Yle kirjoitti vuonna 2014, että valokuvaus on Suomen suosituin kulttuuriharrastus. Tilanne on tuskiin muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa, sillä moni kantaa taskussaan kameraa, joka on teknisesti parempi kuin muutaman vuosikymmenen takaiset ammattivehkeet.
Älypuhelimet ja visuaalisuutta korostava somemaailma ovat myös tehneet kuvien ottamisesta arkipäivää. Kuulutko sinäkin tähän joukkoon, joka haluaa ikuistaa elämänsä tärkeitä hetkiä? Tai haluaisitko aloittaa valokuvausblogin tai kehittyä valokuvaajana?
Valokuvauksen harjoittelu onnistuu hyvin itsenäisesti, mutta muilta harrastajilta ja valokuvauksen opettajalta voi saada arvokkaita vinkkejä alkuun pääsemiseen. Tämä artikkeli esittelee, mitä hyötyä valokuvausopetuksesta on ja mitä se pitää sisällään.
Valokuvauksen helppous on sekä plussa että miinus
Valokuvaus on nykyään helpompaa kuin koskaan. Älypuhelimet hoitavat valotuksen, tarkennuksen ja värien tasapainon automaattisesti, mikä tekee kuvaamisesta välitöntä ja helppoa. Naps vain ja kuva on otettu!
Helppous on ehdoton plussa, mutta se luo samalla harhan: hyvä kuva ei tarkoita, että kuvaaja ymmärtää, miksi se on hyvä. Moni harrastaja oppii painamaan kameran nappia oikealla hetkellä mutta ei välttämättä ymmärrä
- millainen rooli valolla on kuvissa
- miksi kuvien tausta on toisinaan sumea
- miksi jotkut kuvat näyttävät teräviltä ja toiset pehmeiltä.
Kuvaajana onkin helppoa jumittua tietylle tasolle. Kuvaamisesta tulee mekaanista toistoa, eikä kehitystä juuri tapahdu. Se ei tietenkään haittaa, mutta jos valukuvausta haluaa oppia, kuvaamista pitää lähestyä aktiivisemmin ja ajatuksella. Tässä opettaja voi auttaa.
Missä valokuvauksen opettaja voi auttaa?
Valokuvaustunteja ja -opettajia on monenlaisia. Opetus voi keskittyä tekniikkaan, visuaaliseen ajatteluun, luovuuteen tai vaikka niihin kaikkiin! Tässä muutamia suuntaviivoja:
1. Kameran hallinta
Valokuvaukseen ja kameroihin liittyy monenlaisia termejä ja käsitteitä. On valotusta, objektiiveja, aukkoja, ISO-arvoja, suljinaikoja ja valkotasapainoja. Ne voivat tuntua aluksi irrallisilta käsitteiltä, mutta opettajan opeissa ne rakentuvat kokonaisuudeksi.
Opettajan kanssa voi siis tutustua kameran perusasetuksiin ja soveltaa niitä käytännössä:
- Kohteen korostaminen taustasta (ns. bokeh-efekti) perustuu kapeaan syväterävyyteen, joka saavutetaan käyttämällä suurta aukkoa.
- Liikkeen pysäyttäminen vaatii lyhyen valotusajan eli nopean suljinajan, jotta kohde ei ehdi liikkua sulkimen ollessa auki.
- Hämärässä kuvaaminen on valotuksen tasapainottelua, jossa pitää hallita ISO-arvoa (kameran kykyä nähdä pimeässä) ja kohinaa eli rakeisuutta.
Tavoitteena ei ole se, että käsitteet oppii ulkoa, vaan se, että päätökset tekee tietoisesti. Näin sanotaan heipat räpsimiselle ja otetaan kuvia ajatuksella.
Kameroiden myynti on laskenut viimeisen 15 vuoden aikana kohisten. Vuonna 2010 maailmanlaajuisesti myytiin yli 100 miljoonaa kameraa – vuonna 2023 vain alle 2 miljoonaa. Syynä on älypuhelimien kehitys ja suosio.
2. Kuvan sommittelu
Tekniikalla ja peruskäsitteillä pääsee alkuun, mutta ne eivät yksin riitä. Kaksi kuvaa voi olla teknisesti samanlaisia, mutta toinen voi näyttää paljon paremmalta. Syy löytyy usein sommittelusta:
- Mitä jätetään kuvaan ja mitä rajataan pois?
- Miten katse ohjautuu kuvassa?
- Miten kohde suhteutuu taustaan?
- Miten valo jakautuu?
Sommittelua voi oppia tutkimalla muiden kuvia, mutta opettajan kanssa analysointi on varmempaa. Hyvä opettaja voi kertoa, miksi tietty kuva toimii paremmin kuin toinen, millä tehokeinoilla kuvan kohdetta on korostettu tai miten tyhjä tila voi rakentaa vaikuttavuutta.
Löydä valokuvauskurssi Superprofilta!
3. Valon ymmärrys
Kuten nimikin viittaa, valokuvaus on pohjimmiltaan valon hallintaa. Ilman valoa meillä ei olisi kuvia, ja valo määrittelee sen, miltä kuva näyttää. Suora valo luo kontrasteja, epäsuora valo pehmentää niitä. Valon suunta vaikuttaa sekin kuvan muotoon ja tunnelmaan.
Opettajan avulla voi tutustua esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
- Miten luonnonvalo muuttuu vuorokauden aikana?
- Miten varjot vaikuttavat tunnelmaan?
- Miksi vastavalo voi olla dramaattinen ja haastava?
- Miten sisävalaistus muuttaa ihonsävyjä ja värejä?
