Kun aloitin tämän artikkelin hahmottelun, minulla oli selkeä tavoite: esitellä Suomen kirjallisuuden historian viisi merkittävintä kirjailijaa. Mieleen tuli heti Aleksis Kivi - pitäähän Suomen kansalliskirjailijan listalla olla. Kansalliskirjailijasta mieli poukkoili kansallisrunoilija J. L. Runebergiin ja siitä aikansa merkittävimpään naiskirjailijaan, naiseen ja kirjailijaan Minna Canthiin.
Kaksi paikkaa jäljellä. Hikipisarat alkavat valua otsalla. Havahdun siihen tosiasiaan, että kärkiviisikon listaaminen on julmaa. Joku jää ansaitsematta listan ulkopuolelle. Onko se Mika Waltari, joka avasi suomalaisen kirjallisuuden ovet Eurooppaan? Vai F. E. Sillanpää, ainoa suomalaiskirjailija, jolle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto? Vai merkittävimpiin nykykirjailijoihin kuuluva Sofi Oksanen? Ei kai sentään muumien äiti Tove Jansson?!
Olin jo valmis luovuttamaan tehtävän suhteen ja heittämään hanskat tiskiin, kunnes astuin sääntöjen tuolle puolen. En siis esittele tässä artikkelissa viittä vaan kymmenen suomalaiskirjailijaa, jotka ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen suomalaiseen kirjallisuushistoriaan. Suomen kielen kurssi voi myös opettaa sinulle lisää meidän rakastetuista suomalaisista kirjailijoistamme.
Mikael Agricola
Koska muutin pelin sääntöjä jo ennen käsittelykappaleisiin pääsyä, on vain sopivaa, että listan aloittaa henkilö, joka niitti mainetta ensisijaisesti kääntäjänä. Suomen kirjakielen isänä tunnettu Mikael Agricola loi käännöstyöllään suomen kirjakielen raamit, mutta hänen nimiinsä voi laittaa myös kaikkien aikojen ensimmäisen suomenkielisen kirjan, Abckirian (1543), sekä useamman kirkko- ja messukäsikirjan.
Agricola ei tietenkään rakentanut suomen kirjakieltä yksin tai tyhjästä, mutta ilman hänen panostaan se saattaisi olla hyvinkin erilainen. Kaikkien aikojen ensimmäinen suomenkielinen kirja näyttää myös hyvältä CV:ssä, joten kyllähän paikka listalla on taattu.
Elias Lönnrot
Yhdestä kirjakielen isästä toiseen: Suomen kansalliseepoksen Kalevalan (1835/1849) ja sen sisarteoksen Kantelettaren (1840) kokoajana tunnettu Elias Lönnrot halusi vahvistaa suomen kielen asemaa, sillä ilman sitä suomalainen kulttuuri ei kehittyisi tai selviäisi.
Agricolan on arvioitu käyttäneen noin 6 000–8 000 sanaa, kun taas Lönnrotin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa sanoja oli jo yli 200 000.
Lönnrot rakensi suomen kielen lisäksi myös suomalaisuutta. Hän kokosi keräämistään suomalais-karjalaisista kansanrunoista Kalevalan, josta tuli suomalaisuuden ja suomen kielen perikuva. Sen varaan alettiin rakentaa suomalaista identiteettiä, joka seisoi 1800-luvulla melko huteralla pohjalla. Kalevala lieneekin kaikkien aikojen merkittävin suomalainen kirja.
J. L. Runeberg
Jos Elias Lönnrot toi suomalaisuuden rakentamiseen naulat, Johan Ludvig Runeberg tarjosi vasaran. Jo elinaikanaan kansallissankariksi nousseen Runebergin teokset rakensivat ihannekuvaa Suomesta ja sen kansasta. Keihään kärkenä toimi Vänrikki Stoolin tarinat (1848/1860), jonka runot käsittelivät 1808–1809 sodittua Suomen sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä.
Teos toimi alkusysäyksenä 1800-luvulla heränneelle kansallisuusaatteelle, ja se elää vahvasti vielä tänä päivänä. Kokoelman avausruno ”Maamme” on Suomen kansallislaulu, ”Porilaisten marssi” on Suomen puolustusvoimien kunniamarssi, 5. helmikuuta liputetaan Runebergin syntymäpäivää, ja juhlapöytää koristaa tietysti Runebergin torttu.
Etsi omia tarpeitasi vastaava suomen kielen kurssi Helsingistä tai sen lähiseuduilta.
Aleksis Kivi
Jokainen suomalainen on joskus kuullut Aleksis Kivestä ja Jukolan rämäpäisistä veljeksistä, mutta tiesitkö, että Aleksis Kiven suuruuteen herättiin vasta kauan hänen kuolemansa jälkeen?
Hänen tunnetuin teoksensa Seitsemän veljestä (1870) sai julkaisuvuonnaan sellaisen kritiikkiryöpyn, että se vedettiin nopeasti pois myynnistä. Sen koettiin antavan vääränlaisen kuvan suomalaisista, ja Kiven käyttämä kieli oli ”ruotsin turmelema”. Ennen kuin teos otettiin takaisin myyntiin, Kivi kuoli vain 38-vuotiaana.
Pikakelaus tähän päivään, ja Seitsemän veljestä on yksi suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksista, ja Nummisuutarit kuuluu Suomen suosituimpiin näytelmiin. Kiven teokset pursuilevat realismia ja huumoria, joiden yhdistelmään monet suomalaiset kirjailijat ovat nojanneet Kiven jalanjäljissä. Kivi oli myös ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija, ja hän osoitti, että suomen kieli taipuu kirjallisuuteen.
