Murteet ovat merkittävä osa suomen kieltä ja suomalaista identiteettiä. Murteista voi oppia esimerkiksi sen, miten eri kielet ovat olleet kontaktissa toisiinsa ja millaisia perinteitä tietyllä alueella on. Ei pidä myöskään unohtaa, että suomen kirjakieli on rakennettu murteiden pohjalle!
Tässä artikkelissa syvennymme Lapin alueen murteisiin, jotka tunnetaan kielitieteen parissa Peräpohjan tai peräpohjalaisina murteina. Monet puhuvat kuitenkin Lapin murteista, sillä maantieteellisesti peräpohjalaiset murteet sijoittuvat Lapin alueelle.
Lapin murteita pidetään yleisesti ottaen leppoisan ja miellyttävän kuuloisina. Peräpohjolaiset murteet kuuluvat länsimurteiden pääryhmään yhdessä viiden muun murreryhmän kanssa, kuten lounais- ja hämäläismurteiden.
Lapissa ja Pohjois-Suomessa on kielen ja yhteiskunnan kehityksen kannalta paljon historiaa, ja artikkelin luettuasi ymmärrät paremmin muun muassa
- Lapin murteiden syntyä
- murteiden ominaispiirteitä
- murresanoja
- murteiden vaikutusta suomen kielen kehitykseen.
Tarve oppia lisää murteista? Nappaa itsellesi suomen kielen kurssi Helsinki yksityisopettajan kanssa.
Peräpohjan murteiden historia
Peräpohjalaiset murteet sijoittuvat nimensä mukaisesti pohjoiseen Suomeen. Sen sivurajojen voi ajatella ulottuvan aina Ruotsin rajalta Venäjän rajalle asti. Eteläiseltä puolelta se ulottuu puolestaan pohjoispohjalaisten ja savolaismurteiden rajoille. Pohjoisen osalta levittäytyneisyyden voi ajatella loppuvan saamen kielen alueisiin.
Peräpohjalaiset murteet jaetaan ainakin neljään alaryhmään:
- Jällivaaran murteet
- Tornion murteet
- Kemin murteet
- Kemijärven murteet
Lisäksi viidenneksi alaryhmäksi lasketaan joissakin yhteyksissä Norjan vuonoilla puhuttava Kveenin kieli. Kveenin kieltä kutsutaan myös Ruijan murteiksi. Muitakin ryhmittelyjä on olemassa eivätkä asiantuntijat ole yksimielisiä niiden suhteen.
Ylipäätänsä alaryhmien väliset rajat eivät ole selväpiirteisiä. Peräpohjolaisissa murteissa on samoja piirteitä kuin muissa suomen kielen murteissa. Tämä johtuu siitä, että väestöä on historian aikana siirtynyt pohjoisempaan Suomeen muilta murrealueilta. Myös pohjoisesta on muutettu etelään.
Peräpohjan murteet ovat ottaneet vaikutteita jokaisesta ilmansuunnasta, mikä tekee niiden kehitysvaiheiden määrittelystä haastavaa. Peräpohjalaisten murteiden tutkiminen on kuitenkin ollut suosittua yliopistoissa vuosisatojen ajan. Jo 1800-luvun loppupuolella julkaistiin useampi väitöskirja Peräpohjan murteisiin liittyen.
Suomen kielen opiskelu netissä voi myös olla oiva vaihtoehto kielen opiskeluun!
Esimerkkejä peräpohjolaisesta murteesta
Yksi Peräpohjan murteiden tyypillisimmistä piirteistä on ylimääräisen h-kirjaimen lisääminen: Torniossa on tapa mennä saunan sijasta sauhnaan.
Monissa muissa murteissa d-kirjan muuttuu r-kirjaimeksi, mutta Peräpohjan murteissa se katoaa kokonaan pois. Se voi muuttua myös j-kirjaimeksi; tästä hyvä esimerkki on sana meidän, joka voi olla murteen alaryhmän mukaan joko meijän tai meän.