Näitä voi pohtia myös itsenäisesti ja kokeilemalla. Kuvia voi ottaa eri valaistuksissa ja eri aikaan päivästä. Valoalueilla ja varjoilla kannattaa myös leikitellä – kuvat eivät välttämättä onnistu, mutta niistä voi oppia, missä hienon ja huonon raja menee.
4. Kuvan käsittely
Opettajan johdolla voi oppia myös kuvankäsittelyä, joka on tänä päivänä olennainen osa lopputulosta. Kuvan otto on vasta prosessin puoliväli – raaka-aineen keräämistä – josta lopullinen teos muovataan apuohjelmilla:
Digikameroiden raakakuvat ovat tarkoituksella hieman "latteita". Niiden varjoisissa ja kirkkaissa kohdissa on valtavasti dataa, joka pitää herättää henkiin kuvankäsittelyllä.
Kamera näkee maailman eri tavalla kuin ihmissilmä. Jälkikäsittelyssä voidaan korjata esimerkiksi dynamiikkaa, valkotasapainoa ja optisia virheitä, jotta se vastaa todellista kokemusta.
Kuvankäsittely on myös taiteellinen työkalu. Sen avulla voidaan korostaa kuvan tunnelmaa, muuttaa värejä tai rajauksia ja ohjata katsojan huomiota.
Kuvien käsittely ei ole tietenkään pakollista, mutta siitä on lähes aina hyötyä. Jos kuvat napsii puhelimella, puhelimen oma ohjelmisto tekee tekniset päätöksen salamannopeasti. Samalla kuva tallentuu JPG-muotoon, jolloin laatu kärsii.
5. Oman tyylin kehittäminen
Loppupeleissä tärkein ja vaikein osa kuvaajana kehittymistä on oman tyylin löytäminen. Moni matkii aluksi (tiedostamattaan) muita, mikä on täysin normaalia. Opettaja voi auttaa huomaamaan
- mitä aiheita kuvaat mieluiten
- millainen viestisi on
- millaiset värit ja tunnelmat toistuvat
- millaiset kuvausympäristöt tuntuvat luontevilta.
Tavoitteena on rakentaa ajan kanssa henkilökohtainen kuvakieli. Silloin räpsimisestä siirrytään kohti tietoista tarinankerrontaa ja taidetta. Kiinnostaisiko sinua valokuvauskurssi verkossa?
Opettaja antaa työkalut – oppilas tekee työn
Valokuvauksen opetuksesta voi siis saada paljon irti. Opetuksessa voi tutustua kameran tekniseen puoleen, kehittää omaa sommittelusilmää ja saada asiantuntevaa palautetta, mikä on oppimisessa tärkeässä roolissa.
Opettaja toimii suunnannäyttäjänä ja kertoo, mitä kannattaa harjoitella ja miksi. Tämä tekee oppimisesta jäsennellympää, tehokkaampaa ja usein myös motivoivampaa, koska kehityksen näkee selkeämmin. Valokuvausopetusta ja neuvoja voi etsiä monesta paikkaa:
Resursseja harjoitteluun
- Superprofin kirjoilla on valokuvauksen ammattilaisia, jotka jakavat mielellään oppejaan eteenpäin.
- Valokuvausyhteisöistä (esim. Redditin r/photography) voi etsiä vinkkejä, hyviä resursseja ja mentorointia.
- Kansalaisopistot yms. järjestävät valokuvausaiheisia kursseja, joilta voi löytää hengenheimolaisia ja palautetta.
- Somealustoilla on valtavasti valokuvausaiheisia profiileja, kuvia ja videoita, joista voi imeä oppia.
- Valokuvausaiheisilla verkkosivuilla – kuten Kamerakoulussa – on paljon käytännöllistä tietoa valokuvauksen ystäville.
Valokuvaustunnit ja -kurssit eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan kuvaaja kehittyy vasta, kun kameraan tarttuu aktiivisesti ja ajatuksella. Kun siis löydät netistä hyviä vinkkejä tai opit jotain uutta, tartu kameraan ja kokeile vinkkejä käytännössä
Äläkä tyydy tähän vaan käy kuvia ajatuksella läpi: mikä niissä toimii, mikä ei ja miksi? Kun kuvia ottaa oppimismielessä, "huonoistakin" kuvista on hyötyä, koska niistä näkee nopeasti, missä mentiin metsään. Tästä syystä kuvaamista ei kannata ottaa liian vakavasti, vaan leiki kameran asetuksilla, valotuksilla ja ympäristöillä.
Jos tavoitteena on kehittyä nopeasti, kalenteriin voi buukata myös aloittelijoille suunnattuja työpajoja tai kuvausmatkoja. Kuvausmatkoihin voi tutustua esimerkiksi samannimisessä Facebook-ryhmässä tai Finnaturen sivuilla.
Kuinka nopeasti valokuvauksessa voi sitten kehittyä? Oppimista on yleisesti ottaen vaikea aikatauluttaa ja varsinkin taidealoilla, jossa kaikki on suhteellista. Kuvajournalismin isähahmo Henri Cartier-Bresson lienee kuitenkin oikeilla jäljillä:
Ensimmäiset 10 000 valokuvaasi ovat huonoimpia.
Henri Cartier-Bresson
Tähän sopii myös amerikkalaiskirjailija Ira Glassin puheenvuoro kärsivällisyydestä ja työnteon merkityksestä. Taiteen pariin päätyvillä ihmisillä on hyvä maku, mutta se ei näy aluksi työn laadussa. Se voi olla masentavaa, mutta se on myös normaalia ja siitä pääsee yli:
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
