Pyhäinpäivää on juhlittu osana kristinuskoa iät ja ajat. Se on nimensä mukaisesti pyhimysten muistopäivä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa, mitä pyhäinpäivänä tehdään ja miksi sitä juhlitaan?
Pyhäinpäivä on alun perin kristillinen juhla, joka otettiin käyttöön sellaisten pyhimysten ja marttyyrien kunniaksi, joilla ei ollut omaa päivää kalenterissa. Vuosien varrella tämä on laajentunut pyhimysten ulkopuolelle kaikkiin edesmenneisiin ihmisiin.
Pyhäinpäivän tärkein tehtävä onkin tarjota mahdollisuus pysähtyä ja muistella heitä, jotka ovat lähteneet ennen meitä. Tämä artikkeli esittelee pyhäinpäivän syntyjä syviä, sen merkitystä ja nykyistä juhlintaa Ruotsissa.
Pyhimmän päivän historia
Pyhäinpäivällä on pitkät juuret varhaiskristillisessä ajassa ja Rooman valtakunnassa, jossa kristinusko oli kielletty. Valtakunnassa asuvia kristittyjä vainottiin, ja monet heistä kuolivat uskonsa puolesta marttyyreinä – mukaan lukien Pyhä Lucia, jota juhlistetaan Lucian päivänä 13. joulukuuta.
Rooman valtakunnan hajottua kreikkalaiset alkoivat muistaa kuolleita marttyyrejä juhlan muodossa, mikä loi pohjan nykyiselle pyhäinpäivälle. Juhlat saivat jatkoa 600-luvulla, kun paavi Bonifatius IV vihki Rooman Patheon-rakennuksen Neitsyt Marian ja kaikkien marttyyrien kunniaksi. Pari vuosisataa myöhemmin paavi Gregorius III teki marraskuun 1. päivästä virallisen pyhäinpäivän, mikä vauhditti perinteen levittämistä entisestään.
Ruotsissa pyhäinpäivä oli osa kalenteria aina vuoden 1772 uudistukseen saakka. Kalenteriuudistuksella pyrittiin vähentämään kirkollisten pyhien määrää ja mukauttamaan kalenteria maallisempaan ja tehokkaampaan työviikkoon.
Pyhimyksiä ja marttyyrejä ei kuitenkaan unohdettu noin vain, vaan pyhäinpäivästä tuli uudestaan virallinen pyhä- ja sitä kautta vapaapäivä vuonna 1953. Arkiviikolle ei kuitenkaan haluttu ylimääräisiä vapaita, jolloin pyhäinpäivä vakiintui 31.10.–6.11. väliselle lauantaille. Samoihin aikoihin pyhäinpäivän nimi muuttui: aiemmin pyhäinpäivä oli ollut "allhelgonadagen", vuodesta 1953 eteenpäin "alla helgons dag".
Suomessa juhla tunnettiin 1960-luvulle saakka "pyhäinmiestenpäivänä", kunnes nimi vaihdettiin virallisesti pyhäinpäivään. Suomi ei ollut tässä tasa-arvon edelläkävijä, vaan tavoitteena oli mukailla alkuperäistä latinankielistä nimeä "Festum omnium sanctorum", kaikkien pyhien päivä.
"Alla helgons dag" ja "allhelgonadagen "menevät helposti sekaisin, mutta soppaan voi lisätä myös "alla själars dagin" eli vainajien muistopäivän tai vainajien päivän 2. marraskuuta, jolla on tärkeä rooli roomalais-katolilaisessa perinteessä.
Ruotsissa on siis juhlittu
- 1.11. allhelgonadagenia, Suomesta tuttua pyhäinmiestenpäivää, joka on yksi vanhimmista kristillisistä uskonnoista Ruotsissa.
- 2.11. alla själars dagia eli vainajien muistopäivää, joka ei keskity niinkään pyhimyksiin tai marttyyreihin vaan yleisesti vainajiin.
- 31.10.–6.11. alla helgons dagia eli pyhäinpäivää, joka korvasi allhelgonadagenin.
Jos jäät artikkelin luettuasi kaipaamaan lisätietoa ruotsalaispyhistä, toinen artikkelimme esittelee ruotsalaista juhannusta!
Pyhänpäivän aktiviteetteja
Pyhäinpäivän tärkein perinne Suomessa ja Ruotsissa on hautausmailla käynti. Monet ruotsalaiset panostavat läheistensä hautakivien koristeluun kynttilöillä, kukilla ja seppeleillä. Tämä tarjoaa perheille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä ja muistella menneitä.
Pyhäinpäivänä kannattaakin suunnata hautausmaalle – jos ei viemään kynttilöitä, niin ihailemaan niiden loistetta ja muistelemaan, sillä kynttilämeri valaisee pimeän marraskuisen illan kauniisti ja herättää hautausmaan henkiin. Tämä pätee varsinkin Tukholmassa sijaitsevaan Skogskyrkogårdenin hautausmaahan, jolla on hurjat 100 000 hautapaikkaa.
Hautausmaalla käynnin lisäksi monet osallistuvat pyhäinpäivän erikoisjumalanpalveluksiin ja erilaisiin muistotilaisuuksiin. Näissä käydään usein läpi kuluneena vuonna menehtyneitä ihmisiä ja kunnioitetaan heidän muistoaan rukouksilla ja virsillä.
Pyhäinpäivä voi näkyä myös ruotsalaiskodeissa. Jotkut sytyttävät ikkunalaudoille ja pöydille kynttilöitä ja pysähtyvät muistelemaan läheisiä kuvien ja tarinoiden avulla. Kynttilöiden sytytys ja haudoille vienti yleistyi Ruotsissa 1900-luvulla: se alkoi varakkaimmista kaupunkilaisperheistä ja yleistyi maaseudulla maailmansotien jälkeen.
