Luovan kirjottamisen kurssit ovat yleistyneet viimeisen 15 vuoden aikana huomattavasti, ja tänä päivänä tarjolla on niin runouden työpajoja, luovan kirjoittamisen tutkintoja, kirjoitusretriittejä kuin viikoittaisia kirjailijailtojakin.
Samaan aikaan luovan kirjoittamisen opiskelu on herättänyt keskustelua siitä, voiko luovuutta oikeasti opettaa ja mitä opiskelusta hyötyy. Luovaan kirjoittamiseen pätevät monet samat riskit kuin muihinkin luoviin aloihin, kuten musiikkiin tai kuvataiteeseen: alalla menestyminen ei ole taattua, eikä kaikkia tarvittavia oppeja saa kirjan sivuilta tai opettajalta.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö luovaa kirjoittamista pystyisi tai kannattaisi opiskella. Sitä voi oppia ja opettaa, luovuudessa voi kehittyä, ja luovan kirjoittamisen opinnot tarjoavat kattavan työkalupakin, jolla pärjää ympäri työelämää.
Mitä luova kirjoittaminen on?
Aloitetaan ruohonjuuritasolta eli siitä, mitä luova kirjoittaminen tarkoittaa. Jotkut tekstit on helppo luokitella ”luoviksi”, kuten runot, novellit ja puheet, kun taas toiset ovat selvästi ”epäluovia”, esimerkiksi velkakirja, kokousraportti tai uutinen.
Kumpaan laariin laittaisit nämä tekstit?
- mainostekstit
- historiallinen kertomus
- matkakirjoitus
Näiden kohdalla jako ei olekaan niin selkeä, ja monessa paikkaa esimerkiksi mainokset jäävät luovan kirjoittamisen ulkopuolelle. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mainostekstien luominen vaatisi luovuutta – vaativathan ne.
Luovuus ei siis yksin riitä erottamaan luovan kirjoittamisen muusta kirjoittamisesta, vaan siihen tarvitaan muita luovan kirjoittamisen piirteitä:
- Tarkoituksen puute: luovalla tekstillä ei ole samanlaista tarkoitusta kuin esimerkiksi sähköpostilla (tiedon välittäminen), kokousraportilla (tiedon kirjaaminen) tai mainoksella (vastaanottajan vakuuttaminen).
- Omaperäisyys: luovat kirjoittajat luovat jotain uutta, eikä sitä säätele ennalta määrätyt mallit. Se voi toisin sanoen olla mitä ja minkälaista tahansa.
- Itseilmaus: sisältö kumpuaa kirjoittajan omista kokemuksista, ajatuksista ja näkemyksistä.
Näillä eväillä voitaisiin jo hahmotella kelvollinen luovan kirjoittamisen määritelmä. Luovan kirjoittamisen lajien välillä on kuitenkin suuriakin eroja, eikä tarkalla määritelmällä tee tässä tilanteessa paljoakaan. Tärkeämpää on ymmärtää luovan kirjoittamisen kentän värikkyys ja kaikki ne mahdollisuudet, jotka se pitää sisällään.
Tarve oppia lisää luovasta kirjoittamisesta? Löydä suomen kielen kurssi Helsinki oman opettajan avulla.
Luovan kirjoittamisen lajit
Luovuutta tarvitaan monissa tekstilajeissa, mutta luova kirjoittaminen kiteytyy kaunokirjallisuuteen ja sen päätyyppeihin eli kertomakirjallisuuteen, runouteen ja draamaan.
Kertomakirjallisuus
Kertomakirjallisuudeksi lasketaan muun muassa romaanit ja novellit, ja se on luovan kirjoittamisen lajeista suosituin. Kertomakirjallisuutta on monenlaista, kuten fantasiaa, kauhua, länkkäreitä, dekkareita ja sci-fiä. Genrestä riippumatta lähes jokaisesta teoksesta löytyvät nämä rakennuspalat:
- henkilöhahmot
- juoni
- miljöö eli tapahtumapaikka
- teema
Näiden lisäksi kertomakirjallisuuden keskiössä on kerronta. Teoksen kertoja kuvaa tapahtumien lisäksi esimerkiksi henkilöhahmoja ja miljöötä, ja se voi tapahtua eri näkövinkkeleistä. Yhdessä teoksessa voi olla kaikkitietävä kertoja, toisessa minäkertoja ja kolmannessa esimerkiksi häivytetty kertoja.
