Pianolla on tärkeä asema musiikin ja soittimien historiassa. Sitä ei ole kuitenkaan aina kutsuttu pianoksi, eikä se ole ollut pitkään suuren yleisön saatavilla. Pianon historia ja pianomusiikin nousu kattavat useamman vuosisadan, ja se on soittimena kehittynyt ja sopeutunut aikaansa.
Kuka sitten keksi pianon? Bartolomeo Cristofori 1700-luvun alun Italiassa, mutta pianon ensimmäiset kehitysaskeleet menevät paljon tätä kauemmas.
Pianoa ei nyhjäisty tyhjästä
Ennen kuin sukelletaan modernin pianon maailmaan, tutkitaan hieman sen edeltäjiä, sillä pianoa ei keksitty suinkaan tyhjästä.
Ennen sukellusta on myös hyvä palautella mieleen, miten piano toimii. Se tunnetaan tietty kosketinsoittimena, mutta sen toiminta perustuu kieliin: kun pianon kosketin painetaan alas, huopapäällysteinen vasara lyö soittimen sisällä olevaa kieltä, ja tästä kielen värähtelystä syntyy pianon ääni.
Näillä open piano voi siis olla
- kosketinsoitin, sillä sitä soitetaan koskettimilla.
- kielisoitin, sillä ääni syntyyn kielen värähtelystä.
- lyömäsoitin, sillä kieli värähtelee vasaroiden iskusta.
Aikas mielenkiintoista, eikö? Kun pianon perusperiaate on hallussa, sen historiaa ja kehitysaskelia on helpompi seurata, joten siirrytään seuraavaksi pianon sukupuuhun.
Pianon edeltäjät
Pianon varhaisin edeltäjä on 1300-luvulla keksitty klavikordi, joka on kuin pieni ja hentoääninen piano. Siinä on pianon tapaan koskettimet, mutta sen ääni ei synny vasaraniskusta, vaan soittimessa on metallikiila, joka koskettaa kieltä, kun kosketin painetaan alas. Tämä kosketus on paljon vasaraniskua hennompi, eikä klavikordia juuri soitettu muiden soittimien kanssa sen hiljaisen äänen takia.
Seuraavana sukupuussa on 1400-luvulla kehitetty cembalo, jonka kultavuodet osuvat 1600- ja 1700-luvuille. Se muistuttaa ulkomuodoltaan jo enemmän modernia pianoa ja erityisesti flyygeliä, mutta senkin toimintamekaniikka on erilainen: cembalossa on vasaran sijaan mekaaninen kynsi, joka pistää kielen värähtelemään – hieman kuin plektra, ja soittimen ääni muistuttaakin näppäilysoittimia.
Mainitaan vielä dulcimer, joka on eurooppalainen versio Lähi-Idässä pitkään soitetusta santur-kielisoittimesta. Siitä ei löydy koskettimia klavikordin tai cembalon tapaan, mutta sen mekaniikka on nykypianon kaltainen: ääni syntyy, kun pingotettuja kieliä lyödään kapulavasaralla.
Kuten kohta nähdään, näistä raaka-aineista luotiin 1700-luvun alkupuolella soppa nimeltä pianoforte.
Olisiko pianotunnit aikuisille Turku oikea vaihtoehto?
1700-luku ja pianoforte
Modernin pianon keksijänä pidetään Bartolomeo Cristoforia, joka oli italialainen soitinvalmistaja. Kehitysprosessi oli kärjistäen tämä: cembalon plektramekanismi korvattiin dulcimerin kaltaisella vasaraperiaatteella ja modernin pianon prototyyppi oli valmis.
Miltä pianotunnit aikuisille Helsinki kuulostaisi sinusta?
Soitin sai Italiassa niinkin nasevan nimen kuin ”clavicembalo col piano e forte” eli ”cembalo, jolla voi soittaa pehmeitä ja kovia ääniä”. Cembalossa äänet olivat voimakkuudeltaan samoja, painoi koskettimia kuinka kovaa tahansa. Uudella fortepianolla tai pianofortella pystyi sen sijaan vaikuttamaan äänen voimakkuuteen, mihin forte-etuliitekin (’voimakkaasti’ tai ’kovaa’) viittaa.
1700-luvulla fortepianoa kehitettiin hitaasti mutta varmasti, ja isoimmat askeleet otettiin saksalaisen soitinvalmistajan Gottfried Silbermannin johdolla. Saamme kiittää häntä erityisesti kaikupedaalista (niin sanottu sustain pedaali), jolla pidennetään sävelten sointia ja sidotaan niitä yhteen.
Uusi fortepiano ei saavuttanut heti suurta suosiota. Cembalo oli suuren yleisön suosikkisoitin, ja pianot olivat niin harvassa ja kalliita, että sen leviäminen oli hidasta. Fortepianoa ja cembaloa soitettiin pitkään rinta rinnan, ja niistä kehiteltiin jopa hybridejä, joissa oli pahimmillaan hurjat kahdeksan pedaalia!
Puhun varmasti kaikkien puolesta siinä, että nykyiset kaksi (kaikupedaalin lisäksi ns. hiljennyspedaali eli una corda -pedaali) riittävät vallan mainiosti! Joissain flyygeleissä on myös kolmas eli sostenuto-pedaali, mutta siihen törmää harvemmin pystypianoissa.
