Viime vuosina on keskusteltu paljon suomalaisten aksenttihäpeästä, joka haittaa sekä arjessa että työpaikalla. Pelimaailmassa ei viitsitä puhua englantia, sillä pelätään, että sanoo jotain hassusti. Koulussa ei uskalleta vastata kysymyksiin, koska aksentti huvittaa muita oppilaita. Työpaikalla vältetään englannin käyttöä, sillä vahvan aksentin uskotaan heikentävän asiantuntijuutta.
Kielen asiantuntijat ovat osallistuneet keskusteluun sankoin joukoin ja koittaneet vakuutella, että omaa aksenttiaan ei tarvitse hävetä: kaikilla on sellainen, ja sitä on todella vaikea karistaa. Tutkimustenkin avulla on osoitettu, että aksentti vaikuttaa harvoin ymmärrettävyyteen.
Ymmärrettävyys onkin keskustelussa avain asemassa. Meidän suomalaisten tulisi oppia, että vieraita kieliä ei opiskella siksi, että kuulostetaan natiivilta englanninkieliseltä, vaan siksi, että englanniksi pystyy kommunikoimaan selkeästi ja monipuolisesti. Keskustelu ”rallienglannista” ei kumpuakaan ulkomailta vaan muilta suomalaisilta – natiivien englanninkielisten mielestä suomalainen aksentti on selkeimmästä päästä.
Olisiko englannin kurssi Oulu sinulle sopiva vaihtoehto?
Englannin aksentit ympäri maailmaa
Englannin kieli levisi ympäri maailmaa Britannian imperiumin mukana: ensin Amerikkoihin, sitten Intiaan, Australiaan ja lopulta moniin Afrikan maihin. Englantia on puhuttu ympäri maailmaa satojen vuosien ajan, mikä on johtanut siihen, että englantia puhutaan eri paikoissa eri tavalla. Näitä puhetapoja kutsutaan aksenteiksi eli korostuksiksi tai murteiksi.
”Alkuperäinen” englannin kielen aksentti löytyy Britteinsaarilta, mutta todellisuudessa sielläkin on monia eri puhetapoja. Eteläisen Englannin yläluokan lapset oppivat niin sanotun RP-aksentin (Received Pronunciation), joka on saarivaltiossa tietynlainen statussymboli.
Tällaista ”puhdasta” brittiaksenttia kuulee esimerkiksi monien näyttelijöiden ja uutisankkurien suusta, ja sitä pidetään oppikirjamaisena englantina. Vain harva kuitenkin puhuu arjessaan RP-aksentilla, vaan Skotlannissa, Walesissa ja ympäri Englantia puhutaan lukuisia eri murteita.
Samanlainen kirjavuus pätee Yhdysvaltoihin, joissa on lähes yhtä monta aksenttia kuin osavaltiotakin. Eteläisissä valtioissa puhe on rauhallisempaa ja melodisempaa, kun taas pohjoisten osavaltioiden aksentit ovat nopeampia ja napakoita. Irlannin aksentissa näkyy puolestaan maan alkuperäiskielen eli iirin vaikutus, kun taas australianenglanti tunnetaan letkeydestään ja amerikanenglannin ja brittienglannin sekoittamisesta.
Oletko koskaan miettinyt, miksi englannin kieli levisi ympäri maailmaa mutta brittiläinen keittiö ei?
Intiassa puhuttavan englannin erottaa siitä, että v- ja w-kirjaimet ovat monelle yksi ja sama kirjain, ja [θ] eli th-äänne lausutaan usein d:nä. Nigerialaisessa aksentissa näkyy puolestaan paikalliskielten vaikutus: artikkelit tippuvat monesti kyydistä, ja ääntäminen noudattelee kirjoitusasua tarkemmin kuin monessa muussa aksentissa.
Myös suomalaisilla on omanlainen aksenttinsa, josta ollaan harvemmin ylpeitä. Siinä korostuvat suomen kielet piirteet, kuten tasainen sävelkulku, paino sanan alussa ja kirjoitusasun mukainen ääntäminen. Moni yrittääkin karsia näitä piirteitä puheestaan pois ja tavoitella ”natiivimaista” ääntämystä. Onko se todella tarpeen? Pohditaan sitä seuraavaksi.
Onko aksenteilla väliä?
Englannin kieli on tullut osaksi kaikkien suomalaisten arkea, ja yhä useampi käyttää englantia päivittäin. Se voi tapahtua koulussa, työelämässä tai vapaa-ajalla esimerkiksi somessa tai pelatessa. Yhä useampi pohtii tämän myötä myös omaa aksenttiaan – ja harmittavan monet myös häpeilevät sitä.
Ääntämisen opetus yleistyi Suomessa vasta 2010-luvulla, ja silloinkin lähdettiin tavoittelemaan oppikirjamaista brittiääntämystä. Harjoittelu keskittyi kuitenkin yksittäisiin sanoihin ja lauseisiin, eikä puhumista päässyt harjoittelemaan kunnolla käytännössä. Kun tähän lisätään vielä se, että brittiaksentti on kenties se haastavin aksentti suomalaisen suuhun, moni arastelee englannin kielellä puhumista.
Sittemmin opetus on monipuolistunut: oppitunneilla korostetaan enemmän sitä, että englantia puhutaan eri tavoin eri puolella maailmaa, ja keskusteluharjoituksia on huomattavasti enemmän. Tavoitteena ei ole enää ”puhua englantia kuin britti” vaan ”puhua englantia”, piste.
Z-sukupolvella tuskin on samanlaista kynnystä käyttää englantia työelämässä ja arjessa, mutta muillakaan ei pitäisi olla. Jos natiiveihin englanninkieliseen on uskominen, suomalainen aksentti on miellyttävä. Miksi? Koska se on selkeä.