Runous
Runoutta pidetään luovan kirjoittamisen kuningaslajina, sillä siinä fokus on yhä vahvemmin kielellä leikittelyssä, kielen rajojen venyttämisessä sekä omaperäisyydessä ja itseilmaisussa. Runon pääpiirteitä ovat
- kielen kuvallisuus, kuten vertailu, metaforat ja symbolit.
- mitta ja rytmi: runo voi olla mitallinen, jolloin kirjoittajan pitää huomioida tavujen määrä ja pituus, tai vapaamittainen, jolloin kirjoittajalla on vapaat kädet.
- jäsentely eli se, miten säkeet ja säkeistöt on aseteltu paperille.
Runoilla on myös kertojaa muistuttava puhuja, joka ei kuitenkaan ole runon kirjoittaja. Äidinkielen opettaja auttaa sinut alkuun!
Käsikirjoitukset
Käsikirjoituksella on sisällöllisesti paljon yhteistä romaanin tai novellin kanssa: niitä on vaikea lähteä rakentamaan ilman henkilöhahmoja, juonta, miljöötä ja teemaa. Teksteinä ne ovat kuitenkin oma taiteenlajinsa, sillä käsikirjoitukset seuraavat tiettyä formaattia:
- otsikko
- toiminnan ja hahmojen kuvaus
- dialogi eli repliikit
- siirtymät eli leikkaukset
Käsikirjoitukset kirjoitetaan siis hyväksi todettuun muotoon, jotta niitä on helppo seurata kuvauksissa tai teatterilavalla. Ne eroavat proosateksteistä myös kerronnan osalta: elokuvissa ja näytelmissä on harvoin kertojaa, vaan tarina etenee dialogin ja tapahtumien kautta.
Tämä oli vain pintaraapaisu kaunokirjallisuuteen, ja todellisuudessa sen kenttä on paljon tätä laajempi. Eri tekstilajien välillä (ja niiden sisällä) voi olla suuriakin eroja, mutta yksi asia yhdistää niitä: hyvä romaani, runokirja tai käsikirjoitus on monen asian summa, ja niiden kirjoittajalta vaaditaan monipuolista työkalupakkia.
Luovan kirjoittamisen opiskelu
Luovaa kirjoittamista voi opiskella monella tapaa, eikä huipulle ole yhtä tiettyä polkua. Jotkut maailman ja Suomen parhaista kirjailijoista ovat täysin itseoppineita, kun taas toisilta löytyy luovan kirjoittamisen tutkinto. Jokaisen pitääkin kokeilla, minkälainen harjoittelu sopii omalle kohdalleen.
Luovan kirjoittamisen opinnot on helppo aloittaa netissä, esimerkiksi Kirjoittaminen.fi tai Kirjoittajaklubi -sivustolla. Molempien tarjonnasta löytyy kursseja yleisesti luovasta kirjoittamisesta sekä esimerkiksi romaaneista, runoista tai luovuuden kehittämisestä, joten vaihtoehtoja riittää.
Kirjoittamista voi opiskella myös laajempina kokonaisuuksina, jos yksittäiset kurssit jättävät nälkäiseksi:
- Turun yliopistossa on luovan kirjoittamisen sivuaine (60 opintopistettä).
- Jyväskylän yliopisto tarjoaa kirjoittamisen kandidaattiopinnot (180 opintopistettä).
- Taideyliopistossa voi opiskella kirjoittamisen kandi- ja maisteriopinnot (300 opintopistettä).
Turun yliopiston paketti on näistä kolmesta suppein, mutta sen fokus on nimenomaan luovassa kirjoittamisessa. Jyväskylän yliopistossa ja Taideyliopistossa opinnot keskittyvät sen sijaan kirjoittamiseen, mutta niissä pystyy painottamaan luovaa kirjoittamista.
Eikö täyspäiväinen ja pitkäaikainen opiskelu onnistu? Turun ja Jyväskylän yliopiston opintoja pystyy suorittamaan avoimen kautta ympäri Suomen!
Näiden lisäksi monet muut opistot järjestävät luovan kirjoittamisen opintoja: esimerkiksi Vantaan sanataidekoulussa on kirjoittajakursseja, Turun Kirjan talossa on yksivuotisen Kirjailija-akatemian ja Helsingin Kriittisessä korkeakoulussa on kaksivuotisen kirjoittajakoulun.
