Sinuhe egyptiläinen (1945) on äänestetty suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi, mutta tiesitkö, että teoksen taustalla on 20 vuoden harrastuneisuus eikä yhtään matkaa Egyptiin?

Mika Waltari kuuluu 1900-luvun merkittävimpiin suomalaiskirjailijoihin, ja hänen tuotantonsa kattaa kaiken runoista historiallisiin romaaneihin, elokuvakäsikirjoituksiin ja sarjakuviin. Poikkeuksellista hänen elämäntyössään on sen kansainvälisyys: Mika Waltari ja Suomi singahtivat kansainvälisen yleisön huulille aina Hollywoodiin asti Sinuhen reppuselässä, ja tavoitteenamme on seuraavaksi tarkastella tätä matkaa.

Parhaat opettajamme saatavilla aiheessa Suomi
Ida
Ida
22€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Heidimaria
5
5 (2 arvostelua)
Heidimaria
15€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Nora
Nora
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Anni
Anni
50€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Regia
Regia
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Frida
Frida
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Marielle
Marielle
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Niklas
Niklas
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Ida
Ida
22€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Heidimaria
5
5 (2 arvostelua)
Heidimaria
15€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Nora
Nora
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Anni
Anni
50€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Regia
Regia
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Frida
Frida
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Marielle
Marielle
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Niklas
Niklas
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Hyppää kyytiin!

Lapsuus Helsingissä

Olemme tässä katsauksessa perehtyneet suomalaisen kirjallisuushistorian tähtisikermään ja erityisesti Aleksis Kiveen, Minna Canthiin sekä Eino Leinoon. Heitä kaikkia yhdistää ruotsinsukuisen nimen vaihtaminen nuoruusvuosina, mutta 1900-luvulle tultaessa tämä trendi hälveni.

Mika Waltari syntyi 19. syyskuuta 1908 Helsingissä talonpoikalaissukuun, joka oli kaupunkilaistunut kahden viimeisen sukupolven aikana. Hänen vanhemmistaan ja sukulaisistaan löytyi papistoa, minkä takia uskonto ja erityisesti kristinusko oli vahvasti arjessa läsnä. Tämä heijastuikin Mika Waltarin tulevaan kirjalliseen tuotantoon.

Toinen seikka, mikä näkyy Waltarin elämäntyössä, on hänen isänsä Toimi Waltarin kuolema pojan ollessa viisivuotias: monien tarinoiden keskiössä on päähenkilö, joka on todella läheinen äitinsä kanssa, mutta varsinainen isähahmo puuttuu.

Mika Waltarin oli tarkoitus opiskella teologiaa isänsä ja setänsä jalanjäljissä, minkä hän tekikin Helsingin yliopistossa. Opinnot jäivät kuitenkin lyhyeen, kun Waltari vaihtoi ensimmäisen vuoden jälkeen historiallis-kielitieteelliselle puolelle – kaiken taustalla oli tiettävästi vaikea katsomuksellinen kriisi.

Uskonnollinen maalaus, jossa nainen ja lapsi
Mika Waltarin uskonnollinen näkemys vaihteli paljon hänen elämänsä aikana, minkä heijastuu hänen tuotantoonsa. (Kuva: Unsplash/Ruth Gledhill)

Kirjailinuran alkuvaiheet

Waltarin kirjailijanura sai sysäyksen Toivo-sedältä, joka tilasi 17-vuotiaalta Mika Waltarilta kertomuksen Suomen Merimieslähetyksen julkaisuohjelmaan. Teoksen nimi oli Jumalaa paossa, mikä ei saavuttanut paljoakaan huomiota, mutta teos käsittelee Waltarin myöhäisemmälle tuotannolle tuttua tematiikkaa.

Waltari keskittyi uransa alkuvaiheessa runouteen ja mielsi itsensä ennen kaikkea runoilijaksi, kunnes hänen läpimurtoteoksensa Suuri illusioni julkaistiin 1928. Romaani oli välitön hitti sekä myynti-, arvostelu- että käännösmielessä. Se puhutteli ennen kaikkea aikakauden nuoria aikuisia ja taiteilijoita, joita nuorten mielenmaiseman kuvaus ja rakkauden illuusion särkyminen puhuttelivat.

