Bluesin juuret juontuvat 1800- ja 1900-lukujen taitteen Yhdysvaltoihin ja afroamerikkalaiseen musiikkiperinteeseen. Se sai nimensä blue devils -sanaparista, joka tarkoittaa surullisuutta ja alakuloa. Ei olekaan yllätys, että monet blues-kappaleet ovat tunteikkaita, melankolisia ja surullisia.
Blues on vuosikymmenten varrella identifioitunut vahvasti laulajiin. Ennen bluesin sähköistymistä 1950-luvulla kappaleissa oli usein yksinkertainen sovitus, mikä jätti tilaa laulajan tulkinnalle. Esittelemme seuraavaksi 13 legendaarista blues-ääntä, jotka muuttivat tavalla tai toisella bluesin suuntaa.
Tutustu kitaran opetus Superprof.
1. Ma Rainey
"Bluesin äitinä" tunnettu Ma Rainey (1882–1939) oli yksi ensimmäisistä ammattimaisista blues-laulajista. Raineyn vahva, matala ääni ja teatraalinen lavakarisma tekivät hänestä poikkeuksellisen laulajan varhaisessa vaiheessa, ja hän aloitti esiintymisen jo 12-vuotiaana. Myöhemmin hän muodosti menestyksekkään duon miehensä Will Raineyn kanssa.
Rainey oli edelläkävijä myös sanoituksissaan, jotka käsittelivät mustaa naiseutta ja seksuaalisuutta. Esimerkiksi Prove It On Me sisältää viittauksia naisten väliseen rakkauteen, joka oli 1920-luvulla vahvasti tabu. Rainey raivasikin tietä monille tuleville naisartisteille, kuten Bessie Smithille.
2. Bessie Smith
"Bluesin keisarinna" Bessie Smith (1894–1937) oli yksi 1920-luvun menestyneimpiä laulajia. Köyhään tennesseeläisperheeseen syntynyt Smith menetti vanhempansa 8-vuotiaana ja alkoi esiintyä kadulla selvitäkseen. Sieltä tie vei Ma Raineyn kiertueelle, mikä käynnisti nousun tähtiin.
Smithin suosio rakentuu hänen voimakkaan ja sielukkaan äänensä varaan. Hän levytti uransa aikana lähes 200 kappaletta, joista monet käsittelivät köyhyyttä, rotusortoa, naisten itsenäisyyttä ja elämän kurjuutta. Smithin kappaleet toivatkin mustien naisten äänen esiin aikana, jolloin he jäivät usein marginaaliin.
Kitaratunteja Turussa - kehitä omaa osaamistasi.
3. Robert Johnson
Kuten Ma Raineylla ja Bessi Smithillä, myös Robert Johnsonilla (1911–1938) on lempinimi: "Delta-bluesin kuningas". Jotkut pitävät Johnsonia myös rock-musiikin ukkina, koska hänen kitaransoittonsa ja erityisesti slide-tekniikka inspiroivat monia rokkikukkoja, kuten John Fogertyä (Creedence Clearwater Revival), Bob Dylania ja Brian Jonesia (AC/DC).
Legendaarinen kitaristi-laulaja ehti äänittää lyhyen elämänsä aikana vain 29 kappaletta, mutta ne viitoittivat tietä bluesin kehitykselle. Johnsonin asemaa blues-historiassa vankistaa myös suosittu myytti, jonka mukaan hän myi sielunsa paholaiselle vastineeksi virtuoosimaisista taidoista.
4. Willie Dixon
Willie Dixon (1915–1992) oli monilahjakas blues-muusikko: basisti, laulaja, tuottaja ja yksi tärkeimmistä blues-sanoittajista, joka vaikutti varsinkin Chicagon sähköisessä blues-skenessä. Dixon toimi Chess Recordsin tuottajana ja kirjoitti lukuisia blues-klassikoita:
- "Hoochie Coochie Man" (Muddy Waters)
- "Spoonful" (Howlin' Wolf)
- "I Just Want to Make Love to You" (Muddy Waters)
- "My Babe" (Little Walter)
Dixonin tuotanto ja sävellykset loivat perustan modernille sähköbluesille ja vaikuttivat vahvasti rockin syntyyn. Hänet voikin ajatella bluesin rakenteen ja kielen pääarkkitehtina.
Kitaratunnit Joensuu, löydä oma yksityisopettaja apuun.
5. Muddy Waters
McKinley Morganfield (1913–1983) – tuttavallisemmin Muddy Waters – oli sähköisen bluesin pioneeri ja Chicago-bluesin suunnannäyttäjä. Hän toi Mississippi Deltan akkaribluesin suurkaupunkien sähköisille estradeille ja vaikutti ratkaisevasti bluesin kehitykseen 1950-luvulla.
Muddy Waters oli paitsi uudistaja myös karismaattinen esiintyjä ja voimakas laulaja. "Hoochie Coochie Man", "Mannish Boy" ja "Got My Mojo Working" ovat kaikki blues-klassikoita, jotka ovat inspiroineet monia rock- ja blues-muusikoita. Muun muassa Rollarit saivat nimensä Watersin kappaleesta "Rollin' Stones".
6. Howlin' Wolf
Brittirokkarit hullaantuivat 1960-luvulla paitsi Muddy Watersista myös Howlin' Wolfista (1910–1976), oikealta nimeltään Chester Arthur Burnettista, joka tunnettiin jyhkeästä ja karskista äänestään sekä intensiivisestä esiintymistyylistään.
