Euroopan luoteisreunalla sijaitsevalla Irlannilla on monella mittarilla myrskyinen historia. Se asutettiin suhteellisen myöhään Euroopan mittapuulla, noin 7 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja sen jälkeen irlantilaiset ovat nähneet monenlaisia invaasioita ja hallitsijoita.
Irlannin rikas historia ja perintö onkin muokannut siitä – sekä Pohjois-Irlannista – ainutlaatuisen maan, ja tämä artikkeli esittelee Irlannin historian tärkeimpiä tapahtumia. Irlannin perintö ja kulttuuri ovat paitsi mielenkiintoisia, myös hyödyllisiä tulevan Irlannin-matkan suunnittelussa!
Englannin kurssi netissä on oikein hyvä vaihtoehto uuden kielen oppimiselle.
Ensimmäiset asukkaat
Ihmiset löysivät ensimmäisen kerran tiensä Irlannin saarelle reilut 9 000 vuotta sitten. He olivat nomadi-kansaa, jotka kiersivät asutuspaikasta toiseen metsästäen, kalastaen ja keräillen. Nomadit alkoivat asettua aloilleen noin 3 000 eaa., kun maanviljeleminen yleistyi.
Noin 500 eaa. he saivat seurakseen Iso-Britanniasta saapuneita keltti-kansoja. Kelttejä ei saapunut niin paljoa, että he olisivat syrjäyttäneet alkuperäisasukkaat, vaan keltit sulautuivat niiden joukkoon. Tämän sulautumisen myötä syntyi iirin kieli, joka oli Irlannin tasavallan ensimmäinen virallinen kieli.
Sulautuminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kansa olisi yhtenäinen; se oli jakautunut kymmeniin ja kymmeniin heimoihin, jotka sotivat keskenään.
Seuraava tärkeä virstanpylväs osuu 400-luvulle, jolloin kristinusko levisi Irlannin saarelle. Erään teorian mukaan Pyhän Patrik toi sen saarelle, kun taas toiset uskovat sen saapuneen ryöstöretkiltä palanneiden kauppiaiden mukana. Oli miten oli, sillä oli suuri vaikutus Irlannin tulevaisuuteen.
Kristinuskon myötä Irlannin saarelle alettiin rakentaa luostareita, ja 500-luvulla niiden ympärille syntyivät ensimmäiset suuremmat asutuskeskukset. Hieman myöhemmin englantilaiset kiinnostuivat naapurisaaresta, ja he tekivät ensimmäiset tutkimusmatkat/ryöstöretket Irlantiin 680-luvulla.
Nämä retket eivät johtaneet vielä sen suurempaan, mutta tilanne muuttui noin 100 vuoden päästä, kun viikingit löysivät Irlannin.
Olisiko englannin yksityisopetus Helsinki sinulle se sopiva vaihtoehto?
Keskiajan viikinkivalta
Valtaosa Irlantiin tulleista viikingeistä oli lähtöisin Länsi-Norjasta, ja he etsivät uusia kauppareittejä. Viikinkien ensimmäiset ryöstö- ja valloitusretket on ajoitettu 790-luvulle, mutta retket olivat aluksi melko vaatimattomia. Kaikki muuttui, kun viikingit päättivät asettua taloksi.
820-luvulla viikingit alkoivat rakentaa linnoja saaren rannikolle, ja tällöin perustettiin myös Corkin ja Dublinin kaupungit, jotka palvelivat viikinkisatamina. Viikinkien suurvalta jatkui aina 1000-luvun alkupuolelle saakka, kunnes se sai vastuksen Brian Borusta.
Boru nousi Irlannin ylikuninkaaksi vuonna 1002, ja irlantilaiset lyöttäytyivät hänen johdollaan yhteen viikinkivaltaa vastaan. Boru sai kuitenkin surmansa vuonna 1014, eikä todellista läpimurtoa tapahtunut, mutta viikinkien mahti oli kokenut kolauksen.
Vuoteen 1169 mennessä viikinkivalta oli heikentynyt niin paljon, että Ranskan Normandiasta tulleet normannit valloittivat Irlannin ilman sen suurempaa vastarintaa – normannit olivat itsekin viikinkien jälkeläisiä. Aiemmin he olivat alistaneet myös Englannin valtaansa, joten tästä alkoi englantilaisvallan pitkä putki Irlannin saarella.
Seuraavat vuosisadat olivat saarella melko sotaisia, silla englantilaiset ja irlantilaiset eivät sopineet yhteen millään mittarilla. Osa irlantilaisista kumarsi Englannin kuninkaalle ja osa ei, ja sotimista jatkui aina vuoteen 1607 saakka. Tällöin Irlannin viimeiset mahtisuvut lähtivät maanpakoon, mikä muistetaan historiankirjoissa Jaarlien pakona – ”Flight of the Earls”.
Mahtisuvut olivat hallinneet erityisesti saaren pohjoisosia. Heidän lähtönsä käynnistikin englantilaisten uudisasukkaiden ”istutukset” Irlantiin ja erityisesti sen pohjoisosan Ulsteriin. Tästä käynnistyi vahva kahtiajako, joka värittää Irlantia (ja Pohjois-Irlantia) vielä tänä päivänä.
Englantilaiset uudisasukkaat olivat uskonnoltaan protestantteja, kun taas valtaosa irlantilaisista oli katolilaisia. Uskonto olikin pitkään vedenjakaja siinä, kuka laskettiin irlantilaiseksi ja kuka englantilaiseksi: jos olit katolilainen ja omistit maata, se annettiin sen suurempia kyselemättä protestanteille.