Waltari oli 1920-luvulla osa tulenkantajien kirjailijaryhmittymää, joka pyrki tuomaan eurooppalaiset virtaukset osaksi suomalaista kirjallisuutta. Ryhmään kuuluivat Waltarin lisäksi muun muassa Uuno Kailas, Katri Vala ja Joel Lehtonen. Vaikka ryhmä ei ollut kovinkaan yhtenäinen, heitä yhdisti usko ihmisyyteen, kiinnostus suomalaiseen kulttuuriin ja ennen kaikkea sen tulevaisuuteen, ajan uudet ilmiöt sekä runojen vapaamittaisuus.

Tulenkantajasukupolvi edusti myös modernismin ensimmäistä aaltoa Suomessa; tavoitteena oli karistaa sisällissodan ja ensimmäisen maailmansodan kauhut, ja 1920-luvulla vallitsikin iloisuus, vallattomuus ja uudenlainen estottomuus. Varsinaisesti modernismi rantautui suomalaiseen kirjallisuuteen toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla, mutta se otti ensimmäiset askeleet jo tulenkantajien aikaan, erityisesti runoudessa.

Euroopan kartta karttapallolla
Tulenkantajien motto oli "Ikkunat auki Eurooppaan". (Kuva: Unsplash/Christian Lue)

Tuottelias ammattikirjailija

Waltari meni 1931 naimisiin Marjalla Luukkosen kanssa, ja perheeseen syntyi vuotta myöhemmin tytär, Satu Waltari, josta kasvoi kirjailija isänsä jalanjäljissä. Läpilyöntinsä jälkeen Waltarista kasvoi nopeasti ammattikirjailija, joka elätti perheensä lisäksi myös sukulaisiaan kirjoittamalla.

Waltari kuuluu suomalaisen kirjallisuushistorian tuotteliaimpiin kirjailijoihin; vuonna 1931 julkaistu Appelsiininsiemen ammentaa Suuresta illusionista tuttua nuorten kaupunkielämää ja syventää sitä, kun taas 1933–1935 julkaistu Isästä poikaan -trilogia (Mies ja haave, Sielu ja liekki, Palava runous) kuvaa Waltarin suvun vaiheita Helsingissä. Vuosikymmenten vaihteeseen mahtuu myös matkakertomus, satu- ja runokokoelma sekä varusmiesraportti.

Waltarin alkutuotanto ja tulenkantajien aatemaailma kulminoituvat 1936 julkaistuun Surun ja ilon kaupunkiin. Teos tarjoaa läpileikkauksen 1930-luvun Helsingin asukkaisiin, niin rikkaisiin kuin köyhiinkin, sekä suurkaupungin joukkosieluun, joka oli tulenkantajille tärkeä teema.

Romaanit olivat Waltarin kirjailijanuran keskiössä aivan alkua lukuun ottamatta, mutta julkaisut eivät suinkaan rajoittuneet niihin. Hän julkaisi elämänsä aikana valtavasti näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia sekä muun muassa runoja, novelleja, komedioita, satuja, historiikkeja ja arvosteluja, mikä tekee hänestä Suomen ahkerimpia kirjailijoita – pelkkiä näytelmiä hän julkaisi yli 20 ja elokuvissa käytettyjä tekstejä 33.

Eino Leinon kirjallinen ura oli sen jo osoittanut, että liian tiheä julkaisutahti ja valtava tuotteliaisuus eivät olleet aina hyväksi. Waltarikin sen tiesi ja julkaisi siksi osan tuotannostaan salanimellä. Hän halusi myös näpäyttää arvostelijoilleen ja osoittaa, ettei kova julkaisutahti aina vaikuta teoksen laatuun; tämän onnistui nimettömillä kirjoituskilpailuilla.

Werner Söderströmin pienoisromaanikilpailusta 1937 Waltari pokkasi ykkös- ja kakkospaikat pienoisromaaneillaan Vieras mies tuli taloon ja Ei koskaan huomispäivää, ja Kuka murhasi rouva Skrofin? puolestaan voitti Pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun Suomen osuuden 1939. Kuka murhasi rouva Skrofin? on suositun Komisario Palmu -dekkarisarjan ensimmäinen osa, ja toinen osa Komisario Palmun erehdys julkaistiin 1940.

Näistä teoksista Vieras mies tuli taloon oli käännösmenestys, mikä enteili 1940-luvun todellista kansainvälistä läpilyöntiä.