Pyhäinpäivä on siis alun perin kristillinen juhla, mutta se tarjoaa myös ei-uskoville ja muihin uskontokuntiin kuuluville mahdollisuuden pysähtyä, muistella läheisiään sekä pohtia elämän haurautta ja hetkessä elämistä. Monissa tämän päivän juhlapyhissä yhdistyykin kristillisiä, pakanallisia ja muita perinteitä.
Halloween Ruotsissa
Pyhäinpäivää vietetään siis vuoden pimeimpään aikaan loka–marraskuun taitteessa, ja tavoitteena on muistella edesmenneitä pyhimyksiä ja läheisiä. Samoihin aikoihin vietetään myös halloweenia, All Hallows’ Eve -juhlaa eli "kaikkien pyhimysten aattoa".
Halloweenin juuret ovat Britteinsaarien kelttiläisessä samhain-juhlassa. Samhain muistuttaa Suomesta tuttua kekrijuhlaa siinä, että se merkitsi sadonkorjuun päättymistä ja talven alkua. Iirin kielessä "samhain" tarkoittaa "kesän loppua".
Uskomuksen mukaan samhainin aikaan eli loka-marraskuun taitteessa elävien ja kuolleiden raja on ohuimmillaan ja kuolleiden ihmisten sielut aloittavat matkansa kohti tuonpuoleista. Kelttijuhlissa olikin tapana sytyttää kokkoja, pukeutua asuihin ja hätistellä näin kummituksia.
Samanlaisia uskomuksia on liitetty myös pyhäinpäivään, jolloin "pyhien miesten ja marttyyrien" ajateltiin olevan joukolla liikkeellä. Kun kristinusko levisi kelttiläisten maille, samhain yhdistyi pyhäinpäivän aattoon.
Nyky-Suomesta ja -Ruotsista tuttu halloween on sen sijaan peräisin Yhdysvalloista. Tälle lokakuun 31. päivän juhlalle on ominaista naamiaisasut, karkit ja kepposet ja kurpitsalyhdyt – ainakin Amerikoissa.
Erään teorian mukaan karkkikeppostelu-perinne on peräisin kelttiläisestä samhain-juhlasta, jossa oli tapana tarjota ruokaa matkaa tekeville vainajille. Ajan myötä ihmiset alkoivat itse pukeutua vainajiksi herkkuja vastaan.
Ruotsissa halloween alkoi yleistyä 1990-luvulla, ja sen suosio on kasvanut varsinkin lasten ja nuorten keskuudessa. Lapset saattavat pukeutua kummituksiksi tai noidiksi ja kierrellä ympäri naapurustoa herkkujen perässä. Tämä muistuttaa Suomesta tuttua virpomisperinnettä sekä Ruotsista tuttuja pääsiäisnoitia.
Vaikka karkkikeppostelu on yhä harvinaista, halloweenin suosio on kasvussa amerikkalaisten innoittamana. Yhä useammat nuoret pukeutuvat halloweeniksi ja järjestävät teemailtoja, ja aikuisillekin on tarjolla viihdettä halloween-juhlien ja paraatien muodossa.
Juhlan yleistymisestä kertoo myös se, että lokakuussa kaupoissa myydään enemmän ja enemmän teemakarkkeja, naamiaisasuja ja kurpitsoja. Yhdysvaltojen kepposteluun on kuitenkin vielä matkaa, ja halloween tulee todennäköisesti pysymään Ruotsissa erityisesti lasten ja nuorten juhlana.
Loka-marraskuun vaihteessa on siis juhlittu pitkään erilaisia juhlia, jotka ovat nivoutuneet aikojen saatossa toisiinsa. Vaikka halloween ja pyhäinpäivä ovat toistensa peilikuvia, molempien taustalla on tuonpuoleinen ja kuolemaan liittyvät teemat.
Onkin osuvaa, että juhlat osuvat marraskuuhun, sillä ”marras” tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Kansanperinteen mukaan verho tuonpuoleiseen on tällöin ohuimmillaan, mikä on luonut otolliset puitteet henkimaailman rituaaleille ja magialle.
Halloweenia, pyhäinpäivää ja sanhaimia ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiinsa. Siinä missä pyhäinpäivä keskittyy vainajien kunnioitukseen ja rauhalliseen pohdiskeluun, halloween on täynnä kaupallista leikkisyyttä, kauhulla mässäilyä ja aktiivista juhlintaa.
Halloweenin ja pyhäinpäivän välimaastoon jää samhainin lisäksi erityisesti Meksikossa juhlittava "Dia de los Muertos" eli kuolleiden päivä, jota vietetään usein kaksipäiväisesti 31.10.–2.11. Juhlassa yhdistyvät kristilliset ja Mesoamerikan alkuperäiskansojen perinteet:
- Juhlan tarkoituksena on hyväksyä ja pilkata kuolemaa.
- Juhla tunnetaan erityisesti pääkallokoristeista ja -karkeista.
- Juhlassa vieraillaan hautausmaalla, ja koteihin saatetaan pystyttää alttari kuolleille.
- Ruoalla on juhlassa tärkeä rooli: siinä missä elävät syövät juhlaruokia, hengille tarjotaan heidän suosikkiherkkujaan.
Kuolleiden päivän juhlintaan on sekoittunut myös monia halloween-perinteitä, kuten karkkikeppostelua ja makaabereja naamiaisasuja. Tämä kuvastaa hyvin juhlapyhien yleistä kehitystä: aikojen saatossa suositut juhlat leviävät ympäri maailmaa ja vanhoja perinteitä korvataan uusilla.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
