rattaisiin, mutta ne toimivat korkeintaan hidasteina.
Vuonna 1878 salanimellä julkaistu Novelleja ja kertomuksia oli Canthin ensimmäinen julkaisu kirjailijana, mutta todellinen läpimurto tapahtui vuonna 1885 teoksella Työmiehen vaimo, jota Köyhää kansaa seurasi vuotta myöhemmin. Kriitikoille Canthin esille tuomat ongelmat, kuten mielenterveysongelmat, huonot työolot, perheväkivalta ja alkoholismi, olivat mielentuotetta, mutta se ei estänyt niitä muuttamasta suomalaista yhteiskuntaa.
Canth oli mukana perustamassa ensimmäisiä suomalaisia yhteiskouluja ja hankkimassa naisille äänioikeutta, ja olihan hän kirjailijan ja lehtinaisen lisäksi myös menestyksekäs yrittäjä ja yksinhuoltajaäiti.
Minna Canth, Maria Jotuni ja Aino Kallas ovat suomalaisia naiskirjailijoita, joiden teokset ovat saavuttaneet klassikkoaseman. Heidän elämänsä ja tuotantonsa inspiroivat yhä uusia tulkintoja.
Haluaisitko tutustua aiheeseen lisää? Suomen kielen kurssi Helsinki Superprofilta!
Suomen kansallisrunoilija
1890-luvulle tultaessa Kiven ja Canthin aikainen realismi sai osittain väistyä: Venäjän sortovuodet saivat aikaan liikkeen, jossa etsittiin aitoa suomalaisuutta, ja 25-vuotiaana koko kansan tietoisuuteen ponnistanut Eino Leino (1878–1926) oli tämän liikkeen etunenässä.
Leinon merkkiteos Helkavirsiä (ensimmäinen osa 1903 ja toinen 1916) kuuluu monen suomalaisen suosikkirunokokoelmiin. Se yhdistää modernin ihmisen tunteet ja ongelmat ikiaikaiseen myyttisyyteen ja kansanperinteeseen ja ikuistaa suomalaisen sielunmaiseman poikkeuksellisella tavalla.
Leinon ura ja elämä eivät kuitenkaan olleet vastoinkäymisiä vailla: vanhempien kuolema, kiertolaiselämä, epäonnistuneet parisuhteet ja suomen sisällissota jättivät kaikki jäljen, minkä voi nähdä hänen tuotannostaan.Ensimmäisen epäonnistuneen avioliiton jälkeen (1908) Leinon teokset ovat vakavampia ja tummempia, ja sota-ajan jälkeinen uusi kirjailijasukupolvi koki Leinon tuotannon etäiseksi ja osittain unohti hänet. Lopulta Leino katkeroitua, ja hänen viimeisiä vuosiaan väritti köyhä ja sairauksien täyttämä kulkurielämä.
Jälkiviisaudella Leinon merkitys on kuitenkin ilmeinen: hänen kykynsä taivuttaa suomen kieltä runoista näytelmiin, proosaan ja aina käännöskieleen saakka oli poikkeuksellista monella mittarilla, ja hän kuuluu vieläkin siteeratuimpien suomalaisrunoilijoiden joukkoon.
Tai olisiko suomen kielen kurssi Turku sinulle se oikea vaihtoehto?
Sinuhen reppuselässä Eurooppaan
Agricola, Kivi, Canth ja Leino muistetaan ennen kaikkea siitä, mitä he tekivät suomen kielen, suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisuuden eteen. 1900-luvun alkupuoliskolla tämä kehitys oli vielä pahasti kesken, mutta samaan aikaan puhalsivat modernismin kansainväliset tuulet.
Mika Waltari (1908–1979) oli ensimmäinen maailmanlaajuisesti menestynyt suomalaiskirjailija, ja hän tarjosi suomalaisille jotain täysin uutta: pakkopaikkoja sisällissodan ja ensimmäisen maailmansodan kauhuilta sekä uusia tuulia, jotka toivat mukanaan muun muassa jazzin, juhlia ja vapaamielisyyttä.
Runoilijana uransa aloittanut Waltari oli kiinnostunut uuden ajan aatteista, mikä sai hänet tutustumaan erilaisiin kulttuureihin ja uuden ajan virtauksiin. Tämä loi pohjan hänen läpimurtoteokselleen Suuri illusioni (1928), joka kuvaa nuorten elämän tunnekiihkoa sekä uuden sukupolven ajatusmaailmaa.
Teoksen myötä romaaneista tuli Waltarin leipätyö, mutta hänen poikkeuksellisen tuotteliaaseen uraansa mahtuu myös muun muassa näytelmiä, pienoisromaaneja, salapoliisikirjoja, runokokoelmia, satukirjoja, sarjakuvia sekä elokuvakäsikirjoituksia.
Waltari oli kiinnostunut muinaisesta Egyptistä jo lapsena, ja pitkäaikainen harrastuneisuus loi pohjan hänen pääteokselleen Sinuhe egyptiläinen (1945), joka vei suomalaisen kirjallisuuden kansainvälisille näyttämöille. Romaani kuuluu kaikkien aikojen käännetyimpiin suomalaisteoksiin, ja se on äänestetty suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi. Parhaiten Waltari muistetaan juuri historiallisista romaaneista, joita hän julkaisi yhteensä kahdeksan. Voit oppia lisää yksityisopettajasi kanssa - suomen kielen kurssi Tampere.
Iso osa Waltarin teoksista sai ansaitsemansa arvostuksen heti julkaisun jälkeen, mutta ruusujen joukossa oli myös risuja. Kovan julkaisutahdin sekä tiettyjen teosten viihteellisyyden katsottiin laskevan vakavasti otettavan kirjailijan arvoa, mutta se ei Waltaria hidastanut. Hän oli ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt ja moderni suomalaiskirjailija, joka toi uusia aaltoja Suomeen ja vei samalla Suomea kansainvälisille vesille.
Lähteet
- Envall, Markku: Waltari, Mika. (1997). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (viitattu 22.9.2022) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-000702 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
- Heininen, Simo: Agricola, Mikael. (1997). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (viitattu 5.10.2022) URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-000014 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
- Krogerus, Tellervo: Canth, Minna. (1997). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (viitattu 26.9.2022) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002816 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
- Nevala, Maria-Liisa: Leino, Eino. (1997). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (viitattu 22.9.2022) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002833 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
- Sihvo, Hannes: Kivi, Aleksis. (1997). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (viitattu 14.9.2022) URN:NBN:fi-fe20051410; ; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002826 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