Maallikoiden keskuudessa tunnetuin peräpohjalainen murre lienee Rovaniemen murre. Rovaniemen murre käytännössä edustaa Kemin murteiden alaryhmää. Peränpohjan murteet eivät ole intonaationsa tai sanastonsa puolesta yhtä tunnistettavissa kuin esimerkiksi savolaismurteet.
Tässä näyte Kemijärven alaryhmän murteesta:
"Lampaat viijähän meijän kylässä saarehen. Lampahat pannahan venehesehen ja viijähän sinne. Vanaha tapa on on seki, että lampahaja pitää pessä ennen kerittemistä. Niim met täällä pohjosessa teemä. Minä tiijän, että miehiä siinä tarvitahan paljon, ko lampahat sekkaantuvat niin helposti." (Kalevi Wiik, Sano se murteella)
Intonaatiolla tarkoitetaan puhetapaa melodisessa mielessä. Tähän lukeutuu muun muassa puheen rytmi, sanojen painotukset ja lauseiden jaksotus.
Jos luet ääneen yllä olevan näytteen Kemijärven murteesta, huomaatko intonaation muutoksen omassa puheessasi? Näin käy yleensä heillekin, jotka eivät kyseistä murretta puhu. Tämä kertoo siitä, että murteet ovat ainakin jollain tasolla suomalaisille tuttuja ennestään.
Löydä omia tavoitteitasi vastaava suomen kielen kurssi Superprofilta!
Murresanoja on monenlaisia: jotkut ovat tuttuja, vaikkeivat ne kuuluisi omaan sanavarastoon, kun taas toisista on mahdoton päätellä mitään. Soittavatko alla olevat sanat kelloja?
Peräpohjalaisen murteen verbejä:
- Keritä eli ehtiä tai joutua. Sanan voi helposti sotkea ulkopuolisena esimerkiksi lampaiden kerimiseen. Toisaalta sana muistuttaa myös monelle tutumpaa keretä sanaa.
- Hunteerata eli miettiä. Tämä ei soita kelloja monella meistä, ja kuulostaa helposti enempi englannin kielen metsästykseen (hunt) viittaavalta sanalta. Sen taustalla on ruotsin kielen fundera-verbi, joka tarkoittaa miettimistä eli fundeeraamista.
- Ruukata eli olla tapana. Tässäkin näkyy ruotsin kielen vaikutus, sillä ruotsin kielen bruka-verbi tarkoittaa samaa.
Peräpohjalaisen murteen adjektiiveja:
- Havillinen eli sopiva. Tämä sana voidaan kirjoittaa myös Peräpohjan murteille tyypilliseen tapaan yhdellä l kirjaimella: havilinen
- Hööli eli antelias. Tässä sanassa on jonkin verran kaikua sen merkitykseen, vaikka sana tulisi ensimmäistä kertaa vastaan.
- Perso eli ahnas (yleensä ruokaan liittyen). Perso on laajasti käytössä myös suomen kielen yleiskielessä.
Peräpohjalaisen murteen substantiiveja:
- Sinni eli sisu. Voi yllättää, että jopa niinkin perinteiseksi ja tunnetuksi mielletyllä sanalla kuin sisu on oma murreversionsa.
- Kahveli eli haarukka. Merenkulusta ymmärtävälle tämä sana saattaa tarkoittaa purjealuksen osaa, mutta Peräpohjan murteessa kyse on kaikille tutusta ruokailuvälineestä.
- Kläppi eli lapsi. Pohjoisessa käytetty, etelässä tuntemattomampi sana. Voidaan käyttää taivuttaen esimerkiksi pojankläppi (tarkoittaen siis poikaa, ei pojanlasta).
Esimerkeistä on nähtävissä, kuinka osa sanoista on päätynyt osaksi yleiskieltä. Osa taas on suurimmalle osalle suomalaisista täyttä hepreaa.
