Nykykeskustelu suomen kielestä keskittyy usein tulevaisuuteen: mihin suuntaan kieli on kehittymässä ja heikkeneekö se suurempien kielten vaikutuksesta? Oletko kuitenkaan koskaan peilannut nykytilannetta suomen kielen kehitysvaiheisiin ja historiaan?

Suomen ja suomalais-ugrilaisten kielten historia on kiinnostanut monia jo pitkään, ja kysymyksiin on etsitty innokkaasti vastauksia 1700-luvulta lähtien. Kielentutkimus ei kuitenkaan ole helppoa; suullisesta perinteestä ei jää juurikaan todistusaineistoa, ja pergamentit, papyrukset sekä paperi tuhoutuvat, kuluvat ja häviävät aikojen saatossa.

Kun suomen kielen historiaa tutkitaan, se perustuu usein komparatiiviseen kielentutkimukseen. Kieliä vertailemalla pystytään päättelemään, mitkä kielet ovat sukua toisilleen, mistä kantakielestä ne polveutuvat, mistä eri sanat ovat peräisin ja miten kieli on aikojen saatossa kehittynyt.

Parhaat opettajamme saatavilla aiheessa Suomi
Ida
Ida
23€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Julia
Julia
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Heidimaria
5
5 (2 arvostelua)
Heidimaria
15€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Marielle
Marielle
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Anna
Anna
20€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Rasmus
Rasmus
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Anni
Anni
50€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Regia
Regia
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Ida
Ida
23€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Julia
Julia
25€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Heidimaria
5
5 (2 arvostelua)
Heidimaria
15€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Marielle
Marielle
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Anna
Anna
20€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Rasmus
Rasmus
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Anni
Anni
50€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Regia
Regia
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Hyppää kyytiin!

Suomen kieli ja uralilaiset kielet

Suomi on osa suomalais-ugrilaisia kieliä ja laajempaa uralilaisten kielten ryhmää. Näiden kielten oletetaan pohjautuvan yhteiseen kantakieleen eli kantauraliin, jota puhuttiin joidenkin arvioiden mukaan jopa 6 000 vuotta sitten – nykyisin monet kielentutkijat suosivat 4 000 vuoden arviota eli 2000 eaa.

Uralilaisia kieliä on yhteensä yli 30, kieliperhe kattaa reilut 20 miljoonaa puhujaa, ja sen juuret sijoitetaan yleensä Ural-vuorten ja Volgan välimaastoon. Tänä päivänä iso osa kieliperheen kielistä on vähemmistökieliä, pois lukien suomen kieli, unkarin kieli ja viron kieli.

Kielentutkijat ovat vuosisatojen saatossa yrittäneet hahmotella uralilaisen kantakielen kehitystä, mutta varmaa ja yksimielistä polkua ei ole (ainakaan vielä) löydetty. Perinteisen Otto Donnerin (1879) mallin mukaan kantakieli jakautui kahtia samojedikieliin ja suomalais-ugrilaiseen kantakieleen, mutta tuoreempi tutkimus on haastanut tätä näkemystä.

Esimerkiksi Jaakko Häkkisen (2007) mallissa uralilainen kantakieli jakautui ensin ugrilais-samojedilaiseen kantakieleen ja suomalais-permiläiseen kantakieleen, joka sitten kehittyy edelleen välikantakielen kautta kantasuomeen. Oli miten oli, tämä kantasuomi on se kielimuoto, josta itämerensuomalaiset kielet eli suomi, karjala, vepsä, lyydi, inkeroinen, vatja, viro ja liivi ovat kehittyneet. Ajallisesti kantasuomen varhaisinta muotoa puhuttiin noin 1500–1000 eaa.

Tähän ajanjaksoon asti käsitys suomen kielestä on perustunut jokseenkin arvailuun, jokseenkin päättelyyn, mutta hämärän peitossa se on ollut yhtä kaikki. Kun lähestymme ajanlaskun alkua, varmempaa tietoa on tarjolla enemmän.

Olemme tähän asti puhuneet kantasuomesta, mutta todellisuudessa kielimuoto levisi nykyisen Suomen alueelle vasta noin 400–500 vuotta ajanlaskun jälkeen – kantasuomen puhujat siirtyivät ensin nykyisiin Baltian maihin ja sieltä Suomeen. He eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä Suomen asuttajia, vaan ennen tätä Suomen etelärannoille olis iirtynyt toinen kielimuoto eli kantasaame, josta kehittyi saamelaiskielet.

