Pohjoismaiden juhannus juontaa juurensa esikristilliseen aikaan, jolloin sitä vietettiin vuoden pisimmän päivän kunniaksi. Nykypäivän ruotsalainen juhannus tunnetaan sen sijaan saloista, silleistä, sammakoista ja snapseista.
Tämä artikkeli sukeltaa ruotsalaisen juhannuksen historiaan, sen merkitykseen ja kehitykseen vuosisatojen aikana. Juhlan historia on paitsi mielenkiintoista, se voi myös tarjota lisäpontta ruotsin kielen opintoihin – tai ohjenuoria ruotsalaisen juhannuksen juhlintaan!
Mistä juhannus sai alkunsa?
Ruotsalaisen juhannuksen juuret ovat esikristillisessä ajassa, jolloin sitä vietettiin kesäpäivänseisauksen eli vuoden pisimmän päivän kunniaksi. Pakanallisen aurinkojuhlan keskiössä olivat luonnon runsaus ja auringon voima. Keskikesän juhlaa on vietetty Pohjoismaissa vähintään keskiajalta saakka ja todennäköisesti kauemminkin.
Juhannus ja kristinusko
Kun kristinusko levisi Ruotsiin, keskikesän juhla liitettiin kristilliseen kalenteriin ja kesäkuussa syntyneeseen Johannes Kastajaan. Johannes Kastajan päivä eli juhannuspäivä on ollut kristillisen kirkon juhlapyhä noin 1500 vuoden ajan. Monet nykypäivän juhlapyhistä ovatkin yhdistelmiä kristillisiä ja pakanallisia perinteitä.
Kaupungistuminen
1900-luvun aikana juhannus alkoi muuttua kaupungistumisen myötä. Perinteiset tavat ja rituaalit säilyivät, mutta juhlaa alettiin muovata urbaaniin elämään sopivaksi. Perinteiset ohjelmanumerot siirtyivät maalta kaupunkiin, ja nykyään monet juhlapaikat ja ravintolat avaavat ovensa juhannuspäivän juhlijoille.
Loman alku
Juhannus oli vanhoissa maanviljelijäyhteisöissä työvuoden käännekohta, ja se merkitsi kesä- ja teollisuusloman alkua. Alun perin juhannusta vietettiin 24. kesäkuuta Johannes Kastajan päivänä, mutta vuonna 1953 se siirrettiin lähimpään perjantaihin, jotta se ei häiritsisi työviikkoa. Nykyään juhannusta vietetään kesäkuun 20–26. päivien väliin osuvana lauantaina.

Juhannussalko – ruotsalaisen juhannuksen keskipiste
Juhannussalko on yksi ruotsalaisen juhannuksen tunnetuimmista symboleista. Tämä korkea, kukkien peittämä pylväs on peräisin Keski-Euroopasta, ja sen uskotaan tulleen Ruotsiin saksalaisten maahanmuuttajien mukana 1400- tai 1500-luvulla.
Juhannussalko on ruotsiksi midsommarstången ("keskikesänsalko") tai majstången ("toukokuusalko"). Näistä jälkimmäinen viittaa sen alkuperään, sillä eteläisemmissä maissa vastaava salko pystytetään toukokuun ensimmäisenä päivänä tai helluntaina.
Juhannussalon alkuperä voidaan siis jäljittää germaanisiin maihin, joissa oli tapana koristella koteja vihreillä lehdillä ja kukilla kevään saapumisen kunniaksi. Frankkien valtakunnassa kevään juhlaan kuului myös ”papukaija-ammunta”, jossa korkean salon päässä olevaa linnun kuvaa ammuttiin jousilla.
Kun perinne saapui Ruotsiin, se mukautui pohjoismaiseen ilmastoon ja kalenteriin, jossa kevätkukkia ja lehtiä oli saatavilla myöhemmin keväällä. Näin salosta tuli osa juhannusjuhlaa ja kesäpäivänseisausta, jolloin luonto on vehreimmillään.
Papukaija-ammunta on menettänyt sittemmin suosiotaan, mutta siihen voi yhä törmätä tietyissä osissa Ruotsia, Tanskaa ja Saksaa. Ruotsissa ammuskelun voittaja kruunattiin ”Papukaijakuninkaaksi”, jonka tehtävänä oli tarjota muille juhlijoille olutta. Tätä helpotti oluesta pullollaan oleva lahjakuorma.

Koristelu ja pystytys
Juhannussalon koristelu ja pystyttäminen ovat olennainen osa ruotsalaista juhannusjuhlaa – hieman kuin joulukuusi aattopäivänä. Salko koristellaan yleensä lehdillä, kukilla ja värikkäillä nauhoilla. Salon nostaminen tapahtuu juhannusaattona, usein perinnemusiikin ja kansantanssin saattelemana. Tietyissä paikoin koristeluun ja pystytykseen osallistuu koko kylä.
Juhannussalon ulkonäkö ja koristelu ovat vaihdelleet aikojen saatossa ja eri alueiden välillä. Vanhassa maanviljely-yhteiskunnassa salko koristeltiin usein sillä, mitä oli saatavilla, mihin sijainti ja vuodenaika vaikuttivat paljon. 1900-luvulla salon ulkonäkö alkoi muuttua yhtenäisemmäksi koko maassa, ja nykypäivän salko renkaineen ja seppeleineen on osa tätä standardointia.
Symboliikka ja rituaalit
Juhannussalko ei ole pelkkä koriste, vaan siihen liittyy monenlaista symboliikkaa. Se on perinteisesti liitetty hedelmällisyyteen ja kasvuun, mikä tekee siitä erityisen sopivan juhannukseen, joka on perinteisesti merkannut kesän huippua ja sadonkorjuun alkua. Salon voi ajatella symboloivan myös iloa, yhteisöllisyyttä, luonnon uudelleensyntymää ja kiertokulkua, menneisyyttä sekä jatkuvuutta.
Juhannusaktiviteetit
Juhannussalkoon liittyy myös aktiviteetteja, kuten tansseja ja leikkejä. Näistä tunnetuimpia on "Små grodorna" eli "Pienet sammakot", jossa juhlijat tanssivat tangon ympärillä sammakoiden tapaan. Juhannus ei olekaan vain kesän ja luonnon juhla vaan mahdollisuus kokoontua yhteen ja luoda uusia muistoja ja perinteitä.

