Jooga on kulkenut suuntauksena pitkän tien 5000 vuoden takaisesta Intiasta tähän päivään. Jos sen kehitysaskelia tarkastelee lähempää, selviää, että nykyjoogalla ei itseasiassa ole kauhean paljon yhteistä sen vanhojen juurien kanssa.
Monet nykypäivän joogamuodoista ovat kehittyneet vastaamaan juuri länsimaalaisten tarpeisiin, ja siitä on kasvanut miljardibisnes ja hittiharrastus kaukana Intiasta. Miten se tapahtui? Otetaan siitä selvää!
Joogan historia lyhykäisyydessään
Jos historiantutkijoihin on uskominen, joogan juuret ovat noin 5000 vuoden takana Intiassa. Silloisilta ajoilta ei ole säilynyt juurikaan todistusaineistoa, mutta arkeologit ovat löytäneet muinaisia kivilaattoja, joissa hahmo istuu asennossa, joka muistuttaa kovasti joogaa.
Joogan kirjallisina juurina pidetään joskus 1700–1000-lukujen välissä eaa. kirjoitettuja pyhiä rigveda-tekstejä, jotka sisältävät hymnejä ja mantroja. Niiden avulla papit yrittivät päästä käsiksi tiedostomattomaan mieleen ja ihmisen sisimpään. Tämä vaati syvää keskittymistä, mikä onnistui joogaamalla.
Ensimmäinen maininta joogasta omana suuntauksenaan tuli paljon myöhemmin, noin 800–300 eaa. kirjoitetuissa upanishad-teksteissä, jotka ammensivat rigveda-kokoelman oppeja. Upanishadeissa käsiteltiin joogaa ja sen eri osa-alueita, ja pääpaino oli vahvasti meditaatiossa. Joogaa jalostettiin myös intialaisen kirjallisuuden eepoksissa Ramayanassa ja Mahabharatassa, joissa jooga oli keskeinen osa hindulaisten arkea.
Nykyjoogan juuret ovat noin 350-luvulla julkaistussa Patanjalin Joogasutrassa (Yoga Sutra). Se sisältää maininnan asanoista eli jooga-asennoista, mutta se on vain yksi joogan kahdeksasta osasta. Siinä asana ei kuitenkaan tarkoittanut varsinaista liikettä kuten nykyään vaan tasapainoista istuma-asentoa, jossa hengitys- ja keskittymisharjoituksia oli hyvä tehdä.
Joogan fyysinen aspekti alkoi korostua vasta pari vuosisataa myöhemmin, kun joogit kiinnostuivat kehon hyvinvoinnista, eliniän pidentämisestä ja ikuisesta elämästä. Tähän kokeiltiin jos jonkinlaista alkemiaa, mutta ponnistelut synnyttivät lopulta hathajoogan, johon monet modernit joogat pohjautuvat. Hathajoogan myötä asanoista tuli akrobaattisempia ja teksteissä alettiin puhua niiden terveydellisistä hyödyistä.
Vaikka hathajoogan myötä joogasta tuli aktiivisempaa ja liikunnallisempaa, nykyinen harrastusmuoto kehittyi vasta 1900-luvulla länsimaissa.
Jooga matkaa länteen
Länsimaiden ja Intian väliset kontaktit alkoivat 1200-luvulla ensimmäisten löytöretkien myötä. Retkeilijöiden kertomuksissa kuvattiin paikallisten harrastavan ”äärimmäisiä ruumiillisen itsekidutuksen muotoja”, joka ilmeisesti viittasi sen aikaiseen joogaan. Paikalliskulttuureista ja niiden uskonnoista ei kuitenkaan kiinnostuttu vielä sen suuremmin.
Tilanne muuttui vuonna 1770-luvulla, kun Englannin valtakausi Intiassa alkoi. Englannissa ja muualla Euroopassa alettiin tutkia paikallisia kulttuureja ja heidän tapojaan: jotkut pitivät niitä kiehtovina, kun taas toiset ajattelivat sen helpottavat paikallisten hallintaa.
Samoihin aikoihin lännessä alkoi kasvaa uudenlaisia liikkeitä ja ajattelutapoja, jotka osuivat hyvin yhteen hindulaisuuden ja joogan oppien kanssa. Esimerkiksi New Thought -liikkeen mukaan positiivinen ajattelu on avain terveyteen ja menestykseen, kun taas transsendentalismi tavoitteli sisäistä vapautumista.