Howlin' Wolf oli yksi Chess Recordsin johtotähdistä ja toi bluesiin soundin, joka oli paitsi alkukantainen ja voimakas myös hypnoottinen ja tarttuva. Tämä kuuluu parhaiten kappaleissa "Smokestack Lightning", "Spoonful" ja "Back Door Man", jotka kaikki ovat bluesin kulmakiviä.
7. John Lee Hooker
John Lee Hooker (1912–2001) oli hypnoottinen ja minimalistinen blues-mestari, joka muistetaan boogie-rytmistään ja yksinkertaisista mutta tarttuvista riffeistään. Hänen laulu- ja soittotyylinsä perustuivat toistoon ja hiljalleen kasvavaan intensiteettiin, jotka vangitsivat kuulijan.
Hooker aloitti levytysuransa 1940-luvulla Detroitissa ja teki läpimurtonsa vuonna 1948 kappaleella "Boogie Chillen'". Tätä seuranneet "Boom Boom", "One Bourbon, One Scotch, One Beer" ja monet muut blues-lekat ovat yhä ahkerassa soitossa.
8. B.B. King
Riley B. King (1925–2015) on kenties kaikkien aikojen tunnetuin ja rakastetuin blues-kitaristi. Monet muistavat "Bluesin kuninkaan" Lucille-kitarastaan, tunnevoimaisista sooloistaan ja vibrato-efektistään, jotka inspiroivat monia tulevien polvien blues- ja rock-kitaristeja.
King julkaisi uransa aikana yli 50 albumia ja pokkasi niistä 15 Grammy-palkintoa. Hänen tunnetuin kappale "The Thrill Is Gone" ajoi bluesia yhä modernimpaan ja rikkaampaan suuntaan. B.B. King rakensikin siltaa bluesista jazziin, R&B:hen ja rockiin.
9. Etta James
Jamesetta "Etta" James (1938–2012) oli voimakasääninen laulaja, joka yhdisteli taitavasti bluesia, soulia ja jazzia. Hän aloitti uransa gospel-laulajana ja nousi suuren yleisön tietoisuuteen 1960-luvulla Chess Recordsin artistina.
"At Last" ja "I'd Rather Go Blind" kuvaavat hyvin Jamesin äänen laajuutta ja tunnevoimaa. Vaikka hänen uransa oli vastoinkäymisiä ja haasteita täynnä – mm. riippuvuuksia ja mustamaalauskampanjoita – hän saavutti ansaitsemansa tunnustuksen 1990-luvulla voitten useamman Grammyn. Etta James oli naisartistina modernin bluesin pioneeri.
10. Buddy Guy
Buddy Guy (s. 1936) kuuluu Chicago-bluesin viimeisiin suurnimiin. Kitaravirtuoosina tunnettu Guy esiintyy yhä yhdistellen perinteistä Chicago-tyyliä, psykedeliaa ja rockia. Hän on ansainnut lavikarsimallaan ja sähäkällä tyylillään paikkansa sekä blues- että rock-ikonien joukossa.
Guy aloitti pitkän uransa 1950-luvulla ja teki yhteistyötä mm. Muddy Watersin kanssa. Suursuosion hän saavutti 1980- ja -90-luvuilla, ja monet uuden polven artistit (Eric Calpton, Stevie Ray Vaughan ja Jimi Hendrix) ovat nimenneet Guyn kaikkien aikojen merkittävimpien kitaristien ja artistien joukkoon. Hän on voittanut useita Grammy-palkintoja ja kuuluu ansaitusti Rock and Roll Hall of Fameen.
12. Bonnie Raitt
Yhdysvaltalainen laulaja-kitaristi Bonnie Raitt (s. 1949) edustaa bluesin uudempaa aaltoa. Hänet tunnetaan erityisesti slide-kitaran taitajana sekä bluesin, rockin ja folkin yhdistäjänä. Raitt aloitti uransa 1970-luvulla ja nousi suuren yleisön suosioon vuonna 1989 julkaistun Nick of Time -albumin myötä.
Pitkälle uralle mahtuu useita Grammy-palkintoja, ja "Just Like That" palkittiin vuoden kappaleena Grammy-gaalassa 2023. Raitt on tärkeä esikuva nykybluesin naisartisteille, ja hänen musiikkinsa toimii muistutuksena siitä, että blues voi uudistua ja tavoittaa uusia sukupolvia juuriaan unohtamatta.
13. Eric Clapton
Eric Clapton on ensisijaisesti rock-kitaristi, mutta hänen juurensa ovat syvällä bluesissa. Clapton on esittänyt soolona ja erilaisin kokoonpanoin lukemattomia blues-klassikoita ja inspiroitunut mm. Robert Johnsonista, B.B. Kingistä ja Buddy Guysta.
Claptonin Johnson-taltioinnit (esim. albumeilla From the Cradle (1994) ja Me and Mr. Johnson (2004)) ovat tuoneet vanhan Delta-bluesin uusille yleisöille. Hän on myös ainoa artisti, joka on nimetty rockin Hall of Fameen kolmesti – The Yardbirdsin, Creamin ja lopulta soolotuotannon voimin.
Claptonin panosta blues-lipun kantajana ja uudistajana ei voikaan vähätellä. Hän on todistanut, että blues taipuu myös valtavirtamusiikiksi.
Jäikö oma suosikkisi listan ulkopuolelle? Kommentoi alle!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
