Viihdekirjallisuus on Suomessa suositumpaa kuin koskaan. Kevyempi kirjallisuus sopii hyvin e- ja äänikirjabuumiin, ja yhä useammat etsivät arjen harmauteen valonpilkahduksia ja mukavia pakopaikkoja.
Viihteellinen lukeminen yhdistetään usein ”hömppäkirjallisuuteen” ja naislukijoihin, mutta kirjamarkkinoilla on paljon myös miehille suunnattua viihdekirjallisuutta. Hömpän lukeminen ei sitä paitsi ole mikään häpeän aihe! Aikana, jolloin lukeminen on laskussa ja suomalaisten lukutaito on koetuksella, kaikki lukijat ovat yläkylän tyyppejä, oli kirja mikä tahansa. Löydä suomen kielen kurssi sinun tarpeillesi.
Pohdimme tässä artikkelissa kirjallisuutta osana populaarikulttuuria ja esittelemme viihdekirjallisuuden eri lajeja. Tarjoamme myös Superprofin omat lukusuositukset niin chick litin kuin äijäproosan ystäville.
Mitä populaarikulttuuri on?
Kulttuurin kenttä on perinteisesti jaettu kahtia korkeakulttuuriin ja populaarikulttuuriin. Oopperan, sinfoniamusiikin ja baletin ystävät ovat kuluttaneet korkea- tai eliittikulttuuria ja katsoneet nenänvartta pitkin popmusiikkia, videopelejä ja elokuvia kuluttavia populaarikulttuurin ystäviä.
Kirjallisuus on taipunut notkeasti molempiin leireihin: runous on perinteisesti nähty korkeakulttuurina, kun taas jännityskirjallisuuteen ja rakkausromaaneihin nojaava viihdekirjallisuus on ollut selkeästi populaarikulttuuria.
Viime vuosikymmeninä raja taide- ja viihdekirjallisuuden välillä on hämärtynyt. Populaarikulttuuri ei ole enää automaattisesti turhanpäivästä roskaa, eikä niiden ystävien päällä leiju tumma hömppäihmisen pilvi. Korkeakulttuurin kulutus on samaan aikaan vähentynyt. Asenteen lukemista kohtaan ovat myös muuttuneet; nykyään ihmiset lukevat vähemmän ja suomalaisten lukutaidoista ollaan huolissaan, joten parempi lukea viihdekirjallisuutta kuin olla lukematta.
Mikä kaikki sitten lasketaan viihdekirjallisuudeksi? Yleinen esimerkki on ihmissuhteisiin keskittyvät romaanit, jotka ovat helposti pureskeltavia. Niitä on siis helppo lukea, ja niiden pääpaino on juonessa. Samaan kastiin voi hyvin laskea myös dekkarit eli jännitysromaanit, joita luetaan pääasiassa viihteenä. Ja kun tälle tielle lähdetään, melkein kaiken voi laskea viihdekirjallisuuteen, jos se vain viihdyttää!
Viihdekirjallisuuden suosio on kasvanut 2020-luvulla Suomessa roimasti. Tähän on vaikuttanut muun muassa e- ja äänikirjojen yleistyminen, sillä kevyempi viihdekirjallisuus sopii kuunneltavaksi hyvin. Myös koronapandemia, Ukrainan sota ja elämän muut synkät puolet ovat ajaneet ihmisiä mukavien asioiden ääreen, ja monelle pakopaikka löytyy helpommin viihde- kuin korkeakirjallisuudesta.
Vaikka viihdekirjallisuus on suositumpaa kuin koskaan, se nousee silti harvoin Suomessa parrasvaloihin. Viihdekirjallisuudella voittaa harvoin Finlandia-palkintoja, eikä se saa palstatilaa kriitikoilta, mutta meiltä saa! Etsitpä suomalaista chick littiä tai äijäproosaa, esittelemme seuraavaksi suomalaisen viihdekirjallisuuden helmiä löyhin kriteerein: tärkeintä on se, että teos viihdyttää. Ei siis kannata pahoittaa mieltään, jos listalta löytyy oma ”vakavasti otettavan kirjallisuuden” suosikki! Suomen kielen kurssi Helsingissä voisi opettaa sinulle tästä vielä enemmän.
Pohditko koskaan, miltä kirjallisuuden tulevaisuus näyttää?
Suomalaisen viihdekirjallisuuden helmiä
Aloitetaan katsaus kenties siitä suosituimmasta viihdekirjallisuuden muodosta eli romanttisesta viihdekirjallisuudesta.
