The blues help you get out of bed in the morning. You get up knowing you ain't alone.
August Wilson näytelmässään Ma Rainey's Black Bottom
Aloitetaan mielikuvaharjoituksella: kuvittele itsesi Yhdysvaltain eteläosiin ja nuhjuiseen juottolaan hiekkatien varrella. Sen kuistilla istuu mies näppäilemässä kulahtanutta akustista kitaraa ja tarinoimassa työnteosta ja rakkaudesta. Tunnelma on kaihoisa, jopa surullinen – tunnelma on siis blues.
Mutta mitä blues on? Musiikkigenre, mielentila vai kenties kulttuurinen liike? Kaikkea niitä ja paljon enemmän. Tunteikkaan musiikkityylin juuret ovat tavallisten ihmisten ja erityisesti afroamerikkalaisten arjessa, kamppailuissa ja voitoissa.
Haluatko sukeltaa bluesin maailmaan syvemmälle? Tämä blogiteksti esittelee bluesin
- mielenkiintoista historiaa
- tunnusmerkkejä
- suurnimiä ja suunnannäyttäjiä
- vaikutusta musiikin kenttään.
Varhainen blues
Blues sai alkunsa 1800-luvun loppupuolella Yhdysvaltojen eteläosissa – erityisesti Mississippi Delta -alueen afroamerikkalaisissa yhteisöissä, jotka taistelivat ensin orjuutta ja myöhemmin segregaatiota ja köyhyyttä vastaan. Varhainen blues oli yhdistelmä afrikkalaisia musiikkiperinteitä, kuten työlauluja ja -huutoja ja hengellisyyttä, sekä länsimaisia soittimia ja rakenteita.
Varhaiset kappaleet olivat usein henkilökohtaisia ja kuvasivat arjen vaikeuksia, kuten työntekoa, sydänsuruja, rasismia, vapauden kaipuuta ja itsekunnioitusta. Melankolian keskellä oli myös huumoria, vastarintaa ja uskoa parempaan. Bluesin perimmäinen tehtävä olikin auttaa jaksamaan, ei viihdyttää.
1900-luvun alkupuolen blues oli myös vapaamuotoista ja joustavaa. Kappaleet olivat yksinkertaisia, itseään toistavia ja lyyrisiä. Tekstit noudattivat usein AAB-kaavaa, jossa säe lauletaan kahdesti ja kolmas säe tarjoaa siihen vastauksen tai ratkaisun:
St. Louis Blues – Peggy Lee
I hate to see the evening sun go down (A)
I hate to see the evening sun go down (A)
'Cause my baby, he done left this town (B)
Blueskaava – J. Karjalainen
Sano alkuun jotain kaksi kertaa (A)
Sano alkuun jotain kaksi kertaa (A)
Älä hienostele sano niinkuin asia on (B)
Mikä tekee bluesista bluesia, on sen pettämätön yhdistelmä rytmiä, melodiaa ja tunnevoimaa. Kaiken keskellä on 12-tahtinen blueskaava, jossa soitetaan kolmea sointua tietyssä järjestyksessä. Kaava tarjoaa yksinkertaiset mutta joustavat raamit improvisoinnille, tunteille ja tarinankerronnalle.
Blues nojaa vahvasti myös bluenote-säveliin, jotka soitetaan tai lauletaan tavallista matalammalta. Blue tarkoittaa englanniksi paitsi sinistä myös kaihoa ja surullisuutta, ja "siniset sävelet" tuovat kappaleisiin kipuilevan, melankolisen ja valittavan sävyn.
Kitaran opetus yksitysopetuksessa kehittää taitojasi tehokkaammin.
Bluesin sykkivä sydän
Soitinten osalta blues oli pitkään yksinkertaista mutta ilmeikästä. Niin sanotussa Delta-bluesissa oli yleensä vain mies ja akustinen kitara, joka toi kappaleisiin rytmiä ja melodiaa. Kun blues sähköistyi 1950-luvulla, akkari teki tilaa sähkökitaralle ja kokonaiselle rytmiryhmälle.
Sähköisyys toi mukanaan sooloja ja improvisaatiota. Basson ja rumpujen tarjotessa tasaisen rytmin kitara, piano ja laulu pääsevät loistamaan. Eikä pidä unohtaa huuliharppua, joka myös blues-harppuna tunnetaan. Huuliharppu pystyy mukailemaan itkua, naurua tai vaikkapa junapillejä, jonka ääni symboloi bluesissa vapauden kaipuuta.
Blues-laululla on niin ikään ominaispiirteensä. Sävelkorkeuksien välillä liikkuminen, vibrato ja murina ovat kaikki tehokeinoja, joilla luodaan tartuntapintaa ja tunnetta. Kappaleet ovat usein keskustelumaisia, mikä nojaa kysymys ja vastaus -rakenteeseen (call and response): kun laulaja esittää kutsun, instrumentti tai muu ääni vastaa.
Tässä tunnusmerkkejä kootusti:
Blues oli alun perin laulutyyli, jota säestettiin pian akustisella kitaralla ja myöhemmin kokonaisilla rytmiryhmillä.
Blues-kappaleet ovat usein lyyrisiä, eli tärkein tavoite on tunteiden ilmaisu eikä tarinan kertominen.
Sanoitukset käsittelevät usein rakkautta, rasismia, epäoikeudenmukaisuutta mutta myös sinnikkyyttä ja toivoa.
