Ympäri maailmaa soditaan, inflaatio jyllää, koronavirus on uusi flunssa, ja asiantuntijat pelottelevat milloin korkojen nousulla ja milloin Golfvirran hiipumisella. Ja samallako pitäisi jaksaa innostua miljonäärien avaruusseikkailuista?
Maailma tuntuu olevan monilta osin vinksallaan, mutta avaruusmatkailu ja -tutkimus eivät ole varsinaisia ongelmia – päinvastoin. Avaruusseikkailut syövät kyllä rahaa mutta vähemmän kuin monet luulevat. Ne tuottavat myös arvokasta tietoa ja puskevat teknologiaa eteenpäin, mikä rikastuttaa Maan päällistä elämää monella tavoin.
Tämä artikkelipaketti valottaa avaruustutkimusta ja avaruuskilpaa monelta kantilta:
- Mistä kaikki sai alkunsa?
- Missä mennään nyt?
- Miksi avaruutta tutkitaan?
- Mitä tulevaisuus pitää sisällään?
Historiaa pikaisesti
Alkuperäinen avaruuskilpailu käytiin aikana, jolloin maailma oli paljon nykyistä kahtiajakautuneempi. Toisessa laidassa oli itä, toisessa länsi, ja välissä rautaesirippu. Kylmää sotaa leimasivat propaganda, vakoilu sekä taloudellinen ja poliittinen sodankäynti, mikä vaikeutti kaikenlaista yhteistyötä.
Tämä koski myös tiedeyhteisöä, kunnes 67 maata osallistui vuonna 1957 ns. kansainväliseen geofysiikan vuoteen (IGY). Kyseessä oli globaali tutkimusprojekti, joka käsitteli yhtätoista aihetta, muun muassa Maan magneettikenttää, painovoimaa ja auringon aktiivisuutta.
Näihin aikoihin teoriat avaruusmatkoista alkoivat herätä henkiin. Kun IGY oli vielä suunnitteluvaiheessa, Yhdysvallat ilmoitti laukaisevansa avaruusluotaimen. Heitä odotti karvas pettymys, sillä pian ilmoituksen jälkeen Neuvostoliiton Sputnik 1:tä tuli historian ensimmäinen maata kiertävä satelliitti.
Epäilykset leimahtivat välittömästi. Yhdysvaltain viranomaiset syyttivät Neuvostoliittoa vakoilusta ja epäilivät heidän varautuvan sotatoimiin. Tästä alkoi ensimmäinen avaruuskilpa, jossa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat avaruuden herruudesta.
Yhdysvallat satsasivat avaruushankkeisiin valtavasti. Heidän ponnistelunsa jäivät kuitenkin usein ilman tulosta, sillä Neuvostoliitto napsi virstanpylväitä toinen toisensa perään, kuten
- ensimmäinen ihminen avaruudessa (1961 Juri Gagarin)
- ensimmäinen nainen avaruudessa (1963 Valentina Tereshkova)
- ensimmäisen avaruuskävelyn (1965 Aleksei Leonov)
- ensimmäinen Kuun pinnalle pehmeästi laskeutunut luotain (1966 Luna 9).
Kilpailu päättyi kuitenkin Yhdysvaltain nimiin heinäkuussa 1969, kun Kuun pinnalle lyötiin Amerikan lippu.
Nykyinen avaruuskilpailu on entisaikojen peilikuva. Valtiot eivät enää kilpaile maineesta ja mammonasta – ainakaan yhtä voimakkaasti – vaan kyse on taloudellisesta kilvasta, jossa yksityisillä avaruusyrityksillä on tärkeä rooli.
Siinä missä avaruusjärjestöt ja julkiset varat keskittyvät avaruuden tutkimiseen ja löytöretkiin, yritykset tutkivat sen taloudellisia mahdollisuuksia. Yrityksiä on noussut viime vuosina ympäri maailmaa, kuten Interstellar Glory ja i-Space Kiinassa, Skyroot Aerospace Intiassa ja ispace Japanissa.
