Oppimisen ja opiskelumenestyksen kannalta tärkeää ei ole pelkästään se, kuinka paljon opiskelija tietää ennestään, vaan myös se, miten hän harjoittelee, asettaa tavoitteita ja suhtautuu haasteisiin. Sinnikkyys opiskelussa tarkoittaa kykyä jatkaa tavoitteellista työskentelyä myös silloin, kun oppiminen tuntuu vaikealta, eteneminen on hidasta tai ensimmäinen yritys epäonnistuu.
Sinnikkyyttä voi kehittää pienillä välitavoitteilla, toimivilla opiskelurutiineilla, realistisella palautteella ja opettelemalla katsomaan virheitä osana oppimista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa suorittamista tai opiskelua levon kustannuksella, vaan tavoitteellista ja kestävää tapaa edetä kohti päämäärää.
Tehokkkaat oppimistavat tukevat sinnikkyyttä ja päinvastoin. Selkeät ja riittävän pienet tavoitteet, häiriötekijöiden vähentäminen, aktiivinen harjoittelu ja oman oppimisprosessin seuraaminen auttavat suuntaamaan aikaa ja keskittymään olennaiseen.
Myös epäonnistumisia kannattaa tarkastella osana oppimisprosessia: virheestä voi saada tietoa siitä, mitä kannattaa harjoitella seuraavaksi. Opiskelussa on samalla tärkeää tunnistaa, milloin sinnikkyys palvelee tavoitetta ja milloin suunnitelmaa kannattaa muuttaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä väkisin loppuun vain siksi, että siihen on kerran ryhtynyt.
Tavoitteellinen oppiminen tarkoittaa myös oman ajan, keskittymisen ja voimavarojen järkevää käyttöä. Myös opettajan tuki voi auttaa ylläpitämään suuntaa, arvioimaan edistymistä ja löytämään toimivampia tapoja oppia. Tässä artikkelissa käymme läpi tehokkaita opiskelutapoja sekä tervettä suhtautumista opintoihin.
Multitasking on nykyajan suurin synti
Moniajo eli multitasking saattaa näyttää tehokkaalta tavalta saada enemmän aikaan, mutta käytännössä useiden tehtävien välillä vaihtaminen voi heikentää keskittymistä ja tuottavuutta. Kun ihminen esimerkiksi opiskelee samalla, kun tarkistaa viestejä, sähköposteja tai sosiaalista mediaa, huomio joutuu jatkuvasti siirtymään tehtävästä toiseen.
Kyse ei siis ole varsinaisesti usean asian tekemisestä yhtä aikaa, vaan nopeasta tehtävien vaihtamisesta. Tämä kuluttaa tiedonkäsittelyn kapasiteettia, voi lisätä virheitä ja vaikeuttaa keskittymistä olennaiseen. Tutkimuksissa multitaskingin on havaittu voivan heikentää tuottavuutta jopa 40 prosenttia.
Tehtävästä toiseen siirtyminen voi myös lisätä kognitiivista kuormitusta ja stressiä sekä vaikeuttaa niin sanottuun flow-tilaan pääsemistä. Flow-tila tarkoittaa optimaalista tilaa, jossa ihminen on täysin keskittynyt käsillä olevaan tehtävään. Yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen tukee tarkkaavaisuutta, keskittymistä ja työn laatua.
Tehokas ajankäyttö ei siksi välttämättä tarkoita mahdollisimman monen asian tekemistä samanaikaisesti, vaan tehtävien priorisointia ja häiriötekijöiden vähentämistä. Keskittymistä voi tukea myös hyvin konkreettisilla keinoilla. Puhelimen voi pitää poissa näkyvistä opiskelun tai muun keskittymistä vaativan työn aikana, ja ilmoitukset kannattaa sulkea, jos laitetta tarvitaan oppiskelussa.
Säännölliset tauot auttavat ehkäisemään väsymystä ja kyllästymistä, jotka voivat houkutella tarttumaan muihin ärsykkeisiin. Myös etukäteen laadittu aikataulu auttaa vähentämään tilanteita, joissa liian paljon tekemistä kasaantuu liian lyhyelle ajalle.
