Sauna on suomalaisuuden symboli. Suomalaiset ovat saunoneet iät ja ajat, ammentaneet löylyn voimaa sekä ilossa että surussa ja myöhemmin levittäneet saunan ilosanomaa muille. Kaikesta tästä huolimatta sauna ei ole suomalainen keksintö.
Suomalaisen saunan lisäksi kiuas on lämmennyt niin venäläisissä banjoissa (banja = баня) kuin Amerikan alkuperäiskansojen hikiteltoissa. Mutta kuten Suomen Saunaseuran toiminnanjohtaja Sinikka Korvo on sanonut, se on erimies, joka jaksaa saunoa vuosituhansia.
Alussa oli kuoppa
Vaikka sauna ei ole suomalainen keksintö, suomalainen saunaperinne ulottuu kauas historiaan – villeimpien arvioiden mukaan jopa 10 000 vuoden taakse. Tämä tarkoittaisi sitä, että varhaisimmat saunojat saapuivat Suomeen heti jääkauden jälkeen!
Varhaisin sauna oli kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti kivitautinen kuoppasauna: maahan kaivetun kuopan pohjalle koottiin kivikasa, joka lämmitettiin polttopuilla. Kun kuopan ylle taivutettiin ohuet puusalot ja niiden päälle levitettiin eläinten taljoja, hikimaja oli valmis.
Kuoppasauna sopi aikalaisten liikkuvaan elämäntyyliin hyvin, sillä sauna oli helppo siirtää ja pystyttää. Kuoppasaunottelu jatkuikin niin pitkään, kun esi-isämme ja -äitimme elättivät itsensä metsästyksellä, kalastuksella ja keräilyllä.
Kuopasta maan pinnalle
Aloilleen asettuminen yleistyi kivi- ja pronssikauden taitteessa (2000–1500 eaa.), kun arki rauhoittui maanviljelyn ympärille. Samalla sauna alkoi vakiintua tiettyyn paikkaan. Kuoppasaunan ensimmäinen kehitysmuoto oli maasauna, joka rakennettiin rinteeseen. Kun rantatörmään kaivettiin kolme seinää maan sisään, tarvittiin vain yksi ulkoseinä. Kätevää!
Kokonaan maan pinnalle sauna nousi noin 500-luvulla rakennustaidon kehittyessä. Aikalaiset rakensivat ensin nelinurkkaisia ja suoraseinäisiä taloja ja hoksasivat, että saunakin voisi olla ihan oikea rakennus. Näin sauna sai seinän, lattian ja katon. Saunassa oli myös lauteen virkaa toimittava penkki, kivikasakiuas ja ilmanvaihtoräppänä, josta savu pääsi ulos.
Kohti modernia sähkösaunaa
Keskiajalla kuitenkin huomattiin, että puinen savusauna oli herkästi syttyvä kapistus, sillä tulipesän lieskat löivät kiuaskivien läpi ja kiuas tuprutti savut saunan sisälle. Ratkaisu löytyi 1700-luvulla jälleen asuinrakennuksista: savupiippu. Saunan kivikasa korvattiin kivestä tai tiilistä muuratulla uunikiukaalla, jonka savu poistui hormin kautta piippuun.
Saunasta tuli piipun ja muuratun kiukaan myötä turvallisempi ja mukavampi käyttää. Samalla modernit puusaunat alkoivat yleistyä, mutta ne olivat yhä kertalämmitteisiä. Kiukaassa ei siis pidetty saunomisen aika tulia, vaan se lämmitettiin ennakkoon ja kiuaskivet varastoivat lämpöä tietyn ajan.
Oivallus jatkuvalämmitteisestä kiukaasta vaati sisällissodan jälkeistä pula-aikaa. Kun tulipesä erotettiin kivipesästä, kiuasta voitiin lämmittää saunomisen aikana. Säästömielessä parasta tässä oli se, että kiuas lämpeni huomattavasti nopeammin ja vain murto-osalla kertalämmitteisen kiukaan puusta.
Materiaalipula selittää myös sitä, miksi erillisistä pihasaunoista alettiin siirtyä asuinrakennusten kellareihin tai päätalon siipirakennuksiin. 1930-luvulla keksitty sähkösauna vauhditti trendiä entisestään, koska sähkökiuas lämpeni termostaattia kääntämällä ja ilman savupiippua.
Sähkökiukaan keksimiseen liittyy hauska tarina: kun 1930-luvulla eräälle teollisuusneuvokselle rakennettiin taloa, hänen rouvansa ilmoitti, ettei aio kantaa puita toiseen kerrokseen. Insinöörit ryhtyivät tuumasta toimeen ja kehittivät taloon sähkökiukaan.
Saunaperinteet ja niiden merkitys
Suomalainen sauna on siis kulkenut pitkän matkan kivikautisesta maakuopasta moderniin sähkösaunaan. Kehitystä on tapahtunut molempiin suuntiin: tuliterä Harvia ei anna yhtä pehmeitä löylyjä kuin keskiaikainen savusauna, mutta saunoja löytyy nykyään kaikkialta järven rannoista kerrostaloihin.
saunaa
Nykyajan sauna on ennen kaikkea peseytymis- ja rentoutumispaikka, mutta sillä on ollut historiallisesti monia tehtäviä. Entisaikaan sauna oli monen uudistilan ensimmäinen asunto ja majapaikka, kunnes varsinainen pirtti saatiin valmiiksi.
Sauna on toiminut myös elämän lähtö- ja päätepysäkkinä, sillä saunassa on hoidettu niin synnytykset, sairaudet kuin vainajien valmistelutkin. Vainajien lisäksi saunassa on valmistettu mallaspohjaiset mämmit ja sahti sekä palvilihaa savustamalla.