Kursseja ja oppikokonaisuuksia siis riittää, joten haasteena on vain löytää omaan tilanteeseen sopivaa opetusta. Kiinnostaisiko suomen kielen opiskelu netissä?
Luovan kirjoittajan työpaikat
Kuvitellaan, että postiluukustasi tipahti juuri luovan kirjoittamisen tutkinto. Millainen valtti se on työelämässä? Oikein hyvä! Harva suomalainen elättää itsensä kirjailijana tai runoilijana, mutta tutkinto tarjoaa pitkän listan taitoja, joita tarvitaan ympäri työelämää:
- kirjoitustaidot
- suunnittelu ja tiedonhaku
- ajankäytön hallinta ja järjestelmällisyys
- oma-aloitteisuus ja kyky itsenäiseen työhön
- kriittinen lukutaito
- palautteen antaminen ja vastaanottaminen
Runoilija, kirjailija tai käsikirjoittaja ei siis ole ainoa mahdollinen ammatti, vaan työpaikka voi löytyä esimerkiksi koulusta kirjoittamisen opettajana, mediatalosta journalistina tai kustantamosta kustannustoimittajana.
Potentiaalisten ammattien lista onkin pitkä, ja vaikka luovat alat ovat työllistymismielessä melko raakoja, luovan kirjoittamisen paperit avaavat monia ovia ympäri työmarkkinoita.
Luovan kirjoittamisen itseopiskelu
Jos tavoitteena on kehittyä kirjoittajana monipuolisesti ja oppia luovaa kirjoittamista, kurssit ovat monelle paras vaihtoehto. Niiden teho perustuu tekstin tuottamiseen ja palautteeseen: osallistujat kirjoittavat erilaisia tekstejä ja antavat sitten toistensa teksteistä palautetta opettajan johdolla.
Luovana kirjoittajana kehittymiseen ei olekaan vippaskonsteja, vaan se vaatii säännöllistä harjoittelua ja työtä. Kehittyminen ei siis välttämättä vaadi kursseja, vaan se onnistuu myös itsenäisesti. Tässä muutama vinkki siihen:
- Lue paljon. Kirjoittaminen ja lukeminen kulkevat käsi kädessä, ja kirjoittajana on vaikea kehittyä ilman aktiivista lukemista. Kun luet eri tekstilajeja, genrejä ja kirjailijoita ajatuksella, opit muun muassa eri tapoja rakentaa tarinoita ja eri tyylejä kirjoittaa sekä tunnistamaan laadukkaan tekstin piirteitä.
- Uskalla kokeilla. Jokaisella kirjoittajalla on ääni, joka näkyy esimerkiksi sanavalinnoissa, lauserakenteissa ja tekstin sävyssä. Omaa ääntään kannattaa haastaa ja kehittää, sillä luovassa kirjoittamisessa ei ole koskaan yhtä oikeaa tapaa kirjoittaa.
- Ota palaute avosylin vastaan. Luovassa kirjoittamisessa on harvoin oikeaa tai väärää, mutta jotkut asiat toimivat paremmin kuin toiset. Jos opiskelukaveri, opettaja tai netin tuntematon kriitikko sanoo, että johdantosi ei toimi tai että päähenkilösi on pinnallinen, kuuntele heitä ja tee tarvittaessa muutoksia.
Jos luet ja kirjoitat päivittäin, kehityt varmasti – kävitpä kirjoituskurssilla tai et. Muita pomminvarmoja neuvoja on vaikea antaa, sillä jokainen kirjoittaja on yksilö. Ihmiset löytävät inspiraationsa eri paikoista ja oppivat eri tavoin, kirjoitusprosessit ovat erilaisia ja paperille syntyvä teksti on erilaista.
Tästä syystä varsinkin aloittelevien kirjoittajien kannattaa kokeilla eri tekstilajeja ja tekstintuottotapoja ja paikantaa niistä sopivat. Se on kuitenkin varma, että kaikki voivat kehittyä kirjoittajana ja luovana sellaisena. Miten se käytännössä tapahtuu, selviää vain rohkeasti kokeilemalla – ja tietty kirjoittamalla ahkerasti!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
