Nobel-palkinto on palkinto, jota ei ansaita vasemmalla kädellä tehdystä työstä. Se myönnetään vain yhteiskunnan ja alansa suurimpia saavutuksia tehneille. Se on tunnustus mittaamattoman arvokkaasta työstä ja tutkimuksesta.
Työn ja tutkimuksen merkittävyyttä peilataan sen vaikutuksella koko yhteiskuntaan. Nobelin palkintokategorioita on viisi: rauhantyö, kirjallisuus, lääketiede, fysiikka ja kemia. Näistä kolme viimeisintä liittyvät puhtaasti tieteeseen.
Saadaksesi kemian Nobel-palkinnon, sinun on yleensä kehitettävä täysin uusi tieteellinen menetelmä, saavuttaa merkittäviä läpimurtoja tutkimuksella tai löytää täysin uusi käsite alalle. Nobelin palkintoon johtaneet perusteet eli saavutukset ovat julkista tietoja, joten niiden avulla saadaan osviittaa siitä miten suurista asioista on kyse.
Viime vuosina kemian Nobel-palkintoja on saatu muun muassa genomien muokkausmenetelmien kehittämisestä, asymmetrisesta organokatalyysista, bio-ortogonaalisesta kemiasta ja klikkikemiasta. Esimerkiksi genomeihin liittyvä menetelmä voi vaikuttaa valtavasti kykyymme kehittää syöpähoitoja ja ymmärtää eri elämänmuotojen sisäistä toimintaa.
Nobelin palkintojen jakaminenkaan ei ole aina täysin kiistatonta. Tehdäänhän joskus merkittäviä läpimurtoja enemmän kuin kerran vuodessa. Jokainen Nobel-palkinto on silti seremoniansa arvoinen. On kuitenkin kiinnostavaa tietää miltä näyttää kemian Nobel-palkintojen jaon alkuaika yli 120 vuotta sitten.
Joitakin tunnetuimpia Nobel-palkinnon saaneita nimiä ovat Albert Einstein ja Marie Curie, joiden katsotaan yksimielisesti omistaneen koko elämänsä jonkin yhteiskunnallisesti arvokkaan tavoittelemiseen ja muuttaneen maailmaa jättimäisten ponnistelujensa ansiosta.
Ymmärtääksemme paremmin kemian nobelisteja tänä päivänä, on aika ottaa ensin katsaus kemian Nobelin palkintojen historiaan.
Mikä on kemian Nobel-palkinto?
Nobelin palkintojen jakamisen perinteen taustalla on oman aikansa tieteenharjoitteja ja liikemies Alfred Nobel. Ruotsalainen Alfred Nobel testamenttasi omaisuutensa Nobel-säätiölle, jolle hän myös määritteli panlkintokategoriat sekä niiden myöntämisen kriteerit.
Alfred tunnetaan dynamiitin keksijänä. Hänen ajatuksensa Nobel-säätiölle oli ennen kaikkea nostaa esiin ansioituneita kollegoita ja yhteiskunnallisia saavutuksia. Ensimmäiset Nobel-palkinnot on jaettu jo vuonna 1901 - viisi vuotta Alfredin menehtymisen jälkeen.
Hänen perintöään tieteen alalla ja koko maailmassa on vaikea aliarvioida. Kemian Nobel-palkinnon voittajan päättää Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia ja sen valitsema viisijäseninen komitea. Ehdokkaaksi asettamiseen ja palkinnon myöntämiseen kuuluu tarkat toimintatavat.
Vain itse Nobelin-palkinnon voittaja julkistetaan. Vaikka virallisesti ehdolle voidaan ottaa parikin sataa kandidaattia, ei heidän nimiään julkisteta seuraavaan 50 vuoteen. Medialla on tosin tapana arvuutella ehdokkaina olleita, mutta täyttä varmuutta heistä ei saada.
Kuka oli ensimmäinen kemian nobelisti?
Ensimmäinen kemian Nobel-palkinnon voittaja oli Jacobus Henricus Van 't Hoff vuonna 1901. Siitä lähtien palkintojenjakotilaisuus on järjestetty joka vuosi 10. joulukuuta Tukholmasssa ja Oslossa. Joulukuun 10. päivä on myös Alfred Nobelin kuoleman vuosipäivä.
Kuten aikaisemmista esimerkeistä on voinut päätellä, perustelut kullekin saavutukselle saattavat mennä meiltä maallikoilta täysin yli ymmärryksen. Hoff sai Nobelin palkinnon tekemästään työstä kemiallisen dynamiikan ja osmoottisen paineen keskuudessa.
Voimme yrittää vääntää Nobelin palkintojen perusteluista rautalangasta, mutta vaarana on, että yksinkertaistuksemme tekee asiasta entistä vaikeaselkoisemman. Hollantilainen kemisti Jacobus Henricus Van 't Hoff voitti palkinnon modernin kemiallisen tasapainon teorian perustamisesta sekä edistymisestä kemiallisen kinetiikan, kemiallisen termodynamiikan ja kemiallisen affiniteetin alalla.
Helpointa lienee vain todeta, että palkinnon voittanut kemisti vei kemian tiedettä eteenpäin luomalla pohjan jatkotutkimukselle eri aloilla ja samalla edistäen koko yhteiskunnan kehitystä.
Muita alkuaikojen kemian alan nobelisteja
Kemian nobelisteja löytyy monilla erilaisilla taustoilla. Nuorin palkinnon ikinä saanut on Frédéric Joliot, joka oli palkinnon myöntämisen hetkellä vain 35-vuotias. Vanhin kemian Nobelin palkinnon saavuttanut sen sijaan on John B. Goodenough, joka oli myöntämisen aikaan 95-vuotias.
