Olet varmasti joskus kuullut kirjoituskursseista, joilla opitaan kirjoittamaan luovasti. Mutta mitä luova kirjoittaminen oikeastaan tarkoittaa? Lasketaanko vapaa-ajan blogi luovan kirjoittamisen piiriin? Olenko luova kirjoittaja, jos rustailen satunnaisesti runoja, novelleja tai päiväkirjaa?
Raja luovan kirjoittamisen ja ”tavallisen” kirjoittamisen välillä on melko sumea. Tietyt asiat on helppo erotella ja kategorisoida, kuten fantasianovelli tai työsähköposti, mutta niin sanotulle harmaalle alueelle jää paljon tekstejä. Pyrimmekin tässä artikkelissa vastaamaan kysymykseen ”Mitä luova kirjoittaminen on?”. Voit ottaa siitä selvää - suomen kielen kurssi Jyväskylä!
Miten luova kirjoittaminen eroaa muunlaisesta kirjoittamisesta?
Kaunokirja vs. kokousraportti. Runo vs. tekstiviesti. Näytelmä vs. verkkosivun mainosteksti.
Miten nämä tekstit eroavat toisistaan? Ja millä perusteella yhdenlainen kirjoittaminen on toista luovempaa? Keskeinen ero liittyy tekstin tarkoitukseen: kokousraporttiin kirjataan kokouksen sisältö, tekstiviesti pyrkii välittämään tietoa, kun taas mainosteksti yrittää vakuuttaa lukijan tuotteen tai palvelun ostamisesta.
Luovan kirjoittamisen tekstilajit eivät suinkaan ole ilman tarkoitusta: kaunokirja, runo ja näytelmä voivat kaikki viihdyttää, tarjota elämyksiä, inspiroida tai esimerkiksi sivistää. Niiden kirjoittajalla ei kuitenkaan ole selkeää päämäärää, vaan tekstit palvelevat eri tilanteissa eri asioita.
Siinä missä esimerkiksi journalismin tarkoituksena on välittää tietoa tai raportoida kielen avulla, luovassa kirjoittamisessa ollaan kiinnostuneita kielestä itsestään: sen eri vivahteista ja sillä leikkimisestä.
Tämän myötä luovassa kirjoittamisessa hyödynnetään monipuolisemmin kirjoitustekniikoita, jotka kiinnittävät lukijan huomion itse kieleen, kuten metaforia, vertauksia ja mielenkiintoisia sanavalintoja. Toimittajat ovat vähemmän taipuvaisia tähän: objektiivinen raportointi menee kielen käytön edelle.
Kirjoittamista ei voi kuitenkaan jakaa edes karkeasti kahtia ”luovaan” ja ”ei-luovaan” tekstin tarkoituksen perusteella – vaatiihan esimerkiksi mainostekstin kirjoittaminen luovuutta, sähköpostejakin on monenlaisia, ja sanomalehdessä voi olla perinteisen uutisen rinnalla tarinamuotoinen erikoisartikkeli, joka menisi novellista, jos sen sisältö olisi fiktiota. Selkeämpi määrittely vaatiikin luovan kirjoittamisen luonteeseen sukeltamista.
Luovan kirjoittamisen ytimestä löytyy omaperäisyys: kirjoittaessa luodaan jotain uutta, eikä sitä säätele ennalta määrätyt mallit. Omaperäisyys lieneekin parhaita vedenjakajia luovien ja ei-luovien tekstien välillä: tutkielmien, kokousraporttien ja uutisten sisältö pohjautuu aina olemassa olevaan tietoon. Sen sijaan novelli, runo, päiväkirjamerkintä tai kappaleen sanat voivat olla minkälaisia tahansa. Kirjoitusprosessia ei estä mikään, vaan kirjoittajalla on vapaat kädet kirjoittaa mitä tahansa.
Luovan kirjoittamisen ytimessä on myös itseilmaus, johon omaperäisyys linkittyy vahvasti: tekstin sisältö ponnistaa kirjoittajan omista ajatuksista ja tunteista, ja ne ohjaavat kirjoitusprosessia. Jos siis tekstillä ei ole selkeää tarkoitusta ja sen sisältö on omaperäistä ja henkilökohtaista, päästään jo melko lähelle kelvollista luovan tekstin määritelmää. Käytännössä luovat tekstit eivät kuitenkaan istu tiettyyn muottiin, vaan luovan kirjoittamisen lajien välillä on suuriakin eroja.
