Mistä suomalainen perinneruoka on tehty? Tyypillisesti vaatimattomista raaka-aineista, sillä vanhassa maalaisyhteiskunnassa ei ollut kauheasti mistä valita. Vaatimattomuus ei kuitenkaan tarkoita tylsää tai mautonta, sillä oikeissa käsissä yksinkertainenkin on herkullista.
Perinneruoat eivät kuitenkaan ole kaikille suomalaisille samat. Ne siirtyvät sukupolvelta toiselle ja ovat täynnä tunteita ja muistoja. Ne ovat toisin sanoen yksilöllisiä ja henkilökohtaisia.
Perinneruoissa näkyy Suomen historia, sillä vaikutteita on sekä itä- että länsinaapurista. Myös alueelliset erot ovat vahvat: lapissa tyypillinen perinneruoka on poronkäristys, kun taas rannikolla on syöty perinteisesti kalaa.
Tämä artikkeli esittelee muutamia perinneruokia, joilla on Suomessa pitkät juuret.
1. Ruisleipä
Aloitetaan katsaus leipäpuolesta ja Suomen kansallisruoasta eli ruisleivästä. Ruisleipää on tarjolla monessa muodossa, ja jokaisella suomalaisella on varmasti oma suosikkinsa. Jotkut suosivat ruispaloja, toiset ruisnappeja ja kolmannet ruislimppua. Kaikkia näitä yhdistää
- terveellisyys
- kotimaisuus
- pitkät juuret
- uusiutuvuus.
Rukiin viljely alkoi Suomessa viimeistään 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja tänä päivänä valtaosa ruisleivistä tehdään kotimaisesta rukiista. Onkin hauska ajatella, että vaatimatonta ruisleipää on syöty Suomessa satojen vuosien ajan, ja se on yhä kansan suosikki.
Ruis on vahvasti läsnä myös monissa muissa perinneherkuissa, kuten kalakukon ruiskuoressa, paistettujen muikkujen ruiskuorrutteessa, ruispuurossa tai karjalanpiirakassa, mistä päästäänkin seuraavaan herkkuun.
2. Karjalanpiirakka
On vaikea keksiä tilaisuutta, johon karjalanpiirakka ei sopisi. Tuo Karjalasta koko Suomeen levinnyt leivonnainen menee niin aamu-, väli- kuin iltapalanakin, ja munavoin kanssa se taipuu myös kevyeksi lounaaksi.
Suomalaiset syövät arviolta 430 miljoonaa riisi- ja karjalanpiirakkaa vuosittain, mikä tekee 80 piirakkaa per naama.
Perinteinen karjalanpiirakka tehdään ohueen ruiskuoreen, jonka täytteenä on riisipuuroa, ohrapuuroa, perunasosetta tai survottuja kasviksia. Täyte levitetään kuoren päälle, jonka jälkeen piirakka rypytetään ja paistetaan kuumassa uunissa.
Kuoren on oltava ohut, jotta se rapsakoituu paistaessa. Paistetut piirakat voidellaan lopuksi voisulalla tai voi-maitoseoksella, jotta ne ovat mahdollisimman rapeita, meheviä ja maukkaita.
Piirakoiden tekeminen ja rypyttäminen onkin melko teknistä puuhaa, eikä olekaan ihme, että niiden leipomisesta järjestetään erilaisia kilpailuja aina SM-tasolle asti!
3. Rieska
Rieska on malliesimerkki perinneruokien alueellisuudesta: joidenkin rieska on ohut ja rapea, toisten paksumpi ja pehmeä, ja monen muun jostain siitä väliltä. Myös muodot voivat vaihdella pitkulaisesta pyöreään.
Vaikka monet pitävät oman alueensa rieskaa ainoana oikeana ja rieskat voivat aiheuttaa kärhämää, kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että rieskat ovat parhaimmillaan suussa sulavan herkullisia – lämpiminä, suoraan uunista ja voin kanssa.
Perinneruoat ovat yksi suomalaisen kulttuurin rakennuspalikoista.
4. Maksalaatikko
Maksalaatikko on monella tapaa mielenkiintoinen ruoka: se ei kuulosta paperilla erityisen herkulliselta, mutta se on silti suomalaisten suosikkivalmisruokia. Se oli myös ensimmäisiä perinneruokia, jotka löysivät tiensä eineshyllyille. Lisäksi s2 opetus tarjoaa näkökulmia suomen perinteen oppimiseen.
