Olemme tässä artikkelipaketissa käsitelleet joogan historiaa ja sen matkaa muinaisesta Intiasta kohti länttä aina tänne Suomeen saakka. Olemme esitelleet myös tämän päivän suosituimpia joogamuotoja ja yrittäneet sitä kautta kuvata joogan värikästä luonnetta.
Tällä kertaa päätimme laittaa nämä elementit eli joogan historian, länteen leviämisen ja eri joogamuodot tehosekoittimeen ja keskittyä eri joogatyylien historiaan. Mistä hathajooga, kundaliinijooga ja bikramjooga ovat saaneet alkunsa? Se selviää alempana!
Pikakelaus joogan historiaan
Aloitetaan joogan historian kertauksella, sillä se pohjustaa hyvin nykypäivän joogamuotojen kehitystä.
Joogan juuret ovat tuhansien vuosien takaisessa Intiassa. Ennen ajan laskun alkua se ei kuitenkaan tarkoittanut nykypäivästä tuttua venyttelyä tai erilaisten liikkeiden sarjaa, vaan se oli keino meditoida, rauhoittua ja keskittyä.
Monet tämän päivän joogamuodoista pohjautuvat klassiseen joogaan, joka perustuu noin 350-luvulla kirjoitettuun Patanjalin Joogasutra-kirjaan. Siinä jooga esitellään kahdeksasosaisena menetelmänä:
- Yama eli rajoitukset
- Niyama eli määräykset
- Asana eli asento
- Pranayama eli hengityksen hallinta
- Pratyāhara eli aistien hallinta
- Dharana eli keskittyminen
- Dhyana eli mietiskely
- Samadhi eli syventyminen
Monet modernit joogasuuntaukset väittävät edustavansa tätä ”klassista joogaa”, mutta jos joogan pääpaino on asanoilla ja liikesarjoilla, jo siinä mennään pahasti metsään. Patanjalin mukaan nämä kahdeksan vaihetta nimittäin auttoivat joogia hallitsemaan ruumiinsa ja mielensä niin, että syvempien meditaatiotilojen saavuttaminen olisi mahdollista.
Tästä pitääkin mennä jokunen vuosisata eteenpäin ennen kuin modernien joogamuotojen äiti eli hathajooga sai alkunsa.
Miten suosituimmat joogamuodot syntyivät?
Tässä vaiheessa on hyvä todeta, että kaikilla joogamuodoilla ei ole selkeää keksijää tai ajankohtaa, jolloin ne keksittiin. Mitä kauemmas ajassa mennään, sitä sumeammaksi joogan historia käy, joten erityisesti vanhempien muotojen juuria voi tulkita eri tavoin.
Löydä joogaopettaja Superprofilta!
Hathajooga
Lähes kaikki nykypäivän joogamuodoista pohjautuvat hathajoogaan, mutta mistä se sai alkunsa? Sen keksiminen ajoitetaan monessa paikkaa 700–1100-lukujen väliin, jolloin jooga-nimiseen soppaan lisättiin ripaus liikunnallisuutta.
Ennen tätä jooga oli keskittynyt täysin henkiseen puoleen, meditaatioon ja tietoisuuteen kehosta vähät välittämättä. Tämä kuitenkin muuttui, kun joogit kiinnostuivat ikuisesta elämästä ja ruumiin ”puhtaudesta” tai täydellisyydestä. Tämä johti hathajoogan kehittämiseen, jossa joogan fyysinen puoli nousi tärkeämpään rooliin ja asanoista tuli akrobaattisempia.
Ennen hathajoogaa asana tarkoitti istuma-asentoa, jossa hengitys- ja keskittymisharjoituksia oli hyvä tehdä.
Hathajooga ei siis ole yksittäinen joogamuoto, vaan se viittaa suuntaukseen, jossa on myös joogan fyysisiä puolia. Hathajooga on kehittynyt näistä ajoista pitkälle, mutta hathatunnilta voi odottaa kaikkia joogan peruspilareita eli asanoita, hengitysharjoituksia, rentoutumista ja keskittymistä.
Sivanandajooga
Sivanandajooga on hathajoogan dynaamisempi muoto, jossa tehdään aina sama 12 liikkeen kierto. Asennot vahvistavat kehoa kokonaisvaltaisesti, ja jokainen liike toimii siltana seuraavaan.
