Helsingin Sanomien artikkelissa kulttuurintutkija Matti Ikonen toteaa, että suomalainen tapakulttuuri on vuosikymmenten aikana ”löystynyt” ja tullut epämuodollisemmaksi. Mitä tapakulttuuri oikein meinaa?
Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa käytöstapoja ja normeja, joita suomalaisten odotetaan noudattavan. Yksi esimerkki löystyneestä tapakulttuurista on hattuetiketti, jonka mukaan hattu pitäisi ottaa sisätiloissa päästä pois.
Tapakulttuuriin voi kuitenkin sukeltaa myös syvemmälle, jolloin se kattaa myös esimerkiksi arvot ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen. Tämä artikkeli tekeekin syväsukelluksen suomalaiseen tapakulttuuriin arvoineen päivineen.
Suomalaiset arvot
Arvojen pohtiminen on hyvä aloittaa kysymällä, onko ”suomalaisia arvoja” edes olemassa.
Klaus Helkama toteaa teoksessaan ”Suomalaiset arvot: mikä meille on oikeasti tärkeää?”, että Suomen kaltaisissa demokraattisissa maissa ei ole yhtenäistä arvomaailmaa, vaan yksilöiden arvot eroavat toisistaan suuresti.
Helkaman mukaan on kuitenkin mielikuvia ja stereotypioita kansoille tyypillisistä arvoista, jotka elävät puheessa ja tarinoissa. Suomen kohdalla tällaisia ovat olleet muun muassa ahkeruus, rehellisyys, isänmaallisuus ja oikeudenmukaisuus.
Mutta ihmiset ovat samanlaisia ympäri maailmaa, ja on vaikea löytää paikkaa, jossa ei arvosteta hyväntahtoisuutta, rehellisyyttä tai ahkeruutta. Suomalaiset ovat kuitenkin pitäneet erilaisissa mittauksissa piikkipaikkaa tietyissä arvoissa:
- luonto-arvot
- tasa-arvo
- yhdenmukaisuus
- turvallisuus
Näitäkin arvostetaan varmasti laajalti, mutta iso osa suomalaisista arvostaa niitä piirun verran enemmän.
Tervehtiminen
Siirrytään seuraavaksi tapakulttuurin ruohonjuuritasolle eli tervehtimiseen.
Virallisissa tilanteissa ja ensitapaamisilla suomalaiset tykkäävät kätellä. Läheisten ja sukulaisten kanssa saatetaan innostua halaamaan, mutta Etelä-Euroopasta tutut poskisuudelmat eivät ole rantautuneet Suomeen.
Arjen vilskeessä tuttuja on tavallista tervehtiä nyökkäämällä tai heilauttamalla kättä, mutta siihen se sitten jääkin. Esimerkiksi kävelyllä ei ole tapana tervehtiä ohikulkijoita, mikä voi tulla ulkomaalaisille yllätyksenä.
Tietyissä tilanteissa suomalaiset kuitenkin hurmioituvat ja innostuvat moikkaamaan hengenheimolaisia, tyypillisimmin hiihtoladulla tai vaeltamassa. Sama pätee rekka- ja bussikuskeihin sekä kaikkiin, jotka ajavat samanmerkkistä, riittävän tyyristä pyörää!
Keskustelu ja vuorovaikutus
Suomessa ei ole tapana harrastaa small talkia eli jutustelua, vaan keskusteluissa mennään suoraan asiaan. Vaikka kuulumisten kyselyt loistavat usein poissaolollaan, sitä ei pidä sekoittaa tylyyteen – se vain kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
Suomalaisten keskustelu on usein myös vuorottaista: toisen keskeyttäminen ja päälle puhuminen koetaan epäkohteliaana, joten monet odottavat kiltisti vuoroaan. Keskustelumallia ei siis kannata ottaa vaalitenteistä:
Vuorovaikutus ei olisi myöskään ”suomalaista”, jos siihen ei kuuluisi hiljaisia hetkiä. Monessa maassa hiljaiset hetket koetaan vaivalloisiksi ja niitä koitetaan välttää kaikin keinoin, mutta Suomessa ne ovat täysin luonnollisia.
