Haluaisitko aloittaa viulunsoiton? Oletko kenties jo hommannut ensimmäisen viulusi ja mietit, miten harjoittelua kannattaa lähestyä? Tämä artikkeli tarjoaa vinkkejä viulunsoiton ensimetreille, jotta harjoittelu on mahdollisimman mukavaa ja tehokasta.
Paljastus: kaiken takana on laadukas opetus.
Tiesitkö tämän viulusta?
Ennen oman viulun ostamista tai soitto-opettajan palkkaamista on tärkeää, että viulunsoitosta on oikeasti innoissaan. Se voi tapahtua kuuntelemalla maailman parhaita viulisteja, perehtymällä viuluun soittimena tai esimerkiksi asettamalla tavoitteeksi ammattiviulistin uran.
Tavattoman kauniin äänen lisäksi viulun parhaita puolia on sen monipuolisuus. Viulu yhdistyy monen mielessä klassiseen musiikkiin, kuten Bachiin tai Beethoveniin, mutta se taipuu kaikkeen folkista örinämetalliin (karjuntavaroitus):
Monipuolisuuden lisäksi viulu on soittimena todella joustava ja sosiaalinen, sillä se sopii sekä soolo- että orkesterisoittimeksi. Viulun harjoittelu kannattaa myös siksi, että se antaa varaslähdön moniin muihin soittimiin:
- Viulua harjoitellessa mukaan tarttuu musiikin teoriaa, joka on yhteistä kaikille soittimille.
- Viulisteille kehittyy tarkka korva, sillä viulussa ei voi luottaa monen muun soittimen tapaan nauhaväleihin. Eri äänet pitää siis oppia löytämään korvakuulolta, mikä opettaa mm. sävelkorkeuksien poimimista.
- Viulunsoitto kehittää silmä–käsi-koordinaatiota sekä sorminäppäryyttä, mikä helpottaa esimerkiksi kitaran ja pianon oppimista.
- Viulu on ensimmäiseksi soittimeksi vaikeimmasta päästä, joten harjoittelu kasvattaa kurinalaisuutta ja kärsivällisyyttä, ja monet soittimet tuntuvat sen jälkeen helpommilta.
Ei pidä myöskään unohtaa, että viulu on tavattoman mielenkiintoinen soitin! Sen juuret ovat 1500-luvun Pohjois-Italiassa, jossa se kehittyi nopeasti arvostetuksi soittimeksi. Modernin nelikielisen viulun isänä pidetään italialaista Andrea Amatia (1505–1577), jonka luomuksista noin 20 on säilynyt tähän päivään.
Italialaismestareihin voi laskea myös esimerkiksi Guarneri del Gesùn (1698–1744) sekä Antonio Stadivarin (1644–1737), jonka Stradivarius-viulut kuuluvat maailman upeimpien, halutuimpien ja kalliimpien viulujen joukkoon: Englannin Ashmolean Museumissa näytilla olevan Messias-viulun arvoksi on arvioitu 20 miljoonaa dollaria.
Italialaiset antiikkiviulut ovat olleet ja ovat yhä huippuviulistien suosiossa (viulisti + heidän käyttämä viulu):
- Niccolò Paganini (1782–1840): Il Cannone Guarneri
- Fritz Kreisler (1875–1962): Kreisler Guarneri
- David Oistrah (1908–1974): Marsich Stradivarius
- Itzhak Pearlman (s. 1945): Soil Stradivarius
- Joshua Bell (s. 1967): Gibson ex-Huberman Stradivarius
- Sarah Chang (s. 1980): 1717 Guarneri
Viulunsoitto onkin täynnä asioita, joista voi inspiroitua ja motivoitua, ja huippuviulistit ovat niistä parhaita.
Viulunsoiton aloittaminen ja ensimetrit
Nyt kun motivaatio on huipussaan, on aika miettiä viulunsoittoa ja sen aloittamista. Oli tilanne mikä tahansa, paras ensimmäinen askel on etsiä itselleen sopiva viulunsoiton opettaja. Muita vinkkejä aloitteleva viulisti ei oikeastaan tarvitse, sillä opettajalta saa kaikki tarvittavat niksit ja neuvot!
Viulunsoiton opettajia voi etsiä esimerkiksi paikallisesta musiikkikoulusta, lehden palstoilta tai netistä. Sillä ei ole juuri väliä, mistä opettajan löytää, kunhan kehitystä tapahtuu ja opetus tukee omia tavoitteita.
Superprofilla on tällä hetkellä yli 20 viulunsoiton opettajaa, joista monet tarjoavat tunteja sekä paikan päällä että etänä. Etäyhteys on parhaimmillaan yhtä tehokasta kuin lähiopetus, ja se laajentaa opettajavalikoimaa kummasti.
Ensimmäinen soittotunti voikin olla vain muutaman klikkauksen päässä – ja Superprofilla se on usein ilmainen!
Oman viulun hankinta
Jos viulunsoittoon meinaa panostaa kunnolla, edessä häämöttää oman viulun hankinta. Tässä opettaja on iso apu, sillä viuluja on monen kokoisia, laatuisia ja hintaisia. Jos päätät ostaa tai vuokrata viulun itse, muista nämä:
- Valitse oikea koko: 4/4 on niin sanottu kokoviulu, ja se sopii aikuisille ja nuorille. Koolla on väliä, sillä viuluihin ei kasveta samalla tapaa sisään kuin vaatteisiin, ja vääränkokoista viulua ei ole mukava soittaa.
- Aloittelijoille sopivan viulun saa 200–300 eurolla, ja kaikki siitä eteenpäin on plussaa. Halvempiakin löytyy, mutta ne ovat usein niin heikkolaatuisia, että niitä on vaikea suositella.