Sivandajoogaa kantaa intialaisen joogagurun Swami Sivanandan nimeä, ja se levisi länsimaihin 1950-luvulla Swami Vishnudevanandan mukana, jonka tehtävänä oli levittää maailmaan rauhaa, terveyttä ja iloa joogan kautta.
Pohjimmiltaan sivananda on kokonainen viisiosainen menetelmä, jossa otetaan huomioon oikeanlainen harjoittelu eli 12 liikkeen kierto, hengitys, rentoutuminen, ruokavalio sekä positiivinen ajattelu.
Astangajooga
Astangajoogan juuret menevät kauas ajassa taaksepäin. Astanga-sana mainitaan 350-luvulla julkaistussa Patanjalin Joogasutrassa, jossa se linkittyy joogan kahdeksaan osa-alueeseen – astanga tarkoittaa ”kahdeksaa haaraa”.
Tiettävästi siitä on maininta vielä vanhemmassa Yoga Korunta -teoksessa, jonka kokoajana pidetään samaista Patanjalia. Toisten lähteiden mukaan teos on kuitenkin jopa 5000 vuotta vanha, joten mene ja tiedä, mutta nykypäivän astangajooga ei ole erityisen kokonaisvaltaista tai klassista joogaa.
Sen keksijänä pidetään Tirumalai Krishnamacharyaa (1888–1989), joka oli perehtynyt Yoga Koruntan oppeihin oman gurunsa kautta. Hän puolestaan levitti niitä eteenpäin oppipojilleen ja erityisesti Pattabhi Joisille, jonka kautta astangajoogasta tuli suosittua 1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa.
Astangajooga on todella fyysinen jooganmuoto, joka linkittää liikkeet hengittämiseen. Liikkeiden välissä ei myöskään pidetä välirentoutuksia, joten tunneilla tulee varmasti hiki!
Kundaliinijooga
Kundaliinijooga saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1969, ja sen keksijänä pidetään intialaista Yogi Bhajania. Ennen tätä kundaliinijooga ei ollut yleisessä opetuksessa, vaan sen opit siirtyivät vain mestareilta oppipojille.
Kundaliinilla on todella pitkät juuret joogan perinteessä. Se mainitaan ensimmäisen kerran upanishad-teksteissä, jotka olivat sanskritinkielisiä pyhiä tekstejä noin 800–300-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Sanana kundaliini tarkoittaa ”kerällä olevaa”, ja joogafilosofiassa se ymmärretään kehossa piilevänä energiana.
Kundaliinijoogan tarkoituksena onkin herättää tämä energia, mikä onnistuu dynaamisilla ja rytmikkäillä liikkeillä. Liikkeitä tehdessä energia nousee alaselästä ylös kerällä olevan käärmeen tavoin, ja kun se saavuttaa päälaen, energia vapautuu ja joogi on hetkessä täysin läsnä.
Kundaliinilla ja kundaliinienergialla on siis paljon pidemmät juuret kuin Bhajanin lanseeraamalla joogamuodolla, ja niillä on myös tärkeä rooli joogan filosofiassa.
Vinyasajooga
Toisin kuin monella muulla joogaperinteellä, vinyasalla ei ole virallista perustajaa tai gurua, eikä sillä ole kovinkaan pitkiä perinteitä. Se liittyy vahvasti Pattabhi Joisin 1900-luvulla levittämään astangajoogaan, jossa liikkeet tehdään hengityksen tahdissa. Vinyasa-sana tarkoittaakin hengityksen ja liikkeen yhteyttä.
Vinyasajoogalle on ominaista asentojen välissä tehtävä väliliike. Joogamuoto tunnetaan myös soljuvista liikkeistään, minkä takia sitä kutsutaan myös vinyasa flowksi ja flow-joogaksi. Muilta osin vinyasa on todella vapaata: yksi tunti voi keskittyä notkeuteen ja venytyksiin ja toinen voimajoogaan ja lihasten vahvistukseen – pääasia, että liikkeet ovat soljuvia ja kulkevat käsi kädessä hengityksen kanssa.
Bikramjooga
Bikramjooga on kuumajoogista vanhin, ja siitä tuli suosittu joogamuoto 1900-luvun loppupuolella Bikram Choudhuryn johdolla. Bikramjoogan opit perustuvat intialaisen kehonrakentajan ja joogin Bisny Ghoshin kirjoihin, joita julkaistiin 1900-luvun alkupuoliskolla.