Hiljalleen fortepianon monipuolisuus alettiin kuitenkin ymmärtää, ja se alkoi levitä musiikkipiireissä. Klassisen musiikin ykkösnimet Haydnistä Mozartiin ja Beethoveniin omaksuivat fortepianon ykkössoittimekseen, mikä teki siitä luonnollisesti kiinnostavamman myös yleisön silmissä. Laajamittainen leviäminen vaati kuitenkin yhteiskunnallista murrosta.
Klassisen musiikin virtuoosit ovat myös monien historian vaikeimpien kappaleiden takana!
Pianon leviäminen
1800-luvulle tultaessa fortepianosta tuli pelkkä piano, ja se alkoi levitä myös yläluokan ja ammattilaisten ulkopuolelle. Näihin aikoihin länsimainen yhteiskunta kehittyi kovaa vauhtia, ja tavan ihmisetkin rikastuivat. Näin syntyi yhä selkeämpi keskiluokka, ja omaa vaurauttaan piti totta kai esitellä muille.
Pianosta tuli näin varakkuuden ja sivistyksen symboli, ja se alkoi levitä yhä vahvemmin ja laajemmalle. Pianoja ostettiin enemmän ja enemmän koteihin, ja ne levisivät myös kouluihin, hotelleihin ja julkisille paikoille. Pianonsoitto ei rajoittunut enää vain muusikoihin, vaan sitä soitettiin arjen hupina kotioloissa.
Kotona oleva piano ei ollut merkki musiikkimaailman huipulle pyrkimisestä, vaan se symboloi ennen kaikkea hyvinvointia ja vaurautta.
1700- ja 1800-luvuilla piano oli etunenässä naisten ja tyttöjen suosikkisoitin. Siihen aikaan ei kuitenkaan ollut sopivaa, että naiset harjoittelivat soittamista tavoitteellisesti, joten lähes kaikki historian pianovirtuoosit olivat miehiä.
Pianon suosio naisten ja tyttöjen kohdalla linkittyi jälleen statukseen: piano itsessään oli merkki siitä, että perhe oli varakas, ja soittotaito nosti naisten osakkeita naimamarkkinoilla.
Tilanne on parantunut viimeisen parinsadan vuoden aikana, mutta matkaa on vielä. Valtaosa pianonsoiton aloittajista on yhä tyttöjä, ja vaikka musiikkimaailman ovet ovat nykyään auki kaikille sukupuolesta riippumatta, miesten on yhä helpompi päästä pianomaailman merkittävimpiin rooleihin kuin naisten.
Pianon rooli nykypäivänä
1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla piano alkoi yleistyä yhä vahvemmin tavallisen kansan keskuudessa. Tähän vaikutti esimerkiksi se, että pianonsoittoa oli helpompi harjoitella, ja Suomeenkin perustettiin pianokouluja. Mutta missä asemassa piano on tänä päivänä?
Pystypiano ja flyygeli ovat oikeutetusti pianonsoiton aatelisia, mutta ne ovat saaneet haastajia esimerkiksi sähköpianoista ja digitaalisista pianoista. 1900-loppupuolella kehitettiin jopa disklavier-piano, joka soittaa itse itseään!
Pianot ja kosketinsoittimet ovat siis kehittyneet ajan mukana, ja viime vuosina on keskusteltu yhä enemmän siitä, onko aika ajanut ohi akustisista pianoista. Huutokaupoissa näkee yhä enemmän vanhoja pianoja, eikä ottajia tunnu löytyvän.
Tähän on varmasti monta syytä. Asunnot ovat pienempiä kuin ennen, jolloin pianolle ei ole yhtä paljon tilaa. Yhä useammat asuvat myös kerrostalossa, jolloin ei haluta häiritä naapureita. Omalla vauraudellaan leveileminen ei siis ole enää yhtä trendikästä! Markkinoille on myös tullut halvempia vaihtoehtoja, sillä harva haluaa tai pystyy laittamaan 5 000–10 000 euroa uuteen harrastukseen.
Löydä Superprofilta pianotunnit aikuisille!
Myös tilastojen valossa akustisten pianojen myynti on laskenut, ja digitaaliset pianot ovat menneet niistä ohi. Myös silent pianot ovat olleet kovassa nosteessa, sillä niillä soittaessa ääni kuuluu kuulokkeista, jolloin soittaminen ei ”häiritse” naapureita.
Aika on siis saattanut ajaa akustisista pianoista hieman ohi, mutta piano on silti todella suosittu soitin. Se kuuluu suomalaisten lasten ja nuorten suosikkisoittimiin musiikkiopistoissa (viulun ohella), ja aikuiskoulutus on suositumpaa kuin koskaan.
Tilanne ei myöskään ole kaikkialla sama kuin Suomessa tai länsimaissa. Ylen Pianon nousu ja tuho -podcastin mukaan Kiinassa on jopa 60 miljoonaa ihmistä, jotka opiskelevat pianon soittoa aktiivisesti. Pianistit eivät siis tule loppumaan äkkiä kesken, mutta soitin kehittyy kehittymistään, kuten se on tehnyt aina.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
