Ranskan vallankumous on yksi modernin historian mullistavimpia tapahtumia. Vuonna 1789 alkanut vallankumous huipentui Napoleon Bonaparten valtaannousuun vuosikymmen myöhemmin; se horjutti vuosisatoja vanhaa monarkiaa, haastoi kiveen kirjoitettuja etuoikeuksia ja näytti tietä nykyaikaisille demokraattisille ihanteille.
Mutta mistä vallankumous sai alkunsa, miten se eteni ja millaisen jäljen se jätti Ranskaan ja muuhun maailmaan? Otetaan siitä selvää!
Syitä kansannousun taustalla
Ranska oli 1700-luvun lopulla kriisien värittämä valtio. Ns. ancient régimen eli vanhan hallinnon aikaa määritti eriarvoisuus, jossa papisto (ensimmäinen sääty) ja aatelisto (toinen sääty) nauttivat laajoista etuoikeuksista, kun tavallinen kansa (kolmas sääty) kantoi verotaakan.
Epäoikeudenmukainen säätyjärjestelmä oli ollut käytössä vuosisatojen ajan. 1700-luku toi kuitenkin mukanaan valistusajan aatteita, jotka kyseenalaistivat kuninkaan jumalallisen oikeuden ja peräänkuuluttivat tasa-arvoa, vapautta ja kehitystä.
Ranskaa koetteli myös lamauttava talouskriisi. Sotavuodet ja Yhdysvaltain vapaussotaan osallistuminen olivat tyhjentäneet kuninkaallisen kassan. Talousvajetta yritettiin paikata veronkiristyksin, mutta uudistukset tyssäsivät ylempien luokkien vastusteluun.
Tilannetta pahensi entisestään kuningasperheen yltäkylläinen elämäntyyli. Erityisesti kuningatar Marie Antoinettesta tuli ylellisyyden ja kansasta irrallisuuden symboli. Satiiriset pamfletit ja pilapiirrokset pilkkasivat hänen tuhlailujaan ja tekivät hänestä syntipukin massojen kärsimykselle.
Vaikka kuningatarta parjattiin usein epäoikeudenmukaisesti, hän kuvansa alkoi ilmentää kaikkea sitä, mitä vallankumoukselliset pyrkivät muuttamaan. Kun Marie Antoinette järjesti prameita juhlia, kansalaiset kärsivät elintarvikepulasta, korkeista hinnoista ja työttömyydestä – näillä tuskin oli syy-seuraus-suhdetta, mutta syyllinen oli löydettävä jostain.
Kun yhteiskunnalliset jännitteet kiristyivät äärimmilleen, kuningas Ludvig XVI kutsui valtiopäivät koolle maaliskuussa 1788 ensimmäistä kertaa 175 vuoteen. Tämä käynnisti vallankumouksen tapahtumasarjan.
Vallankumouksen kulku
Vallankumous ei ollut yksittäinen tapahtuma vaan monivaiheiden tapahtumaketju, joka eli muuttuvien liittolaisuuksien ja kiristyvien jännitteiden mukana.
1789
Bastiljin valtaus
Aseistautunut väkijoukko valtaa Bastiljin linnoituksen, joka symboloi kuninkaan valtaa. Valtausta pidetään vallankumouksen lähtölaukauksena, ja sen vuosipäivänä 14. heinäkuuta vietetään Ranskan kansallispäivää.
1789
Kansalliskokous
Kolmas sääty julistautui kansalliskokoukseksi – käytännössä kansan tahto nousi kuninkaan tahdon yläpuolelle. Kansalliskokous hyväksyi pian ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksen, joka korosti vapautta, tasa-arvoa ja veljeyttä.
1791–1792
Monarkiasta tasavaltaan
Vallankumous alkoi radikalisoitua: kuningas Ludvig XVI yritti paeta maasta mutta jäi kiinni Varennesissa, mikä söi kansalaisten ennalta matalaa luottamusta. Vuonna 1792 monarkia lakkautettiin ja Ranska julistautui tasavallaksi.
