Voiko tekoälyä käyttää oppimisen arvioinnissa?

Oppilaiden arvioinnissa eletään uudenlaista aikaa. Viitisen vuotta sitten opettajan suurin huoli oli lunttaaminen. Nyt tekoälyaikana oppija voi pyytää ChatGPT:tä rustaamaan sopivan pituisen esseen halutusta aiheesta ja palauttaa sen omanaan.

Oikopolut ja huijaaminen eivät ole ilmiöinä uusia. Aiemmin essee saattoi olla kaverin kirjoittama, mutta tekoäly on tehnyt vilpistä näkyvämpää ja yleisempää. Tämä on saanut monet pohtimaan, miten osaamista kannattaa arvioida tekoälyn aikakaudella.

Tekoälyvilppiä tärkeämpää on pohtia, mihin arviointi keskittyy ja mitä osaamista pyritään mittaamaan. Onko enää järkevää arvioida puhtaasti lopputulosta, kun tieto, ideat ja tuotokset ovat muutaman klikkauksen päässä?

Saako tekoälyä käyttää arvioinnissa?

Tekoälyä ei voi käyttää arvioinnissa yhtä suoraviivaisesti kuin esimerkiksi opetuksen suunnittelussa tai harjoitusten tekemisessä. Arviointi on hankalaa jo siksi, että oppilaiden tuotoksia ei saa syöttää tekoälylle ilman erillistä lupaa.

Sama pätee tekoälysovellusten hyödyntämiseen arvioinnissa ja palautteen antamisessa. Arviointi on EU:n tekoälysäädöksen mukaan suuririskistä toimintaa, joten arviointipäätöksen tekeminen kuuluu aina ihmiselle³.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tekoälyä voisi käyttää arvioinnissa lainkaan. Se voi parhaimmillaan säästää aikaa, tuoda uusia näkökulmia ja auttaa kehittämään arviointikäytänteitä. Tekoäly voi olla esimerkiksi:

💡 Ideoija

Tekoälyä voi käyttää apuna arviointitilanteiden suunnittelussa: Millainen tehtävä mittaa aidosti osaamista? Miten samaa tavoitetta voisi arvioida eri tavalla? Tekoäly voi keksiä esimerkiksi uusia tehtävätyyppejä, projektitöitä, itsearviointikysymyksiä ja osaamisen näyttöjä.

Olet kokenut opettaja. Ehdota viittä tapaa arvioida 8.-luokkalaisten ymmärrystä ilmastonmuutoksesta. Huomioi sekä yksilö- että ryhmätyöt. Perustele ehdotukset lyhyesti.

📋 Arviointikriteerien luonnostelija

Selkeät arviointikriteerit helpottavat sekä opettajan että oppilaan työtä, ja tekoäly voi auttaa luonnostelemaan arviointimatriiseja, osaamistasojen kuvauksia ja erilaisia rubriikkeja. Tekoälyn tuotoksia pitää tarkastella kriittisesti, koska niiden tulee vastata opetussuunnitelmaa ja opettajan harkintaa.

Olet äidinkielen opettaja. Laadi arviointirubriikin luonnos 9. luokan mielipidekirjoitukselle. Huomioi sisältö, argumentointi, rakenne ja kieli. Ehdota kriteerejä eri osaamistasoille.

✍️ Palautteen kirjoittaja

Tekoäly voi auttaa myös varsinaisen palautteen kirjoittamisessa, joka vie manuaalisesti paljon aikaa. Se voi esimerkiksi muotoilla palautelauseita, tiivistää huomioita tai luonnostella palautepohjia eri tilanteisiin, jolloin opettaja voi keskittyä olennaiseen.

Olet kokenut opettaja. Laadi kannustava palautepohja 7.-luokkalaisen esitelmälle. Nosta esiin vahvuudet, kehityskohteet ja yksi konkreettinen jatkovinkki.

🪞 Itsearvioinnin tukija

Laadukas arviointi on paljon muutakin kuin opettajan palautetta, ja oppijan kyky arvioida omaa toimintaansa on tärkeä osa prosessia. Tekoäly voi auttaa laatimaan muun muassa reflektiokysymyksiä, oppimispäiväkirjan runkoja tai itsearviointitehtäviä.

Olet oppimisen asiantuntija. Laadi kahdeksan kysymystä projektityön itsearviointiin. Kohderyhmänä ovat lukio-opiskelijat. Kysymysten tulee ohjata pohtimaan oppimista, työskentelyä ja tavoitteiden saavuttamista.

✅ Tehtävänannon kehittäjä

Joskus arviointi menee metsään jo ennen alkujaan, jos tehtävänanto on epäselvä tai liian laaja. Tekoälyltä voi pyytää palautetta eri näkökulmista:

• Missä kohtaa ohje on epäselvä?
• Mitä oppilas voi ymmärtää väärin?
• Mitä ennakkotietoja tehtävä edellyttää?

Olet kokenut opettaja. Tarkista seuraava tehtävänanto 8.-luokkalaisen näkökulmasta. Kerro, mikä on epäselvää, mitä oppilas voi ymmärtää väärin ja miten ohjetta voisi parantaa.

[TEHTÄVÄ]

Nämä esimerkkisyötteet ovat melko yksinkertaisia, joten niitä kannattaa muokata, kehittää ja kokeilla luovasti. Promptaamiseen ja esimerkkisyötteisiin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi eNorssin tekoälyoppaassa.