Yleisimmät luovan kirjoittamisen lajit
Luovuus on läsnä lähes kaikenlaisessa kirjoittamisessa, mutta se on vahvimmillaan tietyissä tekstilajeissa. Ne eivät kuitenkaan kaikki ole keskenään samanlaisia: runoa, romaania ja näytelmää ei luoda samalla tavalla, vaan jokaisessa hyödynnetään eri tekniikoita, näkökulmia ja kirjoitustapoja. Etsi suomen kurssi sinun tarpeitasi vastaten!
Kertomakirjallisuus
Kertomakirjallisuus eli proosa lienee se suosituin luovan kirjoittamisen muoto, ja sen voi jakaa edelleen esimerkiksi romaaneihin, novelleihin ja satuihin. Mikä niitä kaikki yhdistää? Fiktiivinen sisältö, jonka kirjailija on keksinyt itse.
Fiktiivinen kirjoittaminen ei istu yhteen muottiin, vaan kertomus voi esittää mitä tahansa millä tavalla tahansa. Tässä piileekin luovan kirjoittamisen kauneus: George Orwellin poliittinen romaani 1984 on täysin erilainen kuin Mika Waltarin historiallinen romaani Sinuhe egyptiläinen tai H. C. Andersenin Ruma Ankanpoikainen -satu, mutta kaikki ovat kertomakirjallisuutta.
Kertomakirjallisuudeksi voi laskea myös eepoksen, joka on sen lajeista vanhin. Eepoksilla tarkoitetaan yleensä vanhoja tarinakokoelmia, ja Suomen kansalliseepos Kalevala on tästä hyvä esimerkki. Eepos eroaa romaaneista ja muista proosakertomuksista siinä, että se on kirjoitettu runomuotoon. Se ei kuitenkaan ole runoutta, sillä siinä on kertoja ja kerrontaa.
Löydä itsellesi sopiva suomen kielen alkeiskurssi Helsinki!
Tiesitkö, että luovan kirjoittamisen tutkinnolla voi työllistyä moneen paikkaan?
Runous
Romantiikan ajan unelmoijien ja kielielitistien takia monet mieltävät runouden vaikeaselkoiseksi ja kaukaiseksi, mutta todellisuudessa se on kaikkea muuta – tai voi ainakin olla.
Runon keskiössä ei ole romaanin tapaan kerronta, henkilöhahmot tai toiminta, vaan se keskittyy kieleen ja sillä leikittelyyn sekä tunteiden ja ajatusten herättämiseen. Runoissa hyödynnetään usein metaforia, mielleyhtymiä ja kielen soinnillisuutta, kuten alku- ja loppusointuja. Monet pitävätkin runoutta luovimpana luovan kirjoittamisen muotona.
Runoutta on kuitenkin monenlaista, ja joissain lajeissa on enemmän tilaa luovuudelle kuin toisissa. Perinteisesti runous on ollut mitallista, eli runoilijan on pitänyt laskea tavuja ja niiden pituuksia, jotta runo istuu tiettyyn muottiin.
Tämähän sotii hieman omaperäisyyden käsitettä vastaan, mutta runouden keskiössä on aina ollut sisältö ja sanoma. 1900-luvulta eteenpäin runous lähti kehittymään kauemmas perinteistään, ja nykyään runot voivat olla myös vapaamittaisia, eli runoilijalla on vapaat kädet sekä sisällön että muodon osalta.
Runouteen eli lyriikkaan voi laskea myös laulun sanoitukset, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin runot.
Osallistu suomen kielen kurssit Tampere!
Draama
Jos mietitään luovien tekstien kulutusta, käsikirjoitukset ovat varmasti listan kärkipäässä. Emme suinkaan tarkoita näytelmiä vaan tv-sarjoja ja elokuvia, joilla kaikilla on käsikirjoitus henkilöhahmoineen, vuorosanoineen ja miljöineen.