1793
Kuninkaan ja kuningattaren mestaus
Ludvig XVI ja Marie Antoinette teloitettiin samana vuonna maanpetoksesta. Kuningattaren oikeudenkäynti oli epäoikeudenmukainen spektaakkeli täynnä herjaavia syytöksiä.
1793–94
Hirmuvallan aika
Vallankumous radikalisoituu entisestään Maximilien Robespierren johdolla: tuhansia teloitettiin vallankumouksen epäiltynä – myös entisiä liittolaisia. Terrorin aika päättyy Robespierren mestaukseen vuonna 1794.
1799
Napoleonin nousu
Vuosien poliittisen epävakauden jälkeen Napoleon Bonaparte kaappasi vallan vuonna 1799. Tämä merkkasi vallankumouksen loppua ja uuden autoritaarisen hallinnon aikakautta.
Vallankumouksen seuraukset: ennen ja jälkeen
Vaikka tyytymättömyys kuningas Ludvig XVI:n hallintoon oli keskeinen syy vallankumouksen syntyyn, tavoitteena ei ollut vain hallitsijan syrjäyttäminen – vallankumous muutti pysyvästi käsityksiä vallasta, yhteiskunnasta ja kansalaisoikeuksista.
Valtio ja poliittinen järjestelmä
Vallankumous mursi yksinvaltaisen monarkian ja korosti kansanvaltaa. Vaikka poliittista vakautta saatiin odottaa, uusi aikakausi oli alkanut.
Ennen
- Absoluuttinen monarkia
- Kuninkaan ehdoton valta
- Kansa vailla vaikutusmahdollisuutta
Jälkeen
- Tasavalta (1792)
- Kansanvalta ja edustuksellinen hallinto
- Kansalliskokous, kansalaisoikeudet
Säätyjärjestelmä ja yhteiskuntaluokat
Vallankumous lakkautti vuosisatoja vanhan säätyjärjestelmän, joka perustui syntyperään. Sen tilalle tuli ajatus tasa-arvoisista kansalaisista.
Ennen
- Kolme säätyä: papisto, aatelisto ja muut
- Aateliston ja papiston etuoikeudet
- Tavallinen kansa maksoi verot
Jälkeen
- Kaikki tasa-arvoisia lain edessä
- Etuoikeudet kumottiin
- Verotaakka jaettiin tasaisemmin
Talous ja verotus
Taloudellinen epätasa-arvo oli yksi vallankumouksen sytykkeistä. Vaikka ongelmat eivät ratkenneet hetkessä, perusrakenteisiin tuli merkittäviä muutoksia.
Ennen
- Yläluokkien verovapaus
- Epäselvä ja mielivaltainen verojärjestelmä
- Maatalousvaltainen ja staattinen talous
Jälkeen
- Verotuksellinen tasa-arvo
- Keskitetympi ja systemaattisempi hallinto
- Ensiaskeleet kohti markkinataloutta
Ajattelutavat ja arvot
Vallankumous oli myös kulttuurin ja filosofinen murros, jossa valistusaatteet – kuten vapaus, tasa-arvo ja veljeys – siirtyivät paperilta politiikkaan.
Ennen
- Jumalallinen oikeus hallita
- Kirkon hallitseva asema
- Alamaisten tottelevaisuus
Jälkeen
- Maallinen valta, kansan oikeus
- Sekularismi ja kirkon vallan heikentyminen
- Aktiiviset kansalaiset ja kritiikki
Lait ja oikeudet
Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus loi perustan modernille oikeusajattelulle. Kansalaisuus ei riippunut enää asemasta vaan yksilön olemassaolosta valtion jäsenenä.
