Monet muusikot pohtivat jossain vaiheessa opettajaksi ryhtymistä. Tavoitteena voi olla muiden inspirointi, lisätienestien hankkiminen tai uuden urasivun kääntäminen. Pohdinta tuo mukanaan kysymyksiä: Mitä opettaminen vaatii? Missä opettajana voi työllistyä? Mitä opettajana tienaa?
Tämän blogitekstin tavoitteena on esitellä opetuskenttää käytännöllisestä vinkkelistä –opettajien kelpoisuusvaatimuksia ja yleisimpiä työllistäjiä – jotta urapolun suunnittelu ja unelmien tavoittelu olisi mahdollisimman helppoa.
Vaatiko viulunopetus tutkinnon?
Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen on "riippuu työpaikasta". Suomen opetuskenttä on suhteellisen laaja ja kirjava, ja sille mahtuu monenlaisia opettajia. Isolla osalla opettajista on jonkinlainen musiikkialan tutkinto muttei kaikilla.
Jos tavoitteena on työllistyä täyspäiväisesti musiikki- tai taidealan oppilaitokseen, vaatimuksena on lähes poikkeuksetta opettajan kelpoisuus. Kelpoisuusvaatimuksiin voi tutustua tarkemmin asetuksessa 986/1998 tai UniArtsin sivulla, mutta ne kuuluvat tiivistetysti näin:
- soveltuva korkeakoulututkinto
- opettajan pedagogiset opinnot (väh. 60 opintopistettä)
Vaatimusten tarkoituksena on varmistaa, että opettaja pystyy tarjoamaan laadukasta, pitkäjänteistä opetusta ja ymmärtää pedagogisia periaatteita. Kilpailu työpaikoista voi olla kovaa, ja monet aloittavat uransa sijaisena, määrä- tai osa-aikaisena ennen vakipaikan saantia.
Koulumaailman ulkopuolella on kuitenkin monia väyliä tarjota opetusta, kuten
- kurssit ja työpajat
- musiikkikerhot
- taideprojektit
- yksityisopetus.
Jotkut etenevät näistä pysyvimpiin opetustehtäviin, kun taas toiset nauttivat niistä sivu- tai päätoimisesti läpi soittouran. Viulunopetus ei siis aina vaadi muodollista koulutusta, mutta monet löytävät itsensä koulunpenkiltä, sillä opintojen kautta saa
- syvempää ymmärrystä oppimisesta
- monipuolisen työkalupakin käytännön työhön
- itseluottamusta ja verkostoja
- paremmat työllistymisnäkymät.
Mikään ei kuitenkaan estä aloittamasta pienin askelin: kokeile tarjota yksityistunteja, opi tekemällä ja punnitse kokemuksen karttuessa, kuinka paljon haluat satsata koulutukseen.
Viulunsoiton opettajan työkenttä
Kelpoisuuskysymysten jälkeen on hyvä tutustua työllistäjäkenttään tarkemmin ja miettiä, mihin oma osaaminen, tavoitteet ja CV sopivat.
Musiikkiopistot
Musiikkiopistot tarjoavat monelle ensikosketuksen tavoitteelliseen musisointiin. Opistojen pääpaino on taiteen perusopetuksessa, jonka suorittamiseen voi mennä jopa kymmenen vuotta. Viulunsoiton voi aloittaa jo 4-vuotiaana, ja valtaosa oppilaista on lapsia ja nuoria.
Konservatoriot
Konservatoriot eli "konsat" tarjoavat taiteen perusopetuksen lisäksi muun muassa musiikkialan perustutkinto-opetusta, josta valmistuu muusikkoja ja musiikkiteknologeja. Harjoittelu on siis entistä tavoitteellisempaa ja vaativampaa mutta myös palkitsevampaa.
Kansalaisopistot
Kansalaisopistot painottavat elinikäistä ja kurssimuotoista oppimista. Kurssit voivat keskittyä viulunsoiton alkeisiin, jouluiseen jamitteluun tai esimerkiksi viululla improvisointiin. Monipuoliset kurssit houkuttelevat puoleensa monenlaisia oppijoita lapsesta aikuiseen.
Projektit, kerhot ja muut
Suomessa on myös järjestöjä, kulttuurikeskuksia ja harrasteryhmiä, jotka järjestävät musiikkiaiheisin projekteja ja työpajoja. Viulistina voi päästä vetämään muskaria, folk-työpajaa tai vaikkapa kesäleiriä, jonka tavoitteena on herättää kipinä musiikkia kohtaan.
Yksityisopetus
Musiikkiopistot, konservatoriot ja kansalaisopistot työllistävät pääasiassa päteviä opettajia. Jos opinnot ovat vielä kesken tai osaaminen on hankittu muualta, opetuskokemusta voi hankkia yksityisopettajana, jolloin opettajan "kelpoisuuden" määrittää asiakas.
Yksityissektori on itsenäinen, joustava ja henkilökohtainen. Opettajana saa päättää oman työrytmin, lähestymistavan ja sisällön; oppilaita voi tavata kasvotusten, paikan päällä tai etänä; opetus voi olla yleisluonteista tai spesifiä.
Vaihtoehtoja siis riittää eri ihmisille ja eri tilanteisiin. Yksi ei ole automaattisesti toista parempi, vaan tärkeintä on löytää ympäristö, joka sopii itselle. Epäpätevän voi olla vaikea työllistyä koulumaailmaan täyspäiväisesti, mutta mikään ei estä yksityistuntien tarjoamista – vaikka heti huomenna!
