Wimbledon on innoittanut monia uusia pelaajia aloittamaan tenniksen. Ainut syy se ei suinkaan ole, sillä päivittäin tenniksen aloittaa useampi harrastaja. Tenniksen hyödyt mielelle ja keholle ovat suurin syy harrastaa tennistä. Sen lisäksi moni tähtää kilpakentille, ja aloittaa tenniksen pelatakseen tosissaan.
Olit sitten kilpapelaaja tai satunnainen tenniksen harrastaja, on osattava tenniksen säännöt. Tenniksen säännöt on helppo oppia, ja pelaamisen saa hyvin alkuun jo muutamalla perussäännöllä. Kilpapelaajan on kuitenkin hallittava myös sääntöjen yksityiskohdat.
Sääntöjen lisäksi on hyvä ottaa haltuun tenniskenttien etiketti. Hyvillä tavoilla ja maalaisjärjellä pääsee tässäkin pitkälle. Tässä artikkelissa käymme läpi tenniksen säännöt pelin aloituksesta sen voittamiseen (tai häviämiseen). Lisäksi kerromme mahdollisista sääntöpoikkeuksista, kuten paralympialaisten pyörätuolitenniksestä.
Tenniksen historia
Tennis on kehitetty sitä edeltävästä pallopelistä jeu de paumesta. Tenniksen juuret juontavat noin 1800-luvulle, jolloin edellä mainitusta lajista kehitettiin niin sanottu nurmitennis. Nurmitenniksen kehitti Walter Wingfield, ja se patentoitiin vuonna 1874.
Vain muutama vuosi myöhemmin, 1877, sai alkunsa legendaarinen Wimbledon-turnaus. Wimbledonin turnaus on vanhempi kuin lajin keskusliitto, joka perustettiin vasta vuonna 1888. Tenniksen nykyiset perussäännöt saivat muotonsa jo Wimbledonin alkamisen myötä.
Tähän väliin on hyvä huomauttaa, että tenniksen edeltäjä, jeu de paume, on edelleen aktiivinen laji. Sen harrastajamäärät ovat pieniä ja keskittyvät lähinnä Ranskan ja Englannin alueelle. Jeu de paume on sisäkentällä pelattava laji, joka muistuttaa myös squashia.
Tenniksen säännöt ovat pysyneet pääosin samoina jo lähes 200 vuoden ajan. Muutoksia on tullut lähinnä tenniskenttään ja varusteisiin liittyen. Olympialaisissa tennis esiintyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1896. Tennis saavutti kansainvälistä suosiota heti Wimbledonin alkamisen jälkeen.
Suomeen tennis rantautui jo vuonna 1881. Tuohon aikaa tennistä pelasivat niin miehet kuin naiset, mikä oli aikaan nähden poikkeuksellista. Tennistä kutsuttiin pitkään nurmitennikseksi (eng. lawn tennis), mutta nykyään nimi tennis on vakiintunut.
Tenniksen nimen sanotaan joskus tulleen ranskan kielen sanasta tenez, jota huudettiin jeu de paumessa ennen syöttöä. Nimen alkuperä ei ole kuitenkaan koskaan varmistunut. On mielenkiintoista huomata, että tenniksen nimi on kuitenkin sama lähes kaikissa puhutuimmissa kielissä.
Vaikka tennistä pelataan usein vapaa-ajalla vähän sinne päin sääntöjen suhteen, liittyy lajiin paljon muodollisuuksia ja sääntöjen yksityiskohtia, joiden noudattamista seurataan kilpakentillä tarkkaan. Vaikka ei pelaisi kaikkia sääntöjä noudattaen, on hyvä oppia tuntemaan ne.
Säännöt tennisvarusteille
Tenniksen pelaamiseen tarvitset pallon ja mailan. Mikä tahansa pallo ja maila eivät kuitenkaan kelpaa, sillä tennisvälineitä koskevat omat sääntönsä. Tämä käy järkeen, sillä eihän esimerkiksi kilpapyöräilyssä voi yksi ajaa sähköpyörällä ja toinen sunnuntaifillarilla.
Jokaisessa lajissa on välineitä koskevat standardit. Sama pätee tennikseen. Välineitä koskevilla säännöillä pidetään huolta siitä, että pelaajat ovat tasa-arvoisessa asemassa eikä kukaan saa erityistä etulyöntiasemaa välineiden avulla. Suurin osa säännöksistä koskee tennismailaa.
Mailan mittojen on noudatettava standardeja.
- Maila ei saa olla pidempi kuin 73,66 senttimetriä (kädensija mukaan lukien).
