Suomesta on löytynyt merkkejä ihmiselämästä yli 100 000 vuoden takaa, mutta alueelle asututtiin pysyvästi "vasta" noin 12 000 vuotta sitten viimeisen jääkauden jälkeen. Tämä artikkelipaketti tarkastelee, miten näistä ensimmäisistä asukkaista edettiin – Ruotsin ja Venäjän vallan kautta – kohti itsenäistä Suomea.
Ennen aikamatkaa historiaan on kuitenkin hyvä muistuttaa, että ajatus Suomesta valtiona ja suomalaisuudesta syntyi vasta 1800-luvulla. "Ensimmäiset suomalaiset" eivät siis olleet suomalaisia nykymerkityksessään, vaan he vain sattuvat asuttamaan nyky-Suomena tunnettua aluetta.
Suomen esihistoria
Esihistoria tarkoittaa aikaa ennen kirjoitettujen lähteiden syntymää, mikä tapahtui Suomessa 1100-luvun lopulla. Koska kirjoitettuja lähteitä ei ole, esihistoriasta tiedetään melko vähän, mutta tietyt suuret linjat on saatu selville mm. arkeologian ja kielentutkimuksen avulla.
Esihistoria jaetaan kausiin sen mukaan, mistä materiaalista tärkeimmät työkalut valmistettiin. Näistä ensimmäinen on kivikausi, joka alkoi Suomessa noin 10 000 eaa. Ennen tätä Pohjois-Eurooppaa peitti 1–3 kilometrin paksuinen jääkerros.
Ilmaston lämmetessä jään alta paljastui uutta maata, mikä houkutteli alueelle ensin eläimiä ja sitten metsästäjiä. Ensimmäiset ”suomalaiset” olivatkin metsästäjä-keräilijöitä, jotka valmistivat työkalunsa kivestä, nahasta, luusta ja puusta.
Kivikaudesta siirryttiin pronssikauteen noin 1500 eaa. paikkeilla, kun ensimmäiset pronssiesineet saapuivat Suomeen. Koska pronssi oli harvinaista tuontitavaraa, sitä käytettiin Suomessa melko vähän ja lähinnä rannikkoseudulla. Vaikka siis kausi vaihtui, kiveä käytettiin yhä paljon.
Pronssikaudella maanviljely yleistyi, minkä myötä Suomea asuttaneet heimot alkoivat asettua yhä pysyvämmin aloilleen. Pronssikauden katsotaan loppuneen noin 500 eaa. tienoilla, jolloin ensimmäiset rautaesineet (esim. kirveet, veitset ja keihäänkärjet) saapuivat rannikkoseudulle.
Toisin kuin pronssin kohdalla, Suomeen syntyi omaa rautatuotantoa. Sitä saatiin 2–5 metrin syvyydestä järvi- ja suomalmista, joka sulatettiin, poltettiin ja taottiin haluttuun muotoon. Rautakausi jatkui Suomessa aina 1200/1300-luvulle saakka ja ristiretkiaikaan, jolloin Suomesta oli jo tullut osa Ruotsia.
Ruotsin vallan aika
Ruotsin valta-ajan alkumetreille on vaikea antaa tarkkoja vuosilukuja, sillä ruotsalaiset levittäytyivät Suomeen ennen kuin ”Ruotsi” nykymerkityksessään oli edes syntynyt. Kaiken takana oli joka tapauksessa uskonto ja Suomeen tehdyt ristiretket.
1100- ja 1200-l.
Ristiretket
Ruotsalaiset halusivat kääntää pakanalliset itänaapurinsa katolilaiseen kirkkoon ja laajentaa siinä sivussa reviiriään. Näin Suomen rannikolle istutettiin kristittyä väestöä, mikä loi pohjan suomenruotsalaisuudelle.
1323
Pähkinäsaaren rauha
Suomen alue herätti kiinnostusta myös idässä Novgorodin tasavallassa. Suomesta tulikin taistelutanner, ja pitkään jatkuneet sotatoimet päättyivät Pähkinäsaaren rauhaan, jossa Suomi jaettiin kahtia Ruotsin ja Novgorodin kesken.
