Keskitymme tässä artikkelipaketissa yksittäisiin suomenkielisen kirjallisuuden merkkihenkilöihin: Aleksis Kiveen, Minna Canthiin, Eino Leinoon ja Mika Waltariin. He ovat kaikki ansainneet paikkansa suomalaisen kirjallisuuden kirkkaimmassa kärjessä, mutta otetaan ensin hieman takapakkia.

Kaikki työn raskaat raatajat tarvitsevat työkaluja. Kirjailijoille tämä tarkoittaa tänä päivänä tietokonetta ja kirjoitusohjelmaa, ennen vanhaan kynää ja paperia. Tärkein työkalu on kuitenkin kirjoitettava kieli.

Missä suomen kirjakielen juuret ovat ja miten kieli on kehittynyt? Mikael Agricolalla oli merkittävä rooli tässä kehitystyössä, joten päätimme ottaa hänet suurennuslasin alle.

Parhaat opettajamme saatavilla aiheessa Suomi
Ida
Ida
22€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Heidimaria
5
5 (2 arvostelua)
Heidimaria
15€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Nora
Nora
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Anni
Anni
50€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Regia
Regia
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Frida
Frida
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Marielle
Marielle
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Niklas
Niklas
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Ida
Ida
22€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Heidimaria
5
5 (2 arvostelua)
Heidimaria
15€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Nora
Nora
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Anni
Anni
50€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Regia
Regia
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Frida
Frida
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Marielle
Marielle
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Niklas
Niklas
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Hyppää kyytiin!

Agricolan tausta

Mikael Agricola syntyi nykyisen Uudenmaan Pernajan kunnassa noin vuonna 1510. 1800-luvun kansallisromantikot maalailivat Agricolasta köyhää talonpoikaa, mutta todellisuudessa hänen perheensä oli varakas ja Agricola itse ilmeisen etevä. Tuohon aikaan opiskelu oli nimittäin rajattu vain harvoille ja valituille, ja kouluun pääsy vaati sekä rahaa, suhteita että älliä.

Pernaja oli 1500-luvun alkupuolella pääasiallisesti ruotsinkielistä seutua, mikä on johtanut arveluihin, että Agricolan äidinkieli oli ruotsi. Toisaalta hänen suomenkieliset tekstinsä ovat niin sujuvia ja kielellisesti rikkaita, että myös suomea tai kaksikielisyyttä on epäilty. Varmaa vastausta tähän löydetään tuskin koskaan, mutta Agricolan suomen kielen taito vastasi yhtä kaikki syntyperäisen suomenkielisen kielitaitoa.

Agricola aloitti opintonsa Viipurin latinankoulussa kymmenenvanhana, ja 18-vuotiaana hänestä tuli silloisen Turun piispan sihteeri. Vuosi tästä ja Agricolasta tuli kansleri, ja 1530-luvulla hänet vihittiin papiksi. Tänä aikana uskonpuhdistus oli virallistettu Ruotsissa, mikä tiesi muutoksia myös Suomessa: Raamattu piti saada kaikkien luettavaksi kansankielelle, mikä tarkoitti suomen kohdalla kirjakielen luontia ja mittavaa käännöstyötä.

Tästä käännöstyöstä muodostui Agricolan elämäntyö, ja hänet lähetettiin vuonna 1536 opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon, joka toimi uskonpuhdistuksen päämajana.

Vehreä pelto auringonpaisteessa
Agricola, latinaksi "maanviljelijä", ei suinkaan ollut Mikaelin alkuperäinen sukunimi, vaan hän otti itselleen Viipurin koulun ohjeiden mukaisesti latinankielisen lisänimen isänsä ammatin mukaan. (Kuva: Unsplash/Dan Meyers)

Suomen kirjakielen ensiaskeleet

Mikael Agricolaa pidetään suomen kirjakielen luojana ja isähahmona, ja herran kuolinpäivänä 9. huhtikuuta liputetaan kuvaavasti suomen kielen päivää. Agricola on vuosikymmenten ja -satojen saatossa ollut lähteestä riippuen sekä suomen kirjakielen isä, perustaja, loihtija että uudistaja. Se on siis herättänyt keskustelua, kuinka suuri kunnia suomen kirjakielen kehityksestä kuuluu juuri Agricolalle. Hänen rooliaan ei voi korostaa liikaa, mutta hän ei kuitenkaan luonut kieltä tyhjästä.