Mimmikirjallisuus
Yksi viihdekirjallisuuden tukipilareista on eittämättä chick lit, tuttavallisemmin mimmikirjallisuus, jonka keskiöstä löytyy usein itseään etsivä 20–30-vuotias nainen.
Mimmikirjallisuus on nostanut Suomessa päätään 2010-luvulta eteenpäin, mutta se on silti paljon kansainvälistä kenttää jäljessä. Genren esikuvia ovat muun muassa Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarja, Candace Bushenellin Sinkkuelämää sekä Helen Fieldingin Bridget Jones-kirjat, jotka kaikki julkaistiin jo 90-luvulla.
Hidas kasvu Suomessa selittyy varmasti kulttuurieroilla: New Yorkin tai Lontoon tähtisädeloisto tarjoaa hieman vauhdikkaammat puitteet kuin koto-Suomi, mutta niin vain yhden Suomen suosituimman mimmikirjailijan Laura Paloheimon esikoisromaanissa Klaukkala (2012) seikkaillaan samannimisessä 20 000 hengen taajamassa.
Suomalainen chick lit kuvaakin suomalaisen naisen elämää ja suomalaista yhteiskuntaa, ja siihen voi sukeltaa esimerkiksi näiden teosten kautta:
- Marja Kankaan Miestä näkyvissä (2020) on hulvaton kertomus avioeron yllättämästä naisesta, hermoromahduksesta ja uuden miehen metsästyksestä.
- Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä (2016) on klassinen ja ronski kuvaus itsensä ja poikaystävän etsimisestä täynnä sinkkuelämän glitteriä ja noloja kommelluksia.
Viihteelliset historialliset romaanit
Suomessa on pitkät historiallisen romaanin perinteet Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomuksista (1878–1882) Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen (1945) ja Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiaan (1969–1962). Nämä kaikki ovat omalla tavallaan viihdyttäviä, mutta kun genreen lisää ekstraripauksen viihteellisyyttä, astumme rajan yli populaarikirjallisuuteen.
Tästä genrestä kannattaa kokeilla muun muassa näitä:
- Ann-Christin Antellin suosittu Puuvillatehdas-kirjasarja alkaa 1800-luvun loppupuolen Turusta, ja se tarjoaa tarkan kuvauksen ajan säätyläiselämästä, työväenliikkeen noususta ja tasa-arvosta sekä aimo annoksen romantiikkaa.
- Romantiikka on läsnä myös Kristiina Vuoren Samettiin kätketty (2021) -romaanissa. 1640-luvun Turkuun sijoittuvassa romaanissa nuori kätilö Margaret löytää itsensä murhamysteerin keskeltä, kun Aurajoen rannalta löytyy kuollut vauva.
Dekkarit
Dekkarit kuuluvat suomalaisten suosikkilukemistoon vuodesta toiseen. Suosiosta kertoo jotain dekkaristien myyntiluvut 2000-luvulla: Kertojan ääni -sivuston mukaan Ilkka Remes oli 2002–2017 Suomen myydyin kirjailija, neljäntenä komeili Reijo Mäki ja viidentenä Leena Lehtolainen. Ja kyllähän sen ymmärtää, sillä rikoksia, murhia ja salapoliisityötä on vaikea viihteenä voittaa.
Tässä heidän esimerkkiteoksiaan:
- Ilkka Remeksen 6/12 on herraa parhaimmillaan: kansainvälisen tason jännitystä, katkeruutta, koeteltuja poloisia ja suomalaisia sankareita. Teoksessa seikkaillaan Suomen itsenäisyyspäivän tunnelmissa, mihin nimikin viittaa.
- Reijo Mäki tunnetaan ennen kaikkea Vares-dekkarisarjastaan, joka seuraa yksityisetsivä Jussi Varesin seikkailuja Turun kaduilla ja saaristossa. Sarjan ensimmäinen osa Moukanpeli julkaistiin jo 1986, ja sen jälkeen sarja on kasvanut 33 teoksen verran, viimeisimpänä Köyhä ritari vuodelta 2023.
- Dekkaristien aateliston naisnäkökulman tarjoaa Leena Lehtolainen. Hän nousi suuren yleisön huulille Maria Kallio -dekkarisarjan myötä, jonka debyyttiosa Ensimmäinen murhani ilmestyi vuonna 1993. Lehtolainen ja Maria Kallio ovat olleet suunnannäyttäjiä sekä naisdekkarikirjailijoille että naispoliiseille Suomessa.