1397
Kalmarin unioni
Ruotsi, Tanska ja Norja yhdistyivät yhdeksi valtakunnaksi Kalmarin unionin myötä. Liitto oli kuitenkin heikko ja täynnä ristiriitoja, mikä ajoi Ruotsin kapinaan. Se kuitenkin epäonnistui Tanskan ylivoiman alla.
1520
Tukholman verilöyly
Tuodakseen unioniin rauhan kuningas Kristian II:n otti kovat keinot käyttöön. Hän kutsui Ruotsin vaikutusvaltaisimmat aateliset koolle ja mestautti heidät.
1523
Kustaa Vaasa
Pelottelu ei kuitenkaan onnistunut, vaan Kustaa Vaasa kokosi kapinalliset yhteen ja karkotti tanskalaiset Ruotsista vapaussodassa 1520–1523. Näin Ruotsi irtautui Kalmarin unionista, ja Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi kesäkuussa 1523.
Kustaa Vaasan noustessa valtaan Ruotsi oli köyhä kuningaskunta. Apu pahimpaan nälkään löytyi uskonnosta: Vaasa korvasi katolilaisen kirkon luterilaisella, nimitti itsensä sen johtajaksi ja siirsi kirkon rikkaudet Ruotsin valtiolle. Hän uudisti myös Ruotsin valtarakennetta ja verotusta, mutta pelkkä kehittyminen ei riittänyt – Ruotsi halusi myös kasvaa.
1500- ja 1600-l.
Ruotsin valtakunta laajenee
Itämeri oli 1500- ja 1600-luvuilla tärkeä kauppaväylä, jota kukaan ei hallinnut. Ruotsi halusi ottaa Itämeren haltuunsa, minkä siivittämänä siitä kasvoi suurvalta. Nousu suurvallaksi onnistui tehokkaan armeijan ja hallinnon sekä kilpailun puutteen vuoksi.
1697
Suuri Pohjan sota
Kilpailu koveni 1600-luvun mittaan naapurivaltojen voimistuessa. Kun Ruotsin kuninkaaksi nimitettiin 15-vuotias Kaarle XII, Tanska, Venäjä ja Puola näkivät mahdollisuuden iskeä. Näin syttyi suuri Pohjan sota.
1721
Uudenkaupungin rauha
Suuri Pohjan sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle mm. Inkerinmaan, Viron ja osan Karjalankannasta, mikä tiesi Ruotsin suurvalta-ajan loppua.
1741 & 1788
Hattujen ja Kustaa III:n sota
Venäjä valtasi lisäalueita Etelä-Karjalasta ja Savosta vuonna 1741 syttyneessä hattujen sodassa. Ruotsi yritti vallata ne takaisin Kustaa III:n sodassa 1788–1790 mutta tuloksetta.
1808–1809
Suomen sota
Vuonna 1808 Venäjä hyökkäsi Ruotsiin Ranskan keisarin Napoleon Bonaparten painostamana.
Suomen sota päättyi vuonna 1809 Haminan rauhaan, jossa raja vedettiin Tornionjokeen eli nykyisille sijoilleen. Näin Suomi siirtyi Venäjän vallan alle.
Suomen suuriruhtinaskunta
Kun valta vaihtui, Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta, joka sai säilyttää Ruotsin aikaiset lakinsa, hallintonsa ja kulttuurinsa. Tämä johtui osittain siitä, ettei Venäjällä ollut tarvittavaa koneistoa Suomen yhteen liittämiseen. Toisaalta laajat oikeudet ja vapaudet helpottivat valloitettujen alueiden vakauttamista.
1809
Porvoon valtiopäivät
Kun Suomen sota oli vielä kesken, Aleksanteri I kutsui säädyt koolle Porvooseen ja esiintyi ensimmäisen kerran Suomen suurruhtinaana.
1812
Helsingistä pääkaupunki
Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin, jotta se olisi lähempänä Pietaria. Seuraavina vuosikymmeninä Helsinkiä uudistettiin, ja varsinkin Senaatintorin ympäristöstä kasvoi Pietarin pienoismalli.