Ennen Agricolaa suomen kieli eli arjessa ja puheessa: 1500-luvulla suomalaiset olivat jakautuneet eri murreryhmiin, ja suomea käytettiin usein kirkollisissa menoissa, kuten jumalanpalveluksissa, häissä ja ristiäisissä – jos ei papin tai piispan suusta, niin sitten tulkaten. Kieltä on varmasti kirjattu tällöin myös muistiin, mutta tekstit eivät ole säilyneet tähän päivään, muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Agricola ei siis keksinyt suomen kieltä vaan loi raamit kirjakielelle ja sen kehitykselle. Kirjakielen merkitystä ei voi kuitenkaan korostaa liikaa pienempien kielten kohdalla: jotta kieli voi vakiintua, levittyä ja kehittyä, sitä pitää pystyä käyttämään yhdessä tietyllä tavalla.

Ensimmäiset kirjalliset työt

Agricolan ensimmäisenä tehtävänä oli suomentaa Uusi testamentti, minkä hän aloitti Wittenbergissä opiskeluaikanaan. Käännös julkaistiin vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti. Tuohon aikaan Suomessa oli käytössä neljä kieltä: latina oli kirkonkieli, ruotsi valtionkieli, saksa kaupankieli ja suomi kansankieli, ja Agricola hyödynsi niitä kaikkia käännöstyön tukena, kuten myös kreikan kieltä.

Käännös ei kuitenkaan ollut Agricolan ensimmäinen julkaisu, vaan vuonna 1543 julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen kirja Abckiria. Älä anna nimen hämätä: kyseessä ei ole pelkkä aapinen vaan myös katekismus, jossa on niin aakkosia, kirjoitusohjeita, kristinuskon sanomaa kuin lukusanojakin. Vuotta myöhemmin hän julkaisi Rucouskirian Bibliasta (1544), joka sisältää Raamatusta sekä erilaisista hartauskirjoista koottuja ja suomennettua rukouksia.

Agricolan tunnetuin lause on Abckirian ensimmäinen runo, joka kuvastaa Agricolan kieltä hyvin:

Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.

Jumalan keskyt ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.

Katkelma on vielä tänä päivänäkin jotakuinkin ymmärrettävissä, mutta tässä vielä siivottu muoto:

Opi nyt, vanha ja nuori, / joilla ompi sydän tuore,

Jumalan käskyt ja mielen, / jotta taidat suomen kielen.

Agricola loi teostensa avulla suomen kirjakieltä, ja vaikka kieli on muuttunut neljässä sadassa vuodessa paljon, nykylukija voi vielä ymmärtää ainakin osan Agricolan teksteistä.

Englanninkielinen Uusi testamentti
Mikael Agricolan ensisijaisena tavoittena ei ollut luoda suomelle kirjakieltä vaan tuoda kristinuskon sanoma kansankielelle. (Kuva: Unsplash/Tim Wildsmith)

Agricolan kielen erityispiirteitä

Käännöstyön alussa Agricolalla oli valtava vuori kiivettävänään: suomen kielestä löytyi luonnollisesti sanastoa, mutta kirjoitusasut puuttuivat täysin. Lisäksi kristinusko toi kieleen valtavasti uusia ja vieraita käsitteitä, mikä tarkoitti uusien sanojen keksimistä.

On arvioitu, että Agricola toi suomen kieleen jopa noin 8 500 sanaa, joista 60 % on käytössä vielä tänä päivänä. Huomaa tuoda-verbi: on vaikea arvioida, mitkä sanat Agricola keksi itse ja mitkä hän lainasi tai johti muualta. Tästä joukosta Agricola loi arvioiden mukaan noin 1 500 sanaa.

