Suomalainen kalenteri on pullollaan erilaisia juhlia ja merkkipäiviä. Valtaosalla niistä on kristillinen tausta, minkä takia usein puhutaan juhlapyhistä tai pyhäpäivistä.
Harva suomalainen kuitenkaan enää juhlistaa loppiaista tai juhannusta uskonnollisista syistä, vaan monet näkevät ne ylimääräisinä vapaapäivinä, jolloin voi rentoutua ja viettää aikaa perheen tai ystävien kanssa.
Sukellamme tässä artikkelissa suomalaisen kalenterin juhlapyhiin sekä muihin merkkipäiviin ja esittelemme niiden taustoja.
Uusivuosi
Vuoden viimeisenä päivänä eli uudenvuodenaattona juhlitaan vuodenvaihdetta. Suomessa (ja monissa muissa maissa) uusivuosi on täynnä rakettien pauketta, menneen vuoden muistelua sekä lupauksia tulevalle vuodelle.
Vuodenvaihdetta on juhlittu Suomessa virallisesti vasta 1500-luvulta. Ennen tätä vuoden katsottiin päättyvän loppusyksyn kekrijuhlaan, joka merkkasi maatalon syystoimien loppumista ja satokauden päättymistä.
Loppiainen
Tammikuun 6. päivänä vietettävä loppiainen merkkaa joulunajan päättymistä. Se kuuluu kristittyjen vanhimpiin juhliin, ja sitä vietetään itämaan tietäjien muistoksi: samalla päivämäärällä tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja Betlehemiin.
Loppiaisen vanha nimitys on kreikan kielestä lainattu epifania, joka tarkoittaa (herran) ilmestymistä. Suomenkielinen nimi on peräisin 1600-luvulta, ja se tarkoittaa joulunpyhien loppumista.
Miten olisi s2 opetus Superprofilla?
Ystävänpäivä
Helmikuun 14. päivänä juhlitaan kolmea nimeä: Tino, Voitto ja Valentin. Näistä viimeisin on lyhennetty muoto Valentinus-nimestä, jonka taustalta löytyy roomalainen pyhimys Pyhä Valentinus.
Hänen kunniakseen nimetty päivä kantaa maailmalla nimeä Valentines Day – rakastavaisten juhlapäivä – jonka me suomalaiset tunnemme ystävänpäivänä. Suomessa ystävänpäivä keskittyykin ystävien muistamiseen, ja sitä on vietetty Suomessa 1980-luvulta saakka.
Kalevalan päivä
Helmikuun 28. päivänä juhlitaan Kalevalan päivää, joka tunnetaan myös suomalaisen kulttuurin päivänä. Päivä on omistettu Suomen kansalliseepos Kalevalalle ja sen kokoajalle Elias Lönnrotille, joka allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version esipuheen samalla päivämäärällä vuonna 1835.
Kalevalan päivä on virallinen liputuspäivä, jolloin järjestetään monia kulttuuritapahtumia, kirjallisuustilaisuuksia, näyttelyitä ja konsertteja. Tarkoituksena on juhlistaa suomalaista kansanperinnettä ja kirjallisuutta, joiden rakentamisessa Kalevalalla oli merkittävä rooli.
Laskiainen
Helmikuulle osuva laskiainen oli alun perin pakanallinen juhla, mutta monet kirkot ovat sittemmin tehneet siitä omansa. Monissa kirkkokunnissa oli (tai on yhä) tapana paastota ennen pääsiäistä, ja paastoon valmistautuminen aloitettiin laskiaisesta.
Katolilaisissa ja luterilaisissa maissa laskiaiseen kuuluukin runsaat syömingit, kun taas Suomessa on tapana nauttia hernekeittoa ja laskiaispullia ja käydä laskemassa mäkeä.
Laskiainen-nimen alkuperä on ollut epävarma, mutta se voi viitata esimerkiksi paastoon laskeutumiseen tai pääsiäiseen johtavien päivien laskemiseen.
Pääsiäinen
Kun paasto päättyy, siitä päästään – ainakin jos suomen kirjakielen isään Mikael Agricolaan on uskominen! Pääsiäinen viittaakin nimenä paastosta pääsemiseen.
Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurimpia ja vanhimpia: Jeesuksen ylösnousemista kuolleista on juhlittu tiettävästi jo 100-luvulla. Pääsiäisen ajankohta määräytyy kirkollisten taulukoiden mukaan maalis–huhtikuulle.
Ennen pääsiäissunnuntaita vietetään ns. hiljaista viikkoa:
- Palmusunnuntaina lapset käyvät virpomassa.
- Malkamaanantaina on muisteltu kärsivää Kristusta.
- Tikkutiistaina on vuoltu sytykkeitä, joiden uskottiin tuovan hyvää onnea.
- Kellokeskiviikkona lehmät laskettiin laitumelle kellot kaulassa.
- Kiirastorstaina käytiin ripittäytymässä ja puhdistautumassa; ”kiira” on peräisin ruotsin kielen sanasta ”skära”, joka tarkoittaa puhdistamista.
- Pitkäperjantai viittaa Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan.
- Lankalauantaina oli tapana keittää ja värjätä talvella kehrätyt langat.
Nykyään pääsiäisenä on tapana syödä lammasta ja mämmiä ja koristella kotia pääsiäismunilla, pajunkissoilla ja rairuoholla.
Vappu
Huhti–toukokuun vaihteessa juhlittava vappu tunnetaan erityisesti työläisten juhlana, joka sai alkunsa 1800-luvun loppupuolen Yhdysvalloista. Ennen tätä vappu oli keväänjuhla, ja erityisesti rannikkoseudulla oli tapana sytyttää kokkoja eli helavalkeita.
Kokkojen polton uskottiin ajavan pahat henget pois, ja tulien äärellä juotiin olutta tai simaa ja tanssittiin. Nykyinen suomalainen vappu onkin yhdistelmä vanhaa ja uutta: kevään juhlana se toimii erityisesti opiskelijoille, ja työläisten juhlan kruununa on vuotuinen työläisten vappumarssi.
Äitienpäivä
Äitienpäivää juhlitaan Suomessa toukokuun toisena sunnuntaina. Juhlan juuret ovat 1900-luvun alkupuolen Yhdysvalloissa. Suomessa se yleistyi sisällissodan jälkeen, kun sotaleskiksi jääneitä äitejä haluttiin muistaa erillisellä päivällä.
Äitienpäivänä omaa äitiä ja mummoa voi muistaa monin tavoin, kuten aamiaisella vuoteeseen, kukilla tai kortilla. Suomessa järjestetään myös valtakunnallinen äitienpäiväjuhla, jossa presidentti myöntää kunniamerkkejä ansioituneille äideille.
Juhannus
Juhannukseen liittyy monien juhlapyhien tapaan sekä kirkollisia että pakanallisia perinteitä. Keskiajalla kirkko nimesi kesäkuun 24. päivän Johannes Kastajan päiväksi, ja juhannus-nimi liitetään usein Johannekseen.
Suomessa keskikesän juhla tunnettiin kuitenkin pitkään Ukonjuhlana, jolloin päivänsankarina toimi Ukko ylijumala. Nykyään juhannus on suuri kansanjuhla, jolloin monet suomalaiset pakenevat mökeilleen.
Mökillä on tapana syödä hyvin ja saunoa, ja monien juhannusperinteeseen kuuluu myös kokon polttaminen. Juhannuskokkoja on poltettu satojen vuosien ajan, ja niiden tarkoituksena oli (helavalkeiden tapaan) karkottaa pahat henget.
Pyhäinpäivä
Kristillisessä perinteessä pyhäinpäivä on kristillisten pyhimysten ja vainajien muistopäivä. Sitä juhlitaan vuoden pimeimpään aikaan loka–marraskuun taitteessa, jolloin läheisten haudoille on tapana viedä kukkia ja kynttilöitä.
Vuoden pimeimpään aikaan on juhlittu pitkään myös muita juhlia. Ennen pyhäinpäivää Suomessa vietettiin kekriä, joka merkkasi sadonkorjuun päättymistä ja vuoden vaihdetta.