Mikset tutustuisi artikkelin luettuasi ruotsalaiseen pyhäinpäivään ja halloweeniin?
Juhannus ja ruotsalainen kansanperinne
Juhannusyö on yksi vuoden kirkkaimmista öistä, ja sen uskotaan olevan täynnä taikuutta ja yliluonnollisia olentoja. Juhannusyönä raja luonnollisen ja yliluonnollisen välillä on ohuimmillaan, mikä on monen juhannusperinteen taustalla.
Kukat tyynyn alla
Yksi tunnetuimmista ruotsalaisperinteistä liittyy kukkiin: uskomuksen mukaan juhannusyönä näkee unia tulevasta puolisostaan, jos tyynyn alle kerää seitsemän erilaista kukkaa. Kukat pitää kerätä täydessä hiljaisuudessa, muuten rituaali menettää voimansa!
Juhannusparannus
Juhannuksella uskottiin olevan myös parantavia ja maagisia ominaisuuksia. Maaseudulla oli esimerkiksi tapana kävellä aamukasteessa paljain jaloin – tai kieriä siinä ilkosillaan – sillä sen uskottiin parantavan sairauksia, lisäävän elinvoimaa sekä edistävän hedelmällisyyttä ja kauneutta.
Yliluonnolliset olennot
Koska raja luonnollisen ja yliluonnollisen välillä on ohuimmillaan, juhannusyönä voi kansanperinteen mukaan nähdä keijuja, peikkoja ja muita olentoja. Keijuja saattoi nähdä tanssimassa niityillä ja metsissä, mutta niitä ei saanut häiritä – paitsi jos halusi tulla siepatuksi tai noidutuksi!
Noituus ja loitsut olivat muutenkin olennainen osa pakanallista keskikesänjuhlaa. Uskottiin, että erilaisten rituaalien avulla voitiin suojella itseä ja vastustaa pahoja voimia, ja juhannus oli tähän otollista aikaa. Tätä perua ovat myös suomalaiset juhannuskokot, sillä pahoja henkiä karkotettiin usein tulella.

Toinen artikkelimme esittelee ruotsalaista pääsiäistä tarkemmin!
Juhannusateria – makuja Ruotsin kesästä
Juhannus ei olisi tietenkään mitään ilman juhannuspöytää, joka on kehittynyt vuosisatojen aikana juhlan mukana. Juhannusateria on sekoitus uutta ja vanhaa – osalla ruoista on pitkät ruotsalaisperinteet, kun taas toiset ovat nykypäivän luomuksia.
Silliä ja uusia perunoita
Ruotsissa jokainen juhlapyhä tarjoaa syyn sillinsyöntiin, eikä juhannus ole tässä poikkeus. Kuten Suomessa, silliä nautitaan usein uusien perunoiden kanssa, ja sillimaut vaihtelevat sipulista ja sinapista tilliin.
Smetana ja ruohosipuli
Sillin ja perunoiden kanssa tarjoillaan usein yksinkertaisen herkullinen sekoitus smetanaa ja hienonnettua ruohosipulia. Hapan kermaisuus täydentää mukavasti vahvaa silliä ja mietoja perunoita, ja tahna sopii hyvin myös näkkileivän päälle.
Mansikoita ja kermavaahtoa
Juhannusjälkkärinä tarjoillaan usein mansikoita ja kermavaahtoa tai jäätelöä. Mansikoille on erityinen paikka ruotsalaisessa juhannusperinteessä, ja niitä viljellään usein paikallisesti, mikä takaa mansikoiden raikkauden ja mehukkuuden.
Snapsit ja laulut
Ruotsalaiseen juhannuspöytään kuuluvat myös snapsit, jotka piristävät juhannusateriaa ja korostavat juhlan iloa ja yhteisöllisyyttä. Snapsi eli kertanaukku on pieni, usein maustettu alkoholiannos, joka nautitaan pohjan maan kautta snapsilaulun säestämänä.
Lauluista tunnetuin on "Helan går", joka on tapana laulaa ennen ensimmäistä snapsia. Sävelmä voi olla suomalaisille tuttu rapujuhlista tai opiskelijoiden sitsijuhlista, jotka ovat rantautuneet Suomeen Ruotsista. Laulussa on yksinkertaiset sanat ja melodia, joten ilakointiin osallistuminen onnistuu myös ilman kultakurkkua!
Helan går eli "Kaikki menee"
Helan går
Sjung hopp faderallan lallan lej
Helan går
Sjung hopp faderallan lej
Och den som inte helan tar
Han heller inte halvan får
Helan går
Sjung hopp faderallan lej