Viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana ranskan kieli on kuronut eroa kiinni maailman jättikieliin, kuten kiinaan, englantiin, espanjaan ja arabiaan. Ranskaa puhutaan Euroopan ulkopuolella muun muassa Kanadassa sekä monissa Afrikan maissa, joissa puhujamäärä kasvaa kovaa vauhtia.
Francophone Observatoryn teettämän tutkimuksen mukaan ranskan kielen kurssit eivät keskity tiettyyn maahan tai maanosaan, vaan niitä tehdään ympäri Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa sekä esimerkiksi Lähi-Idässä. Kielen tärkeys ymmärretään siis laajalti.
Jos ranskan kielen opinnot aloittaa nollasta, iso osa harjoittelusta keskittyy keskeiseen sanastoon ja kielioppiin. Mitä pidemmälle harjoittelu etenee, sitä suurempaan rooliin puhuminen ja ääntäminen nousevat. Tarkastelemme tässä artikkelissa ranskan ääntämistä ja kielen aksentteja suomalaisnäkövinkkelistä.
Mistä ranskan aksentti koostuu?
Ranskan kielelle on tyypillistä, että sanat äännettään eri tavoin kuin ne kirjoitetaan. Ranskan kielessä on myös suomalaisille täysin vieraita äänteitä. Ennen kuin perehdymme kielten eroihin tarkemmin, pohditaan hieman aksentteja yleisellä tasolla.
Vieraskielinen aksentti ei ole missään nimessä asia, josta tulisi pyrkiä tietoisesti eroon. Ranskaa puhutaan ympäri maailmaa, eivätkä kaikki puhu sitä yhdellä ja samalla tavalla. Suomalaisen voi olla vaikea ymmärtää vahvaa skottiaksenttia, eikä turkulaistenkaan puhetta aina tahdo ymmärtää, mutta se ei tarkoita, että yksi puhetapa olisi toista parempi.
Tämä ranskankielinen video havainnollistaa puhetapojen eroja hyvin, ja siihen löytyy englanninkieliset tekstitykset, jos puhetta on vaikea ymmärtää:
Ranskan sisälläkin on isoja eroja puhetavoissa, mikä johtuu muun muassa kulttuurisista, maantieteellisistä ja historiallisista eroista. Tässä yleisiä piirteitä, joita eri Ranskan sisäisiin aksentteihin yhdistetään:
- Pohjoinen aksentti: yksittäisiä tavuja ja e-äänteitä tippuu paljon pois, ja se mielletään usein karskimman kuuloiseksi yleiskielen tai eteläisen aksentin rinnalla.
- Pariisin aksentti: lähin ranskan yleiskieltä; sanoja usein lyhennetään, kuten pohjoisessa aksentissa, ja puhe on nopeaa ja ilmaisuvoimaista.
- Eteläinen aksentti: tavuja ja äänteitä tiputetaan harvemmin, ja sitä pidetään ”lauluaksenttina”, sillä se on lämpimämpää, soljuvampaa ja vapaampaa.
Mikä on aksenttien laita, kun Ranskasta liikutaan esimerkiksi Belgiaan, Kanadaan tai Algeriaan? Näidenkin maiden sisällä on eroja esimerkiksi Ranskan yleiskieleen, mutta yleisiäkin piirteitä löytyy:
- Belgiassa puhuttua ranskaa pidetään hieman rosoisempana, mikä johtuu hollannin kielen vaikutuksesta.
- Kanadan Quebecissä puhe on säilyttänyt piirteitä vanhemman ranskan piirteitä, ja siinä englannin vaikutus näkyy selvemmin.
- Afrikan maissa kieleen on sekoittunut monien muiden kielten piirteitä, Algeriassa esimerkiksi arabiaa, ja puhuttua kieltä voi pitää luovempana ja leikillisempänä.
Vaikket siis harjoituksissasi tai puheessasi kuulosta ”natiivilta ranskalaiselta”, ei hätää, sillä yhtä ja tiettyä ”natiivia ranskaa” ei ole olemassa. Paneudutaan seuraavaksi ranskan ääntämisen yksityiskohtaisemmin eli sen erikoispiirteisiin.
Varaa ranskan kielen kurssi Superprofilta!