- Maila ei saa olla leveämpi kuin 31,75 senttimetriä.
- Lyöntipinta ei saa olla pidempi kuin 39,37 senttimetriä.
- Lyöntipinta ei saa olla leveämpi kuin 29,21 senttimetriä.
Jos senttimetrit kuulostavat kohtuuttoman tarkoilta, johtuu tämä siitä, että ne on muutettu tuumista senteiksi. Vastaavat luvut olisivat 29 tuumaa, 12,5 tuumaa, 15,5 tuumaa ja 11,25 tuumaa. Lyöntipinnalla tarkoitetaan ristikkäin kiristettyjen jänteiden aluetta, joka on mailan kehyksen sisäpuolella.
Alunperin mailat valmistettiin puusta, mutta pian siirryttiin alumiinista valmistettuihin mailoihin. Nykyään tennismailat valmistetaan yleensä eri kuiduista, joita ovat muun muassa lasikuitu, hiilikuitu ja keraaminen kuitu. Jos ostat tennismailan kaupasta, voit lähtökohtaisesti luottaa siihen, että se on standardien mukainen.
Löydä tavoitteitasi vastaava tennis alkeiskurssi!
Tennispallojakin koskee omat standardinsa. Toki samaa palloa pelaavat molemmat, joten suurta etulyöntiasemaa toisenlaisella tennispallolla olisi vaikea saada. Yleensä kilpailuissa käytetään järjestäjien palloja eikä kilpailijoiden omia palloja.
- Tennispallon on oltava halkaisijaltaan 6,53–6,86 senttimetriä eli 2,5-2,63 tuumaa.
- Tennispallo ei saa painaa enempää tai vähempää kuin 56–59,4 grammaa.
- Tennispallon on oltava väriltään joko keltainen tai valkoinen.
Joillakin isoilla turnauksilla on lisäksi omat vaatimuksensa tennispallon pomppuominaisuuksille. Tennispallojen "pomppivuus" ja nopeus vaihtelevat pallotyypistä riippuen. Tennispalloja on kolmea eri tasoista. Kolmen eri pallotyypin lisäksi löytyy joitakin erikoispalloja.
Tenniksestä löytyy myös aloittelijoille ja lapsille sopivia tennispalloja. Jos tenniksen aloittaminen kiinnostaa, voivat nämä pallot olla oiva valinta alkuun. Moni kuitenkin aloittaa myös pelaamisen heti "oikeilla" palloilla.
Tennispelin syöttämisen säännöt
Käytännössä tennispeli alkaa ensimmäisestä syötöstä. Aloitetaan siis itse pelaamisen sääntöjen läpikäyminen syöttämisen säännöistä. Aivan ensimmäinen sääntö on se, että syötössä sinun täytyy seistä kentän takarajan takana. Takarajasäännön lisäksi sinun täytyy olla sivurajojen linjan sisäpuolella.
Tämä sääntö pätee just eikä melkein. Jos kumpi tahansa jalkasi on kentän sisäpuolella tai edes koskettaa takarajaa, tuomitaan tämä jalkavirheeksi. Jalkavirheen tuomitseminen tarkoittaa, että kyseinen syöttö hylätään kokonaan. Ei ole väliä oliko virhe tahallinen vai tahaton.
Pelin syöttäjä valitaan ennen pelin alkua. Kilpailuissa tämä tehdään arpomalla, mutta kaverin kanssa pelatessa voitte myös sopia keskenänne syöttäjän. "Arvonnan" voittaja valitsee haluaako olla syöttäjä vai syötön vastaanottaja. Toiselle pelaajalle jää valittavaksi kummalta puolelta kenttää hän haluaa aloittaa.
Toisin kuin monissa muissa mailapeleissä, syöttäjän rooli ei vaihdu kesken pelin. Ainoa poikkeus tähän on tie-break niminen pelitapa, jota käytetään jos molemmat pelaajat ovat voittaneet tasan kuusi peliä. Tie-breakissa on myös poikkeavat säännöt kentän puolien vaihdon suhteen.
Syöttölyönti on hyvin erilainen kuin tenniksen peruslyönnit, rysty- ja kämmenlyönti. Syöttölyönnissä pallo heitetään ylös toisella kädellä - hieman samaan tapaan kuin syöttäjä suomalaisessa pesäpallossa. Ilmaan noussutta palloa isketään maila pystyasennossa.
Syötön on osuttava tenniskentän verkon yli ja diagonaalisesti katsottuna vastakkaiselle kenttäpuoliskolle niin sanottuun syöttöruutuun. Jos syöttö epäonnistuu esimerkiksi osumalla verkkoon ja menemällä syöttöruudun ulkopuolelle, on syöttäjällä käytössään vielä toinen syöttö.