Ilkka Remeksen, Reijo Mäen ja Leena Lehtolaisen dekkareista on kaikista tehty elokuvia.
Äijäproosaa
Viihdekirjallisuus yhdistetään yleensä romantiikkaan, eivätkä miehet lue tai ainakaan myönnä lukevansa ”hömppäkirjallisuutta”. Jos käteen tarttuu viihteellinen kirja, se on dekkari – ja mieluusti miehen kirjoittama dekkari, sillä miehet suosivat tutkitusti mieskirjailijoita.
Entä jos miehille olisi omaa mimmikirjallisuutta eli äijäproosaa? Onhan sitä!
- Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja -kirjasarja rakentuu äijä- tai ”jormaproosan” pyhän kolminaisuuden varaan: on sekalaisia seksisuhteita, adrenaliinia nostattavaa väkivaltaa sekä alkoholia, ja kaiken keskeltä löytyy rapajuoppo Juha Berg.
- Mikko Kalajoen Miesmuisti (2017) on mustalla huumorilla höystetty kuvaus keski-ikäisen miehen elämästä, jota farssiksi kutsutaan. Kirjan lähtöasetelma tuo mieleen DJ Ibusalin Pilalla-kappaleen sanoman: kaikki on pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.
Fantasiaa
Suomalainen fantasiakirjallisuus ei yllä aivan kirkkaimpaan kansainväliseen kärkeen Sormusten Herrojen ja Pottereiden tasolle, mutta saamme olla erityisen ylpeitä eräästä Suomessa syntyneestä fantasiamaailmasta, nimittäin muumeista.
Monille meistä muumit ovat tuttuja televisiosta, mutta niiden takaa löytyy pitkä lista kirjoja, sarjakuvia ja näytelmiä, joista ensimmäiset julkaistiin 1940-luvulla. Muumien äitihahmo on tietysti rakastettu Tove Jansson, joka on äänestetty suurimpien suomalaisten joukkoon. Muumi-teokset ovat ennen kaikkea lastenfantasiaa, mutta on fantasiaa julkaistu Suomessa myös vanhemmille lukijoille:
- Sini Helmisen neliosainen Väkiveriset-sarja yhdistelee taitavasti nykypäivän nuorten tuntemuksia kansanperinteeseen ja suomalaiseen mytologiaan, ja sen helppolukuisuus sopii erityisesti nuorille.
Onpa fantasialla voitettu Finlandia-palkintokin, vuonna 2000 Johanna Sinisalon esikoisromaanilla Ennen päivänlaskua ei voi, joka seuraa Mikael-valokuvaajan elämää pihalta löytyneen peikon kanssa. Tässä mennään jo melko kauas viihdekirjallisuudesta, mutta kuten tuli jo todettua, raja osaa olla häilyvä! Kiinnostaisiko sinua kenties suomen kielen kurssi Tampereella, ja oppia aiheesta lisää?
Kirjan sivuilta valkokankaalle
Monet tässä esitellyistä kirjoista ja kirjailijoista ovat vain kasvaneet ajan myötä ja paisuneet kirjallisuuden rajojen ulkopuolelle. Monista kirjoista on tehty esimerkiksi elokuvia, kuten näistä:
- Väinö Linna, Tuntematon sotilas
- Rosa Liksom, Hytti nro 6
- Reijo Mäki, Vares-kirjat
- Tove Jansson, muumit
- Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen
- Arto Paasilinna, Jäniksen vuosi
- Juha Vuorinen, Juoppohullun päiväkirja
Jotkut kirjailijat ovat myös itse päätyneet elokuvien kohteeksi, kuten Tove Jansson ja Tove-elokuva vuodelta 2020. Muumit kuvastavatkin Suomen kulttuurikentällä parhaiten sitä vaikutusta ja voimaa, mikä kirjallisuudella parhaimmillaan on.
Muumit ovat useamman sukupolven yhteinen kokemus, ja vastikään päivitettyjen animaatioiden myötä perinne toivottavasti jatkuu. Muumit ovat myös vieneet Suomea maailmalle, ja ne ovat läsnä monessa suomalaiskodissa mukina, VHS:nä, yöpaitana tai kangaskassina. Muumeista onkin kasvanut brändi ja ilmiö, jonka kaikki suomalaiset tuntevat.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
