Kenties yleisin neuvo aloitteleville kitaristeille on ottaa soittotunteja, eikä ihme. Hyvä soitto-opettaja tuo harjoitteluun varmuutta, motivoi treenaamaan ja antaa kallisarvoista palautetta, mutta kaikille opetus ei ole vaihtoehto. Aika saattaa olla kortilla, hyvä opettaja voi olla kiven alla tai sitten kuukausibudjetissa ei ole tilaa uudelle harrastukselle. Vaikka soittotuntien ottaminen kannattaa, kitaristina voi kehittyä myös itsenäisellä työllä.
Itsenäinen harjoittelu ei sovi kaikille, mutta jos on tarpeeksi motivoitunut, sinnikäs ja suunnitelmallinen, kitaristina voi kehittyä valtavasti – onhan musiikkimaailma täynnä itseoppineita taitureita, kuten Jimi Hendrix, Eric Clapton, Jimmy Page ja Eddie van Halen. Alta löydät vinkkejä siihen, miten harjoittelua kannattaa lähestyä, sekä ensiaskeleita kitaransoiton aloittamiseen.
Tiedä mihin ryhdyt
Jos kaikki kehittyisivät itsenäisellä harjoittelulla, yksityisopetuksen ja soittotuntien markkinat kuihtuisivat kerralla kokoon. Kun kitaraa harjoittelee omin nokin, se tapahtuu itselle sopivaan aikaan, sopivalla tavalla ja juuri niin edullisesti tai tyyriisti kuin itse haluaa. Itsenäisellä harjoittelulla on siis puolensa, mutta todellisuudessahan kaikki eivät kehity ilman opetusta.
Vaikka olisit jo päättänyt aloittaa kitaransoiton yksin, harjoittelua kannattaa miettiä kriittisesti ja pitkällä tähtäimellä. Itsenäinen harjoittelu testaa aina sisua ja motivaatiota. Vastaan tulee väistämättä jaksoja, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan: soittaminen ei maistu, kehitystä ei tapahdu ja harjoitukset ovat tylsiä.
Kaikki tämä kuuluu asiaan, ja jokainen kitaristi törmää niihin. Olennaista onkin se, miten vastoinkäymisiin reagoi. Soitto-opettajalta löytyy Niksi-Prikat ja vinkkivitoset tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta itsenäisessä työssä ongelmat pitää ratkoa itse.
Toki mikään ei ole kiveen kirjoitettua: vaikka harjoittelun aloittaisi täysin yksin, yksityisopettajan puoleen voi kääntyä vaikeimmissa paikoissa. Turhaa lokerointia onkin hyvä välttää: mitä monipuolisemmin harjoittelee, sen parempi, eikä itsenäinen työ sulje opetuksen ovia.
Kitaratunnit Helsinki - miltä se kuulostaisi?
Ajatustyön kautta suunnitteluun
Kitaraharrastus kannattaa aloittaa ajatustyöllä:
- Mitkä omat tavoitteet ovat? Teoriaa on turha opiskella hampaat irvessä, jos tavoitteena on vain jammailla kaveriporukalla Nirvanaa.
- Kuinka paljon harjoitteluun on valmis satsaamaan? Tarjolla on valtavasti harjoittelumateriaalia, sekä ilmaisia että maksullisia, joita kannattaa hyödyntää.
- Kuinka paljon harjoittelulle on aikaa? Jos kitaransoitto on ollut pitkäaikainen tavoite, kannattaa miettiä, miksei sitä ole aloittanut aiemmin. Jos kalenterista ei löydy säännöllistä aikaa harjoittelulle, tavoitteita voi olla vaikea saavuttaa, vaikka kitaransoitto olisi ykkösunelma.
Kaikki tämä kannattaa hahmotella konkreettiseksi suunnitelmaksi. Harjoittelun alussa on tärkeä kehittää rutiinia, ja se on paljon helpompaa, jos harjoituskerrat löytyvät kalenterista. Ylös kannattaa kirjata päätavoitteen lisäksi välitavoitteita, jotka auttavat sen saavuttamisessa.
