Unelma oman kirjan kirjoittamisesta ja julkaisusta yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Erään arvion mukaan maailmalla julkaistaan vuosittain jopa 4 miljoonaa, ja asukasmäärään nähden suomalaiset ovat luku- ja julkaisutilastojen kärkipäässä.
Oma kirjan unelma toteutuu siis monille – muttei kuitenkaan sormia napsauttamalla. Matka suunnitteluvaiheesta valmiiseen kirjaan on pitkä, ja se vaatii usein vastoinkäymisten voittamista, ripauksen kokemusta, kosolti kurinalaisuutta ja roppakaupalla kirjoitusintoa.
Unelmoitko sinäkin omasta kirjasta? Tästä artikkelipaketista löydät Superprofin vinkit esikoisromaanin suunnitteluun, kirjoittamiseen ja julkaisuun.
Oman kirjoitustyylin löytäminen
Jokainen kirjailija pohtii jossain vaiheessa omaa tyyliään. Sen merkitys korostuu, kun pompitaan eri tekstilajien välillä: uutisen pitäisi olla mahdollisimman neutraali, kun taas esseessä omat mielipiteet tulee argumentoida.
Kaunokirjallisuudessa tilanne on hieman toinen. Kohdeyleisö ohjaa tyyliä tiettyyn pisteeseen saakka (lapsille kirjoitetaan eri tavalla kuin aikuisille), mutta mikään ei estä kirjailijaa kirjoittamasta fantasiaromaania vaikkapa uutistyylillä. Kaunokirjailijoilla onkin melko vapaat kädet rakentaa omaa tyyliään.
Kirjoitustyyliin vaikuttavat muun muassa
- sanatason ratkaisut (sanavalinnat, toisto, kuvakieli)
- lause- ja virketason ratkaisut (eri lauserakenteiden hallinta ja käyttö, virkkeiden pituus)
- tekstin tason ratkaisut (tekstilajien piirteiden hallinta ja käyttö)
- tekstin tarkoitus (kohdeyleisö)
- paikka ja aika (kielen ja tyylien kehitys yleensä).
Kirjoitustyyliin vaikuttaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä kirjoittaminen tulee pitkälti selkärangasta, ja sitä on harjoiteltu kymmenien vuosien ajan. Tyyli on kaikkien aiemmin kirjoitettujen tekstien tulos, ja sen kehittäminen onnistuu samalla tavalla: kirjoittamalla.
Kun kirjoitat paljon, tyylisi kehittyy varmasti. Jos haluat kehittää sitä tiettyyn suuntaan, vanhoja tekstejä kannattaa lukea ja analysoida: mikä toimii ja mikä ei? Tätä voi soveltaa myös muiden teksteihin. Miksi suosikkikirjailijasi tai suosikkiromaanisi on niin hyvä tai parempi kuin muut saman genren kirjat?
Kirjoita hyviä ja huonoja puolia muistiin ja kokeile käyttää niitä omissa teksteissä. Monet niistä tuntuvat varmasti oudoilta, mutta ajan mittaan löytyy tyylikeinoja, jotka tuntuvat myös luontevilta. Yksityisopettaja voi olla myös iso apu tässä - etsi esimerkiksi suomen kielen kurssi Helsinki.
Vinkit esikoisromaanin kirjoittamiseen
Kirjoitustyyli ei ole koskaan valmis, joten kirjoitusharjoitusten lisäksi voi kirjoittaa myös julkaisumielessä – vaikkapa romaanin. Tässä meidän vinkkimme aloitteleville kirjailijoille, jotka unelmoivat oman romaanin kirjoittamisesta:
- Tee itsetutkiskelua. Romaaneja voi lähestyä kahdella tapaa: jotkut suunnittelevat tarinan ja kirjoitusprosessin ennalta tarkkaan, kun taas toiset nojaavat intuitioon. Kumpi vaihtoehdoista on parempi, riippuu täysin kirjailijasta, joten se pitää selvittää itse!
- Rakenna rutiini. Kirjoittamista ja kirjan julkaisua on mukava unelmoida, mutta romaani ei kirjoita itseään. Kirjoittamisessa kannattaa pyrkiä säännöllisyyteen: aluksi tavoite voi olla 250 sanaa päivässä, sitten 500 ja lopulta 1 000.
- Älä tavoittele tähtiä. Jokaisen aloittelevan kirjailijan kannattaa hyväksyä, että ensimmäiset tekstit ovat harvoin hyviä. Esikoisromaanilta ei siis kannata odottaa jättimenestystä tai myyntituloja; kehnokin romaani on valmis romaani ja parempi kuin keskenjäänyt ”hyvä” romaani, ja sen ansiosta olet parempi kirjailija.
- Kirjoita ylös kaikki mahdollinen. Suunnitteluvaiheessa kannattaa kirjoittaa ylös kaikki pienimmätkin ideat, sillä kokonainen romaani vaatii paljon sisältöä. Tämä pätee myös huonoihin ideoihin, sillä niistä voi kasvaa mestarillisia ajatuksia, kun niitä hautoo tarpeeksi.
- Opiskele ja analysoi. Sivusimme tätä jo edellisosiossa, mutta varsinaisen kirjoittamisen lisäksi kieltä ja kirjoittamista kannattaa harjoitella. Yksi voi hyötyä kieliopin kertaamisesta, toinen sanavaraston kasvattamisesta ja kolmas romaanitietoudesta. Lue siis ahkerasti, katso opetusvideoita ja pohdi, millainen on hyvä romaani.
Tai olisiko suomen kielen kurssi Turku parempi vaihtoehto?