Tällaiset liikkeet vaikuttivat siihen, miten joogaan suhtauduttiin, kun se rantautui Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopulla.
Joogaopettaja auttaa kehittämään taitojasi!
Lähettiläs Swami Vivekananda
Länsimaisen joogan katsotaan alkaneen vuonna 1893, kun hindulainen munkki ja filosofi Swami Vivekananda (1863–1902) piti puheen itämaisesta filosofiasta ja joogasta Maailman uskontojen parlamentissa Yhdysvaltojen Chicagossa. Hän ei tiettävästi ollut ensimmäinen joogalähettiläs Atlantin tuolla puolen, mutta hän oli ensimmäinen, jonka sanoma löi kunnolla läpi.
Näin kiinnostus joogaa kohtaan heräsi, ja Vivekanandan jälkeen intialaiset joogit otettiin avosylin vastaan. Heidän joukossaan olivat esimerkiksi nämä:
- Paramahansa Yogananda (1893–1952) muutti Yhdysvaltoihin 27-vuotiaana, ja häntä pidetään yhtenä läntisen joogan isähahmoista.
- Paul Brunton (1898–1981) levitti itämaisen filosofian sanomaa lännessä ensimmäisten joukossa.
- Indra Devi (1899–2002) teki joogasta helposti lähestyttävää. Hänen ansiostaan se levisi julkkisten keskuudessa, ja hän todisti joogan terveyshyödyt hoitamalla sillä ahdistusta ja masennusta.
- K. S. Iyengar (1918–2014) keskittyi joogan parantaviin vaikutuksiin ja kehitti nykyään suositun iyengarjoogan, jossa käytetään monipuolisia apuvälineitä.
- Richard Hittleman (1927–1991) toi joogan amerikkalaisten telkkareihin.
- Pattabhi Jois (1915–2009) muovasi hathajoogaa fyysisempään muotoon ja kehitti astangajoogaa.
Jooga näki siis monia sanansaattajia ja guruja 1900-luvulla, mutta sen tie nykypäivän suosikkiharrastukseksi on ollut mutkia täynnä.
Kun Vivekananda esitteli joogaa vuonna 1893, hän keskittyi sen filosofiseen ja henkiseen puoleen. Hän ei toisin sanoen hyväksynyt hathajoogan oppeja ja sen liikunnallista puolta, vaan se saapui Yhdysvaltoihin vasta 1920-luvulla.
Silloinen hathajooga ei kuitenkaan keskittynyt pelkästään fyysisiin asanoihin vaan se yhdistettiin länsimaissa suosittuun voimisteluun. Tämän uudenlaisen hathajoogan lähettiläitä olivat erityisesti Shri Yogendra, Swami Kuvalayananda sekä Tirumalai Krishnamacharya.
1930-luvulta eteenpäin voimisteluliikkeet alkoivat korvautua periteisimmillä jooga-asanoilla. Matti Rautaniemen (Joogan historia – Erakkomajoista kuntosaleille) mukaan tähän vaikutti se, että voimistelujooga alkoi hiljalleen yhdistyä New Thought -liikkeen kaltaiseen positiivisen ajattelun ja henkisen kehittämisen puoleen.
Jooga kehittyy maailman mukana
Joogan kehitys ja leviäminen linkittyivät tiiviisti yhteiskunnan kehitykseen. Esimerkiksi maailmansotia seuranneella ahdingolla oli keskeinen rooli siinä, miten ihmiset alkoivat etsiä vaihtoehtoisia ajattelutapoja ja kapinoida maailmanmenoa vastaan.
1950-luvulle tultaessa joogasta oli tullut yhä vahvemmin terveysliikuntaa, ja sen filosofinen ja henkinen puoli oli jäänyt sivummalle. Vuosisadan alussa Yhdysvaltoihin oli kuitenkin perustettu intialaisten gurujen toimesta joogakeskuksia, joissa joogan mystinen menneisyys oli yhä elossa.
Tämä mystisyys heräsi henkiin 60-luvulla, jolloin joogan leviäminen otti isoja askelia eteenpäin. Silloin aasialaisten maahanmuuttorajoituksia höllennettiin Yhdysvalloissa, joten Amerikkaan matkasi yhä enemmän joogaguruja. Samoihin aikoihin hippiliike nosti päätään, ja hipit halusivat murtautua arkitajunnan tuolle puolen.