Hiljaisuus liittyy myös volyymiin. Julkisella paikalla äänenkorottaminen koetaan epäkohteliaana, eikä tunteita ole muutenkaan tapana näyttää julkisesti – pois lukien humalpäiset ja nuorisojoukot, joiden meuhkaamista katsotaan usein nenänvartta pitkin.
Ruokakulttuuri
Suomalaiset syövät Euroopan mittapuulla melko tyypillistä ruokaa: lihaa, kalaa, perunoita, riisiä ja pastaa. Suomalaiset perinneruoat sisältävät usein vaatimattomia raaka-aineita, sillä kylmä Pohjola ei tarjonnut lihan, kalan, kasvisten ja marjojen lisäksi paljoa muuta.
Suomalaisten ruokatottumukset ovat kansainvälistyneet vuosi vuodelta. Jo vuoden 1988 Hesarissa kerrotaan, että lukemattomissa helsinkiläiskodeissa on illalla syöty nakkeja ja perunasalaattia, kiivi-hedelmää sekä amerikanpekonia, että lapset ahtavat kaksin käsin mustia oliiveja ja että pizza on tutumpi kuin kaalikääryle.
Monen suomalaisen lempiruokia ovatkin pizzat, pastat ja burgerit, ja kylkiäisenä saatetaan nauttia porkkanaraasteen sijaan korealaisherkku-kimchiä. Ruoan vaihtuminen lautasella ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ruokailutavat ja tottumukset olisivat täysin muuttuneet:
- Monet syövät yhä kaksi lämmintä ateriaa päivässä, lounaan ja päivällisen.
- Kouluruoka on kaikille ilmaista, eikä omille eväille ole tarvetta.
- Suomalaiset rakastavat kahvia: Suomessa juodaan kahvia enemmän kuin missään muussa maassa, keskimäärin 5 kuppia päivässä.
Muutosta on kuitenkin nähty. Ruokailu on perinteisesti ollut perheen yhteinen hetki, joka on viestinyt välittämistä. Nykyään kyse on kuitenkin yhä useammin vatsan täyttämisestä, eli syöminen hoidetaan mahdollisimman nopeasti alta pois ja pöydästä siirrytään omiin oloihin.
Ruokapöydässä ovat yleistyneet myös arjen aparaatit puhelimista tabletteihin. Tämän myötä sosiaalinen kontakti on kärsinyt, mutta ongelma ei (valitettavasti) rajoitu pelkästään ruokapöytiin.
Saunominen
Suomalaisesta (tapa)kulttuurista on mahdoton puhua ilman saunoja. Suomessa on laskettu olevan noin 3,2 miljoonaa saunaa, eli teoriassa kaikki 5,5 miljoonaa suomalaiset mahtuisivat helposti samaan aikaan Suomen saunoihin.
Saunoilla on Suomessa tuhansien vuosien historia, ja ennen vanhaan niissä synnytettiin, pestiin pyykkiä, hoidettiin sairauksia, valmistettiin mallasta ja savustettiin lihaa. Nykyisin saunat ovat ennen kaikkea peseytymis- ja rentoutumispaikka, jossa puhdistetaan sekä kehoa että mieltä.
Tutkimusten mukaan suomalainen saunoo ensimmäisen kerran alle puolivuotiaana ja jatkaa sitä hamaan tappiin saakka. Iso osa suomalaisista saunoo vähintään kerran viikossa, ja lauteille käy kaveriksi niin perheenjäsenet, ystävät kuin liikekumppanitkin.
Malliesimerkki tästä on Suomen kenties kuuluisin sauna Tammisaaressa, jossa presidentti Urho Kekkonen hieroi muun muassa idänkauppaa Neuvostoliiton silloisen johtajan Nikita Hruštšovin kanssa. Legendan mukaan löylyttelyt jatkuivat yön pikkutunneille saakka.