Itseluottamus on kaiken A ja O
Itseluottamuksella ja itsetunnolla on merkitystä siihen, miten opiskelija suhtautuu oppimiseen, haasteisiin ja omiin tavoitteisiinsa. Itseluottamus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei koskaan jännittäisi tai epäilisi omia kykyjään. Olennaista on pystyä toimimaan myös epävarmuudesta huolimatta ja nähdä osaamisen kehittyminen prosessina, johon kuuluu väistämättä myös virheitä ja vastoinkäymisiä.
Pienet onnistumisen kokemukset, realistiset tavoitteet ja oman edistymisen huomaaminen voivat auttaa rakentamaan uskoa omiin kykyihin. Erityisen tärkeää on tapa, jolla epäonnistumisiin suhtautuu. Huonon arvosanan jälkeen voi olla helppoa etsiä selityksiä ulkoisista tekijöistä tai ajatella, ettei valmistautumisella ollut merkitystä.
Sen sijaan virheen tai heikon tuloksen tarkasteleminen voi auttaa tunnistamaan, mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä toisin. Tällainen suhtautuminen ei tarkoita sitä, että jokaisesta epäonnistumisesta pitäisi ottaa kaikki vastuu itselleen, vaan että tilanteesta pyritään löytämään jotain, jonka avulla omaa toimintaa voidaan kehittää.
Itseluottamus vahvistuu kokemuksen ja harjoittelun kautta, eikä sen kehitys ole suoraviivaista. Opiskelussa tätä voi tukea esimerkiksi johdonmukaisella työskentelyllä, valmistautumisella ja tehtävien pilkkomisella pienempiin, saavutettaviin tavoitteisiin.
Myös aiempien onnistumisten muistaminen voi auttaa suhteuttamaan hetkellistä epävarmuutta. Vertailua muihin kannattaa puolestaan vähentää ja tarkastella mieluummin omaa kehitystä pidemmällä aikavälillä.
Kotus määrittelee sisun yhdistelmäksi sinnikkyyttä, sitkeää tahdonvoimaa, hellittämätöntä tarmoa, lannistumattomuutta, peräänantamattomuutta, uskallusta, rohkeutta.
Itseluottamuksen kannalta olennaista ei siis ole odottaa, että epävarmuus katoaisi kokonaan. Pienet, toistuvat teot, valmistautuminen ja vaikeidenkin tilanteiden kohtaaminen voivat tarjota kokemuksia siitä, että haasteista on mahdollista selviytyä. Oppiminen, kuten itseluottamuksen kasvaminen, vaatii tietoista tekemistä.
Mitä ottaa huomioon opiskelutavoissa?
Tehokas opiskelu ei tarkoita pelkästään mahdollisimman hyviä arvosanoja, vaan ennen kaikkea sitä, että opittu tieto säilyy ja sitä pystyy myöhemmin soveltamaan. Opiskelua kannattaa lähestyä monipuolisesti, sillä erilaisia oppimistapoja yhdistelemällä samaa tietoa voi käsitellä usealla tavalla.
Tekstin lukemisen lisäksi voi esimerkiksi kuunnella, katsoa videoita, tehdä tehtäviä, piirtää tai selittää asia omin sanoin. Myös ympäristön vaihtaminen ja erilaisten oppimateriaalien hyödyntäminen voivat tuoda opiskeluun vaihtelua. Ajankäytöllä on tärkeä rooli tehokkaassa opiskelussa.
Opiskelujaksojen lomaan kannattaa varata taukoja, ja esimerkiksi Pomodoro-tekniikassa opiskellaan 25 minuutin jaksoissa ja pidetään niiden välissä lyhyitä viiden minuutin taukoja. Keskittymistä helpottaa myös häiriötekijöiden vähentäminen, kuten puhelimen ilmoitusten sulkeminen ja rauhallisen opiskelupaikan valitseminen.
Hyviä opiskelutekniikoita ovat aktiivinen palauttaminen, kertaaminen, tiedon soveltaminen, asioiden selittäminen omin sanoin ja muistiinpanojen tekeminen. Pelkkä tekstin toistuva lukeminen, kaiken jättäminen viimeiseen iltaan sekä liian suuret ja epämääräiset tavoitteet eivät puolestaan tue tehokasta oppimista.