Taskukirjoja rivissä
Salapoliisiromaanit eli dekkarit eivät olleet 1900-luvun puolivälissä kovinkaan arvostettuja. (Kuva: Unsplash/Deepthi Selvaraj)

Sotapropagandasta kansainväliseen menestykseen

Suomi oli vuosina 1939–1947 sotatilassa, mikä heijastui myös julkaistun kirjallisuuden määrään. Sota-aikana Waltari työskenteli Valtion tiedotuslaitoksessa ja kirjoitti muun muassa sotapropagandaa, etunenässä poliittinen pamfletti Neuvostovakoilun varjossa vuodelta 1942. Sotavuosilta löytyy myös talvisotaan keskittyvä sotaromaani Antero ei enää palaa (1940) ja Rakkaus vainoaikaan (1943), joka kuvaa välirauhan aikaa ja nuoruutensa menettänyttä sukupolvea.

Muinainen Egypti oli kiinnostanut Waltaria pitkään, ja vuonna 1945 hän sai vihdoin julkaistua pääteoksensa Sinuhe egyptiläinen, joka nosti Waltarin kansainväliseen maineeseen. Kirja on käännetty yli 40 kielelle, mikä tekee siitä yhden käännetyimmistä suomalaisista romaaneista, ja se päätyi lopulta myös Hollywoodin valkokankaille.

Lääkäri Sinuhen tarina sijoittuu muinaiseen Egyptiin, mutta romaanin sanomaa pidetään universaalina ja ajattomana. Uskontokritiikki, rakkauden tarkoitus, ihmisluonnon muuttumattomuus ja yhteiskuntaluokkien erot tuovat 1300-luvun eaa. kovin lähelle 1940-lukua ja vielä tätäkin päivää. Sinuhe egyptiläistä voi pitää samanaikaisesti sekä historiallisena, seikkailu-, aate- että kehitysromaanina, ja historiallisista romaaneista muodostuikin Waltarille tyypillisin laji.

Sinuhea seurasi yhteensä seitsemän historiallista romaania, joista merkittävimmät ovat

  • 1520-luvun Eurooppaan keskittyvä Mikael Karvajalka (1948) sekä tämän jatko-osa Mikael Hakim (1949), jossa päähenkilö Mikael seikkailee Osmanien valtakunnassa
  • Konstantinopolin piiritystä ja valloitusta vuonna 1453 seuraava Johannes Angelos (1952)
  • kristinuskon varhaisvaiheita kuvaavat Valtakunnan salaisuus (1959) sekä Ihmiskunnan viholliset (1964).

Waltarin historiallisia romaaneja yhdistää fiktiivinen päähenkilö ja historialliset sivuhenkilöt sekä yhteydet nykyaikaan. Niistä mikään ei noussut suuren yleisön kohdalla Sinuhen tasolla, mutta tämä johtuu ennen kaikkea mahdottoman korkeasta rimasta – Sinuhe egyptiläinen äänestettiin vuonna 2008 suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi.

Ihmiskunnan viholliset jäi lopulta Waltarin viimeiseksi teokseksi, ja sen myötä Waltarin kirjallisen uran ympyrä sulkeutui myös temaattisesti. Hänen ensimmäinen teoksensa Jumalaa paossa käsittelee yksilön suhdetta uskoon ja Jumalaan, ja kenties sen vastareaktiona syntyi julkaisematon käsikirjoitus Lauluja Saatanalle. Myös kaksi viimeistä historiallista romaania ovat uskonnollisesti virittyneitä, ja Waltari on itse kuvannut uskontoa elämänsä ”viiltävimmäksi sisäiseksi kysymykseksi”, jolta hän ei saanut rauhaa.

Faaraota kuvaava betonipatsas
Waltari kiinnostui Muinaisegyptistä tiettävästi jo 14-vuotiaana, ja Sinuhe egyptiläistä onkin kehuttu sen historiallisesta tarkkuudesta. (Kuva: Unsplash/Jeremy Bezanger)

Sukurasitteet tekstien ja terveyden taustalla

Kristillinen aate oli siis Waltarin synnyinkodissa vahvasti läsnä. Hänellä oli omien sanojensa mukaan kaksi sukurasitetta: teologia ja periodijuoppous. Uskontokysymys oli hänen teksteissään vahvasti läsnä, minkä lisäksi hän joi jaksoittain paljon. Tämä alkoi mitä ilmeisimmin parikymppisenä, ja pahimmillaan ryyppyputket olivat kolmen tai neljän päivän mittaisia.