Ranskan ääntämisen erikoisuuksia
Monet suomalaiset kokevat ranskan ääntämisen vaikeaksi, ja syy on selvä: kielten äännejärjestelmissä on eroja. Yhden artikkelin raamit eivät valitettavasti riitä kaikkien erojen perusteelliseen läpikäyntiin, joten keskitytään yksittäisiin ja kenties suurimpiin.
Täysin vieraat foneemit
Foneemi tarkoittaa puhutun kielen pienintä rakennuspalasta. Suomessa esimerkiksi k-kirjainta vastaa foneemi /k/, t-kirjainta /t/ ja niin edelleen. Ääntämisen osalta harmaita hiuksia tuottavatkin erityisesti ne ranskan foneemit, joita ei suomesta löydy. Tällainen on esimerkiksi /ʃ/-äänne sanassa vache, ’lehmä’.
Tutut mutta erilaiset foneemit
Ranskan ja suomen välillä on myös useita samoja foneemeja, jotka äännetään eri tavoin. Näistä selvin on ranskan r-kirjain, jonka ääntäminen on melko lähellä kurlaamista. Jos vertaat, miten suomen Pariisi ja ranskan Paris äännetään, ero on helppo huomata. Pienempiä eroja on puolestaan esimerkiksi i-kirjaimen ääntämisessä.
Olisiko ranskan opiskelu netissä sinulle se sopivin vaihtoehto?
Tiukkuus vs. höllyys
Siinä missä suomen ääntäminen mielletään hölläksi, ranskaa pidetään tiukkana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen ääntämiskoneisto on ääntäessä melko rentona, ranskalaisen taas jännitystilassa. Jos olet siis koskaan ihmetellyt, miksi ranskan puhujat ovat usein ilmeikkäitä eli suu menee hetkessä sivuvenytyksestä törröhuuliin, syy piilee tässä.
Vokaaliäänteiden määrä
Ranskan vokaalit ovat jotakuinkin samat kuin suomessa, mutta niitä on enemmän: esimerkiksi e- ja o-äänteitä on kaksi erilaista, avoin ja suppea. Nopealla vilkaisulla ranskan ääntäminen voi siis vaikuttaa yksinkertaisemmalta kuin se todellisuudessa on, ja monesti ääntämisen harjoittelu keskittyy pieniin yksityiskohtiin.
Jos haluat panostaa ranskan ääntämiseen kunnolla, avuksi voi suositella Mari Wiklundin Ranskan ääntämisopasta.

Hyvä tietää ranskan ääntämisestä
Ääntämisen harjoittelussa on tärkeä oppia tuntemaan, miten eri kirjaimet ja kirjainyhdistelmät tulisi ääntää. Tässä apuna voi käyttää esimerkiksi Wiklundin opasta tai Jukka Korpelan Ranskan ääntämys -sivustoa, jolla eri äänteet esitellään esimerkkien kera. Ranskan ääntämiseen liittyy kuitenkin myös muita seikkoja, joita aloittelijoiden on hyvä tietää.
Aksentit
Artikkelin alussa esittelimme ranskan kielen aksentteja eli ääntämyksiä tai puhetapoja. Tällä kertaa puhumme aksenttimerkeistä, jotka ohjaavat ääntämistä.
Selite | Esimerkki | |
---|---|---|
´ | tekee e-vokaalista [e]-äänteen | café [kafee] |
` | tekee e-vokaalista [ɛ]-äänteen (suomen e:n ja ä:n välimuoto) | crème [krɛm] |
^ | tekee e-vokaalista [ɛ]-äänteen | crêpe [krɛp], hôtel [otel] |
ç | c-vokaali ääntyy [s]-äänteenä a:n, o:n ja u:n edessä | Ça va? [sava] |
¨ | erottaa kaksi vokaalia | vrt. maïs [mais] ja mais [me] |
Tämä taulukko on sovellettu Finn Lecturan Chez Olivier 1 – ranskaa aikuisille -oppaasta, joka on myös erinomainen apu ranskan alkeisiin.
