Vanha sanonta harjoitus tekee mestarin on kaikille tuttu. Sanonta on kulunut, mutta se pitää täysin paikkansa – myös viulunsoitossa. Jos edistystä tavoittelee tosissaan ja haaveena on tulla taitavaksi viulistiksi, on ensiarvoisen tärkeää harjoitella ahkerasti.

Vaikka kävisikin viulutunneilla, on huomattava, että ne muodostavat vain osan viulunsoiton harjoittelusta. Soittamista harjoitellaan myös itsenäisesti, joten omaan työskentelyyn on syytä kiinnittää huomiota. Useimmat meistä haluavat edistyä niin nopeasti kuin mahdollista, joten harjoitusfilosofialla on merkitystä. Tästä Superprof-blogista löydät vinkit harjoittelun tehostamiseen viulutuntien ulkopuolella!

Parhaat opettajamme saatavilla aiheessa Viulu
Linnea
Linnea
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Maria
Maria
22€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Venla
Venla
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Daria
Daria
10€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Emmanuel
5
5 (7 arvostelua)
Emmanuel
29€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Linnea
Linnea
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Maria
Maria
22€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Venla
Venla
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Daria
Daria
10€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Emmanuel
5
5 (7 arvostelua)
Emmanuel
29€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Hyppää kyytiin!

Harjoitus tekee viulistin

Kun harjoittelee minkä tahansa soittimen soittamista, rutiini on keskeinen termi. Ihanteellisessa tilanteessa viulunsoiton harjoittelu on yhtä normaali osa päivittäistä elämää kuin vaikkapa aamiainen tai hampaiden pesu. Oppimiseen vaaditaan toistoja, joten hyvän edistymistahdin kannalta olisi tärkeää, että harjoittelu olisi suunnitelmallista ja kurinalaista. Kun harjoittelu on tällä tavoin määrätietoista ja rutiininomaista, on palkintona paras mahdollinen tulos parhaassa mahdollisessa ajassa. Kun harjoittelu on samanlainen rutiini kuin vaikkapa suihkussa käynti, ei sitä vahingossakaan unohda!

Tärkeää siis on, että soittamista harjoittelee omalla ajalla viulutuntien ulkopuolella. Tunteja, jotka yleensä kestävät kirjaimellisesti tunnin, pidetään kerran pari viikossa, joten suurin osa työstä tehdään itse asiassa itsenäisesti kotona. Opettaja yleensä antaakin harjoiteltavaa materiaalia kotiläksyksi, ja tarkoituksena on harjoitella kyseiset asiat mahdollisimman hyvin seuraavaan tuntiin mennessä. Jotta oppiminen tapahtuu suunnitellusti, on todellista edistystä siis tapahduttava myös tuntien ulkopuolella. Viulutunnit ovat maksullisia, joten tunneille kannattaa mennä hyvin valmistautuneena – muutoin rahalleen ei saa parasta vastinetta.

Nainen soittamassa viulua
Ahkera viulunsoiton harjoittelu tuottaa tulosta (Kuva: Pixabay/Manseok Kim)

Harjoittele säännöllisesti

Omaa harjoitteluaan on hyvä suunnitella valmiiksi etukäteen. Toisin sanoen kannattaa päättää, minä päivinä harjoittelee mihinkin aikaan. Paljon riippuu tietysti elämäntilanteesta, mutta usein puhutaan aamu- ja iltaihmisistä: toiset ovat tehokkaimmillaan kukonlaulun aikaan ja toiset vasta myöhään illalla. Joka tapauksessa tärkeää on valita ajankohta, jolloin harjoitteluun voi keskittyä rauhassa ilman ylimääräisiä keskeytyksiä.

Sopiva harjoituskertojen määrä esimerkiksi viikkoa kohden riippuu täysin soittajasta. Varsinkin jos kyseessä on nuori tai lapsi, on usein hedelmällisintä mennä tämän ehdoilla. Jos lapsi rakastaa soittamista, antaa mennä vain, mutta enempää kuin lapsi itse haluaa ei tietenkään voi ketään pakottaa soittamaan. Jos kyseessä taas on hieman vanhempi soittaja, joka haluaa harjoitella määrätietoisesti, enempi on parempi. Nopean ja tehokkaan edistymisen kannalta olisi hyvä harjoitella jopa päivittäin.

