Tekoälyn salliminen kouluissa: missä menee raja?

Tekoäly on 2020-luvun kuumin peruna, joka puhuttaa ja huolettaa ihmisiä ympäri maailmaa. Huolen keskiössä on tekoälyn hurja kehitysvauhti.

Tekoälyjätti OpenAI julkaisi ChatGPT:n ensimmäisen maksuttoman kokeiluversion vain nelisen vuotta sitten marraskuussa 2022. Nyt yhtiön toimitusjohtaja on valmis hidastamaan tekoälymallien kehitystä, koska niiden pelätään tuhoavan koko ihmiskunnan.

Tekoäly on myös koulumaailman puhutuimpia ilmiöitä, niin hyvässä kuin pahassa. Ideaalitilanteessa se tukee sekä opettajaa että oppijaa, kun taas pahimmissa uhkakuvissa se hoitaa opetus- ja oppimisprosessin molempien puolesta.

Tämän blogitekstin tavoitteena on tuoda mustavalkokeskusteluun harmaan sävyjä ja tarkastella, mitä tekoäly oikeastaan on, millaisia mahdollisuuksia siihen liittyy ja miksi se on tullut koulumaailmaan jäädäkseen.

Mitä tekoäly oikeastaan on?

Tekoälystä puhutaan paljon, mutta termiä käytetään melko löyhästi. Yleisesti sen voi ajatella sovelluksena, joka jäljittelee ihmisen kognitiivisia kykyjä – oppimista, päättelyä ja ongelmanratkaisua – mutta taustalla raksuttavat aivojen sijaan tietokoneohjelmisto ja algoritmit.

Tekoäly onkin siitä hämäävä termi, että se ei älyä mitään. Esimerkiksi ChatGPT on arvauskone, joka liittää sanoja yhteen todennäköisyyksien perusteella. Sen taustalla on valtava tietomassa, josta se etsii säännönmukaisuuksia ja toistuvia kuvioita ja tuuttaa niiden perusteella meitä miellyttävän tuotoksen.

Tekoäly ei siis tiedä, mikä on totta. Se vain arvioi, mikä vastaus näyttää tilastollisesti uskottavimmalta.

Tekoälyn kohdalla puhutaan usein ns. generatiivisesta tekoälystä, kuten tekstiä tuottavista kielimalleista tai kuvanluontipalveluista, mutta se on arjessa kaikkialla läsnä. Tekoäly esimerkiksi navigoi meidät kesämökille, suosittelee TikTok-videoita, vastailee chäteissä ja suodattaa roskaposteja.

Jos mennään vielä pidemmälle, tekoäly analysoi syöpänäytteitä, kehittää lääkeaineita, räätälöi hoitoja, tasapainottaa ja optimoi sähköjärjestelmiä sekä ennustaa sään ääri-ilmiöitä. Vaikkei siis tekoälyä haluaisi käyttää tai siihen ei haluaisi törmätä, siltä on vaikea välttyä.

Tekoälyn mahdollisuudet opetuksessa

Tekoälyn käyttöä opetuksessa säädetään lailla ja asetuksilla, joihin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi Opetushallituksen sivuilla. Esittelemme tekoälyn roolia opettajan työparina ja oppimisen tukena tarkemmin toisissa artikkeleissamme, mutta yleiskuva näyttää jotakuinkin tältä:

Opettajan näkökulmasta

Tekoäly voi tehostaa opetustyötä. Englannissa vuonna 2024 laadittu tutkimus³ osoitti, että tekoälyä hyödyntäneet opettajat käyttivät oppituntien suunnitteluun keskimäärin 31 % vähemmän aikaa kuin verrokkiryhmä ilman, että materiaalien laatu kärsi merkittävästi. Tekoäly voi olla esimerkiksi²:

Tekoälyä ei pidä lähestyä sillä ajatuksella, että se korvaa opettajan asiantuntemusta. Se on parhaimmillaan sparraaja ja käytännön apulainen, joka nopeuttaa rutiinitehtäviä. Näin opettajalle jää enemmän aikaa ydintyöhön eli oppijoiden kohtaamiseen, ohjaamiseen ja tukemiseen.

Oppilaan näkökulmasta

Tekoäly toimii parhaimmillaan henkilökohtaisena tuutorina, joka vastaa kysymyksiin kärsivällisesti, selittää vaikeita käsitteitä ja tarjoaa lisäharjoituksia, kun niille on tarvetta. Se voi olla muun muassa:

Tekoäly onkin parhaimmillaan "tukiälynä", kun se tukee omaa ajattelua, oppimista ja toimintaa eikä korvaa päätöksentekoa. Näin oppija pysyy aktiivisena toimijana, joka ohjaa tekoälyä, arvioi sen tuotoksia ja tekee viimeiset päätökset itse.