Sanapaino ja sidonta
Suomessa sanapaino on aina sanan ensimmäisellä tavulla, mutta ranskassa se on viimeisellä äännettävällä tavulla:
- hôtel
- taxi
- télephone
Viimeinen esimerkki toimii aasinsiltana sille, että ranskassa sananloppuisia kirjaimia jätetään usein ääntämättä. Tällaisia kirjaimia tai kirjainyhdistelmiä ovat e, es, t, s, x, z, ja d. Télephone äännetään siis [telefɔn] ja salut [saly]. Tähänkin löytyy tietysti poikkeuksia: jos seuraava sana alkaa vokaalilla tai vokaalisella h:lla, nämäkin kirjaimet äännetään:
- vous (’te’) äännetään [vu]
- vous avez (’teillä on’) äännetään [vuzave]
Tätä viimeisen esimerkin ilmiötä kutsutaan sidonnaksi, eli sanat sidotaan yhteen ja äännetään yhtenä sanana.
Testaa ranskan kielen tasosi!

Tiesitkö, että ranskan opiskelun voi aloittaa tätä nykyä jo heti ensimmäisellä luokalla?
Intonaatio eli sävelkulku
Ranskan kielessä intonaatiolla on tärkeä rooli, ja se voi jopa vaikuttaa lauseen merkitykseen. Tässä muutamia intonaation nyrkkisääntöjä:
- Väitelauseissa intonaatio on laskeva, eli sävelkulku laskee lauseen lopussa. Sama pätee kysymyssanalla alkaviin kysymyslauseisiin.
- Sellaisissa kysymyslauseissa, joissa ei ole kysymyssanaa, intonaatio on nouseva.
Seuraava video kuvaa nousevaa ja laskevaa intonaatiota hyvin, vaikkakaan se ei erottele kysymyslauseiden välisiä eroja:
Kirjoitetussa kielessä väite- ja kysymyslauseen erottaa helposti kysymysmerkistä tai pisteestä. Puhutussa kielessä eron tekee intonaatio:
- Nousevan intonaation Ça va tarkoittaa ”Mitä kuuluu?”
- Laskevan intonaation Ça va puolestaan ”Hyvää”.
Toivottavasti vinkeistä oli hyötyä! Ne eivät ole suinkaan kiveen kirjoitettuja sääntöjä vaan yleistyksiä suomen ja ranskan suurimmista eroista ääntämisessä. Artikkelissa esiteltyjä materiaaleja kannattaa käyttää itsenäisessä harjoittelussa apuna, ja omaa osaamistaan voi halutessaan mitata erilaisilla tasokokeilla.
Lopuksi vielä muutama yleinen harjoitteluvinkki:
- Netistä löytyy paljon ääntämisohjeita, joita kannattaa hyödyntää yksittäisten äänteiden ja sanojen kohdalla. Jos äänitteen tukena on video, vielä parempi, sillä ne auttavat hahmottamaan kielen ja suun asentoja.
- Jos ääntäminen on vaikeaa, etsi vertailukohtia suomen kielestä. Jos esimerkiksi ranskan d:n ääntäminen tuottaa ongelmia, etsi ääntämismalli ja äännä sitten suomen ja ranskan d-kirjaimia vuorotellen. Kielten erojen tunnistaminen helpottaa harjoittelua ja tuo siihen konkretiaa.
- Puhu ranskaa rohkeasti! Vaikka kurkku-r ei vielä luonnistuisi, tai intonaatio nousee tai laskee väärässä paikassa, viestisi menee todennäköisesti silti maaliin. Suomalaisille tuttu r ei sitä paitsi ole täysin väärin: 1600-luvulle asti se oli yleisessä käytössä ranskan kielessä, ja sitä käytetään yhä alueellisesti.
Pärjääkö Pariisissa, jos ei osaa ääntää ranskalaista R:ää? Eli pitävätkö pariisilaiset sellaista ulkomaalaista, joka yrittää puhua ranskaa suomalaista R:ää käyttäen, tyhmänä tai maalaisena tai debiilinä? Vai hyväksytäänkö millainen R tahansa?
Hei Olavi ja kiitos kysymyksestäsi.
Jos pariisilaiset yhtään huomaavat aksenttia, he usein kääntävät englannin kielelle. Pariisilaiset eivät ns. pidä siitä, jos joku puhuu `huonoa` ranskaa.
Loistava, näin alkavana ranskan kielen oppijana