Pidä kiinni aikataulusta

Kun harjoittelulle on varattu tietyt ajankohdat, kannattaa kiinnittää huomiota harjoittelun kestoon. Periaate, josta on hyvä pitää kiinni, on pyrkiä harjoittelemaan aina yhtä paljon. Yhtä pitkä harjoittelutuokio joka kerta paitsi auttaa luomaan rutiinin, myös kehittää itsekuria. Kysymykseen sopivasta harjoittelun kestosta ei kuitenkaan ole yhtä oikeaa vastausta. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että viulunsoiton aloittelijoilla harjoitusmäärät ovat pienempiä kuin edistyneillä. Alkuvaiheessa, kun soittamiseen vasta totuttelee, voi olla järkevää pitää yhtäjaksoinen kesto suhteellisen lyhyenä. Harjoitusten päivittäinen kesto voi näyttää esimerkiksi tältä:

  • Aloittelijat: 20 minuuttia päivässä
  • Keskitaso: 30–40 minuuttia päivässä
  • Edistyneet: 60+ minuuttia päivässä

Oli kyseessä sitten Tuiki tuiki tähtönen -kappaleen tai jonkin Vivaldin mestariteoksen harjoittelu, on määrätystä harjoittelusession pituudesta hyötyä. Kun pituuden on päättänyt jo ennakkoon, itse harjoittelun sisältö on helpompaa suunnitella: etukäteen voi suunnitella, kuinka paljon aikaa käyttää minkäkin asian harjoitteluun samalla varmistaen, että harjoitusta todella tulee tarpeeksi.

Viulisti, jonka takana näkyy nuottiteline
Selkeät rutiinit ovat monelle tehokkain tapa opiskella (Kuva: Unsplash/MChe Lee)

Muista myös lämmitellä

Aivan kuten urheilussa, viulunsoitossakin alkulämmittely on tärkeä osa suoritusta. Lämmittely ehkäisee vammojen syntymistä ja auttaa siirtämään ajatukset muualta nimenomaan soittamiseen. Viulun kannattelu soittoasennossa ja tietysti itse soittaminen vaativat voimaa ja notkeutta käsivarsilta ja sormilta. On siis hyvä idea tehdä käsiä lämmittäviä ja vetreyttäviä liikkeitä ennen soittimeen tarttumista. Lämmittely on oppimisen kannalta hyödyllistä, sillä se toimii eräänlaisena siirtymänä arkipäivän murheista viulunsoiton maailman pyörteisiin.

Soittimen kanssa lämmittely tarjoaa oivan mahdollisuuden muistin virkistämiseen ja teknisen osaamisen harjoitteluun. Kun lämmittelyssä leikittelee soittimellaan, samalla tulee väkisinkin muistelleeksi erilaisia asteikkoja ja asemia harjoittaen näin myös sorminäppäryyttä. Lämmittelyyn ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, joten mielikuvitusta saa käyttää. Lämmittelynä voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia asteikkoihin, vibratoon, tai pizzicatoon liittyviä tekniikkaharjoituksia. Jos itsellä on oma viulunsoiton opettaja, häneltä saa takuuvarmasti vinkkejä ja esimerkkejä hyvistä lämmittelyharjoituksista.

Kappaleiden harjoittelu

Viulunsoiton harjoittelussa voi olla monenlaisia tavoitteita: jotkut soittelevat vain omaksi ilokseen vailla sen kummempia tavoitteita, kun taas toiset harjoittelevat määrätietoisesti yksityisopettajan ohjaamana. Oli tavoite mikä tahansa, kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että nautinnollisin osa viulunsoiton harjoittelua on varsinainen kappaleiden soittaminen. Itse soittaminen onkin juuri se osa-alue, jonka pitäisi muodostaa suurin osa harjoitteluun käytetystä ajasta. Aivan alussa aikaa tietysti kuluu tekniikan ja muiden perusteiden opetteluun, mutta taitojen kehittyessä keskittyminen voi siirtyä enemmän käytännön soittamiseen.

Apuvälineitä harjoitteluun

Viulun soittamiseen tarvitaan luonnollisesti muutakin kuin vain itse soitin ja jousi. Viulunsoitossa tärkeitä tarvikkeita on erilaisia: esimerkiksi olkatuki on monille soiton mukavuuden kannalta ehdoton väline. Tällaiset tärkeimmät tarvikkeet ovat monille itsestään selviä hankintoja, mutta niiden ohella on lisäksi olemassa muitakin hyödyllisiä apuvälineitä, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi. Sellaisia ovat esimerkiksi:

  • Metronomi eli tahtimittari. Tämä laite antaa äänimerkin, kuten naksahduksen, tietyssä tahdissa. Se on oiva apuväline oikeassa tahdissa pysymiseen soittamisen aikana. Metronomin voi joko ostaa fyysisenä laitteena tai ladata ilmaiseksi puhelinsovelluksena.
  • Lyijykynä. Kynän, nimenomaan lyijykynän, mukana kuljettaminen viulukotelossa on aina hyvä idea. Kun jotakin kappaletta soittaa ensimmäistä kertaa, on käytännössä varmaa, että virheitä sattuu. Jos keskittyy nuotteja lukiessa johonkin yhteen tiettyyn asiaan, jokin toinen tärkeä asia voi jäädä huomaamatta. Kynä on tässä hyvä apuväline: sillä voi tehdä muistiinpanoja ja tarvittaessa korostaa kohtia, joissa jotakin unohtuu tai menee väärin. Kynän on hyvä olla nimenomaan lyijykynä, jotta merkintöjä voi pyyhkiä pois, kun niitä ei enää tarvitse.
  • CD-levy. Moni nuottikirja sisältää myös CD-levyn, jonka hyödyntäminen harjoitellussa kannattaa. Harjoiteltavia kappaleita kuuntelemalla voi paitsi ottaa mallia, koko orkesterin version ollessa saatavilla myös nähdä, miten viuluosuus asettuu suurempaan kontekstiin. Nykypäivänä myös internet on pullollaan musiikkia, jota voi hyödyntää.
Viulu, jonka vieressä nuottivihon sivuja
Viulunsoiton harjoittelussa kannattaa käyttää erilaisia apuvälineitä (Kuva: Unsplash/Stefany Andrade)