Ennen
- Ei yhtenäistä oikeusperustaa
- Kansalaisoikeudet vain harvoille
- Valta tuli "ylhäältä"
Jälkeen
- Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus (1789)
- Perusoikeudet tunnustettiin laajasti
- Valta (periaatteessa) kansalla
Vallankumouksella oli myös pitkäkantoisia kansainvälisiä vaikutuksia. Ranskan tapahtumat herättivät kiinnostusta ja pelkoa kaikkialla Euroopassa. Erityisesti monarkiat huolestuivat vallankumouksen leviämisestä ja ryhtyivät tukahduttamaan omia liberaaleja liikkeitään.
Toisaalta vallankumouksen periaatteet – vapaus, tasa-arvo ja kansan suvereniteetti – saivat laajaa vastakaikua, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa, jossa siirtomaat alkoivat vaatia itsenäisyyttään emämailta 1800-luvun alkupuolella. Esimerkiksi Ranskan siirtomaa Saint-Domingue'ssa (nyk. Haiti) orjat nousivat kapinaan ja perustivat maailman ensimmäisen mustien johtaman tasavallan.
Vallankumouksen perintö vaikutti merkittävästi myös sosialistiseen ja nationalistiseen ajatteluun. Se loi pohjaa 1800-luvun poliittisille ideologioille, jotka muovasivat tulevia vallankumouksia ja kansallisia vapautusliikkeitä eri puolilla maailmaa – myös koto-Suomessa, jossa kansallinen herääminen alkoi seuraavilla vuosikymmenillä.
Vallankumouksen jälkipyykki
Vallankumous toi siis mukanaan monia perusteellisia muutoksia. Sitä ei kuitenkaan pidä ajatella jonkin loppuna vaan uuden alkuna. Vaikka monarkia kaatui ja tasa-arvon periaatteet julistettiin, Ranska ei siirtynyt vakaaseen demokratiaan – päinvastoin se ajautui uuteen valtaan, sotiin ja vallankumouksiin.
Vallankumousta seurasi poliittinen kaaos. Johdossa ollut viiden hengen direktoraatti kärsi korruptiosta, maan talous oli edelleen kuralla, ja Ranska oli sodassa useita Euroopan monarkioita vastaan. Napoléon Bonaparte käytti sekasortoa hyväkseen ja kaappasi vallan marraskuussa 1799.
Napoléon ei kuopannut vallankumouksen saavutuksia mutta yhdisti ne omaan autoritaariseen hallintotyyliinsä. Viisi vuotta myöhemmin hän kruunasi itsensä keisariksi – ei kuitenkaan paavin toimesta, sillä hän halusi korostaa omia ansioitaan ja kansan tahtoa.
Napoléon ei pyrkinyt palauttamaan vanhaa sääty-yhteiskuntaa vaan halusi rakentaa vahvan ja tehokkaan valtion. Hän säilytti monia vallankumouksen uudistuksia, kuten siviililain, keskitetyn hallinnon, julkisen koulutusjärjestelmän ja talousuudistukset.
Keskeinen osa valtion rakentamista oli laajeneminen, ja Napoléonin sodat (1803–1815) kattoivat lähes koko Euroopan. Näin vallankumouksen uudistuksista levisivät (kyseenalaisin keinoin) ympäri maailmaa. Vallankumoukseen ja sitä seuranneisiin sotavuosiin voi tutustua myös valkokankaalla!
Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan. Napoléonin kaaduttua 1815 Ranska palasi monarkiaan, mutta vallankumouksen henki ei ollut kadonnut. Seuraavat vuosikymmenet toivat mukanaan
- heinäkuun vallankumouksen (1830), josta syntyi uusi perustuslaillinen monarkia
- helmikuun vallankumouksen (1848), joka johti toiseen tasavaltaan
- Pariisin kommuunin (1871), lyhytkestoisen työläisvallankumouksen.
Vasta 1870-luvulla syntynyt kolmas tasavalta toi mukanaan pidempiaikaista poliittista vakautta ja vakiinnutti useita vallankumouksen periaatteita. Ranskan suuri vallankumous ei siis onnistunut heti tavoitteissaan – tietyllä tapaa se jopa epäonnistui, mutta se muutti historiaa pitkällä tähtäimellä.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