Näin rakennat henkilöhahmoja
Jokaisen hyvän romaanin keskiössä on henkilöhahmoja, jotka puskevat tarinaa eteenpäin. Hahmoja ja tarinaa voi rakentaa monella tapaa, mutta itse tykkään aloittaa päähenkilöstä: kuka hän on, mikä hänen tavoitteensa on ja millainen tarina tavoitteen ympärille rakentuu.
Henkilöhahmojen rakentaminen kannattaa tehdä perusteellisesti kirjoittamalla ylös hänen fyysiset piirteensä, tausta, merkittävät tapahtumat, perhe, asuinpaikka, arki jne. Näiden pohjalta voi kirjoittaa myös erillisen taustatarinan siitä, miten hahmo on päätynyt tilanteeseen, josta romaani alkaa.
Päähenkilö tarvitsee kaverikseen myös sivuhahmoja, sillä henkilöhahmot eivät elä omassa kuplassaan vaan osana yhteisöjä. Sivuhahmoja ei kuitenkaan kannata luoda periaatteen vuoksi, vaan niillä jokaisella tulisi olla paikkansa.
Tämän jälkeen on hyvä miettiä, minkälainen suhde eri hahmoilla on ja miten he käyttäytyvät ja ajattelevat toistensa seurassa. Tärkeää on myös tehdä hahmoista mielenkiintoisia, ja jokaisella olisi hyvä olla tavoitteita, ominaispiirteitä ja vikoja.
Niiden ei tarvitse olla yliampuvia vaan samaistuttavia. Sympaattinen mummo voi olla rääväsuu, lääkäri voi olla nikotiinikoukussa ja palkkamurhaaja ei voi olla hymyilemättä vastaan tulevalle puudelille – jotain, mikä erottaa sen joukosta.
Kun hahmot on rakennettu, ne pitää kuvata lukijalle onnistuneesti. Viimeinen hahmovinkki onkin välttää lukijan aliarviointia ja turhaa sanoittamista: tekstiin voi jättää tulkinnanvaraa ja aukkoja, eikä kaikkea tarvitse selittää auki – hahmon teot, ajatukset ja dialogi kertovat itsessään paljon.
Äidinkielen opettaja voi auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi tehokkaammin.
Kustantamot vai omakustanne?
Kun romaani alkaa lähennellä loppujaan, on aika miettiä julkaisemista – jos kirja on siis tehty julkaistavaksi. Siihen on kaksi vaihtoehtoa: kustantamot ja omakustanne. Kustantamot julkaisevat Suomessa 70–80 % kaunokirjallisuudesta, eli omakustanteet ovat selvästi harvinaisempia, mutta molemmissa on puolensa.
Kustantamot
Kun kirjailija saa kustannussopimuksen, romaanilla on paremmat mahdollisuudet menestyä. Kustantamo auttaa kirjailijaa mm. käsikirjoituksen viimeistelyssä, kansien suunnittelussa, taittamisessa, hinnoittelussa, painatuksessa, markkinoinnissa ja myynnissä – eli käytännössä kaikessa!
Tällä on kuitenkin muutama kääntöpuoli:
- Kustantamo vie kirjan tuotoista leijonanosan.
- Kirjasta ei saa rakentaa juuri sellaista kuin itse haluaa.
- Kustannussopimuksia on turkasen vaikea saada.
Kustantamot tunnetaan kirjallisuusalan vartioina, mutta ne tekevät ennen kaikkea bisnestä. Kirjan julkaiseminen pitää olla kustantamoille kannattavaa, ja käsikirjoitusten tulvasta on löydettävä ne hiomattomat timantit, jotka kiinnostavat suurta yleisöä.
Kirjailijat joutuvatkin usein kaupittelemaan kirjaansa useammalle kustantamolle, ja monien kirjailijoiden harmiksi vastaus on usein kielteinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että käsikirjoitus olisi huono – siinä ei vaan nähdä tarpeeksi myyntipotentiaalia. Tässä ei kannata lannistua, sillä omakustanne on aina vaihtoehto!
Omakustanne
Paperilla omakustanne on todella houkutteleva vaihtoehto, sillä se ei vaadi kustantamoilta vihreää valoa, ja se voi olla myös kannattavampaa. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että omakustannetta myydään riittävästi, mikä on sen suurin haaste.
Kun taustalla ei ole kustantamoiden markkinointikoneistoa ja lukijakuntaa, ostajat pitää houkutella itse. Omakustanteessa piileekin se riski, että kirja ei tavoita potentiaalisia lukijoita, vaikka se olisi mestariteos.
Kirjan julkaisukuntoon saaminen vaatii myös aikaa ja rahaa: itse teksti pitää viimeistellä, kannet pitää suunnitella, kirja pitää taittaa ja painattaa, sitä pitää markkinoida ja se pitää saada kauppojen hyllyille. Kaikkea tätä ei tarvitse (tai kannatakaan) tehdä yksin, mutta sen ulkoistaminen maksaa.
Jos kaikki menee hyvin ja kirjaa myydään rutkasti, kirjailijan käteen voi jäädä moninkertainen summa kustantamoihin verrattuna. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, ja monesti omakustanteet vaativat valmiin yleisön tai seuraajakunnan, jotta kirjasta tulee kannattava.
Kirjan julkaisemiseen liittyy siis omat kommervenkkinsa, mutta siitä ei kannata lannistua. Kirjallisuusalalle ei lähdetä rahan perässä vaan itseään toteuttamaan, mutta jos romaani on riittävän hyvä, se löytää kyllä yleisönsä.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