- Viulu on monesti kätevin ostaa suoraan soitinliikkeessä, jossa se trimmataan eli laitetaan soittokuntoon. Käytännössä se tarkoittaa viulun liikkuvien osien tarkastusta ja säätämistä viulistille sopivaksi.
- Monissa liikkeissä on viulusarjoja, joissa tulee viulun lisäksi pakolliset oheistarvikkeet eli jousi, kotelo ja hartsia.
- Kasvuikäisten lasten viuluihin ei kannata satsata liikaa, sillä viulun joutuu päivittämään isompaan vuoden–parin välein. Tällöin vuokraaminen on fiksuin vaihtoehto, ja aloittelijoiden kannattaa muutenkin harkita vuokraamista.
Viululle on kehitetty myös muita oheistarvikkeita, jotka tekevät soittamisesta helpompaa ja mukavampaa. Monet aloittelijat ostavat esimerkiksi viritysmittarin, jolla viulun kielet on helppo virittää kvintin välein. Kaulamerkit helpottavat sen sijaan oikeiden sormipaikkojen löytämistä.
Soittomukavuutta voi saada olka- ja leukatuesta. Leukatuki tulee nykyään monessa viulussa mukana, ja sen tarkoituksena on helpottaa viulun paikallaan pitämistä. Olkatuki tulee sen sijaan viulun ja hartian väliin; se ei ole ainoastaan mukava, se myös helpottaa sopivan soittoasennon löytämistä.
Kerrostaloissa ja muiden kanssa asuvien kannattaa harkita myös äänenvaimentimen eli sordiinon hankintaa. Viulu ei tunnetusti ole aloittelijan hyppysissä maailman kaunein soitin, ja ns. harjoitus- eli yösordiino hiljentää sen volyymiä aika lailla.
Viulunsoiton harjoittelu
Viulunsoiton harjoittelu kattaa niin monta asiaa, että se on hyvä aloittaa opettajan johdolla. Säännölliset soittotunnit ovat kehityksen kannalta paras vaihtoehto, mutta yksittäinenkin tapaaminen auttaa kummasti oikean suunnan löytämisessä.
Tässä muutamia yleisvinkkejä, joista on kaikille aloittelijoille hyötyä:
Muista ryhti
Viulun soittoasennon pitää olla ryhdikäs, jotta kädet pystyvät liikkumaan vapaasti. Oikea paikka viululle on solisluun päällä – jos sitä kannattelee olkapäällä tai rintakehällä, lihakset ovat turhaan jännittyneinä. Myös olkapään tai hartioiden nosto vaikeuttaa käsien liikkumista, ja siinä olka- ja leukatuesta on apua.
Nauhoita ja videoi
Soittaessa omaan ryhtiin tai jousikäden liikkeeseen voi olla vaikea kiinnittää huomiota, joten omaa soittoa kannattaa kuvata videolle. Videolta on helppo jälkeenpäin katsoa, mitä pitää parantaa, ja video on kätevä lähettää opettajalle. Videolta tai nauhalta voi analysoida myös varsinaista soittoa ja sen kehityskohteita.
Aloita rauhassa
Viuluun kannattaa tutustua rauhassa. Jousitekniikkaa voi esimerkiksi harjoitella ensin kynällä ja sormien paikkoja ilman jousta, jotta opittavat asiat ovat sopivan pieniä. Muutenkin harjoittelu on hyvä jakaa pienempiin osiin, jotta yksityiskohtiin jää aikaa ja energiaa keskittyä.
Käytä metronomia
Metronomi on todella kätevä apuväline, sillä se auttaa pysymään tahdissa. Metronomin tempoa voi myös laskea, mikä helpottaa vaikeiden osuuksien harjoittelua. Metronomeja löytyy esimerkiksi musiikkikaupoista, mutta netissä ja sovelluskaupoissa on myös ilmaisversioita.
Pidä viulusta hyvää huolta
Viimeinen yleisvinkki on pitää viulusta hyvää huolta, eli leikata kynnet ja pestä kädet ennen soittamista, pyyhkiä viulun pinnat mikrokuituliinalla soiton jälkeen ja säilyttää sitä kotelossa. Tämä opettaa (erityisesti pienet soittajat) hyville tavoille, mutta siitä on muitakin hyötyjä:
- Se vahvistaa viulistin ja viulun välistä sidettä.
- Se pidentää viulun käyttöikää.
- Sen avulla mahdolliset kulumat ja vauriot huomaa ajoissa, eikä korjaaminen maksa maltaita.
Viulistina kehittyminen ei vaadi hokkuspokkuskeinoja, vaan se nojaa säännölliseen ja oikeaoppiseen harjoitteluun. Koska viulu on soittimena vaikea, varsinkin aloittelijoiden kannattaa kääntyä opettajan puoleen, jotta perusteet tulee opittua kunnolla.
Jos opetus ei ole vaihtoehto, netti on pullollaan vinkkiartikkeleita ja opetusvideoita, joiden avulla kuka tahansa voi kehittyä. Niiden kautta harjoittelu on usein kapeakatseista ja mukaan tarttuu epäpuhtauksia, mutta se ei ole aina maailmanloppu – esimerkiksi jos viulua haluaa soittaa vain omaksi ilokseen.
Aloittelevan viulistin onkin hyvä miettiä omia tavoitteitaan ja suunnitella harjoittelua niiden mukaan. Hyvät ja konkreettiset tavoitteet pitävät soittomotivaatiota yllä, ja kun niiden ympärille rakentaa harjoittelurutiinin, kehitystä tapahtuu varmasti.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