Sanoissa näkyy myös muiden kielten ja murteiden vaikutus. Peräpohjan murteissa näkyy eniten ruotsin ja venäjän kielet, kun taas esimerkiksi stadin slangissa on vaikutteita kaukaisemmistakin kielistä.
Murteiden vaikutus suomen kieleen
Suomen kirjakieli syntyi arviolta noin 1500-luvun puolivaiheessa. Suomen kieltä on kuitenkin puhuttu paljon kauemmin. Ensimmäiset todisteet puhutusta suomen kielestä ajoittuvat ajalle ennen ajanlaskun alkua.
Suomen kirjakieli on kehittynyt monen vaiheen kautta. Sen katsotaan vakiintuneen 1800-luvulla lähelle nykyistä muotoaan, ja murteilla oli tässä tärkeä rooli. Suomen kieli eli toisin sanoen pitkään puheessa, ja kirjakieltä lähettiin rakentamaan murteiden pohjalle.
On vaikea arvioida yksimielisesti, miten paljon mikäkin murre vaikutti nykyiseen kirjakieleen. Se on kuitenkin varmaa, että suomen kieli on murteista lähtöisin: jokainen sana, kielioppisääntö ja kielen nyanssi on tavalla tai toisella kehittynyt murteiden kautta.
Kun murteet yhdistyivät yhtenäisesti kirjakieleksi ja siitä edelleen yleiskieleksi, niiden erot ovat lähteneet tasoittumaan. Suomen murteet ovatkin katoamaan päin. Eri murteilla on ollut kautta aikain samankaltaisia piirteitä.
Vaikka murteet ovat olleet aina pääosin puhekieltä, niistä voi tänä päivänä nauttia myös kirjoitetussa muodossa. Lapsille (ja miksei aikuisillekin) löytyy esimerkiksi Aku Ankka -sarjakuvia eri murteilla kirjoitettuna:
Hieman vanhemmille löytyy myös murrekirjallisuutta. Murteita, niiden ääninäytteitä ja tekstejä vaalitaan Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta.
Suomen kielen historiaa voi ymmärtää parhaiten murteiden kautta. Siksi se on tärkeä osa äidinkielen opetusta. Murteet tulevat aina olemaan osa Suomen ja suomen kielen historiaa riippumatta siitä, ovatko murteet katoamassa puheesta. Kieli kehittyy jatkuvasti, eikä murteiden kehittyminen ole tässä poikkeus.
Superprofin kautta löydät osaavat äidinkielen opettajat, jotka avaavat mielellään ovia murteiden saloihin. Opiskelit sitten äidinkielen kokeeseen, yliopiston kielitieteitä tai omaksi iloksesi, opetus on vain muutaman klikkauksen päässä!
Murteista innostuvalle on valittavana monia murteita aina lounaismurteista savolaismurteisiin. Myös murteelta vaikuttavan stadin slangin historiaan kannattaa tutustua!
Lähteet
Kettunen, Lauri. Suomen murteet, Murrekartasto. Suomen kirjallisuuden seura. 1999.
Kotimaisten kielten keskus. Kirjoitettu kieli. https://www.kotus.fi/kielitieto/kielenkayton_lajit/kirjoitettu_kieli (Viitattu 23.2.2023)
Mehtonen, Jenni. Tunnistatko nämä Lapin murresanat? Pohjoisen murteen matkiminen menee vierailta yleensä pieleen. Yle. https://yle.fi/a/3-9456591 (Viitattu 23.2.2023)
Wiik, Kalevi. Sano se murteella, minkälaisia suomen murteet ovat ja missä niitä puhutaan. Pilot-kustannus. 2006.
Wiik, Kalevi. Suomen murteet, kvantitatiivinen tutkimus. Suomen kirjallisuuden seura. 2004.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
mie tarttin teitä, ko kirjottelen itte menheistä meän omala kielelä.