Jos toinenkin syöttö epäonnistuu, syötön vastaanottaja saa pisteen. Jos syötön vastaanottaja epäonnistuu eikä saa lyötyä palloa takaisin, saa syöttäjä pisteen. Muutoin peli jatkuu normaalisti pelaajien lyödessä palloa edestakaisin.
Vaikka syöttäjä pysyisi samana ja pelaajat samoilla puolilla kenttää, syöttö tapahtuu vuorotellen aina vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle puolelle kenttää. Vapaa-ajalla huvikseen pelatessa syöttösääntöjä ei ole tarvetta noudattaa pilkulleen, mutta kilpailuissa tuomari valvoo niiden noudattamista.
Tenniskentän vaatimukset
Siinä missä pelaajille ja välineille on omat vaatimuksensa, myös tenniskentällä on omat standardinsa. Jos varaat vuoron tenniskentälle, voit olla lähes tulkoon varma, että se on standardien mukainen. Mutta jos jostain syystä päättäisit rakentaa oman niin se onkin sitten toinen tarina.
Tenniskentän vaatimusten ymmärtäminen auttaa sinua hahmottamaan peliä paremmin. Tenniskentän mitat ovat aina samat.
- Tenniskentän pituus on 23,7 metriä.
- Tenniskentän leveys on 8,23 metriä.
- Tenniskenttä tulee olla jaettu keskeltä tennisverkolla.
Kuulostaako kahdeksan metriä aivan liian pieneltä verrattuna siihen mitä koet nähneesi tenniskentän olevan? Olet luultavasti aivan oikeassa. Tenniskentän todellinen leveys on 10,97 metriä. Koko leveyttä käytetään tenniksen nelinpelissä. Sivukaistaleet tulee olla merkittynä tenniskenttään.
Lisäksi tenniskentälle on merkitty selkeästi molempien puolien syöttöruudut. Syöttöruudun pituus on 6,40 metriä. Kahden syöttöruudun leveys on yhteensä aiemmin mainittu 8,23 metriä, mutta se on jaettu keskeltä kahteen selkeästi merkityllä viivalla. Lisäksi tennisverkolla on omat kriteerinsä.
- Tennisverkon korkeus on 0,914 metriä.
- Tennisverkon tolppien korkeus on 1,07 metriä.
- Pallo ei saa päästä tennisverkon läpi.
Kentän hahmottaminen ja siellä sujuvasti liikkuminen ovat tärkeitä taitoja tennistä pelaavalle. Oman tenniskentän rakentamisen sijaan suosittelemme tenniksen yksityistuntien hankkimista. Hintaero on mainittava, ja valmentaja auttaa sinua mielellään läheisellä vuokrakentällä.
Pisteen tekeminen tenniksessä
Tenniksen pisteenlasku voi alkuun tuntua monimutkaiselta, mutta kerran kun sen ymmärtää niin se riittää. Tenniksen pisteenlaskua usein hämmentää eniten se, että tenniksessä voi voittaa palloja, eriä ja pelejä.
Tennispeli alkaa monille urheilulajeille tuttuun tapaan 0 - 0 tasatilanteesta. Tämän jälkeen pisteet noudattavat seuraavaa logiikkaa; 0 --> 15 --> 30 --> 40 --> Ad. Toisin sanoen voidaan ajatella, että yksi piste on 15, kaksi pistettä 30, kolme pistettä 40.
Tenniksessä voittaakseen on saatava niin sanotusti neljä pistettä - kahden pisteen erolla vastustajaan. Sen vuoksi käytetään myös termiä Ad. Sitä käytetään silloin, kun ollaan 40 - 40 tasatilanteessa. Tässä tapauksessa seuraavan pisteen voittaja on kyllä saanut neljä pistettä, mutta ei kahden erolla.
Ad tarkoittaa etua (eng. advantage) eli jos tilanne on 40 - Ad ja edun saanut pelaaja voittaa seuraavan pisteen, on hän voittaja. Jos vastustaja voittaa, palaa tilanne takaisin 40 - 40 tasatilanteeseen. Pelissä pisteet ilmoitetaan aina siten, että syöttäjän pisteet tulevat ensin.
Miten on sitten mahdollista voittaa piste tenniksessä? Kävimme jo läpi syöttämiseen liittyviä sääntöjä, ja sitä kautta tiedät jo kaksi tilannetta. Jos syöttäjä epäonnistuu kahdessa syötössä peräkkäin, saa vastustaja pisteen. Jos syötön vastaanottaja epäonnistuu, saa syöttäjä pisteen.