Nykyisen bikramjoogan idea on simppeli: noin 40 asteisessa salissa tehdään 26 liikkeen sarja kahdesti. Sarjan liikkeet tukevat toinen toistaan, ja lämmön on tarkoitus venyttää ja avata kehoa. Bikramjoogan fyysisyys houkutteli 1900-luvun loppupuolella joogan pariin enemmän miehiä ja naisia, jotka kaipasivat fyysisempää joogausta.
Iyengarjooga
Monet suositut joogamuodot kantavat gurunsa nimiä, ja niin myös iyengarjooga. Sitä kehitettiin 1950-luvulla B. K. S. Iyengarin johdolla, jonka tarina kuvastaa hyvin joogan parantavaa voimaa.
Iyengar kärsi lapsena monista sairauksista, sillä hän asui köyhässä perheessä Intian Bellur-kylässä, jossa espanjantauti jylläsi valtoimenaan. Hän sairasti muun muassa malarian, tuberkuloosin ja lavantaudin, mikä verotti hänen kehoaan, ja apu tähän löytyi joogasta.
Näin syntyi iyengarjooga, jossa liikkeet tehdään oikein, tarkasti ja puhtaasti, jotta niistä saa mahdollisimman paljon irti. Tunneilla käytetään myös monia apuvälineitä, jotta kaikki pääsevät asentoihin vammoista ja sairauksista riippumatta.
Restoratiivinen jooga
Myös restoratiivinen jooga kuuluu uudempien joogamuotojen joukkoon, sillä se levisi Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Sen kehittäjänä pidetään yhdysvaltalaista jooga-lehden toimittajaa Judith Lasateria, joka ammensi iyengarjoogan oppeja rentoutumiseen.
Restoratiivisessa joogassa käytetään iyengarjoogan tavoin monia apuvälineitä, ja niiden avulla on tarkoitus rentoutua mahdollisimman tehokkaasti. Tunneilla tehdään vain muutamia liikkeitä, sillä pääpaino on pitkissä, rentouttavissa asanoissa.
Yin-jooga
Vaikka yin-jooga voi kuulostaa mystisen vanhalta kiinalaisjoogalta, senkin suosio on 1900-luvun lopussa ja Yhdysvalloissa. Se kuitenkin eroaa monista hittimuodoista siinä, että sen taustalla on Kiinassa suosittu taolainen jooga ja sen yksinkertaiset, hellät liikkeet.
Yin-joogan isänä pidetään amerikkalaista kamppailulajigurua ja taolaisen joogan opettajaa Paulie Zinkiä, jonka tunneilla jooga-asennoissa vietettiin pitkiä aikoja, viidestä kymmeneen minuuttia. Tällaiset venyttävät asanat (yin) tasapainottivat aktiivisempia liikkeitä (yang).
Zinkin kautta joogatyyli levisi amerikkalaiselle Paul Grilleylle, joka alkoi kutsua sitä Yin Yang -joogaksi, jottei se sekoittuisi perinteiseen hathajoogaan. Pitkiä asanoita onkin käytetty sekä hathajoogassa että taolaisjoogassa tuhansia vuosia, mutta ne ovat lyhentyneet ajan mittaan, jotta jooga olisi helpompi aloittaa.
Alun perin pitkät yin-venytykset muodostivat siis vain toisen puoliskon joogamuodosta. Yang on kuitenkin tippunut ajan mukana kyydistä pois, ja nykyään yin-joogassa keskitytään pelkästään pitkiin, kehoa avaaviin venytyksiin ja rentoutumiseen.
Mitä tästä voi päätellä? Nykyjoogassa elää vielä sen pitkät perinteet, mutta monet tämän päivän suosituista joogamuodoista keksittiin 1900-luvulla, kun joogaa muovattiin länsimaiseen fyysisempään muottiin.
Jooga ei siis ole tänä päivänä sama harrastus, laji tai suuntaus kuin satoja tai tuhansia vuosia sitten. Kehityksen myötä siitä on kuitenkin tullut entistä monipuolisempaa, mikä houkuttelee enemmän ja enemmän ihmisiä joogan hyötyjen pariin, mikä on vaikea nähdä huonona asiana.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
