Runous on ollut osa ihmisten itseilmaisua tuhansien vuosien ajan. Runot vangitsevat tunteita, kertovat tarinoita ja heijastavat kokemuksia tavoilla, joihin harva taiteenlaji pystyy – olipa kyse muinaisten sivilisaatioiden lauluista tai moderneista runokokoelmista.
Runouden säännöt, riimikaavat ja korkealentoinen kieli pelottavat monia. Runoutta ei pidä kuitenkaan lähestyä sääntöjen kautta vaan juuri itseilmaisuna. Tavoitteena on napata tunne, ohikiitävä ajatus tai maailmankuva ja pukea se sanoiksi. Miten sen tekee, riippuu runoilijasta ja runolajista.
Tämä artikkeli esittelee
- miksi runoja kannattaa kirjoittaa
- yleisimpiä runolajeja
- kirjoitusvinkkejä aloittelijoille.
Jos jokin termi tuntuu vieraalta tai se ei aukea, runouden sanastoon voi tutustua Jyväskylän yliopiston Kielikeskuksen sivuilla.
Miksi runoilla?
Syyt runojen kirjoittamiseen ovat yhtä kirjavat kuin niitä kirjoittava joukko. Joillekin se on vahvasti henkilökohtainen kokemus, tapa tutkailla ja käsitellä tunteita, joita on muuten vaikea pukea sanoiksi. Toiset lähestyvät sitä sanataiteena ja älyllisenä kielenkäytön haasteena.
Jos kirjoittamiseen ei ole sisäistä paloa, sitä voi lähestyä hyötyjen kautta. Runoilu terävöittää havainnointikykyä ja empatiaa, sillä kyse on vivahteiden poimimisesta: auringon värjäämistä koivun lehdistä, keskustelua leimaavasta jännityksestä tai katseenvaihdon ohikiitävästä tunteesta.
Runous on paitsi itseilmaisua myös yhteyden luomista. Itselle tärkeä runo voi ylittää aika-, paikka- ja kielirajat ja koskettaa ventovieraita ihmisiä. Keskittymiskyvyn heikentyessä runous tarjoaa tiiviin ja merkityksellisen kohtaamisen myös kielen kanssa.
Lisäksi runous on pohjimmiltaan leikkisää. Se kannustaa kokeilemaan erilaisia sanoja, rakenteita, rytmiä ja kielikuvia. Vaikka siis runo ei päätyisi koskaan muiden luettavaksi, sen kirjoittaminen voi olla tyydyttävä ja hyödyllinen kokemus, joka ruokkii yleistä luovuutta.
Katsaus runolajeihin
Yksi runouden parhaista puolista on sen monipuolisuus. Jokaisella runotyypillä on omat säännöt, haasteet ja tavat ilmaista itseään. Tässä muutamia yleisimpiä ja tunnetuimpia runolajeja:
Haiku
Haiku on perinteinen japanilainen runo, jossa on 17 tavua kolmessa säkeessä: ensimmäisessä 5, toisessa 7 ja kolmannessa 5. Runo on siis tiivis mutta sitäkin elävämpi. Aiheena on usein luonto tai ohikiitävät hetket, joiden ikuistaminen vaatii tarkkuutta: kun tavuja on vähän, jokaista sanaa pitää käyttää harkiten.
Klassinen (Bashō)
Luminen aamu:
tuijottelen kaikkea,
hevosiakin.
Moderni (allekirjoittanut)
Aamuinen ruuhka:
kaikki tuijottelevat
ruudunloistetta.
Sonetti
Sonetin pitkät juuret juontuvat 1300-luvun Italiaan, mutta se saavutti suursuosion Englannissa William Shakespearen johdolla. Sonetti on 14-säkeinen runo, jonka runomitta on jambinen pentametri: 10-tavuisten säkeiden painolliset ja painottomat tavut vuorottelevat toisiaan. Tämä luo omat haasteensa suomen kielelle, jossa sanapaino on ensimmäisellä tavulla.
Säkeet jaetaan neljän säkeistöön koulukunnan mukaan: italialaisella tyylillä säkeitä on 4–4–3–3 ja englantilaisella tyylillä 4–4–4–2. Sonetissa on myös riimikaava, jota merkataan aakkosilla (esim. ABBA ABBA CDE CDE). Saman kirjaimen säkeet päättyvät samaan loppusointuun. Tässä A. Oksasen Suomalainen sonetti vuodelta 1854:
Ei tainnut vanha Väinämöinen luulla (A)
ett' oisi kenkään laulajoista meillä (B)
soveltuva sonettien siteillä – (B)
runon tekoon Kalevalaisten kuulla. (A)
Ei istukaan käkömme mandelpuulla, (A)
ei Laurat meitä kohtaa kirkkoteillä; – (B)
ei ihme siis, jos Pohjolan rämeillä (B)
ei soi sonetti Arnolaisen suulla. (A)
Suloinen kuulla kuitenkin tuo oisi, (C)
ja siitä Suomalainen toivojensa (D)
tulelle uutta kiihoitusta toisi, (C)
jos kautta näiden laulukahlettensa (D)
sen kieli, halvaksi havaittu, voisi (C)
siteistä muista päästä irrallensa. (D)
Limerikki
Limerikit ovat viisisäkeisiä runoja, jotka rakentuvat huumorin, polkevan rytmin ja AABBA-riimikaavan ympärille. Toisin kuin haikut ja sonetit, limerikit ovat ennen kaikkea leikkisiä – aiheeksi sopii mikä tahansa hauska, päätön tai jopa hieman rivo juttu.
