Mikäli haluamme nähdä pianon ensimetrit soittimena, meidän on palattava 1600- ja 1700-lukujen taitteeseen. Jos haluamme tutustua myös sen isovanhempiin ja serkuksiin, ajassa on matkattava vielä paljon kauemmas.
Italiassa alkunsa saanut soitin on kehittynyt viimeisen 300 vuoden aikana paljon. Yläluokan ja eliitin soittimesta tuli ensin keskiluokan symboli, ja nykyään pianoa voi soittaa lähes kuka tahansa. Harrastuksen aloittaminen ei vaadi enää tuhansien eurojen akustista pianoa, vaan digitaalinen piano, sähköpiano, silent piano ja syntetisaattori haastavat sen asemaa kovaa vauhtia.
Matkustamme tässä artikkelipaketissa ajassa taakse päin ja perehdymme pianon historiaan, eri vuosisatojen pianovirtuooseihin sekä kaikkien aikojen vaikeimpiin pianokappaleisiin. Jokaisen aloittelevan pianistin on hyvä tutustua suosikkisoittimensa juuriin, sillä sieltä voi löytää niin inspiraatiota, esikuvia kuin vanhoja viisauksiakin.
Pianon sukupuu
Modernin pianon juuret löytyvät 1700-luvun alusta, mutta pianoa ei suinkaan keksitty tyhjästä vaan entuudestaan tuttuja osia yhdistelemällä. Pianon tärkein edeltäjä on 1400-luvulla keksitty cembalo, joka muistuttaa pientä flyygeliä: muoto on samankaltainen, koskettimisto on tutun näköinen, mutta toimintaperiaate on eri.
Cembalossa on plektramainen kynsi, joka saa kielen värähtelemään, kun kosketin painetaan alas. Tästä syntyy kaunis ja voimakas ääni, mutta haittapuolena on (pianoon nähden) se, että äänet ovat voimakkuudeltaan samoja riippumatta siitä, kuinka kovaa kosketinta painaa. Pianossa tätä ongelmaa ei ole, sillä ääni syntyy vasaran iskusta, ja mitä kovempaa koskettimen painaa alas, sitä voimakkaampi vasaran isku on.
Yksinkertaisimmillaan piano syntyikin niin, että cembalon plektramekanismin tilalle laitettiin vasaramekanismi, ja tästä luomistyöstä saamme kiittää italialaista soitinvalmistajaa Bartolomeo Cristoforia. Italiassa tämä luomus sai nimen clavicembalo col piano e forte (”cembalo, jolla voi soittaa pehmeitä ja kovia ääniä”), joka lyheni muotoon fortepiano tai pianoforte.
Löydä itsellesi sopiva pianonopettaja!
Fortepianosta on vielä pitkä matka moderniin pianoon, ja soitinta kehitettiin erityisesti Saksassa Gottfried Silbermannin johdolla. Hän kunnioitti Cristoforin näkemystä mutta teki myös omia parannuksiaan ja lisäyksiä, kuten kaikupedaalin, joka sitoo säveliä yhteen ja pidentää niiden sointia.
Pianosta ei tullut kerta heitolla klassisen musiikin ykkössoitinta.
Piano oli alun perin yläluokan ja eliitin soitin, sillä ne olivat harvassa ja kalliita. Tästä syystä se levisi aluksi hitaasti, mutta kun yhteiskunta kehittyi ja ihmiset rikastuivat, piano levisi keskiluokkaan, jossa se symboloi sivistystä ja vaurautta. Keskiluokan kodeista se levisi vielä kouluihin, kirjastoihin ja muihin julkisiin paikkoihin, ja sen status nousi nousemistaan.
Hitaaseen leviämiseen vaikutti myös se, että cembalo oli 1700-luvun loppuun saakka kovassa suosiossa. Hiljalleen pianon monipuolisuus alettiin kuitenkin ymmärtää, ja siitä tuli esimerkiksi Mozartin ja Beethovenin ykkössoitin.