Kekkosten 50-luvulla rakennettu sauna on säilynyt alkuperäisessä kunnossa, ja se on mahdollista vuokrata hulppeaan 3 675 euron päivähintaan.
Perinteisesti saunaan mennään ilkosillaan, ja naisille ja miehille on omat saunavuorot. 2000-luvulla julkiset saunat ovat kuitenkin yleistyneet kovaa tahtia, minkä myötä yhä useammat saunovat uimapukusillaan.
Jotta lauteet pysyvät mukavan puhtaina, takamuksen alle laitetaan laudeliina eli tuttavallisemmin pefletti, persletti, persliina tai persrätti!
Haluaisitko tutustua suomen kielen saloihin tarkemmin? S2 opetus auttaa sinut eteenpäin!
Tapakulttuurin pieniä linjoja
Edellisten ”suurten linjojen” lisäksi Suomessa on tiettyjä tapoja ja tottumuksia, joista monet tunnistavat itsensä:
Omat pullot
Suomalaisten juominen on vähenemään päin, mutta silloin kun juodaan, juodaan paljon. Kenties tästä syystä illanistujaisiin ja juhliin on tapana tuoda omat pullot, ettei iloliemi lopu vahingossakaan kesken.
Tiskien kuivaus
Suomalaiset kuivaavat tiskinsä kuivauskaapissa, joka on monelle ulkomaalaiselle täysin vieras kapistus. Jokainen yhtään maailmaa nähnyt tietääkin, että suomalaisen kuivauskaapin kehittäjä Maiju Gebhard ansaitsisi Nobel-palkinnon.
Jonottaminen
Suomalaiset jonottavat ämpäreitä, alennsmyyntejä, avajaisia ja lääkäriaikoja – mukavalla hajuraolla tietysti.
Lahjakulttuuri
Nykyään on yhä yleisempää antaa juhlakalulle lahjaksi rahaa, mutta tuoreen ylioppilaan tai hääparin lahjapöytä ei ole aidosti suomalainen, jos siitä ei löydy astioita – mieluusti jotain kotimaista, kuten Iittalaa, Marimekkoa tai Arabiaa.
Mattopyykki
Suomalaiset pesevät mattonsa ulkona matonpesupaikoilla tai mattolaitureilla, ei pesukoneessa tai ostos-TV:stä tutulla PowerScrub TurboClean Deluxe -mattopesurilla.
Perinne juontuu Suomen moniin järviin (ja rannikkoseutuun), joissa matot oli tapana pestä ennen kaupungistumista. Nykyään yhä harvempi asuu maaseudulla, mutta perinne on tuotu uusiin ympyröihin.
Kenkien poisotto
Suomessa on sanomattakin selvää, että ulkokengillä ei tulla eteistä pidemmälle. Monissa maissa kenkien poisotto koetaan puolestaan epäkohteliaana, mm. Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa.
Mikä erottaa Suomen näistä maista on ilmasto. Ulkokenkiä on mahdoton pitää Pohjois-Euroopan vaihtelevissa keleissä puhtaana, joten kenkien riisuminen on ennen kaikkea käytännöllistä mutta myös mukavaa. Juhlalliset tilaisuudet ovat kuitenkin poikkeus, ja niihin on hyvä varata siistit sisäkengät.
Unohtuiko listalta joku tapa, joka on mielestäsi perisuomalainen? Kommentoi alle!
Lähteet
1. Helkama, Klaus. 2015. Suomalaiset arvot. Mikä meille on oikeasti tärkeää? Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 11.7.2024
2. InfoFinland. Suomalainen tapakulttuuri. Viitattu 11.7.2024
3. Malankin, Olli & Nummiranta, Eino. 7.3.2024. Teini-ikäiset kertovat kaipuustaan vanhaan tapakulttuuriin. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.7.2024
4. Malmberg, Ilkka. 14.2.1988. Makunystyrät muutoksen kourissa. Helsingin Sanomat, s. 3. Näköislehden aukeama. Viitattu 11.7.2024
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