Vaikka maksalaatikko päätyy monen lautaselle suoraan paketista, sen tekeminen onnistuu myös kotona: kaiken keskellä on haudutettu riisi ja jauhettu maksa, ja makeus tulee siirapista ja rusinoista.
Maksalaatikko paistetaan uunissa jälkilämmöllä, jolloin rakenne pysyy pehmeänä ja pinta ruskistuu mukavasti. Laatikon kylkeen kuuluu puolukkasurvos, joka tasapainottaa makeutta mukavasti.
5. Karjalanpaisti
Karjalanpaisti on suomalaisten pataruokien kunkku. Siitä on monia versioita, mutta lihakuutioiden kaverina on useimmiten vesiliemi, sipulia, juureksia, laakerinlehtiä sekä mausteita. Mehevän paistin salaisuus on pitkä paistoaika ja matala lämpö.
Karjalanpaisti levisi karjalanpiirakan tavoin ympäri Suomea sotavuosien jälkeen evakkojen mukana. Karjalassa se tunnettiin muun muassa ruukkupaistina, lihapottina tai pätsilihana. Se ei kuitenkaan ollut jokapäiväinen herkku vaan juhlallisuus, sillä tuoretta lihaa oli tarjolla harvoin.
Karjalanpaisti äänestettiin vuonna 2007 Suomen kansallisruuaksi, mutta se joutui tyytymään hopeaan vuoden 2016 äänestyksessä, jossa ruisleipä kruunattiin voittajaksi.
6. Kalakukko
Kalakukko on hyvä esimerkki perisuomalaisesta joskin alueellisesta perinneruuasta. Valtaosa tietää, minkälainen kalakukko on, mutta jos ei ole sattunut eksymään Kuopioon tai muualle Itä-Suomeen, sellaista ei ole kenties koskaan päässyt maistamaan.
Kalakukossa on paksu ruisleipäkuori, joka on täytetty kala- ja sianlihatäytteellä. Kovetettu kuori paistetaan sellaisenaan korkeassa lämpötilassa, jolloin täyte kypsyy meheväksi ja pehmeäksi.
Kalakukon syömiseen on kaksi eri koulukuntaa: jotkut leikkaavat kukon päälle pyöreän aukon ja kahmivat sen kautta täytettä, kun taas toiset leikkaavat kukosta siivuja leipälimpun tapaan. Erot ovat usein alueellisia, mutta kaikki ovat samaa mieltä siitä, että ruiskuoreen pitää sipaista kyytipojaksi voita.
Kalakukon kukko-sana ei tarkoita tuttavaamme kanalintua, vaan se on lainattu saksan kielen kuchen-sanasta, joka tarkoittaa kakkua tai piirakkaa.
7. Poronkäristys
Kun Savosta matkaa Lappiin, perinneruoka vaihtuu kukosta poronkäristykseen. Poronkäristys oli alun perin poromiesten pikaruokaa, sillä jäisestä poronpaistista oli helppo vuolla ohuita lastuja suoraan paistettavaksi.
Tästä on tultu pitkälle, sillä poronkäristys on nykyään yksi Lapin matkailun vetonauloja. Lappilaisille käristys on aina ollut arkisempi ruoka, kun taas Etelä-Suomessa siinä on juhlan tuntua.
Oppikirjamaisessa poronkäristyksessä kohmeisia lihalastuja paistetaan poron pintarasvassa eli kuussa. Rasvan kanssa ei kannata nuukailla, sillä poronliha on itsessään vähärasvaista ja käristyksen on tarkoitus olla tuhtia.
Paistettuja suikaleita haudutetaan matalalla lämmöllä, ja valmis käristys tarjoillaan yleensä perunamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa.
8. Mustamakkara
Lapista matka käy Pirkanmaalle ja Tampereelle, jonka perinneherkkua mustaamakkaraa on valmistettu Suomessa yli 500 vuoden ajan.
Tamperelainen mustamakkara tunnettiin 1980-luvulle asti kuumana sian verimakkarana. Syystä tai toisesta myynti kuitenkin takkusi, joten nimi päätettiin vaihtaa hieman houkuttelevampaan mustaanmakkaraan, ja loppu on kliseisesti historiaa.