Opiskelua helpottaa, kun suuret kokonaisuudet jaetaan pienempiin osiin ja etenemistä seurataan. Myös haasteisiin suhtautumisella, palautumisella ja terveellisillä elämäntavoilla on merkitystä. Uuden asian oppiminen voi vaatia päättelyä, kokeilemista ja toistoa ennen kuin tekeminen automatisoituu.
Riittävä uni, ravinto, liikunta ja lepo tukevat tätä prosessia. Kun opiskelutekniikoita yhdistää johdonmukaiseen harjoitteluun, oppimisesta voi tehdä tavoitteellisempaa ja samalla kehittää omia opiskelutaitojaan.
Onko päiväunista hyötyä?
Päiväunet voivat olla opiskelijalle hyödyllinen tapa palauttaa vireystilaa, keskittymiskykyä ja kognitiivista suorituskykyä pitkän opiskelupäivän aikana. Tutkimusten mukaan erityisesti lyhyet, noin 10–20 minuutin päiväunet sopivat opiskelurutiiniin, sillä ne auttavat vähentämään henkistä väsymystä ilman tokkuraista oloa.
Lyhyet päiväunet voivat siten tukea keskittymistä, muistia ja uuden tiedon omaksumista. Päiväunien pituudella on merkitystä siihen, millaisiin unen vaiheisiin niiden aikana siirrytään. Noin 30–60 minuutin päiväunet voivat olla ongelmallisia, sillä herääminen kesken syvemmän unen voi aiheuttaa niin sanottua uni-inertiaa, eli heräämisen jälkeistä tokkuraisuutta.
Slaapwijsheid.nl
Toisaalta noin 90 minuutin päiväunet voivat mahdollistaa kokonaisen unisyklin läpikäymisen ja sisältää sekä syvää että REM-unta. Tekstin mukaan pidemmät päiväunet voivat tukea esimerkiksi muistia ja luovuutta, mutta niiden vaatima aika ja mahdollinen vaikutus yöuneen on huomioitava.
Opiskelijan kannattaa ajoittaa päiväunet yleensä iltapäivään, noin klo 13-15 välille, ja huolehtia rauhallisesta, pimeästä ja mukavasta nukkumisympäristöstä. Herätyksen asettaminen auttaa pitämään päiväunet suunnitellun pituisina.
| Päiväunien pituus | Saavutetut univaiheet | Vaikutus vireystilaan | Vaikutus opiskeluun |
|---|---|---|---|
| 10–20 minuuttia | Kevyt uni (vaiheet 1–2) | Korkea vireystila, minimaalinen uneliaisuus | Parantaa keskittymiskykyä, tarkkaavaisuutta ja lyhytaikaista oppimista |
| 30–60 minuuttia | Kevyt uni + varhainen syvä uni | Kohtalainen viraystila uni-inertian vuoksi | Saattaa heikentää keskittymiskykyä heti heräämisen jälkeen |
| 90 minuuttia | Täysi unisykli, mukaan lukien syvä uni ja REM-uni | Palautunut vireystila heräämisen jälkeen | Voi parantaa muistia ja luovuutta |
| Ei päiväunia | - | Vireystilan heikkeneminen ajan myötä | Heikentynyt keskittymiskyky, hitaampi oppiminen, lisääntynyt väsymys ajan myötä |
Päiväunet eivät korvaa riittävää yöunta, vaan niiden tulisi täydentää normaalia unirytmiä. Liian pitkät tai myöhään otetut päiväunet voivat puolestaan vaikeuttaa yöunille nukahtamista ja heikentää seuraavan opiskelujakson tehokkuutta.
Hyvin ajoitettuna lyhyt päiväuni voi siis olla yksi opiskelijan keino ylläpitää vireyttä ja palauttaa keskittymiskykyä. Sen tarkoitus ei kuitenkaan ole paikata jatkuvaa univajetta, sillä oppimisen kannalta riittävä ja laadukas yöuni on edelleen keskeinen osa tehokasta opiskelua.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