Valtaosa Agricolan käyttämistä sanoista löytyy uskonnollisista teksteistä, mutta myös lakikieleen vakiintui paljon sanastoa. Tässä muutamia esimerkkejä:

  • adjektiiveja: armollinen, hengellinen, ihmeellinen, taivaallinen
  • substantiiveja: kaikkivaltias, ristiinnaulittu, helvetti, vedenpaisumus
  • verbejä: kirota, armahtaa, hukkua, rukoilla

Lakikieleen vakiintuneita sanoja ovat esimerkiksi laki, rikos, todistus, sakko, rangaistus, pidättää ja tuomita. Aikojen saatossa monien sanojen kirjoitusasut ja merkitykset ovat luonnollisesti muuttuneet, eivätkä kaikki ole säilyneet tai ainakaan vakiintuneet. Hauskoja esimerkkejä ovat muun muassa kyrkästyä (närkästyä), jukku (ymmärrys), tornio (keihäs), linturi (pyydystäjä) ja miehukainen (nuori mies).

Puinen tuomarin nuija
Uskonnon lisäksi lakikieleen on jäänyt monia Agricolan käyttämiä sanoja, mutta yleiskielessä niitä on vähemmän. (Kuva: Unsplash/Tingey Injury Law Firm)

Koska kirjoitettu suomen kieli loisti 1500-luvulla poissaolollaan, Agricolan piti etsiä mallia muualta. Suomi tuli kirjakielen kehityksessä monia muita perässä, minkä takia Agricola turvautui kieliin, joille Uusi testamentti tai Raamattu oli jo käännetty ja joita hän osasi: latina, saksa ja ruotsi. Agricolan käännöksen pohjalta onkin voitu todeta, että hänellä oli käännöstyön apuna todennäköisesti useampi teos samanaikaisesti mallina, sillä erityisesti Uuden testamentin käännöksessä on ristiin rastiin eri kielten elementtejä.

Tällaisia elementtejä löytyy muun muassa konsonanteista: nykynuoret ovat tietämättään ottaneet mallia Agricolasta käyttäessään ks:n tilalla x:ää, ja jos puhekielinen ihku olisi löytänyt tiensä Agricolan aapiseen, se olisi varmaan nykytrendien mukaisesti muodossa ihq. Näiden lisäksi myös b, c ja w olivat yleisiä kirjaimia.

Toinen Agricolan kielelle ominainen piirre on ailahtelevuus: suomen kirjakielellä ei ollut vakiintunutta oikeinkirjoitusta, eli yksittäiset sanat löytyivät eri paikoista eri muodoissa. Yhdellä sivulla on voinut olla sinä, toisella sine, hän tai haen, jossa tai josa, yönä tai öönä. Tämä on yksi syy sille, miksi suomen varhaisinta kirjakieltä voi olla hankala lukea: se on epäluotettavaa.

Kielestä voi myös löytää artikkeleita yksi ja se, kuten saksassa ja englannissa on tapana, sekä saksan sanajärjestystä. Agricolan urotyöt keskittyvät juuri sanastoon; käännöksissä on monia vieraita rakenteita, joita ei suomen puhekielestä löytynyt, ja näitä rakenteita lähdettiin karsimaan tulevissa Raamatun käännöksissä. Agricola kuitenkin tiedosti ja kirjasi käännöksensä puutteet Uuden testamentin käännökseen:

Älkään siis joku kristittu ja jumalinen inhiminen taikka tämän P. Kirjan lukija sitä pahaksi ottako, jos tässä äsken aljetussa suomenkielen tulkitukses jotakin osaa olla eksyttyy, outoo ja kamalaa eli uudesti pantuu. Mikael Agricola

Agricola ei luonut kieltä tyhjästä

Jälkikäteen on hauska ajatella, mihin suuntaan tai millä tavalla suomen kirjakieli olisi kehittynyt ilman Agricolaa. Todennäköisesti hänen tilallaan olisi joku toinen ruotsinkielinen tai kaksikielinen kielinero, joka olisi saanut oppinsa samasta paikasta ja käyttänyt kirjakielen luomisessa samoja malleja.