Tutkimusten mukaan aksentti tai ”epäpuhdas” ääntäminen vaikuttavat ymmärrettävyyteen vain harvoin, ja viestiessä tärkeintä on se, että viesti välittyy. Tähän sopii hyvin kielitieteilijän ja englannin kielen professorin Anna Maurasen ajatus:
”Usein ajatellaan, että jos kieli ei ole hyvää ja kaunista, se ei voi olla ymmärrettävää. Asia on pikemminkin päinvastoin: arvostettua ja niin sanottua hyvää kieltä ei ole välttämättä helppo ymmärtää.” Anna Mauranen
Vahva aksentti ei siis tarkoita, että puhuisi huonoa englantia. Englannin kielen noin 1,5 miljardista puhujasta vain noin neljännes puhuu äidinkielenään englantia, joten iso osa päivittäisistä englannin keskusteluista käydään ei-natiivien välillä. Aksentilla puhuminen on siis nykypäivän normi.
Sille keksiikin monia syitä, miksi omaa aksenttiaan ei kannata häpeillä:
- Oikeanlaista ”brittiaksenttia” tai ”jenkkiaksenttia” ei ole olemassa, vaan maissa puhutaan monia erilaisia murteita.
- Kun suomalainen puhuu englantia, on hyvin todennäköistä, että keskustelukumppanikaan ei puhu englantia äidinkielenään. Molemmat puhuvat siis omalla aksentillaan.
- Aksentti on osa jokaisen identiteettiä. Jokainen suomalainen voi olla ylpeä kotimaastaan ja juuristaan, ja suomalainen aksentti kuvastaa sitä.
- Käsitys natiivista on jymähtänyt aikaan, jolloin englanti ei ollut maailman ylivoimaisesti suosituin kieli. Natiivi ääntäminen yhdistetään etunenässä brittiin tai jenkkiin, mutta sen voisi yhtä hyvin yhdistää intialaiseen, singaporelaiseen tai hongkongilaiseen, jos heidän äidinkielensä on englanti.
- Aksentti kertoo kaksikielisyydestä. Britit, amerikkalaiset ja aussit saattavat puhua ”täydellistä englantia”, mutta siihen monien kielitaito jääkin. Kaikki suomalaiset opiskelevat vähintään kolmea kieltä, ja aksentti on merkki siitä.
- Omaa aksenttiaan on todella vaikea karistaa. Se vie parhaimmillaankin vuosia, ja se onnistuu vain harvalta. Loppupeleissä on parempi olla aito itsensä kuin muka-britti tai muka-jenkki.
Miltä englannin kielen kurssi Lahti sinusta kuulostaa?
Paras syy on kuitenkin se, että suomalainen aksentti on parhaimmillaan todella selkeä.
Tietyissä tilanteissa tietystä aksentista tai murteesta voi kuitenkin olla hyötyä: jos ei esimerkiksi halua erottua joukosta englanninkielisessä maassa tai jos työkseen pitää puhua natiivien kanssa, kuten puhelinpalvelukeskuksessa tai asiakaspalvelussa. Nämä kuitenkin pätevät harvoihin suomalaisiin, eikä joukosta erottumisessa ole mitään väärää!
Löydä juuri itsellesi sopivin englannin kielen kurssi!
Englanninkielinen maailma on pullollaan inspiroivia ja hauskoja lainauksia, jotka voi lausua millä tahansa aksentilla!
Ymmärrettävyys ennen kaikkea
Täydellisen aksentin hiomisen sijaan kannattaa keskittyä siihen, että tulee ymmärretyksi. Työelämässä ammattisanasto on kaikki kaikessa, ja kaikenlaiseen puhumiseen voi soveltaa yleisiä selkeän puhumisen vinkkejä:
- Puhu rauhassa. Yksi yleisimmistä syistä sille, miksi natiivin englanninkielisen puhetta on vaikea ymmärtää, on se, että puhe on niin nopeaa. Tämä pätee vielä enemmän siihen, kun englantia puhuu vieraana kielenä.
- Artikuloi huolella. Rauhallisen puheen lisäksi sanat kannattaa lausua tarkasti, joten ota huulet, kieli ja leuka käyttöön ja äännä sanat terävästi, jotta kuulijoille ei jää epäselväksi, mitä tarkoitat.
- Pidä taukoja. Tauot kuuluvat kaikenlaiseen puhumiseen: ne antavat puhujalle mahdollisuuden jäsennellä ajatuksiaan ja miettiä seuraavia sanoja sekä kuulijalle aikaa prosessoida kuultua.
- Panosta kehonkieleen. Katsekontakti, eleet ja ilmeet tukevat puhetta ja vaikuttavat viestin välittymiseen. Jos haluat viestiin vakavuutta, kurtista kulmiasi. Jos taas kerrot ilouutisia, tee se hymyillen.
- Tutustu keskustelukulttuuriin. Suomessa tykätään mennä suoraan asiaan, kun taas englannissa keskustelut aloitetaan yleensä small talkilla. Kansainvälisten työpaikkojen kulttuureissa voi kuitenkin olla eroja, joten aina kannattaa miettiä, millainen viesti sopii mihinkin tilanteeseen.
Etsi itsellesi englannin kurssi netissä!
Suomalaisilla ei ole mitään syytä hävetä aksenttiaan. Monet natiivit pitävät sitä ymmärrettävänä ja mielenkiintoisena, ja harva suomalainen todella puhuu englantia niin vahvalla aksentilla kuin kuvittelee. Kaikkein tärkeintä on se, että viesti välittyy. Sitä paitsi kaikilla on puhuessaan aksentti, paitsi tietysti heillä, joilla on sama aksentti kuin itsellä!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