Miltä englannin kurssi Oulu kuulostaisi sinusta?
Kapinanhenki herää
Katotilaisten ja protestanttien nokkapokka kärjistyi vuonna 1641 kapinaksi ja lopulta sodaksi. Sota päättyi vasta vuonna 1654 Englannin parlamentaristien voittoon Oliver Cromwellin johdolla. Tappion myötä katolilaisten olot huononivat entisestään.
Cromwellia vastustaneet irlantilaiset määrättiin muuttamaan saaren länsiosan Connachtiin, joka oli karua maastoa. Seuraavan noin 150 vuoden aikana katolilaisten asemaa koeteltiin entisestään – pahimpana esimerkkinä sortolait, jotka kielisivät heiltä maanomistuksen kokonaan.
Historian kirjoissa pitkään jatkunut sorto on johtanut monesti kapinaan, ja näin kävi myös Irlannissa. Ranskan vuoden 1789 vallankumous oli inspiroinut irlantilaisia niin, että he nousivat vastustamaan Englantia ranskalaisten avustuksella.
Kapina ei kuitenkaan onnistunut, ja Englanti kiristi otettaan Irlannista: vuonna 1801 astui voimaan unionilaki, jolla Irlanti yhdistettiin osaksi Iso-Britannian kuningaskuntaa.
Seuraava suuri koettelemus Irlannin historiassa oli vuosien 1845–52 nälänhätä, jonka takana oli Amerikasta kulkeutunut perunarutto. Peruna oli erityisesti vähävaraisten tärkein ravintoaine, joten nälänhätä iski kovinten köyhään katolilaisväestöön.
Brittihallitus ei pystynyt tilanteessa auttamaan, jolloin syyttävä sormi kääntyi heihin. Iso-Britannia nähtiin yhä suurempana vihollisena, mikä ajoi irlantilaiset yhä tiiviimmin yhteen. Näin maassa alkoi kyteä kansallisuusaate ja toivo itsenäisyydestä yhä vahvemmin.
Suuren nälänhädän aikana Irlannin väkiluku puolittui 8 miljoonasta 4 miljoonaan nälänhädän, tautien ja maastamuuton takia.
Kohti itsenäistä Irlantia
Ajatus itsenäisyydestä vahvistui 1800-luvun loppua kohden, ja se ryöppysi yli vuoden 1916 pääsiäiskapinassa. Aluksi iso osa irlantilaisista kannatti maltillisempia keinoja ja vastusti aseellista kapinaa, mutta heidän mielensä muuttui, kun englantilaisten vastavoima osoittautui tarpeettoman kovaksi.
Tästä sisuuntuneena Irlannin äärinationalistinen puolue Sinn Féin sai vaaleissa suurvoiton, ja se perusti Irlantiin oman parlamentin ja julisti Irlannin itsenäiseksi tasavallaksi 21 tammikuuta 1919. Tämä ei tietenkään brittihallinnolle käynyt, joten se ajautui sotaan Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA:n kanssa.
Englannin yksityisopetus Superprofin kanssa!
Noin 2 300 henkeä vaatinut vapaussota päättyi kesällä 1921 aselepoon, ja Irlannille myönnettiin itsenäisyys. Kuusi kreivikuntaa Irlannin pohjoisosissa – samoja alueita, joille englannin protestantit alun perin istutettiin – kuitenkin vastusti itsenäistymistä, joten he jäivät osaksi Iso-Britanniaa. Näin syntyi Pohjois-Irlanti.
Vaikka Irlannissa oltiin tyytyväisiä itsenäisyyteen, poliittinen kenttä oli tulenarka. Monet vastustivat rauhansopimuksen ehtoja ja pettyivät siihen, että se ei kattanut koko Irlantia. Tämä ajoi rauhansopimuksen kannattajat ja vastustajat sisällissotaan. Kesäkuusta 1922 toukokuuhun 1923 kestänyt sota päättyi sopimuksen kannattajien eli hallituksen joukkojen voittoon.
Irlanti on siis ollut itsenäinen tasavalta vuodesta 1921 saakka, ja sen myrskyinen historia näkyy rajan molemmin puolin. Irlannissa kytee yhä ajatus ”Suur-Irlannista”, mutta se vaatisi sitä, että enemmistö pohjois-irlantilaisistakin kannattaisi yhdistymistä.
Tämä on hyvin epätodennäköistä, sillä maa on todella kahtiajakautunut. Yhdellä puolella on protestanttien enemmistö, joka kannattaa Iso-Britanniaa. Toisella puolella on katotilaisten vähemmistö, joista monet unelmoivat yhtenäisestä Irlannista.
Tämä vastakkainasettelu väritti Pohjois-Irlannin historiaa koko 1900-luvun ajan. Pahin jakso osui vuosien 1968–1998 välille, jolloin irlantilaismieliset ja brittimieliset ottivat väkivaltaisesti yhteen tasaisin väliajoin. Tämä kolmenkymmenen vuoden pätkä tunnetaan Pohjois-Irlannin levottomuuksina tai ”the Troublesina”.
2000-luvulla tilanne on rauhoittunut, mutta poliittinen tilanne on yhä jännittynyt, ja protestantit ja katolilaiset elävät pitkälti toisistaan erillään. Kahtiajaon taustalla ei kuitenkaan ole pelkästään uskonto vaan myös poliittiset, maantieteelliset ja aatteelliset syyt.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