Kemian Nobelin palkintojen historian havinaan pääsee parhaiten perehtymällä aivan alkuaikojen nobelisteihin. Tässä on lyhyt katsaus vielä Nobelin kemian alan palkinnon saajista vuosien 1902-1906 välillä.
1902 - Hermann Emil Fischer (Saksa)
Vuosi ensimmäisen kemian Nobelin jakamisen jälkeen Hermann Emil Fischer sai palkinnon työstään sokerin parissa ja sen vaikutuksista proteiinien tutkimukseen.
Tarkemmin sanottuna saksalainen kemisti työskenteli löytääkseen dipeptidisynteesin, joka syvensi ymmärrystämme proteiineista. Tai ainakin tiedemiesten ymmärrystä...
1903 - Svante August Arrhenius (Ruotsi)
Ensimmäinen ruotsalainen, joka voitti kemian Nobel-palkinnon, oli Svante August Arrhenius. Hän toi suurta ylpeyttä Alfred Nobelin syntymäpaikkaan vuonna 1903, kun hän edisti alaa elektrolyyttisellä dissosiaatioteoriallaan.
Ruotsalainen kemisti julkaisi kolme vuotta ennen palkinnon saamistaan kirjan nimeltä "Teoreettisen sähkökemian oppikirja", ja hän oli erittäin kiinnostunut fysiikasta ja ilmastosta sekä kemian eri elementeistä.
1904 - Sir William Ramsay (Britannia)
Sir William Ramsayta pidetään yhtenä arvostetuimmista briteistä, joka on voittanut kemian Nobel-palkinnon. Arvostusta nostaa osaltaan se, että hän voitti sen ensimmäisenä brittiläisenä.
Skotlantilainen kemisti Sir William Ramsay on vastuussa jaksollisen järjestelmän laajentamisesta sellaisena kuin tiesimme sen vuonna 1904. Hän löysi järjestelmään lisätyt jalokaasut.
Lisäksi hän teki kollegansa John William Struttin eli Lordi Rayleightin kanssa käsittämättömän löydön argonista. Hänen kollegansa voitti fysiikan Nobelin palkinnon vain vuotta myöhemmin tällä löydöllä.
1905 - Johann Friedrich Wilhelm Adolf Von Baeyer (Saksa)
Johann Friedrich Wilhelm Adolf Von Baeyer sai Nobel-palkinnon "orgaanisista väriaineista ja aromaattisista yhdisteistä". Saksalainen kemisti teki merkittävää kehitystä orgaanisten väriaineiden ja hydroaromaattisten yhdisteiden tutkimuksen ja työskentelyn kautta.
Saksalainen tiedemies loi maineen yhtenä tuolloin tunnetuimmista orgaanisen kemian opettajista, mikä ei ole lainkaan vähäinen saavutus. Hän oli toinen saksalainen joka oli ikinä tuohon aikaan voittanut kemian Nobelin palkinnon.
1906 - Henri Moissan (Ranska)
Henri Moissan sai palkinnon vuonna 1906 fluorin alkuaineen tutkimisesta ja eristämisestä, sekä hänen mukaansa kutsutun sähköuunin eli sähköisen ahjon omaksumisesta tieteen hyväksi.
Ranskalainen kemisti suoritti tutkimusta erilaisista mineraaleista ja suoloista, mikä johti lopulta löytöön, joka osoittautui monille vaikeaselkoiseksi. Kyseessä on tietenkin kaikkien nykyään tietämä alkuaine fluori.
Sitten hän löysi sähköisen ahjon, joka on edistänyt myös muuta kehitystä. Hän oli ensimmäinen ranskalainen kemian Nobelin palkinnonsaaja.
Myös suomalaisten nobelistien ansaitsemista palkinnoista löytyy yksi kemian alalta.
Kemian Nobelin palkintojen jakautuminen
Nobelin palkinnon kemian alalla on saanut yhteensä kahdeksan naista. Näistä viisi on jaettu 2000-luvulla. Kemian naisnobelisteja ovat Marie Curie (kaksinkertainen nobelisti), Irène Joliot-Curie, Dorothy Mary Crowfoot Hodgkin, Ada E. Yonath, Frances Hamilton Arnold, Emmanuelle Charpentier, Jennifer Doudna ja Carolyn Bertozzi. Loput Nobelin palkinnot ovat menneet miehille.
Maakohtaisia tilastoja katsellessa voidaan todeta, että eniten kemian Nobelin palkintoja on mennyt yhdysvaltalaisille, toiseksi eniten Iso-Britanniaan ja Saksaan. Esimerkiksi vuoden 2022 kemian Nobelin palkinto jaettiin yhdysvaltalaisten Carolyn Bertozzin, Morten Meldalin ja Barry Sharplessin kesken.
Kemiaa opetaan peruskoulusta lähtien, mutta monet lapset ovat päässeet tutustumaan siihen jo ennen koulupolun aloittamista. Erilaiset kokeet aina "tulivuorista" ja muista kemian leikkiseteistä, ovat ennen kaikkea uuden oppimista leikin kautta.
Kemiasta voi kuitenkin innostua minkä ikäisenä tahansa, eikä kemian uralle suuntaaminenkaan ole poissuljettua missään elämänvaiheessa. Kemian yksityisopetusta tarjoaa myös Superprofin kemian alan yksityisopettajat - niin lapsille kuin aikuisille!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