Viulunsoiton yksityisopettajan askelmerkit
Vaikka unelmana olisi opettaa viulua musiikkiopistossa tai konservatoriossa, se ei tapahdu hetkessä. Matkan voi aloittaa yksityisopettajana ja tutustua samalla itseensä opettajana, kerryttää työkokemusta ja kehittyä. Tässä suuntaviivoja siihen:
1. Rakenna selkeä profiili
Yksityisopetus yleistyy kaiken aikaa, mikä tarkoittaa kilpailua oppilaista. Opettajajoukosta voi erottua monella tapaa, kuten selkeällä profiililla. Oppilaat etsivät vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin:
- Kuka olet?
- Mitä opetat?
- Kenelle opetat?
- Mihin olet erikoistunut?
- Millainen opetusfilosofiasi on?
- Millaisia tunteja järjestät?
Opettajien vertailun voi ajatella ikkunaostoksena, jossa ensivaikutelma on kaikki kaikessa. Panosta siis profiilin selkeyteen, kuten tiiviiseen ja lämpimään esittelyyn, laadukkaaseen profiilikuvaan ja esittelyvideoon.
2. Hinnoittele ajatuksella
Jokaisen työllä ja ajalla on arvonsa, eikä yksityisopetus ole tässä poikkeus. Hinnoitteluun ei ole varsinaisia sääntöjä, mikä näkyy Superprofin viulunopettajakatraassa: reilun 35 opettajan keskihinta on 39 euroa tunnilta ja hintahaarukka 20–60 euroa.
Hintoihin vaikuttavat muun muassa
- sijainti (stadi vs. lande)
- tunnin pituus (30, 45 vai 60 min)
- opettajan pätevyydet ja kokemus
- erityisosaaminen (Suzuki-menetelmä, folk-musiikki, pääsykoevalmennus)
- toteutus (kontakti- vai etäopetus ja niiden vaatimukset).
Jos hinnoittelusta ei ole kokemusta, suuntaviivoja voi etsiä muiden oman alueen opettajien profiileista. Monet uudet opettajat aloittavat hieman keskihinnan alapuolelta ja nostavat palkkiota sitä mukaan, kun itseluottamusta karttuu ja kalenteri täyttyy.
Kun odotat kalenterin täyttymistä, voit käyttää ajan hyödyksi hiomalla opettajaprofiilia, kirjoittamalla viulublogia tai tekemällä tippivideoita someen. IG:ssä, TikTokissa ja YouTubessa riittää englanninkielistä materiaalia, joten olisiko suomenkielisille videoille kysyntää?
3. Tarjoa ensimmäinen tunti ilmaiseksi
Ilmainen tutustumiskerta madaltaa sekä opettajan että oppilaan kynnystä. Tapaamisella voi tutusta oppilaan lähtötasoon ja tavoitteisiin ja varmistaa, että kemiat kohtaavat. Ilmainen tutustumiskerta vetää myös 50/50-asiakkaita puoleensa ja lisää asiakasvirtaa.
4. Rakenna materiaalipankkia
Monet yksityisopettajat aloittavat suosituilla oppikirjoilla (esim. Sassmannshaus, Suzuki, Colourstrings ja Eta Cohen) ja tekevät tukimateriaalia tarpeen mukaan. Hiljalleen materiaalipankki täyttyy lämmittelyharjoituksista, etydeistä ja treenikappaleista.
5. Aktivoi ja sitouta oppilaita
Loistavia yksityisopettajia on monenlaisia, mutta heitä yhdistää usein:
- selkeät tunti- ja viikkokohtaiset tavoitteet
- säännöllisen harjoittelun korostaminen
- selkeä ja konkreettinen viestintä
- onnistumisten huomioiminen
- räätälöinti ja jousto oppilaan mukaan.
Viimeistä kohtaa ei voi korostaa liikaa, sillä yksityisopetus on lähes aina ylimääräinen satsaus. Oppilaalla on tietty tavoite ja ongelma, johon hän kaipaa apua. Opettajan tehtävänä on suunnitella, miten ongelma ratkeaa parhaiten, ja rakentaa opetus sen ympärille.
6. Satsaa omaan osaamiseen
Monet yksityisopettajat kehittävät omaa osaamistaan verkkokursseilla ja työpajoilla, mikä ei ole heikkouden merkki vaan päinvastoin tapa pysyä aallon harjalla. Opiskelu voi tuoda raikkaita tuulahduksia omaan opetukseen, ja oppilailta kannattaa myös pyytää rohkeasti palautetta.
Löydä oma polkusi
Viulunsoiton opettamiseen ei ole Suomessa yhtä tiettyä polkua. Monet valitsevat akateemisen väylän ja päätyvät opettamaan musiikkioppilaitoksissa. Toiset satsaavat yksityisopetukseen ja tarjoavat tunteja kotistudiosta käsin.
Tärkeintä on
- ymmärtää, mihin tutkintoja vaaditaan (ja mihin ei)
- tietää, millaisia työmahdollisuuksia on tarjolla
- tunnistaa omat vahvuudet ja rakentaa opetus niiden ympärille
- hinnoitella työnsä reilusta
- viestiä selkeästi ja kannustavasti
- jatkaa oppimista.
Jokainen opetustaival alkaa jostakin. Tärkeintä ei ole se, mistä se alkaa, vaan että se alkaa. Se voi tarkoittaa yliopistoon hakemista, oman viulublogin perustamista tai yksityisopettajaksi ryhtymistä. Näistä viimeinen onnistuu Superprofilla käden käänteessä!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