”Oppia soittamaan kitaraa” ei ole kummoinen tavoite, sillä siitä on vaikea saada kiinni. Jos taas tavoittelet paikkaa Sibelius-Akatemian kitaralinjalla, oman bändin perustamista tai Nirvanan tahtiin jammailua, pystyt suunnittelemaan paremmin sitä, mitä tavoitteen saavuttaminen vaatii. Löydät lisää harjoitteluvinkkejä täältä!
Ideaalitilanteessa kitaraan tarttuu päivittäin, ja kehityksen kannalta säännöllisyys on kaikki kaikessa. Jos aikaa riittää, harjoittele joka päivä – vaikka vain 15 minuuttia, sillä se voittaa yhden pidemmän session viikossa. Kun mietit vielä ennakkoon, mitä teet minäkin päivänä, saat valtavasti irti lyhyistäkin treenikerroista.
Säännöllisellä harjoittelulla kehitys on myös tasaista, mikä on itsessään palkitsevaa. Matkalle kannattaa kuitenkin asettaa välitavoitteita, sillä niiden saavuttaminen ruokkii intoa soittaa ja harjoitella. Kun suunnitelma on valmis, on kitaransoiton alkeiden vuoro.
Löydä sopivat kitaratunnit Superprofilta!
Harrastuksen ensiaskeleet
Ensimmäinen luonnollinen askel on hankkia tarvittavat välineet, ja kitaroitahan löytyy kolmensorttisia: nylonkielisiä klassisia kitaroita, teräskielisiä akustisia kitaroita ja sähkökitaroita. Jos et haikaile rankemmasta rokista tai metallista, teräskielinen akkari on varma valinta, sillä se taipuu suosituimpiin genreihin mainiosti, eikä sen kaveriksi tarvitse hankkia vahvistinta tai muita hilavitkuttimia.
Akustisen kitaran voi saada noin 50–100 eurolla, ja aloittelijoille sellainen usein riittää. Harrastukseen ei kannata satsata liikaa, jos kitara on täysin vieras soitin. Voit hankkia sopivamman kitaran sitten, kun kehityt soittajana ja löydät suuntasi.
Jos budjetissa on kuitenkin liikkumavaraa ja tavoitteet ovat selvät, myös ensimmäiseen kitaraan kannattaa panostaa. Edullinen ei tarkoita automaattisesti huonoa, mutta halvat kitarat soivat usein kehnosti eikä niitä ole mukava soittaa.
Kitara pitää saada myös vireeseen, jota varten tarvitsee viritysmittarin. Jos sellaisen hankkiminen ei houkuta, saatavilla on virityssovelluksia, jotka ajavat asiansa vallan mainiosti. Sitten ei tarvitsekaan muuta kuin muutaman perussoinnun ja kappaleen, ja varsinainen lysti voi alkaa!
Ei kuitenkaan mennä vielä niin pitkälle, vaan tutustutaan ensin siihen, mitä tuli hankittua.
Olisiko kitaratunnit Jyväskylä sinulle se sopiva vaihtoehto?
Kitaran soittaminen on loistava harrastus monesta syystä!
Soittimeen tutustuminen
Kitara näyttää yksinkertaiselta soittimelta, mutta se rakentuu monista osista. Näistä tärkeimpiä ovat runko eli akustisen kitaran kaikukoppa, kitaran kaula, jolta löytyy otelauta, sekä kaulan päässä oleva lapa, jossa on viritystapit. Näistä erityisesti otelautaan ja sen merkintätapoihin kannattaa perehtyä!
Seuraavaksi on hyvä miettiä, miten kitarasta pidetään kiinni. Jos olet vasenkätinen, tee seuraavat vaiheet päinvastoin! Soittaminen on hyvä aloittaa istualtaan, ja kitara asetetaan oikean jalan päälle. Klassisessa musiikissa se lepää usein vasemmalla jalalla, mutta oikea jalan tapa on yleisempi ja sopii aloittelijoille paremmin.
Akustisen kitaran kanssa oikea käsi on kitaran kopan päällä ja sähkökitaran kanssa hieman sen edessä. Oikean käden rooli on pitää kitara paikallaan ja tasapainossa. Jos tuntuu siltä, että vasen käsi kannattelee kitaran kaulaa, korjaa asentoa niin, että kitara pysyy vakaana pelkän oikean käden tuella. Oikea käsi on hyvä pitää jämäkkänä, jotta kitara pysyy lähellä kehoa.