1900-luvun loppupuolelta lähtien Suomessa on juhlittu lokakuun viimeisenä päivänä myös Halloweenia, johon kuuluvat Yhdysvalloissa suositut naamiaisasut, kurpitsalyhdyt sekä karkit ja kepposet.
Isänpäivä
Isänpäivä on kuin äitienpäivä mutta isille! Isille ja ukeille voi viedä aamupalan sänkyyn, kirjoittaa mukavan kortin ja keksiä yhteistä puuhaa.
Isänpäivää vietetään Suomessa marraskuun toisena sunnuntaina puoli vuotta äitienpäivän jälkeen. Isänpäivän idean taustalla onkin ajatus siitä, että jos äideille on oma päivä, niin pitäähän isillekin olla.
Itsenäisyyspäivä
Suomi itsenäistyi joulukuun 6. päivänä vuonna 1917, ja itsenäisyyspäivää on juhlittu virallisesti vuodesta 1919 saakka. Itsenäisyyspäivä on pullollaan perinteitä:
- Helsingin tähtitorninmäellä järjestetään aamulla juhlallinen lipunnosto.
- Helsingin tuomiokirkon juhlajumalanpalvelukseen osallistuu valtion ylin johto.
- Sankarihaudoilla muistetaan sodissa kaatuneita.
- Tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja puolustusvoimien ylennyksiä.
- Ylioppilaiden soihtukulkueet marssivat yliopistokaupungeissa.
- Puolustusvoimat järjestävät itsenäisyyspäivän paraatin.
Perinteistä tunnetuin lienee kuitenkin itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa eli Linnan juhlat, jolloin suomalaiset kokoontuvat televisioiden ääreen ihastelemaan (ja arvostelemaan) niin poliitikkoja, veteraaneja, urheilijoita kuin taiteilijoitakin.
Monet katsovat itsenäisyyspäivänä myös Tuntemattoman sotilaan ja herkistelevät Finlandian, Maamme-laulun sekä Porilaisten marssin tahdissa.
Joulu
Joulu on eittämättä suomalaisten tärkein juhla. Kirkollisessa perinteessä jouluna muistellaan Jeesuksen syntymää, mutta se tarkoittaa yhä useammalle ennen kaikkea yhteistä aikaa perheen kanssa ja rentoutumista.
Suomessa on monia yleisiä jouluperinteitä, kuten joulukuusen hakeminen ja koristelu, joululaulut, joulusauna sekä hautausmaalla käynti.
Monet odottavat kuumeisesti myös herkkuja pursuilevaa joulupöytää, josta löytyy usein kinkku, rosollia, laatikoita, joulutorttuja ja piparkakkuja. Jouluna annetaan tietysti myös lahjoja, ja joulupukin tapaaminen on etenkin pienten lasten kokokohta.
Joulun suosio kasvoi Suomessa 1900-luvun mittaan, jolloin se syrjäytti kekrin vuoden tärkeimpänä juhlana.
Monenmonta liputuspäivää
Yllä esiteltyjen merkkipäivien lisäksi Suomessa on monia liputuspäiviä, joilla muistetaan suuria suomalaisia:
| Pvm. | Liputuspäivä |
|---|---|
| 5.2. | J. L. Runebergin päivä |
| 19.2. | Minna Canthin ja tasa-arvon päivä |
| 9.4. | Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä |
| 12.5. | J. V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivä |
| 6.7. | Eino Leinon ja runon ja suven päivä |
| 10.10. | Aleksis Kiven ja suomen kirjallisuuden päivä |
| 8.12. | Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä |
Lähteet
1. Juhlapyhät.fi. Laskiainen. Viitattu 11.7.2024.
2. Jämsén, Elina. 26.3.2016. Mikä ihmeen lankalauantai? Entä mitä tarkoittaa sukkasunnuntai tai malkamaanantai? – Tässä vastaukset. Yle. Viitattu 11.7.2024
3. Liputuspäivät.fi. 28.2. Kalevalan päivä. Viitattu 11.7.2024
4. Yle. Oppiminen. Juhlapäivät – miksi tänään liputetaan? Viitattu 11.7.2024
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