1800-luvulle tultaessa ei puhuttu enää fortepianosta vaan pelkästä pianosta, ja se syrjäytti cembalon lopullisesti. Sen asema musiikkimaailman aatelisena vankistui 1800- ja 1900-lukujen mittaan, ja se kuuluu yhä maailman suosituimpiin soittimiin. Sen asema ei kuitenkaan ole enää yhtä vahva kuin ennen, ja erityisesti akustisen pianon suosio on laskussa.
Olisiko pianotunnit Turku oikea vaihtoehto?
Pianomaailman virtuoosit
Pian sen jälkeen, kun piano keksittiin 1700-luvulla, se veti puoleensa monia virtuooseja, jotka muuttivat käsitystämme pianosta ja pianomusiikista. Ensimmäisten joukoissa olivat esimerkiksi Wolfgang Amadeus Mozart sekä Ludwig van Beethoven, jotka olivat paitsi erinomaisia pianisteja myös poikkeuksellisia säveltäjiä.
Pianovirtuoosien lista onkin melkoisen pitkä, eikä heitä voi millään laittaa paremmuusjärjestykseen. Tässä kuitenkin muutamia, joiden paikka pianistien aatelistossa on sementoitu:
- Franz Liszt (1811-1886), jonka intohimoinen fanitus sai lempinimen lisztomania
- Sergei Rahmaninov (1873-1943), jonka 2000-luvun pianistit äänestivät kaikkien aikojen parhaaksi
- Arthur Rubinstein (1887-1982), kaikkien aikojen paras Chopin-tulkitsija
- Vladimir Horowitz (1903-1989), sointivärien kuningas
- Arturo Benedetti Michelangeli (1920-1995), oikukkaista esityksistä ja huippuun hiotusta tekniikasta tunnettu tulkitsija
- Glenn Gould (1932-1982), jonka tekniikka hakee vertaistaan
- Martha Argerich (1941-), historian paras naispianisti, jonka energisyyttä ja intohimoa on vaikea voittaa
- Radu Lupu (1945-2022), joka sai yksinkertaisetkin nuotit laulamaan poikkeuksellisen kauniisti
- Lang Lang (1982-), klassisesti koulutettu virtuoosi ja helposti lähestyttävä rokkistara
Heistä jokainen on jättänyt jälkensä klassisen musiikin kenttään tavalla tai toisella, mutta huippupianisteja löytyy myös sen ulkopuolelta. Jazz-pianisteista voi nostaa esiin esimerkiksi Oscar Petersonin ja Art Tatumin, elokuvasäveltäjistä John Williamsin ja Hans Zimmerin ja popmusiikista Elton Johnin, Alicia Keysin ja Lady Gagan.
Toiset heistä nauttivat enemmän arvostusta kuin toiset, mutta yksi asia yhdistää heitä kaikkia: he ovat elementissään ja poikkeuksellisen taitavia pianon ääressä.
Miltä pianotunnit Helsinki kuulostaisi sinusta?
Historian vaikeimmat pianokappaleet
Vaikeimpien kappaleiden listaaminen on lähes yhtä vaikeaa kuin parhaiden pianistien, sillä vaikeudesta voi olla montaa mieltä. Joillekin se tarkoittaa mutkikasta ja nopeaa kulkua, kun taas toiset kauhistelevat yksinkertaisia osuuksia, jotka pitäisi saada pumpattua täyteen tunnetta. Tässä kuitenkin muutamia, jotka mielletään yleisesti turkasen hankaliksi – monien niiden takaa löytyy jo tuttu nimi.
- W. Beethovenin Hammerklavier eli pianosonaatti nro. 29 on yksi 1800-luvun haastavimmista ja samalla tunnetuimmista sävellyksistä. Se tunnetaan mahtipontisesta äänimaailmastaan, mutta sen vaikeus liittyy nopeuteen. Sävellys julkaistiin vuonna 1818, mutta se sai ensiesityksensä vasta vuonna 1836 Lisztin käsittelyssä – hän taisi olla ensimmäinen, joka uskalsi ottaa haasteen vastaan.