Perinteinen blues perustuu 12-tahtiseen blues-kaavaan, joka sisältää kolme eri sointua: I-, IV- ja V-asteen soinnut (esim. C-duurissa C, F ja G).
Laulajilla, kitaristeilla, pianisteilla ja huuliharpisteilla on usein vapaat kädet näyttää taitojaan ja ilmaista tunteitaan.
Soolot ovat olennainen osa bluesin keskustelevaa luonnetta – kun yksi on valmis, toinen vastaa. "Soolobättlen" tavoitteena on soittaa aina vain maukkaampi soolo.
Nämä yhdistävät lukuisia blues-kappaleita, mutta hiljalleen bluesin sisään alkoi muodostua alalajeja. Monella niistä on alueelliset juuret, kuten Delta-bluesilla (rosoinen slide-kitara), Chicago-bluesilla (sähköistä), Texas-bluesilla (kitaravetoista ja soul-vivahteita) ja Piedmont-bluesilla (rytmikkäämpää ja melodisempaa).
Mukaan mahtuu myös tyylejä, joissa blues-perinne yhdistyi muihin genreihin, kuten folk blues (akustista ja tarinallista), latin blues (latinalaisamerikkalaisia rytmejä) ja funky blues (vahvat ja toistuvat rytmit, yleistyi 1960-luvun lopulla). Näillä kaikilla on omat tunnusmerkkinsä, ja ne vaikuttivat monien genrejen kehitykseen 1950- ja 1970-lukujen musiikkimurroksessa.
Kitaraopetus Espoo - löydä yksityistunteja Superprofista.
Blues-legendat vuosien varrelta
Bluesin yli satavuotiseen historiaan mahtuu monia laulajia ja muusikoita, jotka ovat muovanneet genreä ja inspiroineet nuoremman polven muusikoita. Tässä muutamia, joiden tarinat ovat vahvasti blues-perinteessä läsnä.
Robert Johnson
"Delta-bluesin kuninkaaksi" tituleerattu Johnson muistetaan monesta syystä. Legendan mukaan hän myi sielunsa paholaiselle vastineeksi musikaalisista taidoistaan, mutta koskettavat tulkinnat ja virtuoosimainen kitarasoitto riittävät nekin paikkaan blues-kaapin päällä.
Ma Rainey
"Bluesin äidillä" Ma Raineyllä oli majesteettisen matala ääni, lumoava lavakarisma sekä rohkeutta laulaa kokemuksistaan mustana naisena. Hän oli aikansa tyyli-ikoni, joka tarjosi klassisemman vaihtoehdon rosoiselle Delta-bluesille ja toi näin bluesin kaupunkiyleisölle.
Kitaratunteja Helsingissä Superprofin opettajan kanssa
Sister Rosetta Tharpe
Bluesin historiaan mahtuu monia naispioneereja, kuten Sister Rosetta Tharpe, jota pidetään rock-musiikin isoäitinä. Thorpe oli paitsi ensimmäinen levyttävä gospel-tähti myös kitaransoiton suunnannäyttäjä, joka toi bluesiin rouheita särösoundeja.
Muddy Waters
Chicago-bluesin pioneeri Muddy Waters teki Delta-bluesista sähköistä. Watersin voimakas ääni ja energiset esitykset yhdistelivät taitavasti "maalaisbluesin" perinteitä ja suurkaupunkien kiirettä, mikä toi bluesin entistä suuremmille näyttämöille.
Howlin' Wolf
Howlin' Wolf eli Chester Arthur Burnett oli bluesin jättiläinen sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Suden ulvontaa muistuttavasta, maanläheisestä äänestään tunnettu Burnett toi sähköiseen bluesiin alkukantaista ja raakaa voimaa, mistä syntyi monia blues-klassikoita.
B.B. King
"Bluesin kuningas" B.B. King muistetaan ennen kaikkea suussa sulavasta kitarastaan, joka lauloi ja parkui kuin paraskin ihmisääni. Tavaramerkkivibrato ja messevät soolot inspiroivat monia uuden sukupolven kitaristeja.
Lapsetkin usein oppivat uutta nopeasti, lasten kitaratunnit Turku!
Kun blues muutti maailmaa
Bluesin tarina on monella tapaa myös modernin musiikin tarina. Se kasvoi käsi kädessä jazzin kanssa tuoden improvisaatioon uudenlaista syvyyttä. Bluesin sielukkaat melodiat ja rytmiset kuviot muodostivat pohjan myös R&B:lle (rhythm and blues), joka kehittyi edelleen soul-musiikiksi.
Kuuluisin esimerkki bluesin vaikutuksesta on kuitenkin rock. Varhaiset rock-pioneerit Chuck Berrystä Elvis Presleyhyn ja Little Richardiin omaksuivat bluesin riffejä, rytmejä ja rakenteita. Sähköisen bluesin virtuoosit inspiroivat puolestaan Eric Claptonia, Jimi Hendrixiä ja The Rolling Stonesia, jotka veivät bluesin raa'an energian stadioneille.
Musiikin ulkopuolella bluesista on tullut kulttuuri-identiteetin ja sinnikkyyden symboli. Se on muistutus siitä, miten kivusta ja koettelemuksista voi syntyä taidetta, joka yhdistää ihmisiä ajasta ja paikasta riippumatta. Blues-festivaalit ympäri maailmaa kokoavatkin ihmisiä yhteen juhlistamaan musiikkia, joka on uudistunut ja kasvanut vuosikymmenten varrella mutta säilyttänyt silti juurensa.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