Saunaan liittyvät uskomukset
Saunaan ja saunomiseen on liittynyt muinoin paljon mystiikkaa ja uskomuksia. Kansanperinteessä saunan, tulen ja savun uskottiin karkottavan sekä fyysiset että henkiset epäpuhtaudet, mikä näkyy varsinkin juhannuksen sauna- ja kokkoperinteessä.
Sauna liittyi vahvasti myös tuonpuoleiseen ja kuolemanjälkeiseen elämään. Kansantarinoissa sauna lämmitetään päivällä, jotta lauteet ovat pimeän tullen vapaat vainajille ja tuonpuoleisen olennoille. Kekrin eli sadonkorjuujuhlan aikaan oli puolestaan tapana saunoa hiljaisuudessa, jotta vainajat saivat saunarauhan.
Saunarauhan turvaajana ja vartijana toimi saunatonttu. Toisin kuin punanuttuinen ja pirtsakka joulutonttu, saunatonttu oli kiukaan suojassa majaileva, savusta mustunut yksisilmäinen otus, jonka pelättiin antavan selkäsaunan (tai pahempaa) huonosta käytöksestä. Siksi saunassa piti olla ihmisiksi, ja tontulle varattiin saunomisvehkeet ja makoisimmat jälkilöylyt.
Saunan mahti on ikuistettu kansalliseepos Kalevalaan, jossa Väinämöinen paranteli sairauksia löylyn ihmeellisellä voimalla. Runossa 45 Väinämöinen parantaa Pohjan emännän lähettämiä tauteja savusaunassa ja pyytää Ukko ylijumalaa löylyn tueksi.
Sauna muualla ja saunan tulevaisuus
Vaikka sauna liitetään vahvasti Suomeen ja saunalla on täällä pitkät perinteet, se ei ole suomalainen keksintö. Saunaa muistuttavia hikoilu- ja kylpytapoja on syntynyt eri puolilla maailmaa, mikä ei yllätä, sillä sauna oli alun perin kasa kuumia kiviä kuopassa:
Intialaisessa Ayurveda-hoitomuodossa käytettiin vanhojen tekstien mukaan hikoiluhoitoja.
Varhaisimmat maininnat venäläisestä banja-saunasta ovat vuodelta 440 eaa.
Sauna lämpeni myös Keski-Amerikan Maya-kulttuurin kukoistusaikana (noin 500-luvulla).
Lakota-intiaanien hikimajoissa saunominen on uudelleensyntymisriitti.
Joidenkin kansantietelijöiden mukaan juuri intiaanit ovat olleet kaikkein innokkaimpia saunojia maailmassa, ja saunomista vastaava hikimajakulttuuri on levinnyt lähes kaikkiin intiaaniheimoihin. Suomi on kuitenkin ainoita paikkoja, jossa saunomisperinne on jatkunut katkeamattomana:
Suomi on se maa, missä saunomisen perinne on säilynyt katkeamattomana, kun se muualla unohtui.
Suomen Saunaseuran toiminnanjohtaja Sinikka Korvo IS:n haastattelussa
Moderni saunakulttuuri onkin levinnyt maailmalle Suomesta 1900-luvulla. Ennen sitä suomalaiset siirtolaiset rakensivat saunoja Pohjois-Amerikkaan, mutta varsinainen buusti tapahtui 1920- ja 30-luvuilla, kun kansainväliset urheilijat saivat vihiä saunan hyödyistä.
Suomalaiset veivät vuoden 1924 Pariisin olympialaisiin oman saunan, jossa Paavo Nurmi löylytteli tiettävästi pari tuntia päivässä. Nurmi juoksi löylyn voimalla viisi kulta ja Suomi voitti yhteensä 37 mitalia, mikä oli toiseksi eniten Yhdysvaltojen jälkeen.
Saksankielisiin maihin sauna levisi puolestaan maailmansotien jälkeen, kun Suomessa palvelleet saksalaiset tutustuivat rintama- ja telttasaunoihin. Sotilaat levittivät saunaintoa Saksassa ja Itävallassa, mistä se levisi 1900-luvun lopulla naapurimaihin.
Saunalla onkin faneja ympäri maailmaa, ja se on myös alkanut kehittyä eri maissa omiin suuntiin. Seesteisen suomalaissaunan rinnalle on tullut esimerkiksi saksalaiset saunamestarit (Saunameister), jotka viihdyttävät kylpijöitä erilaisilla löylyseremonioilla. Saksasta perinne on levinnyt muihin maihin:
Sauna kehittyykin kaiken aikaa yhteiskunnan ja kulttuurien mukana. Maakuopista ja savupirteistä on tultu pitkälle moderneihin älysaunoihin ja urbaaneihin saunakonsepteihin, eikä löylytellessä mietitä enää saunatonttuja, vainajia tai pahoja henkiä.
Vaikka uudet saunavillitykset voivat tuntua oudoilta, ne ovat ehdottomasti hyvä juttu. Sauna on Suomen parhaita valttikortteja, kun muualta tullaan katsomaan, miten "maailman onnellisimman maan" arki pyörii. Samalla saunabuumi leviää, saunakokemusta tuunataan ja yhä useampi pääsee nauttimaan sen hyödyistä.
Kehitys ei myöskään uhkaa suomalaisia saunaperinteitä, koska jokainen saa saunoa tavallaan. Suomalainen saunakulttuuri voikin hyvin. Se on yhä olennainen osa suomalaista kulttuuria, ja lähes 90 % suomalaisista saunoo kerran viikossa.
Elinvoimaisuudesta kertoo sekin, että suomalainen saunaperinne hyväksyttiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2020. Lähes jokainen suomalainen pitää siis saunaperinnettä yllä ja levittää sen ilosanomaa eteenpäin.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