Kaikkein tunnetuimmat nimet tulevat kuitenkin Yhdysvallasta: Blue Origin, Virgin Galactic ja SpaceX. Näistä kaksi ensimmäistä on kehittänyt avaruusohjelmansa niin pitkälle, että ne järjestävät kaupallisia matkoja Maan matalalle kiertoradalle (Low Earth Orbit, LEO). SpaceX on sen sijaan satsannut erityisesti satelliitteihin ja uusiokäytettäviin raketteihin.
Avaruusyhteistyö ja sen tulevaisuus
Avaruus oli pitkään avaruusjärjestöjen temmellyskenttä, mutta ne ovat saaneet yrityksistä varteenotettavan haastajan. Yksityissektorin nousulle on kaksi isoa syytä:
- Siinä missä avaruusjärjestöt joutuvat käyttämään julkista rahaa tarkoin ja harkiten, yritysten rahankäyttö on vapaampaa. Kun tähän lisää omistajien lähes loputtomat rahahanat, ne pystyvät satsaamaan isolla rahalla esimerkiksi uuteen teknologiaan.
- Kun teknologia kehittyy, avaruusmatkailusta ja sen tutkimisesta tulee halvempaa. Tähän on vaikuttanut muun muassa rakettien uusiokäyttö, mikä on ajanut laukaisuhintoja alas nopeasti. Tämä houkuttelee avaruusteollisuuteen yhä enemmän yrityksiä.
Yritykset ja järjestöt haastavat toisiaan, mutta ne tekevät myös yhteistyötä. Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasa tarjoaa säännöllisin väliajoin rahakkaita yhteistyösopimuksia, joista yritykset kamppailevat kynsin hampain.
Parhaimmillaan yritykset ja järjestöt täydentävät toisiaan: yritykset tuovat pöytään uudenlaisia lähestymistapoja, huippuun hiottua teknologiaa sekä rahaa, järjestöt puolestaan tarvittavan infrastruktuurin ja vuosikymmenten kokemuksen.
Nykyistä avaruuskilpaa värittääkin yhteistyö, jonka keskellä on kansainvälinen avaruusasema ISS. Vuonna 1998 toimintaan otetun aseman rakentamisessa ja rahoittamisessa oli mukana kymmeniä maita ja lopputuloksena historian suurin ihmisten rakentama kapistus avaruudessa.
Kenties tärkeämpää oli kuitenkin se, että ISS merkkasi Yhdysvaltain ja Venäjän kumppanuutta kylmän sodan ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Aseman on tarkoitus eläköityä 2020–2030-lukujen vaihteessa, ja suunnitelmia sen tilalle on laadittu pitkään.
Yksi vaihtoehto on korvata se kaupallisilla avaruusasemilla. Nato on jo ulkoistanut ihmisten kuljetuksen Maan kiertoradalle SpaceX:lle ja Boengille, ja se on sopinut rahakkaita sopimuksia eri yritysten kanssa uusien avaruusasemien kehittämisestä.
Nasan tavoitteena on rakentaa avaruusasema myös Kuun lähelle, mikä tehtäisiin kansainvälisessä yhteistyössä. Aseman rakentaminen voisi alkaa vielä 2020-luvulla, ja se voisi toimia tukiasemana Kuuhun ja takaisin matkustaville astronauteille.
ISS:ää ei siis välttämättä korvata yhtä suurella tai komealla avaruusasemalla vaan useammalla pienemmällä, jotka palvelevat eri tarkoituksia. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että avaruusasemien rakentaminen, rahoittaminen ja käyttö nojaisi kansainväliseen yhteistyöhön.
Miksi avaruutta tutkitaan ja kannattaako se?
Avaruustutkimuksella on pitkä historia, ja suunnitelmat ovat suuria myös tulevaisuudelle. Tästä herää kysymys, miksi avaruuteen satsataan niin paljon.
Kuten tuli jo mainittua, yksi keskeinen syy on raha. Avaruustalouden on arvioitu kasvavan 1,8 biljoonaan dollariin vuoteen 2035 mennessä. Kasvun keskiössä on jatkuvasti kehittyvä avaruusteknologia, joka vaikuttaa kaikkialla.