Kirjoittamista juominen ei vaikuttanut haittaavan, ja Waltari pyrki kirjoittamaan erityisesti kaunokirjallisuutta selvin päin. Alkoholismin lisäksi hän kuitenkin kärsi unettomuudesta ja masennuskausista, mikä vei hänet useasti sairaalahoitoon. Nämä ja erityisesti runsas tupakoiminen rasittivat Waltarin terveyttä vanhemmalla iällä, ja hän sairasti pitkään keuhkosyöpää, johon hän myös kuoli 1979 70-vuotiaana.

Mikä Waltarista teki poikkeuksellisen kirjailijana? Aikaisemmat suomalaisen kirjallisuuden kärkinimet, kuten Aleksis Kivi, Minna Canth tai Eino Leino, muistetaan ennen kaikkea siitä, mitä he tekivät suomalaisuudelle ja kansanidentiteetin kehitykselle. Mika Waltari tarjosi Suomen kansalle jotain täysin uutta, uusia maailmoja, ja toi suomalaisen kirjallisuuden yhä lähemmäs sitä, mihin olemme nykypäivänä tottuneet.

Tulenkantajat halusivat ”avata ikkunat Eurooppaan”, ja Waltari oli tässä aatteessa veturinpaikalla. Vuosikymmenet ja -sadat olivat rakentaneet ikkunoiden raamit ja asentaneet niihin lasit, mutta kun muut katselivat Euroopan uusia ihanteita niiden läpi, Mika Waltari avasi ikkunat sepposen selälleen ja kiipesi rohkeasti sisään. 1910–1950-luvut ovat erilaisten sotien värittämiä sekä Euroopassa että Suomessa, ja silloin kansa kaipasi pakopaikkoja, uusia maailmoita sekä uusia tuulahduksia, ja niitä Waltari todella tarjosi.

Häntä kritisoitiin pitkään hänen tuotantonsa viihteellisestä puolesta – Waltarin kirjoittamat sarjakuvien, komedioiden ja viihdenovellien ei katsottu sopivan vakavasti otettaville kirjailijoille. Myös hänen tuotteliaisuutensa ja menestyksensä keräsi soraääniä, mutta kirjallisuuskentän kehittyessä Waltari nautti kirjailijauran jälkeen arvostusta, jota hän ei aktiivivuosinaan aina saanut.

Lähteet

  1. Envall, Markku: Waltari, Mika. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997 (viitattu 22.9.2022) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-000702 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
  2. Hyvärinen, T. Mika Waltari löi ikkunat auki Eurooppaan. MTV Uutiset. <https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mika-waltari-loi-ikkunat-auki-eurooppaan/2028746#gs.bnj4o7> (viitattu 22.9.2022)
  3. Jegorow, S. Tulenkantajasukupolven modernisti Mika Waltari on ollut kansainvälisesti tunnetuin suomalaiskirjailija. Yle. <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/09/21/mika-waltari-tunnetuin-suomalaiskirjailija-maailmalla> (viitattu 22.9.2022)
  4. Kirjastot.fi. Uskoiko Mika Waltari Jumalaan? <https://www.kirjastot.fi/kysy/uskoiko-mika-waltari-jumalaan-hanhan?language_content_entity=fi> (viitattu 22.9.2022)
  5. Kirjastot.fi. Milloin Mika Waltarilla alkoi alkoholismi? <https://www.kirjastot.fi/kysy/milloin-mika-waltarilla-alkoi-alkoholismi?language_content_entity=fi> (viitattu 22.9.2022)
  6. Kiuru, H. Mika Waltarin suhteesta uskonoon. Kotimaa. <https://www.kotimaa.fi/blogit/27-8-2015-mika-waltarin-suhteesta-kristinuskoon/> (viitattu 22.9.2022)
>

Alusta, joka yhdistää opettajat ja oppilaat

Ensimmäinen tunti ilmaiseksi

Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!

5,00 (1 arvio(t))
Ladataan...

Markus

Kieli-intoilija, kääntäjä ja sisällöntuottaja, jonka intohimoja ovat erityisesti kielet, kulttuurit ja urheilu.