Tekoälyn haasteet oppimisessa

Vaikka tekoäly taipuu moneen ja tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia, sen käyttöön liittyy isoja haasteita ja kysymysmerkkejä. Osa niistä on teknisiä, mutta monet liittyvät myös pedagogiikkaan.

Hallusinointi ja vinoumat

Vaikka tekoäly on monesti oikeassa, sillä on tapana sepittää tietoa, keksiä tutkimustuloksia, luoda olemattomia lähteitä, ilmoittaa vääriä vuosilukuja sekä sekoittaa henkilöitä ja tapahtumia keskenään. Ja koska se ei erota oikeaa väärästä, se esittää tiedon itsevarmasti.

Tekoälysovelluksilla on myös ihmisiltä perittyjä ennakkoluuloja ja näkemyksiä eli vinoumia, jotka heijastavat niiden opetusdataa ja yhteiskunnallisia rakenteita. Jos tekoälyltä esimerkiksi kysyy, pitäisikö palkankorotus antaa miehelle vai naiselle, valinta osuu usein mieheen.

Oppimisen rapistuminen

Koulumaailman kenties suurin ongelma liittyy tekoälyn ylikäyttöön ja oppijoiden laiskistumiseen. Tekoälysovellukset voivat luoda harhakuvan elämästä, joka pyörii koneiden avulla. Kun aivotyön ulkoistaa koneelle, oma ajattelukyky ei kehity ja oppiminen tyssää.

Tekoälyyn on myös helppo jäädä koukkuun, kun tehtävät hoituvat silmänräpäyksessä. Oppijaa ei välttämättä siinä hetkessä kiinnosta, että oppiminen ja oman ajattelun kypsyminen vaativat aina älyllistä ponnistelua ja sitkeyttä.

Tietosuoja ja yksityisyys

Kouluympäristössä tekoälyn käyttö on melko rajattua, koska palveluihin ei saa syöttää oppijoiden henkilötietoja tai tekijänoikeudellisia materiaaleja ilman erillistä lupaa. Tämä kattaa kaiken oppikirjoista artikkeleihin, videoihin, kuviin ja oppijoiden tuotoksiin.

Oppilaitosten pitää samalla pohtia, miten tekoälyn käytöstä pitäisi viestiä. On selvää, että oppijat tarvitsevat selkeät ohjeet tekoälyn käyttöön (esim. Liikennevalomalli), mutta miten opettajan ja koulun pitää viestiä tekoälyn hyödyntämisestä?

Etiikka ja kestävyys

Tekoäly puhuttaa myös ympäristömielessä, sillä datakeskukset pyörivät sähköllä ja niiden viilennykseen käytetään usein vettä. Tekoälyä ei pitäisikään käyttää jokaiseen pikkuongelmaan vaan harkiten ja vain silloin, kun se tukee oppimista ja työtä.

Veden ja sähkön käyttö on kuitenkin suhteellista. Yksittäinen tekoälysyöte syö paljon enemmän vettä kuin Google-haku, mutta jos tekoäly saa hoidettua saman asian 30 sekunnissa, se on todennäköisesti ympäristöystävällisempää kuin tunnin googlettelu¹.

Tekoäly on uusi perustaito

Haasteista huolimatta on selvää, että tekoäly ei ole lähtemässä kouluista mihinkään. Sama koskee työelämää: jatkossa yhä useammassa ammatissa vaaditaan kykyä hyödyntää tekoälyä, arvioida sen tuotoksia kriittisesti ja tunnistaa sen rajoitukset.

Perinteiset tiedonhakutaidot, medialukutaidot ja digitaidot saavat siis rinnalleen tekoäly(luku)taidon. Kyse ei ole siitä, osaako oppija tai opettaja käyttää yksittäistä tekoälytyökalua, vaan ymmärtääkö hän,

• mitä tekoäly osaa tai ei osaa tehdä
• miten tekoäly käytännössä toimii
• milloin vastauksiin voi luottaa
• milloin niitä pitää kyseenalaistaa
• miten tekoälyä käytetään vastuullisesti.

Tekoäly ei vähennä opettajan merkitystä vaan päinvastoin korostaa sitä. Mitä enemmän teknologia automatisoi rutiineja, sitä tärkeämmäksi inhimilliset asiat nousevat, kuten ihmisten kohtaaminen, oppimisen ymmärtäminen, henkilökohtainen ohjaaminen ja kannustaminen sekä eettinen harkinta.