Mustamakkara on siis verimakkara, jota on perinteisesti valmistettu sianlihasta, verestä, kamarasta sekä ryyneistä tai jauhoista. Ainekset sekoitettiin massaksi, työnnettiin suoleen ja kypsennettiin. Voilà!
Makkaran luomiskertomus ei välttämättä tuo vettä kielelle, mutta kaikkien kannattaa antaa ”mustalle” mahdollisuus. Se on paitsi hyvää myös yllättävän terveellistä, sillä makkarassa on runsaasti rautaa ja kuituja – ja yllättävän vähän rasvaa.
Perinteinen tapa nauttia mustaamakkaraa on puolukkahillon ja maidon kanssa, mikä onnistuu esimerkiksi Tammelantorilla. Jos haluat sulautua paikallisten joukkoon ja omaksua manselaisen mielenlaadun, vinkkejä voi ottaa esimerkiksi ex-jalkapalloilija Mika Hilanderilta (3:10 ->):
9. Vispipuuro
Sitten on jälkiruokaosaston vuoro, ja mikäs sen parempi kuin perinteinen vispipuuro. Siinä yhdistyy kaksi suomalaisten suosikkijuttua: marjat ja puuro.
Vispipuuro on kuohkeaksi vatkattua marjapuuroa, jota naatiskellaan Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa. Länsi-Suomessa se tunnetaankin lappapuurona, joka on peräisin ruotsin kielen vispipuurosta: klappgröt.
Perinteinen vispipuuro valmistetaan puolukoista ja mannasuurimoista, mutta viinimarjat sopivat myös hyvin. Se on tapana syödä kylmänä maidon ja sokerin kanssa, jolloin se on mukavan raikas (ja edullinen) jälkiruoka.
10. Mämmi
Listan päättää mikäs muukaan kuin mämmi – ruisjauhoista, ruismaltaista ja vedestä valmistettu herkku, jota joko vihaa tai rakastaa. Mämmiä on syöty Suomessa iät ajat: ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat 1700-luvulla, mutta villeimmät arviot menevät jopa 1100–1200-luvulle.
Mämmiä syödään pääsiäisenä, mikä liittyy uskontoon. Tietyissä kirkkokunnissa oli (tai on yhä) tapana paastota ennen pääsiäistä, mutta pääsiäistä edeltävä pitkäperjantai oli liian pyhä päivä tulentekoon tai ruuanlaittoon, jolloin syötiin kylmiä ja hyvin säilyviä ruokia – kuten mämmiä.
Mämmi ei ole (syystä tai toisesta) levinnyt maailmalle, mutta meille se maittaa, sillä Suomessa syödään pääsiäisenä noin 1,4 miljoonaa kiloa mämmiä! Mämmi on tiettävästi peräisin Länsi-Suomesta, mistä se levisi muualle maahan 1900-luvulla.
Yllä esitellyt perinneruoat ovat varmasti kaikille suomalaisille tuttuja, mutta Suomen maakuntiin mahtuu myös monia vähemmän tunnettuja (alueellisia) herkkuja. Tässä niistä muutamia:
- Alatoopi tai aladobi on perinteisesti lihahyytelö, jonka eri versioita valmistetaan ympäri Suomen.
- Särä on eteläkarjalainen perinneruoka, jossa on pitkään uunissa kypsytettyä lammasta perunapedillä.
- Sultsina on pohjoiskarjalainen leivonnainen, joka on kuin umpinainen karjalanpiirakka hieman notkeammalla täytteellä.
- Rönttönen on kainuulainen herkku, joka muistuttaa karjalanpiirakkaa mutta makealla peruna-marjatäytteellä.
- Lörtsy on savonlinnalainen ohut lihapiirakka, johon passaa sekä suolainen (lihalörtsy) että makea täyte (omenalörtsy).
Lähteet
1. Hertz. Suomalainen perinneruoka – lähde makumatkalle Suomen ympäri. Viitattu 11.7.2024
2. Suomi syö ja juo. Karjalanpaisti. Viitattu 11.7.2024
3. Tuominen, Petra. 15.6.2024. Valtaosa ei tiedä, mikä on mustamakkaran alkuperäinen nimi. MTV. Viitattu 11.7.2024
4. Vatanen, Panu. 13.4.2017. Viisi mämmifaktaa, joiden avulla voit päteä pääsiäispöydässä. Viitattu 11.7.2024
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