- Franz Lisztin oma tuotanto on täynnä haastavia sävellyksiä. Monen mielestä näistä vaikein on Paganini Etudo nro. 4 ja erityisesti sen versio vuodelta 1838, jonka tempo vaikuttaa fyysisesti mahdottomalta. Liszt eli ennen nauhoitteiden yleistymistä, joten mene ja tiedä, pystyikö hän itse soittamaan sävellyksensä vai loiko hän näin vaikean kappaleen ihan vain piruuttaan.
- Maurice Ravelin Gaspard de la nuit ansaitsee paikkansa listalla pelkästään siksi, että Ravelin tavoitteena oli säveltää mahdollisimman vaikea kappale, ja siinä hän myös onnistui. Sävellyksen viimeinen osa Scarbo kuvastaa painajaismaista kaoottisuutta, ja monet pianistit ovat varmasti nähneet painajaisia sitä harjoitellessa.
- Kaikhosru Shapurji Sorabji tunnetaan pitkistä sävellyksistään: 4–5 tuntinen Opus Clavicembalisticumin on siis haaste jo pelkästään kestonsa puolesta, mutta jos se ei riitä, yhdeksäntuntinen Symphonic Variations for Piano varmasti riittää.
Nämä kaikki tarjoavat omanlaisen haasteensa, ja muita hyviä kandidaatteja ovat esimerkiksi Aleksandr Skrjabinin pianosonaatti nro 5, Sergei Rahmaninovin toinen tai kolmas pianokonsertto, Rober Schumannin Toccata tai Charles-Valentin Alkanin soolopianokonsertto.
Vaikeimman kappaleen kakun taitaa kuitenkin viedä Conlon Nancarrowin teoksen 50 Studies for Player Piano sävellykset. Näitä ei näet ole sävelletty ihmiselle vaan itseään soittavalla pianolle eli koneelle. Jos siis etsit ylitsepääsemätöntä haastetta, tätä suurempaa on vaikea löytää, sillä ihmissormillakin on rajansa!
Etsi itsellesi sopivat pianotunnit Vantaa!
Pianoharrastuksen aloittaminen
Innostuitko pianoharrastuksen aloittamisesta? Hieno juttu! Pianonsoiton historia on todella kiehtova, ja sieltä voi saada valtavasti inspiraatiota. Harva nousee tässä artikkelissa esiteltyjen herrojen ja rouvien tasolle, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Piano on upea soitin, eikä sen soittaminen vaadi poikkeuksellista lahjakkuutta.
Pianonsoiton harjoittelun voi aloittaa itsenäisesti, ja netistä löytyy paljon materiaalia sitä varten. Aloittelijoille suositellaan kuitenkin aina soittotunteja, eikä ihme, sillä itsenäiseen harjoitteluun liittyy omat sudenkuoppansa:
- Harjoittelua voi olla vaikea suunnitella, jos pianonsoiton kenttä ei ole tuttu.
- Itsenäisessä harjoittelussa on helppo sivuuttaa olennaisia asioita.
- Palautteen puute johtaa monesti siihen, että tekniikka on epäpuhdas.
- Harjoitukset ja kappaleet ovat monesti liian helppoja tai vaikeita, sillä omien taitojen arvioiminen on hankalaa.
- Motivaatiota on vaikea ylläpitää, kun kehitys hidastuu.
Soittotuntien teho perustuu säännölliseen palautteeseen: kun kuulet säännöllisesti (esim. kerran viikossa), mitä teet oikein, mitä pitää muuttaa ja mihin seuraavaksi kannattaa keskittyä, pystyt käyttämään aikasi tehokkaasti, jolloin harjoittelu tuottaa tulosta.
Soittotunneista on siis monia hyötyjä, mutta on ihan selvä, että kaikille ne eivät sovi. Aikataulusyyt, muut prioriteetit tai budjetti tulee monella vastaan, jolloin itsenäinen harjoittelu on ainoa vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole maailmanloppu, sillä sekin voi olla todella tehokasta, kunhan tietää, mitä tekee! Blogistamme löytyy monia itseopiskelua käsitteleviä artikkeleita, joilla harrastus lähtee mukavasti käyntiin.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