Limerikissä on anapesti-runojalka, joka koostuu kahdesta lyhyestä ja yhdestä pitkästä tavusta: ti-ti-TAA. A-säkeissä (1., 2. ja 5.) runojalkoja on kolme ja B-säkeissä (3. ja 4.) kaksi. Runojalka luo jälleen omat haasteensa suomen kielelle, mutta siitä ei pidä liikaa välittää!
Ensimmäinen säe päättyy usein (paikan)nimeen, johon muu runo keskittyy. Tässä suosittu englanninkielinen esimerkki ja Reino Hirvisepän limerikki:
There once was a man from Nantucket
Who kept all his cash in a bucket.
But his daughter, named Nan,
Ran away with a man
And as for the bucket, Nantucket.
Eräs uimari läheltä Hauhoa
yli Atlantin aatteli kauhoa.
Teko sisua kysyi.
Mies pinnalla pysyi,
kun pääss' oli vain - sahajauhoa.
Eepos
Jos haiku on runoutta tiiveimmillään, eepos edustaa toista ääripäätä. Intialaisessa Mahābhāratassa on hurjat 200 000 säettä! Eeposten aiheet vastaavat niiden laajuutta: keskiössä on usein jumalallinen sankari, syntytarinat ja kokonaiset kulttuurit.
Kuuluisia eeposesimerkkejä ovat Homerosin Ilias ja Odysseia sekä Suomen kansalliseepos Kalevala. Eepokset kirjoitetaan runomittaan. Kalevalamittainen säe koostuu neljästä peräkkäisesti trokeesta eli kaksitavuisesta runojalasta, jonka pääpaino on ensimmäisellä tavulla.
Säkeessä on siis tavallisesti kahdeksan tavua: paha / päivä / parran / päällä - Pohjan / akka / harva/hammas - sini/sukka / äijön / lapsi - vaka / vanha / Väinä/möinen.
Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan,
saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Vapaa mitta
Jos trokeet, anapestit ja jambiset pentametrit menevät yli hilseen, runoja voi kirjoittaa vapaalla mitalla. Vapaamittainen runous rikkoo perinteisiä riimi-, kaava- ja mittasääntöjä, mikä antaa mahdollisuuden keskittyä luonnolliseen kielen- ja ajatuksenvirtaan.
Vapaa mitta on hallinnut runouden kenttää 1950-luvulta saakka. Kun kaikki on mahdollista, vapaus palkitsee luovuutta ja yksilöllisyyttä. Se kannustaa kokeilemaan säkeenylityksillä, välilyönneillä ja välimerkeillä, mikä korostaa runon visuaalisuutta.
Modernin vapaamittaisen runouden pioneerina pidetään Yhdysvaltalaista Walt Whitmania, jonka Song of Myself -runo (1855) alkaa tähän tapaan:
Song of Myself
I celebrate myself, and sing myself,
And what l assume you shall assume;
For every atom belonging to me, as good belongs to
you
Laulu itsestäni (suom. Arvo Turtiainen)
Ylistän itseäni, laulan itsestäni,
ja minkä minä hyväksyn, sinäkin olet hyväksyvä
koska jokainen atomi minussa yhtä hyvin kuuluu
myös sinulle
Kirjoitusvinkkejä
Vaikka runoutta ja eri runotyylejä voi lähestyä monella eri tavalla, tietyt suuntaviivat helpottavat alkuun pääsyä ja runosuonen herättelyä:
- Lue ahkerasti. Lue runoja eri aikakausilta, kulttuureista ja tyyleissä. Eri runoilijoilta voi poimia erilaisia aiheita, piirteitä ja tapoja käyttää kieltä.
- Aloita maltillisesti. Kirjoittaminen on helpoin aloittaa lyhyistä runoista, kuten haikuista tai yksittäisistä säkeistä. Lyhyt säe voi ajan mittaan kasvaa täyteen mittaan.
- Leiki kielellä. Tutustu kuvakielen keinoihin ja kokeile metaforia, vertauskuvia, alkusointua ja rytmiikkaa. Riko surutta kielioppi- ja rakennesääntöjä, jos ne tekevät runosta paremman.
- Jousta säännöissä. Sillä ei ole loppupeleissä väliä, onko sonetin joka säkeessä tasan 10 tavua. Tärkeämpää on, että kirjoittaminen on mukavaa ja antoisaa.
- Kiinnitä huomiota. Pidä silmät auki ja tarkkaile, mitä ympärillä tapahtuu. Huomioi erilaiset tekstuurit, äänet, tunteet ja kohtaamiset.
- Hio huolella. Harva runo on kerralla valmis. Eri versioiden kirjoittaminen ja hiominen voivat selventää viestiä, parantaa rytmiä ja vahvistaa kuvakieltä.
- Kirjoita säännöllisesti. Kirjoittajana kehittyminen vaatii aikaa. Mitä ahkerammin kirjoitat, sitä helpommin oma ääni, tyyli ja itseluottamus löytyy.
- Ammenna haavoittuvuutta. Runous vaatii usein rehellisyyttä. Älä arastele vaikeiden tunteiden tai aiheiden kanssa vaan käsittele niitä runojen avulla.
Runojen kirjoittaminen voi aluksi jännittää, mutta harjoittelulla ja kärsivällisyydellä kaikki voivat löytää oman äänensä. Tartu siis kynään, kokeile eri runouden lajeja ja leiki sanoilla, rakenteilla ja kuvakielellä! Runolajeihin voi perehtyä tarkemmin artikkeliin ripoteltujen linkkien kautta.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