Kuinka saada enemmän irti harjoittelusta

Kun jotakin harjoittelee ahkerasti päivästä toiseen, voi se jossakin vaiheessa alkaa tuntua puuduttavalta. Pahimmassa tapauksessa harjoittelu alkaa tuntua ikään kuin velvollisuudelta. Viulunsoiton harjoittelu vaatii kovaa työtä ja sitoutumista, mutta sen pitäisi pysyä rakkaana intohimon kohteena työn määrästä riippumatta. Onneksi kuitenkin on olemassa keinoja, joilla harjoitteluun saa vaihtelua ja ennen kaikkea hauskuutta.

Nauhoita soittoasi

Hyvä tapa seurata omaa edistymistä on nauhoittaa omaa soittoa. Soittaessa joutuu kuuntelun ohella keskittymään myös itse soittamiseen, joten silloin ei välttämättä ehdi huomaamaan kaikkea, jonka jälkikäteen äänitettä kuunnellessa huomaa. Omaan soittamiseen saa kokonaan uuden perspektiivin, kun sitä kuuntelee ikään kuin ulkopuolisen korvin. Esimerkiksi opettajan palautetta voi olla helpompaa ymmärtää, kun on itsekin kuullut soittoaan ulkopuolisen näkökulmasta.

Harjoittele ryhmässä

Jos kaveripiirissä on muita viulunsoittajia, ryhmäharjoittelu voisi olla hauska idea. Soittamisesta tulee samalla sosiaalista toimintaa, joten tavanomaiseen yksin harjoitteluun tulee hauskaa vaihtelua. Paitsi että yhdessä soittaminen on mukavaa, voi soittamisen ohella vilkuilla kuinka muut soittavat ja poimia siten vinkkejä omaan työskentelyyn. Muiden kokemuksia kuuntelemalla voi myös oppia itse ja parhaassa tapauksessa välttää sudenkuopan, johon joku toinen on astunut. Lisäksi kavereilta voi saada hyvää palautetta omasta soittamistyöskentelystä.

Useita viulisteja soittamassa
Itsenäiseen työskentelyyn saa vaihtelua soittamalla yhdessä muiden kanssa (Kuva: Pixabay/Heung Soon)

Perusta bändi

Taitojen esittely käytännössä on se, mistä kaikki muusikot pitävät. Orkesteriin liittyminen on oiva tapa päästä harjoittelemaan muiden kanssa ja esiintymään. Orkestereihin on usein erilaisia pääsyvaatimuksia, joten varsinkaan aloitteleville viulisteille sellaisiin ei hetkeen ole asiaa. Kukaan ei kuitenkaan estä perustamasta ikiomaa bändiä! Viulua ei aivan joka bändistä löydykään, joten tässä piilee mahdollisuus hakea uudenlaista näkökulmaa eri musiikkigenreihin.

Jos kaveripiirissä on eri instrumenttien soittajia, on bändin perustaminen helppoa. Aina näin ei kuitenkaan ole, joten potentiaalisia kanssasoittajia voi metsästää esimerkiksi omasta koulusta tai työpaikalta. Internetinkään voimaa ei tietenkään voi väheksyä, eli laittamalla ilmoituksen vaikkapa jollekin musiikkiaiheiselle keskustelupalstalle voi löytää muita bändiä etsiviä muusikonalkuja.

Jos yhtyetoiminta ottaa tuulta alleen, on luvassa erittäin arvokasta kokemusta. Esiintymistä ei nimittäin voi oppia kotona harjoittelemalla – ainoa tapa on esiintyä oikeasti. Esiintyessä itseluottamus kasvaa, esiintymispelko hälvenee, pääsee mukaan musiikkipiireihin ja lisäksi oppii paljon muistakin soittimista. Oli kyseessä sitten esitys koulun joulujuhlassa tai soittaminen kadunkulmassa, kaikki kokemus on arvokasta ja vie eteenpäin kohti haavetta taitavaksi viulistiksi tulemisesta.

>

Alusta, joka yhdistää opettajat ja oppilaat

Ensimmäinen tunti ilmaiseksi

Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!

5,00 (1 arvio(t))
Ladataan...

Aleksi

Itselläni on koulutustaustaa journalismin ja kielten parissa. Nykyään sisällöntuotannon tehtävissä.