Ajanlaskun alkupuolelle sattuu myös jakso, jolloin kantakieli alkoi hajota eri itämerenkieliin. Kun hyppäämme 1000-luvulle, Suomessa on neljä asutusaluetta, joiden uskotaan kuvanneen sen aikaisia muinaismurteita: Varsinais-Suomi, Häme, Karjala ja Savo.

Keskeneräinen talo maalla
Karjalan kieli on puhujamäärältään kolmanneksi suurin itämerensuomalainen kieli – sillä on noin 60 000–95 000 puhujaa. (Kuva: Unsplash/Yegor Muntyan)

Sanasto kertoo kielestä paljon

Suomenkielisiä dokumentteja ei ole saatavilla ennen 1500-lukua, joten kielen kehityksen seuranta nojaa muun muassa kielen sanastoon ja lainsanoihin. Lainasanat kertovatkin kielestä paljon: ne ovat osoitus siitä, mitkä kielet tai murteet ovat olleet vaikutuksessa keskenään, kuinka voimakkaasti, milloin ja mihin suuntaan vaikutusta on ollut.

Tässä muutama esimerkki:

  • Sana varsa on (noin 4 000 vuotta) vanha indoeurooppalainen laina, minkä lainautuminen sopii hyvin siihen, että indoeurooppalaisten kielten puhujat levittäytyivät pitkälti hevosten avulla.
  • Myös vasara on indoeurooppalainen laina, ja se liittyy oletettavasti indoeurooppalaisten levittämään vasarakirveskulttuuriin.
  • Morsian ja sisar ovat puolestaan balttilainoja, ja ne osoittavat, että kantasuomen ja balttialaisten kielten puhujat olivat ilmeisen läheisissä väleissä.
  • Parta on oletettavasti germaanilaina. Parralle oli jo olemassa suomenkielinen sana, mutta sana lainautui silti. Miksi? Sanat lainautuvat usein suuremmasta tai edistyneemmästä kielimuodosta pienempään, joten ehkä germaanikulttuuri koettiin arvokkaammaksi, tai sitten germaanimiehillä oli vain suomalais-ugrilaisia komeammat parrat!

Vuosituhansien aikana suomeen on tullut valtavasti lainasanoja eri kielistä, ja ne voidaan jaotella eri kerrostumiin. Tässä niistä tärkeimmät:

  • indoeurooppalaiset lainasanat (yli 4 000 vuotta sitten)
    • jyvä, vasara, mehiläinen, porsas, sarvi, utare
  • balttialaiset lainasanat (noin 3 000–4 000 vuotta sitten)
    • hammas, kalju, kaula, morsian, sisar, tytär, vuohi
  • germaaniset lainasanat (noin 3 000 vuotta sitten)
    • airo, aalto, hallita, kattila, kuningas, miekka, rengas
  • slaavilaiset lainasanat (noin 1 500 vuotta sitten)
    • risti, pappi, pakana; toveri, voro

Suomen kielessä on siis paljon lainasanoja, ja monet niistä ovat niin vakiintuneita, ettei niitä edes tunnista vierasperäisiksi.

Lainasanojen virta ei tietenkään tyrehtynyt ajanlaskun alun jälkeen, vaan sittemmin sanoja on lainattu erityisesti ruotsista ja myöhemmin englannista. Arviolta noin puolet suomen kielen lainoista on ruotsalaista perua. Suomen ja ruotsin puhujat olivat kontaktissa jo ennen kuin Suomesta tuli osa Ruotsin valtakuntaa 1100-luvulla, mutta silloin lainaustahti kiihtyi. Ruotsalaislainoja ovat esimerkiksi mestari, lääkäri, kaupunki, lamppu, koulu ja paperi.

Entäpä kaikkien rakastamat anglismit? Vanhimmat englanninkieliset lainat pyrittiin mukauttamaan suomalaisten suuhun sopiviksi, kuten keksi, pekoni, idiootti, rommi, konstaapeli ja muki, mutta englannin vaikutuksen laajetessa ja sen osaamisen kehittyessä niitä on lainattu lähes alkuperäisessä muodossaan, esimerkiksi playoffit, ranking, personal traineri, cheerleading ja hands-free.