1835
Kalevala
Vallanvaihdoksen myötä suomesta tuli kansakunnan puhutuin kieli, mutta se oli yhä ruotsin kielen varjossa, eikä suomalaista kulttuuria juuri ollut. Suomen kieltä alettiin kehittää aktiivisesti, ja Elias Lönnrotin Kalevala-runokokoelma oli suomalaisuuden synnyssä tärkeässä roolissa.
1850
Sensuurimääräys
Ajatus suomalaisuudesta pistettiin merkille keisarikunnassa. Suomenkielistä ja suomenmielistä materiaalia alettiin sensuroida, ja lopulta suomeksi sai julkaista vain uskonnollista ja taloutta koskevaa kirjallisuutta.
1853–1856
Krimin ja Oolannin sota
Venäjä ajautui kiistaan Osmanien valtakunnan kanssa, mikä yltyi eurooppalaiseksi suursodaksi, kun Iso-Britannia ja Ranska lyöttäytyivät Venäjää vastaan. Suomessa käydyt taistelut tunnetaan Oolannin sotana, joka oli osa Venäjälle tappiollista Krimin sotaa.
Venäjä kärsi Krimin sodassa mittavia tappioita, mikä tiesi sen suurvalta-ajan päätöstä. Tämä merkkasi käännekohtaa, jossa Venäjää uudistettiin Keisari Aleksanteri II:n johdolla vauhdikkaasti, ja Suomi pääsi nauttimaan uudistusohjelman hedelmistä.
1864
Toiset valtiopäivät
Aleksanteri II:n kutsui valtiopäivät koolle ensimmäistä kertaa 54 vuoteen. Tästä eteenpäin säädyt kokoontuivat säännöllisemmin.
1860-l.
Suomalaisuusohjelma
Suomen kielen ja kulttuurin kehitys kiihtyi 1860-luvulla ns. suomalaisuusohjelmassa. Tämä tapahtui venäläisten tuella, sillä se heikentäisi ruotsin kielen asemaa, eikä Venäjällä uskottu, että suomesta olisi valtiolliseksi kieleksi.
1870-l. ->
Nopeaa kehitystä
1870-luvulta eteenpäin teollisuus, elinikä, infrastruktuuri, koulutus, suomen kieli ja suomalainen kulttuuri kehittyivät kaikki nopeasti, mikä loi pohjaa Venäjästä irtautumiselle.
1894
Nikolai II valtaan ja ote kiristyy
Venäjän tarkoituksena oli ollut kehittää Suomea ja liittää sitä hiljalleen osaksi itseään. Tässä oli epäonnistuttu, ja keisari Nikolai II:n johdolla Suomea aletaan venäläistämään kaikin keinoin.
1899 ->
Sortovuodet
Helmikuussa 1899 annettu manifesti kavensi Suomen itsehallintoa merkittävästi. Julistusta pidetään ensimmäisen sortokauden ja sortovuosien alkuna.
Sortokausina (ensimmäinen 1899–1905 ja toinen 1908–1917) Suomen itsehallintoa kavennettiin keinoja kaihtamatta. Tämä aiheutti luonnollisesti suurta vastarintaa, mutta lopulta apu tuli ulkopuolelta.
Ensimmäinen sortokausi päättyi Venäjällä puhjenneeseen suurlakkoon, minkä seurauksena monet venäläistämiskeinot peruttiin. Toinen sortokausi päättyi sen sijaan vallankumoukseen, joka syntyi ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Vallankumous tarjosi Suomelle mahdollisuuden itsenäistyä, mihin myös tartuttiin.
Itsenäinen Suomi
Kuten tapana on, itsenäistymisen ensimetrit olivat kivikkoiset. Kansa oli jakautunut 1800-luvulla hiljalleen kahtia ylä- ja alaluokkaan, säädyllisiin ja säädyttömiin, oikealle ja vasemmalle, ja kun keisarikunta mureni vuonna 1917, osapuolet alkoivat taistella itsenäisen Suomen vallasta.