Useimmiten peli kuitenkin jatkuu syötön jälkeen. Olisikin aika tylsä peli, jos se perustuisi vain aloitussyötössä epäonnistumiseen... Pelin jatkuessa syötön jälkeen on kolme tapaa voittaa piste.
- Jos lyö pallon verkkoon, saa toinen pelaaja pisteen.
- Jos lyö pallon ulos tenniskentän rajoista, saa toinen pelaaja pisteen.
- Jos pallo pomppaa kahdesti omalla puolella, saa toinen pelaaja pisteen.
Peli jatkuu syötön jälkeen niin kauan, kun pallo liikkuu sääntöjen mukaisesti puolelta toiselle pelaajien lyöntien ansiosta. Saamalla neljä pistettä (kahden pisteen erolla) voittaa yhden pelin. Erän voittaakseen on useimmissa tapauksissa voitettava kuusi peliä. Pelien pisteenlasku on sama kuin muissa lajeissa.
Tenniksen etiketti
Tenniksen säännöistä löytyy myös mainintoja pelaajan käytökseen liittyen. Osa näistä ei siis koske suoranaisia mekaanisia virheitä vaan ovat sovellettavissa tilanteeseen. Esimerkiksi aikarikkeeseen voi sortua jos käyttää liikaa (turhaa) aikaa pisteiden välissä tai viivyttelee tahallaan.
Lisäksi, kuten muissakin urheilulajeissa, tenniksen pelaajilta odotetaan urheilijamaista käytöstä. Epäurheilijamaista käytöstä on yleisimmin epäasiallinen viestintä toisen pelaajan tai tuomarin suuntaan. Useimmiten seuraus tästä on suullinen varoitus.
Sitten löytyy myös valmentamiseen liittyviä sääntöjä. Kaikilta huippuluokan pelaajilta löytyy omat valmentajansa tai valmennustiiminsä. Mutta ottelun aikana valmentaminen ei ole sallittua. Tähän sääntöön löytyy joitakin poikkeuksia, koskien lähinnä tiettyjä turnauksia.
Kuten jo moneen kertaan mainittua, kaikkia sääntöjä harvemmin noudatetaan pelatessa kaverin kanssa vapaa-ajalla. Etikettiä ja hyviä käytöstapoja tulee kuitenkin aina noudattaa - ihan niin kuin muuallakin elämässä. Tenniksen yksityistunneilla voit kysyä valmentajalta lisätietoa myös säännöistä ja etiketistä.
Tenniksen paralympiaversio
Tennis on myös virallinen laji paralympialaisissa. Paralympialaiset järjestetään olympialaisten ohella niille urheilijoille, joilla on fyysisiä rajoitteita synnynnäisten vammojen tai vammautumisen vuoksi. Tenniksen paralympiaversio on pyörätuolitennis.
Pyörätuolitenniksen säännöt ovat lähes tulkoon samat kuin "normaalin" tenniksen. Suurin ero on se, että pallo saa pomppia omalla kentän puoliskolla kahdesti ennen kuin siihen on osuttava lyönnillä. Kahden pompun sääntö on kuitenkin niin sanottu maksimi, kuten tenniksessä yhden pompun sääntö.
Pallon saa aina lyödä suoraan ilmasta (myös normaalissa tenniksessä) tai yhden pompun jälkeen. Pyörätuolitenniksessä käytettävät pyörätuolit on tehty jokaisen pelaajan omien tarpeiden mukaan, mutta niissä saa olla enintään neljä pyörää.
Pyörätuolia pidetään pelaajan kehon jatkeena, joten säännöt pätevät niihin tämän mukaisesti. Esimerkiksi syötössä pyörätuoli ei saa koskea miltään osin takarajaa osoittavaan viivaan. Jos pelaaja ei rajoituksistaan johtuen pysty tekemään syötön pallon heittoa, voi tämän tehdä osoitettu avustaja.
Paralympialaisissa on omat luokituksensa vamman vakavuuden ja laajuuden mukaan. Kilpailujen ulkopuolella ei ole mitenkään poikkeuksellista, että pyörätuolipelaaja pelaa ei-pyörätuolissa olevaa vastustajaa vastaan. Tennis on todellakin tarkoitettu kaikille.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
En löytänyt tietoa, missä kohtaa kenttää syötön Vastaanottaja seisoo
– sen ruudun takanako minne pallo syötetään vai
– kentän takarajaviivan takana ?