Vaikka polut olisivat olleet tismalleen samat, suomen kieli ja erityisesti uskonnollinen sanasto voisi näyttää kovin erilaiselta vielä nätä päiväänkin. Toki päätöstyössä ja mahdollisesti myös käännöstyössä oli mukana useita henkilöitä, mutta kiitos kohdistuu useimmiten Agricolaan, toimihan hän hankkeen pääpiruna.

Suomen kirjakielen juuret löytyvät siis 1500-luvulta, mutta sen kehitys eteni seuraavilla vuosisadoilla verkkaisesti. Tätä kuvastaa hyvin se, että 1800-luvun alussa syntynyt Elias Lönnrot, joka puhui äidinkielenään suomea, turvautui kirjoittaessa usein ruotsin kieleen. Miksi? Suomen kielestä puuttui erityisesti sanastoa, mikä teki kirjoittamisesta vaikeaa.

Lönnrot muistetaan erityisesti Suomen kansalliseepoksen Kalevalan (1849) kokoajana, mutta hänen merkitystään suomen kirjakielen kehittäjänä ei pidä unohtaa. Lönnrot keksi elämänsä aikana valtavasti vastineita vierasperäisille sanoille ja loi silloisten suomalaismurteiden pohjalta yleiskielen. Hänen tavoitteenaan oli luoda suomen kieli, jota kaikki ymmärtävät, ja siinä hän myös onnistui.

Pajamyymälän musta ovi, jossa tervetuloa-kyltti
Jos Agricola oli suomen kielen ensimmäinen isähahmo, Lönnrot oli eittämättä toinen. (Kuva: Unsplash/K8)

Mitä Agricolalle tapahtui aapisen ja Uuden testamentin käännöksen jälkeen? Hänen suuri unelmansa oli kääntää koko Raamattu, mutta se jäi puolitiehen rahoituksen puutteen takia. Hän kuoli vuonna 1557 (46–47-vuotiaana) saamaansa sairauskohtaukseen, kun hän oli palaamassa Viipurista ruotsalaisten ja venäläisten välisistä rauhanneuvotteluista. Agricola haudattiin mitä ilmeisimmin Viipurin vanhaan tuomiokirkkoon, mutta tarkkaa hautapaikkaa ei ole vieläkään löytynyt.

Agricolan asema suomen kielen merkkihenkilöissä on tänä päivänä selvä, mutta hänet ja hänen työnsä unohdettiin melko pian kuoleman jälkeen. Vasta 1800-luvulla, kun suomalaisuusaate alkoi nostaa päätään, hänen saavutuksiaan alettiin arvostaa yleisesti.

Lähteet

  1. Opetushallitus, Mikael Agricolan elämä ja työ <https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/mikael-agricolan-elama-ja-tyo> (viitattu 13.9.2022)
  2. Heininen, S: Agricola, Mikael. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997 (viitattu 5.2.2011) URN:NBN:fi-fe20051410 ISSN 1799-4349 (Verkkojulkaisu)
  3. Löyttyniemi R. & Björkstrand S. Mikael Agricolan päivä 9.4. Yle. <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/07/mikael-agricolan-paiva-94> (viitattu 13.9.2022)
  4. Heikura, P. & Muikku-Werner, P. Aristoteleen kantapää: Sanasta Agricolaa <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/23/aristoteleen-kantapaa-sanasta-agricolaa> (viitattu 13.9.2022)
>

Alusta, joka yhdistää opettajat ja oppilaat

Ensimmäinen tunti ilmaiseksi

Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!

5,00 (1 arvio(t))
Ladataan...

Markus

Kieli-intoilija, kääntäjä ja sisällöntuottaja, jonka intohimoja ovat erityisesti kielet, kulttuurit ja urheilu.