Open shop -kyltti
Suomen kieleen tulee paljon lainavaikutuksia, mutta niitä on pyritty myös karsimaan. Esimerkiksi 1800-luvulla karsittiin tietoisesti svetisismejä eli ruotsin kielen elementtejä. (Kuva: Unsplash/Mike Petrucci)

Uskonpuhdistus vauhditti kielen kehitystä

Vanhin kirjoitettu suomenkielinen lause on paikannettu 1400-luvun puolen välin tienoille ja silloisen Turun piispan suuhun:

Mÿnna tachton gernast spuho somen gelen Emÿna daÿda.Turun piispa Maunu Tavast

Eli selvällä suomenkielellä “Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, (mutta) en minä taida.” Tämä onkin pisin dokumentoitu suomenkielinen lause ennen 1500-lukua – valtaosa kirjallisesta kielestä oli sanastoa ja nimistöä.

Uskonpuhdistus käänsi tilanteen päälaelleen: mittavan käännöstyön pohjalta syntyi suomen kirjakieli, ja kieleen tuli aineksia muun muassa latinasta, saksasta ja ruotsista. 1600- ja 1700-luvuilla vieraita elementtejä alettiin karsia, ja 1800-luvulla repaleisesta kirjakielestä ja eri murteista alettiin rakentamaan yhtenäistä yleiskieltä, joka mahdollisti myös suomenkielisen kirjallisuuden.

Historian valossa voikin todeta, että kieli ei tuhoudu lainaamisen myötä. Oli kyseessä 2000-luvun suomi, suomen kirjakielen luonti tai kantasuomi, se on ottanut vastaan valtavasti vaikutteita muista kielistä, ja tietyt erikoiskielet, kuten vaikkapa kirkonkieli, ovat jopa rakentuneet niiden varaan.

Kantauralista on säilynyt vain noin 300–400 sanaa, mutta ne ovat niin keskeisiä, että ne kattavat ison osan arkisesta puheesta. Esimerkkejä omaperäisistä sanoista ovat ruumiinosia kuvaavat käsi, silmä ja pää, verbit olla, tulla ja mennä sekä persoonapronominit minä ja sinä.

Puinen pienoismalli ihmisestä
Suomen kielen vanhimmat sanat liittyvät usein luontoon tai ihmiskehoon. (Kuva: Unsplash/engin akyurt)

Suomen kielen uralilaiset piirteet

Kun siirrymme sanastosta kielen rakenteisiin, suomen kieli on säilyttänyt monia uralilaisten kielten piirteitä – ainakin paremmin kuin monet muut kielet:

  • Sanat ovat pitkiä. Suomen kielessä voi rakentaa muun muassa johtimilla, päätteillä ja liikepartikkeleilla todella pitkiä sanoja, mikä on uralilaisille kielille tyypillistä.
  • Sijamuotoja on paljon. Inessä elasta illaan, adella ablalta allalle… Suomessa on laskutavan mukaan 15–17 sijamuotoa, unkarissa 18–25.
  • Omistusliitteet käytössä. Genetiiviä ilmaistaan omistusliitteellä, esimerkiksi autoni, ei pelkästään possessiivipronominilla kuten vaikkapa englannissa: my car.
  • Paino ensimmäisellä tavulla. Sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla.
  • Vokaalisointu. Vokaalit voidaan jakaa etu- (ä, ö, y) ja takavokaaleihin (a, o, u) sen perusteella, miten ne äännetään suussa (i ja e ovat neutraaleja). Omaperäisessä sanassa ei voi olla sekä etu- että takavokaalia.

Suomen kieli on siis kehittynyt valtavasti viimeisen 4 000 vuoden aikana, ja usein kehitystä on tapahtunut muiden kielten vaikutuksesta. Tämä ei suinkaan ole poikkeuksellista, vaan se on kaikille kielille ominaista. Näin tulee olemaan myös tulevaisuudessa: kielet kehittyvät yhteiskunnan mukana ja vuorovaikutuksessa, ja suomen kieleen tulee jatkossakin vieraita elementtejä.

Lähteet

  1. Cavén, Tina. (2018). Suomen kielen virstanpylväät. Yle. <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/01/12/suomen-kielen-virstanpylvaat> (viitattu 29.9.2022)
  2. Lehtinen, Tapani. (2007). Kielen vuosituhannet: Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Sormunen, Jaana & Junttila, Santeri. (2017). "Elävä kala ui veden alla" - Suomen kielen matka Uralilta manner-Suomeen. Tiedeykkönen. <https://areena.yle.fi/podcastit/1-4167862> (viitattu 29.9.2022)
>

Alusta, joka yhdistää opettajat ja oppilaat

Ensimmäinen tunti ilmaiseksi

Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!

5,00 (1 arvio(t))
Ladataan...

Markus

Kieli-intoilija, kääntäjä ja sisällöntuottaja, jonka intohimoja ovat erityisesti kielet, kulttuurit ja urheilu.