Ruotsin vallan aika Suomessa

Parhaat opettajamme saatavilla aiheessa historia

Hyppää kyytiin!

Ristiretket Suomeen

Keskiajalla (n. 500–1500) Suomi koostui pitkään eri heimojen, kuten karjalaisten, hämäläisten ja saamelaisten, asuinalueista. 1000-luvulta eteenpäin tilanne alkoi hiljalleen muuttua: kristinusko alkoi levitä ympäri Eurooppaa ristiretkien mukana, ja niitä tehtiin myös Suomeen.

Suurimmat ristiretket saapuivat Ruotsista. Ruotsalaiset halusivat kääntää pakanalliset itänaapurinsa katotilaiseen kirkkoon ja laajentaa siinä sivussa valtakuntansa rajoja. Suomen rannikolle siirrettiin kristittyä väestöä, jonka tarkoituksena oli levittää uskontoaan.

Askel askeleelta Ruotsi levittäytyi kohti itää, ja siinä samalla uuteen ”Itämaahan” eli Österlandiin rakennettiin linnoja, jotka toimivat Ruotsin hallinnon keskuksina: Turun linna valmistui 1280-luvulla, Hämeen ja Viipurin linnat hieman myöhemmin.

Alue herätti kiinnostusta myös idässä Novgorodin tasavallassa, jossa vallitsi ortodoksinen kristinusko. Suomesta tulikin Ruotsin ja Novgorodin taistelutanner, kunnes alue jaettiin kahtia Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. Näin Etelä-Suomesta tuli osa Ruotsia ja Itä- ja Pohjois-Suomesta Novgorodia eli tulevaisuuden Venäjää.

Rajalinjoista on kiistelty pitkään, mutta yleisimmän tulkinnan mukaan Ruotsin uusi raja kulki Viipurin itä- ja pohjoispuolelta nykyisen Savon ja Keski-Suomen halki aina Pattijoen ja Raahen pohjoispuolelle saakka. Epäselvyyteen on vaikuttanut se, että 1300-lukujen kartat olivat huonoja – vaikka rajat olisi vedetty tarkasti karttaan, kartta saattoi olla kaukana todellisuudesta.

Historian yksityisopetus Superprofissa - löydä oma historian opettaja.

Vanha kartta — Nykystandardeilla vanhat kartat ovat melkoisia töherryksiä. Tässä esimerkki vuodelta 1538, noin 200 vuotta Pähkinäsaaren rauhan jälkeen. Kuva: Unsplash/The New York Public Library

Elämä Ruotsi-Suomessa

Elämä uudessa Suomessa ei ollut helppoa. Ruotsalaiset pitivät suomalaisia ”idän juntteina”, jotka puhuvat kummallista kieltä. Itämaa oli myös kaukana Ruotsin keskuksesta, mikä teki alueen hallitsemisesta vaikeaa.

Suomeen istutettiin tasaisesti ruotsalaisia, mikä loi pohjan erityisesti rannikkoseudun suomenruotsalaisuudelle. Tämä ajoi suomalaisia alakynteen: monet talonpojat joutuivat luopumaan asemastaan, ja heidän tilansa siirrettiin Ruotsin kruunun ja kirkon omistukseen. Kalastus- ja viljelyoikeuksista syntyi niin ikään kiistoja.

Ruotsi jyräsi myös kieliasioissa. Ruotsista tuli aateliston ja ylemmän porvariston kieli sekä virkakieli, jolloin pappien ja oppineiden tuli käyttää sitä. Suomeen kohdistuikin järjestelmällistä ruotsalaistamista, ja suomen kieli ja kulttuuri olivat vaarassa näivettyä.

Tilanteessa oli kuitenkin kääntöpuolensa: Suomi pääsi osaksi kasvavaa valtakuntaa, ja Ruotsissa tehdyt parannukset koskivat lähes poikkeuksetta myös Suomea. Ruotsalaistamista hillitsi myös se, että iso osa suomalaisista asui kaukana Ruotsin otteesta.

Vaikka siis ruotsalaiset näkivät suomalaiset barbaareina, viesti välittyi harvemmin Suomeen asti – jos välittyi, siitä ei välitetty. Itämaassa ei välttämättä edes tiedetty, kuka kuninkaana oli. Työt piti tehdä ja verot maksaa, oli vallan kahvassa kuka tahansa.

Miten Itämaasta tuli Suomi?

Oletko koskaan miettinyt, mistä Varsinais-Suomen maakunta on saanut nimensä? 1300-luvulla Ruotsin valtakunnan itäpuoliskoa kutsuttiin ”Itämaaksi”, kun taas ”Suomi” viittasi Turun maakuntaan. Seuraavina vuosisatoina Turun hiippakunnan rooli kasvoi niin suureksi, että maakunnan nimeä alettiin käyttää koko Suomesta. Turun maakunta oli siis oogee, alkuperäinen, varsinainen Suomi.