Käsikirjoitus voi olla sisällöltään kuin romaani, jonka tarina esitetään kirjan sivujen sijaan teatterilavalla, televisiossa tai elokuvateatterissa. Tekstinä käsikirjoitus on kuitenkin kaukana muista kaunokirjallisuuden lajeista, ja sillä on tarkka formaatti, jota seurata.
Käsikirjoitusten ei tarvitse olla täyttä fiktiota, vaan monet niistä käsittelevät tosielämän tapahtumia. Varsinainen sisältö ei siis välttämättä ole omaperäistä, mutta sen eloon herättäminen ja esittäminen ovat kirjoittajan ja hänen luovuutensa harteilla. Tämä pätee tietysti myös kertomakirjallisuuteen: kaiken ei tarvitse olla itse keksittyä ja fiktiota, jotta se olisi luovaa.
Tällaiset tekstit ovatkin pääsyy sille, miksi luovan kirjoittamisen kenttä on niin värikäs: muistelmat, henkilökohtaiset esseet, matkakirjoitukset ja historialliset kertomukset voivat kaikki olla luovaa kirjoittamista, vaikka ne olisivatkin asiatekstejä. Kertomakirjallisuus, runous ja käsikirjoitukset ovat vain lajeja, joissa luovuus on vahvimmillaan.
Lähes jokaisessa tekstissä voikin hyödyntää luovuutta, ja jos haluat kehittyä kirjoittajana monipuolisesti, luovaa kirjoittamista on hyvä harjoitella.
Voiko luovaa kirjoittamista oppia?
Miten luovassa kirjoittamisessa voi kehittyä, ja onko se edes mahdollista? Totta kai on! Jotkut ovat tietty syntyjään luovempia kuin toiset, mutta siinä voi kehittyä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Paras vaihtoehto on osallistua luovan kirjoittamisen kurssille tai työpajaan, jossa pääsee kirjoittamaan erilaisia tekstejä ja josta saa palautetta. Luovaa kirjoittamista harjoitellaan nykyään esimerkiksi lukiossa, mutta tarjolla on myös kirjoittamisen verkkokursseja.
Jos luovaa kirjoittamista haluaa harjoitella aluksi omin nokin, näillä vinkeillä pääset alkuun:
- Tutustu luovan kirjoittamisen kenttään. Luova kirjoittaminen kuulostaa selkeältä, mutta sen kenttä on yllättävän pirstaleinen. Kun perehdyt siihen, mikä kaikki lasketaan luovaksi kirjoittamiseksi ja missä luovan kirjoittamisen taitoja voi hyödyntää, harjoittelua on helpompi lähestyä.
- Kirjoita ahkerasti. Luovassa kirjoittamisessa kehittyy tismalleen samalla tavalla kuin kirjoittamisessa yleensä: kirjoittamalla. Tärkeää ei ole se, onko essee, runo tai novelli laadukas, vaan se, että niitä kirjoittaa!
- Hanki palautetta. Omista teksteistään on aina hyvä saada palautetta, sillä se auttaa hahmottamaan, mikä toimii ja mitä pitää kehittää. Luovan kirjoittamisen kurssit nojaavat ahkeraan kirjoittamiseen ja palautteen saamiseen, mutta palautetta voi saada myös esimerkiksi yksityisopettajalta.
- Lue paljon. Kirjoittamisen ja lukemisen taidot kulkevat aina kylki kyljessä, ja jokaisen ahkeran kynäniekan pitäisi jaksaa myös lukea. Lukemisessa kannattaa painottaa monipuolisuutta ja lukea eri kaunokirjallisuuden genrejä, runoja, näytelmiä ja kaikkea muuta luovan kirjoittamisen lajeja. Lukiessa voi myös analysoida tekstejä, mutta tärkeämpää on keskittyä niiden tarinoihin ja siihen, miten niitä esitetään.
Luovasta kirjoittamisesta on saatavilla myös oppaita, mutta ne eivät toimi yhtä hyvin kuin vaikkapa kielten opinnoissa, sillä kyse on luovuudesta. Luovuus tulee ja menee, eikä hyvä teksti seiso yhden tietyn polun päässä. Aloittelevan kirjailijan kannattaakin kokeilla eri tekstilajeja ja tapoja tuottaa tekstiä ja katsoa, mikä toimii omalla kohdalla.
Se on kuitenkin varma, että luovana kirjoittajana voi kehittyä!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