Monet kääntyivät päihteiden puoleen, mutta vähän ajan päästä tajuttiin, että pilveen saattoi päästä ilmankin. Yhdysvaltoihin matkanneet joogit onnistuivat nimittäin vakuuttamaan hipit siinä, että jooga pystyi tarjoamaan samanlaisia kokemuksia kuin päihteet. Ei aikaakaan, kun jooga lähti leviämään hippiliikkeen mukana.
1970-luvulla joogan leviäminen kuitenkin hidastui, kun kehonrakennuksen, lenkkeilyn ja aerobisen liikunnan suosi kasvoi. Jooga nähtiin niiden rinnalla liian rauhallisena ja henkisenä hömppänä. Näin joogaa kehitettiin yhä liikunnallisempaan suuntaan, ja esimerkiksi bikramjooga houkutteli vuosisadan lopulla lajin pariin enemmän miehiä ja muita, jotka etsivät joogasta fyysistä kuormitusta.
Tästä päästäänkin jo melko lähelle tätä päivää, jolloin jooga on jättimäinen bisnes ja joogamuotoja syntyy kuin sieniä sateella. Joillekin se on yhä filosofinen suuntaus ja elämänohje, mutta valtaosa näkee sen ennen kaikkea fyysisenä harrastuksena.
Joogan historia Suomessa
Jooga levisi Suomeen samoihin aikoihin kuin muualle länsimaita eli 1900-luvun alkupuolella. Silloin suomen kielelle käännettiin joogaa käsitteleviä merkkiteoksia, kuten hindulaisten pyhä kirjoitus Bhagavadgita, ja julkaistiin ensimmäiset suomenkieliset teokset, jotka käsittelivät joogan fyysisiä harjoituksia.
Varsinainen leviäminen alkoi kuitenkin vasta 1940- ja 1950-luvuilla, kun joogan opetus yleistyi. Suomen ensimmäisenä joogaopettajana pidetään oopperalaulaja Ture Araa (1903–1979), joka innostui joogasta 1930-luvulla ulkomaanmatkallaan.
Joogan suosio kasvoi entisestään 60-luvulla, kun ihmiset kiinnostuivat enemmän omasta terveydestään. Samoihin aikoihin perustettiin myös Suomen joogaliitto. Tietynlaisena joogan sanansaattajana voidaan pitää matkatoimistoyrittäjä Uttam Soodia, joka oli mukana joogaliiton perustamisessa.
Hän pyöritti Helsingissä Intia-Keskus-nimistä matkatoimistoa, joka järjesti matkoja joogan kotimaahan Intiaan. Sood julkaisi myös Himalajan Yoga -lehteä ja teki jooga-aiheista tv-ohjelmaa, mikä lisäsi kiinnostuta joogaa kohtaan.
Nykyisen joogabuumin siemenet kylvettiin 1980-luvulla, kun monet suositut joogamuodot rantautuivat Suomeen. Esimerkiksi astangajoogan isä Pattahbi Jois kutsuttiin Suomeen opettamaan astangajoogaa, ja 1990-luvulla Suomesta löytyi jo omat astangajoogaopistot ja -opettajat.
Sen jälkeen tiensä Suomeen ovat löytäneet esimerkiksi iyengarjooga ja bikramjooga, jotka kuuluvat tämän päivän suosituimpiin joogamuotoihin. Jooga on siis kulkenut melkoisen matkan viimeisen viiden tuhannen vuoden aikana, ja uusimmat joogamuodot ovat jo melko kaukana juuristaan.
Joogan ei kuitenkaan tarvitse olla filosofia tai elämänopas kaikille, vaan se menee hyvin pelkästä harrastuksesta tai lajista. Joogan ydin ei myöskään ole täysin kadonnut, sillä tarjolla on yhä monia meditatiiviseen puoleen keskittyviä joogamuotoja. Kehitys onkin mahdollistanut sen, että yhä useampi pääsee nauttimaan joogan hyödyistä, mikä on vain hyvä asia.
Jos kiinnostuit joogan historiasta enemmän, kannattaa perehtyä Matti Rautaniemen teokseen Joogan historia – Erakkomajoista kuntosaleille. Rautaniemen kirja on ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen matka joogan historiaan ja siihen, miten jooga on länsimaistunut vuosien saatossa.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