Tekoäly pakottaa arvioimaan uudella tavalla

Tekoäly pystyy tuottamaan valmiin tekstin, ratkaisun tai yhteenvedon muutamassa sekunnissa, joten arvioinnin painopiste pitää siirtää tuotoksesta itse prosessiin, kuten aiheen ymmärtämiseen, soveltamiseen, ongelmanratkaisuun ja perusteluihin.¹

Tämä ei vaadi suurta muutosta. Esseet ja projektityöt eivät ole menossa mihinkään, mutta niiden rinnalle tarvitaan keinoja tehdä oppimisprosessi näkyväksi. Opettajana voi esimerkiksi kysyä, miten oppija rajasi aiheen, millaisia valintoja hän teki ja miten hän perusteli ratkaisun.

Oppimista voi tehdä näkyväksi myös prosessikirjoittamisella, jossa tarkastellaan lopullisen tekstin ohella ideointia, luonnoksia, palautekierroksia tai tekstin kehitystä vaihe vaiheelta. Tällöin huomio siirtyy kirjoittamisen tuotoksesta kirjoittamistaitoon.

Tekoälyn aikakaudella työskentelyprosessin dokumentointikin voi saada uudenlaista merkitystä. Oppija voi esimerkiksi pitää oppimis- tai tekoälypäiväkirjaa:

• Missä vaiheessa tekoälyä käytettiin?
• Mihin tarkoitukseen?
• Miten ehdotukset vaikuttivat työhön?
• Miten lopullinen päätös tehtiin?

Opettajan vinkkelistä päiväkirja lisää läpinäkyvyyttä, mutta se myös auttaa oppijaa reflektoimaan omaa toimintaansa ja perustelemaan ratkaisujaan.

Osaamista voidaan toki mitata muutenkin kuin kirjoittamalla. Oppijoiden kanssa voi järjestää vaikkapa suullisia keskusteluja, haastatteluja, esityksiä ja väittelyitä, joita on vaikeampi ulkoistaa koneille. Tätä voi soveltaa myös lisätehtäviin: "Tee tiivistelmä oppitunnilla käydystä keskustelusta".

Arviointia voidaan suunnitella myös "oikeiden ongelmien" ympärille. Mitä jos oppijat analysoisivat koulun hyvinvointikyselyn tuloksia tai pohtisivat oman koulunsa kännykkäsääntöjä? Näin voidaan korostaa paikallista tietoa, yhteisiä keskusteluja ja omia kokemuksia, joihin tekoäly ei pääse käsiksi.

Yksi tapa on lähestyä tehtäviä tekoälystä käsin. Oppijat voivat esimerkiksi vertailla ChatGPT:llä kirjoitettua tekstiä oppikirjan sisältöihin tai tehdä tekoälyllä Afrikan kartan ja etsiä siitä virheitä.

Tekoälyn käyttö pitää tehdä näkyväksi

Monissa kouluissa tekoälyn käyttöä koskevat käytännöt etsivät vielä itseään. On kuitenkin selvää, että periaatelistan kärkipäässä on avoimuus. Tekoälyn käytöstä pitää puhua – myös luokkahuoneessa – koska opettajat ja oppilaat käyttävät sitä joka tapauksessa.

Koko kouluyhteisön kanssa kannattaa avoimesti keskustella, milloin tekoälyn käyttö on sallittua, milloin ei ja miten käyttöä pitää dokumentoida. Selkeät pelisäännöt vähentävät epävarmuutta ja estävät sen, että tekoäly paisuu kärpäsestä härkäseksi.

Tekoälyn käyttö puhuttaa erityisesti oppijoiden kohdalla, mutta avoimuus pätee myös opettajiin. Jos tekoälyä on käytetty tehtävän suunnittelussa, arviointimatriisin luonnostelussa tai materiaalien valmistelussa, siitä on hyvä kertoa oppijoille.

Jos tekoälyn käyttö alkaa nollasta, apuna voi käyttää korkeakouluissa yleisesti käytössä olevaa Arenen Liikennevalomallia¹:

Arviointi muuttuu muttei katoa

Vaikka tekoäly on monipuolinen apuri, sille ei voi ulkoistaa kaikkea. Se ei voi olla vastuussa esimerkiksi osaamisen kokonaistulkinnasta ja arvosanojen antamisesta, erityisen tuen ratkaisuista tai eettisestä päätöksenteosta.

Tekoäly haastaa joka tapauksessa perinteiset arviointikäytännöt mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia niiden kehittämiseen. Kun huomio siirtyy pelkistä tuotoksista ajatteluun, perusteluihin ja oppimisprosessiin, arviointi voi jopa vahvistua.

Samalla tekoäly auttaa opettajia suunnittelemaan tehtäviä, kehittämään arviointikäytäntöjä ja antamaan palautetta tehokkaammin. Loppupeleissä tärkein kysymys ei olekaan se, käyttääkö oppija tekoälyä, vaan se, osaako hän käyttää sitä vastuullisesti, kriittisesti ja oppimistaan tukevalla tavalla.

Sama pätee opettajiin: tekoäly muuttaa arviointikäytäntöjä, mutta arvioinnin ydin on yhä opettajan vastuulla. Oppimisen ymmärtäminen, osaamisen näkyväksi tekeminen ja oppijan kasvun tukeminen ovat edelleen opetustyön ytimessä, eikä niitä saa ulkoistaa tekoälylle.⁴