Hyvässä soittoasennossa selkä on aina suorana. Monet aloittelijat tykkäävät kallistaa kitaraa itseensä päin, jotta sormet on helpompi nähdä, tai sitten kumartua kitaran päälle. Tämä kuitenkin rasittaa joko sormia, rannetta tai selkää, joten ryhdikäs soittoasento kannattaa opetella heti alkuun.
Viimeinen vaihe ennen sointujen harjoittelua on sorminumeroinnin opettelu. Otelautakäden sormet numeroidaan seuraavasti:
- 1 = etusormi
- 2 = keskisormi
- 3 = nimetön
- 4 = pikkurilli
Kun numerot tulevat selkärangasta, pystyt nopeasti katsomaan sointujen kohdalla, mitä kieltä ja miltä nauhalta mikäkin sormi painaa.
Soinnut haltuun
Nyt kun otelauta on tuttu, sormet on numeroitu ja soittoasento on kunnossa, on aika siirtyä sointuihin. Kun osaat yleisimmät perussoinnut, pystyt soittamaan tuhansia kappaleita! Löydät aloittelijoille sopivia sointuja ja sointukiertoja täältä!
Tavoitteeksi voi asettaa esimerkiksi yleisimpien sointujen opettelun sekä sen, että sointujen välillä pystyy siirtymään vaivattomasti ja puhtaasti. Jos pää on pyörällä uudesta tiedosta, harjoitukset voi huoletta jakaa osiin: sointujen otteet voi harjoitella ensin vasemmalla kädellä, ja kielten soittamista voi harjoitella erikseen oikealla kädellä.
Kun perussointujen välillä on helppo liikkua ja kädet tekevät yhteistyötä, pystyt soittamaan kokonaisia kappaleita. Tässä ei kuitenkaan kannata kiirehtiä! Jos et osaa kappaleen sointuja ja sointukiertoa kunnolla, soittaminen lähinnä ärsyttää.
Miltä kitaraopetus Turku kuulostaisi sinusta?
Resursseja on pilvin pimein
Itsenäinen harjoittelu ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi keksiä omasta päästä. Netti on pullollaan erilaisia materiaaleja, joiden avulla omin avuin treenaaminen voi olla jopa tehokasta:
- Justin Guitarin, Guitar Tricks ja Rockway ovat esimerkkejä sivustoista, jotka tarjoavat aloittelijoille kaiken tarvittavan kitaransoitosta. Jos siis etsit harjoittelun tueksi kokonaisvaltaista materiaalipankkia, kokeile jotakin niistä – tai kaikkia niitä!
- YouTube on jokaisen itseopiskelijan paras kaveri. Jos etsit kitaransoiton alkeita suomeksi, Rockwayn kanava on hyvä vaihtoehto. Jos taas englanti taittuu, kokeile Justin Guitaria, Marty Musicia ja Stitch Methodia.
Harjoittelumateriaalien lisäksi voi suositella oikeastaan kaikkea kitaraan ja musiikkiin liittyvää sisältöä. Mitä innokkaampi ja kiinnostuneempi kitaroista, soittamisesta ja musiikista on, sitä mukavampaa treenaaminen on.
Sitä paitsi harrastuksissa ei tarvitse aina tavoitella kehittymistä, vaan hauskanpito on aivan yhtä hyvä tavoite. Jos soittamisesta ei nauti, kehitys on hidasta, ja harjoittelu tyssää ennemmin tai myöhemmin. Vaikka siis kaikki oppaat kehottaisivat tutustumaan musiikin teoriaan, turha sitä on tehdä, jos se ei kiinnosta alkuunkaan.
Jos tähtäimessä ei ole ura ammattikitaristina, soittoharrastukseen ei ole yhtä ja oikeaa tapaa, vaan kaikki voivat tavoitella ja saavuttaa tavoitteensa omalla tavallaan. Jos et usko tarvitsevasi teoriatietoutta, vaihda teoriaopus huoletta Rocksmith-peliin ja rokkaa menemään!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