Avaruushankkeissa tai niiden avustuksella on kehitetty muun muassa GPS-paikannus, UV-lasit, langattomat kuulokkeet, vedensuodattimet, tarkat sääennusteet, välitön globaali viestintä ja internet. Avaruusasemilla tehdään paljon myös lääketieteellistä tutkimusta.
Avaruustutkimus puskeekin teknologiaa eteenpäin, ja monet ”avaruusteknologiat” löytävän tiensä meidän jokaisen arkeen. Mitä enemmän teknologia kehittyy ja mitä laajemmalle se leviää, sitä arvokkaammaksi se muuttuu.
Avaruus tarjoaa myös muunlaisia rikkauksia:
- Varsinkin yksityiset yritykset ovat kiinnostuneita avaruusturismista. Tavoitteena on, että avaruuteen matkustus on yhtä yleistä kuin Lontooseen tai Pariisiin. Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta lentokoneetkin olivat aluksi vain rikkaiden ihmisten hupia.
- Yritykset ja avaruusjärjestöt ovat kiinnostuneita avaruuden resursseista, kuten loputtomasta aurinkoenergiasta, mineraaleista, metalleista, ilmakehän kaasuista ja alkuaineista. Mineraaleja voitaisiin esimerkiksi louhia muilta planeetoilta tai asteroideilta.
Rikkauksien ja teknologioiden lisäksi avaruustutkimusta ruokkii tiedonjano: ihmiset ovat aina halunneet oppia ja kehittyä. Tämä on osittain välttämätöntä, sillä maapalloa uhkaa monenlaiset kriisit, kuten ilmastohätätila, luonnon monimuotoisuuden romahtaminen ja saasteet.
Avaruustutkimus onkin varautumista, sillä se tuottaa tärkeää tietoa ilmastosta, luonnonkatastrofeista, sadoista, elintarvikkeiden tuotannoista sekä monista muista vaaroista ja mahdollisuuksista.
Eikä pidä vähätellä avaruuden voimaa inspiroida ja opettaa. Neil Armstrongin kuukävely on juurtunut monen mieleen, ja se lisäsi Yhdysvalloissa fysiikan ja insinööriopintoja huomattavasti. Monet alan tutkijat ovat niin ikään maininneet kyseisen Apollo 11 -lennon tärkeänä inspiraation lähteenä. Lisäksi voit syventää tietämystäsi aiheesta hyödyntämällä fysiikan yksityisopetus -palvelua.
Mitä seuraavaksi?
Avaruuteen satsataan siis paljon ja on satsattu pitkään. Sillä on kuitenkin potentiaalia maksaa jokainen penni monin kerroin takaisin, sikäli mikäli se puskee kehitystä eteenpäin ja parantaa elämänlaatua Maan päällä myös jatkossa.
Mitä avaruustutkimukselta ja avaruusmatkoilta voi odottaa tulevaisuudessa?
- yksityisyritysten kasvua ja kehitystä
- yhä varmempaa ja taloudellisempaa teknologiaa
- avaruusturismin yleistymistä ja hintojen laskua
- Kiinan kasvua avaruusmahtina
- ihmisen paluuta Kuuhun (Nasan Artemis-ohjelma)
- Marsin ja sen asuttamisen tutkimista
Yltääkö näistä mikään 1960-luvun avaruushuumaan ja Neil Armstrongin tasolle? Tuskin. 2000-luku on kuitenkin näyttänyt, että avaruustavoitteiden kanssa on parempi olla maltillinen.
Kun Elon Musk perusti SpaceX:n vuonna 2002, hänen tavoitteenaan oli asuttaa Mars pysyvästi. Yli 20 vuoden jälkeen on helppo todeta, että tavoitteesta ollaan yhä todella kaukana. Seuraavan 25 vuoden aikana Marsiin saatetaan lennättää ihmisiä, mutta pysyvä asutus näyttää lähes mahdottomalta.
Todennäköisempää on keskittää voimat Kuuhun, jossa voisi olla vuonna 2050 useamman tuhannen ihmisen pysyvä asetus. Se jos jokin olisi siistiä, mutta matkaa riittää. Jäädään siis innolla (mutta rauhassa) odottamaan seuraavia läpimurtoja.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