1918–1919
Sisällissota
Sota syttyi valkoisten ja punaisten välillä tammikuussa 1918. Valkoiset saivat tukea Saksalta, punaiset Neuvosto-Venäjällä valtaan nousseelta bolsevikkihallitukselta. Saksasta saapunut 13 000 sotilaan vahvistusjoukko sinetöi valkoisten voiton toukokuussa 1918.
1920 ->
Eheyttämispolitiikkaa
Sodan jälkeen maan ensimmäinen presidentti J. K. Ståhlberg alkoi ajaa eheyttämispolitiikkaa, jonka tavoitteena oli lähentää kahtiajakautuneen kansan rivejä ja turvata Suomen demokratia.
1939–1945
Sotavuodet
Suomi joutui jälleen Saksan ja Neuvostoliiton pelinappulaksi toisessa maailmansodassa. Suomi menetti talvi- ja jatkosodassa Venäjälle alueita, mutta itsenäisyyden säilyttäminen nähtiin torjuntavoittona, joka yhtenäisti kansaa.
1945 ->
Jälleenrakennusta
Sotavuosia seurasi jälleenrakennuspolitiikka, jossa rakennettiin sekä maata että kansan mielenterveyttä. Tätä hidasti 300 miljoonan sotakorvaukset, jotka kuitattiin Neuvostoliitolle kuudessa vuodessa.
1948
YYA-sopimus
Suomi jäi sotien jälkeen harmaalle alueelle lännen ja Neuvostoliiton väliin. Se solmi itänaapurin kanssa sopimuksen ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja avunannosta eli ns. YYA-sopimuksen.
Seuraavina vuosikymmeninä Suomen ulkopolitiikka keskittyi myönteisten välien ylläpitämiseen itänaapurin kanssa sekä puolueettomuuspolitiikkaan. Tämä meni lopulta niin pitkälle, että Neuvostoliitto vaikutti Suomen eduskunta- ja presidenttivaaleihin, mutta sotavuodet olivat vielä tuoreessa muistissa, eikä rauhallista karhua haluttu ärsyttää.
1960-luku
Uudistuksia
Suomessa tehtiin monia sosiaalipoliittisia uudistuksia, kuten peruskoululaki, eläkelait, rennompi alkoholilaki ja puoluelaki. Valtio kehittyi vauhdilla ja pian puheet hyvinvointivaltiosta alkoivat.
1970-luku
Länteen flirttailua
Hyvät suhteet Neuvostoliittoon mahdollistavat rautaesiripun raottamista länteen. Suomessa järjestettiin mm. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi vuonna 1973.
1991
Neuvostoliitto romahtaa
Neuvostoliitto hajosi ja YYA-sopimus raukesi 1991. Tämä antoi Suomelle vapaat kädet ottaa Venäjään etäisyyttä.
1995
Suomi EU:hun
Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995 kansanäänestyksellä: 56,9 % suomalaisista kannatti liittymistä.
Näin Suomesta kasvoi itsenäinen ja yhtenäinen valtio monen selkkauksen, sattumuksen ja sodan seurauksena. Ajatus Suomesta ja suomalaisuudesta syntyi 1800-luvulla, ja autonominen asema Venäjän keisarikunnassa tarjosi sille hyvän alusta kasvaa valtiona valtion sisällä.
Jos valta ei olisi koskaan vaihtunut, Suomi näyttäisi tänä päivänä todennäköisesti kovin erilaiselta. Tätä artikkelia tuskin olisi ainakaan kirjoitettu suomeksi!
Lähteet
1. HiMa. Nationalismi luo Suomen kansan. <https://hi3.fi/2-nationalismi-luo-suomen-kansan/> Viitattu 14.10.2024
2. Kähkönen, Aapeli. 1.4.2020. Ruotsin suurvallan nousu ja tuho (HI6 kertaus). YouTube. <https://www.youtube.com/watch?v=Y_scChBzDm4> Viitattu 14.10.2024
3. Meinander, Henrik. 2006. Suomen historia. Helsinki: WSOY. Viitattu 14.10.2024
4. Trötschkes, Rita. 13.2.2013. Suomen asuttaminen. Yle. Viitattu 14.10.2024 <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/13/suomen-asuttaminen>
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