Minna Canth
Minna Canth oli monella mittarilla poikkeuksellinen: hänestä kasvoi suosittu kirjailija, lehtinainen, liikenainen sekä naisliikkeen äänitorvi aikana, jolloin naisten menestymismahdollisuudet olivat pienet. Hän kuului aikansa merkittävimpiin naisiin myös kansainvälisesti, minkä sanominen ei vaadi paksuja sinivalkolinssejä.
Canth edusti Aleksis Kiven tapaan realismin tyylisuuntaa, eli hän kuvasi elämää sellaisena kuin sen näki. Hän vieraili yhteiskunnan vähäosaisten luona ja kirjoitti näkemästään kaunistelematta, mikä ei kaikkia miellyttänyt. Canth ei kuitenkaan pelännyt kritiikkiä vaan tarttui epäkohtiin pelotta.
Minna Canthista kasvoikin naisliikkeen äänitorvi, ja hän paransi työllään naisten asemaa, tasa-arvoa sekä suomenkielistä koulutusta. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat muun muassa Työmiehen vaimo (1885), Papin perhe (1891) ja Anna Liisa (1895).
Eino Leino
Eino Leinoa pidetään Runebergin ohella Suomen kansallisrunoilijana, ja hän oli tuottelias kirjailija, lehtimies ja kriitikko. Vuonna 1903 julkaistu Helkavirsiä-kokoelma on yksi suomalaisen runouden merkkiteoksista, ja Leinosta kasvoi sen myötä uusromantiikan suunnannäyttäjä Suomessa vain 25-vuotiaana. Hän löysi inspiraation Helkavirsiin suomalaisesta mytologiasta, ja runojen kieli pohjautuu Kalevalaan.
Leino muistetaan myös vapaamielisenä boheemina. Hän ei suostunut asettumaan aloilleen vaan suosi taiteilijaelämää ja kulttuurieliittiä. Hän venytti ja kokeili aikansa taiteilijuuden rajoja ja jakoi mielipiteitä, mutta mitä pidemmälle ajassa on tultu, sitä vankemmaksi Leinon paikka merkittävimpien suomalaiskirjailijoiden joukossa on vakiintunut.
Leinon lukuisia teoksia luetaan ja siteerataan yhä ahkerasti. Niissä on jotain poikkeuksellista, joka puhuttelee suomalaista sisintä. Ne herättivät aikanaan uskoa ja yhteisöllisyyttä itsenäisen Suomen kynnyksellä, ja niiden teemat ovat yhä ajankohtaisia. Haluaisitko aiheesta tietoa yksityiskohtaisemmin - suomen kielen kurssi Oulussa voisi olla avuksesi.
Väinö Linna
Listalla on ollut tähän mennessä selkeä teema: kaikki esitellyt kirjailijat ovat tavalla tai toisella rakentaneet Suomea, suomalaisuutta tai suomen kieltä. Tästä muistetaan myös Väinö Linna, jonka teosluettelo on pieni mutta sitäkin merkittävämpi.
Linna nousi koko kulttuurikentän huulille Tuntemattoman sotilaan (1954) myötä. Teos rikkoi Vänrikki Stoolin rakentaman kaunokuvan suomalaissotilaasta, mikä oli monelle kova paikka. Se sai paljon kritiikkiä erityisesti upseereilta, joiden mukaan romaani mustamaalaa suomalaisen sotilaan ja antaa väärän kuvan rivimiehen kokemuksista.
Sotavuodet olivat 1950-luvulla tuoreessa muistissa, ja sota-arpien hoitaminen oli vielä lapsenkengissä. Juuri tässä piilee Väinö Linnan suuruus: sekä Tuntematon sotilas että Pohjantähti-trilogia (1959-1962) avasivat kipeää ja arkaa menneisyyttä. Ne laukaisivat piiloon jääneitä jännitteitä, antoivat äänen väärinymmärretyille ja näyttivät tietä henkiselle uudelleenrakennukselle.
Mika Waltari
Jos Väinö Linna avasi kipeät historian kirjat, Mika Waltari tarjosi menolipun ja pakopaikan jonnekin kauas. Waltari edusti ns. tulenkantajasukupolvea, jonka tavoitteena oli karistaa sisällissodan ja ensimmäisen maailmansodan kauhut. Inspiraatiota ja raikkaita tuulia etsittiin Euroopasta, mikä näkyy hänen läpimurtoteoksessaan Suuri illusioni (1928), joka puhutteli erityisesti nuoria aikuisia ja taiteilijoita.
Waltari muistetaan parhaiten Sinuhe egyptiläisestä (1945), joka teki hänestä Suomen ensimmäisen kansainvälisesti menestyneen kirjailijan. Se on yksi kaikkien aikojen käännetyimmistä suomalaisromaaneista, ja siitä on tehty myös Hollywood-elokuva.
Waltari julkaisi yhteensä viidellä vuosikymmenellä, ja hänen julkaisumääränsä hipovat lähes kaikkia ennätyksiä. Monissa teoksissa on Sinuhen tapaan suuria seikkailuja sekä eroottista latausta, mikä toi mukanaan kritiikkiä viihteellisyydestä, mutta ajan saatossa Waltarin asema 1900-luvun ykköskirjailijoiden joukossa on vain vankistunut.
Tove Jansson
Porvoon edustalla Kluvharun saarella majaillut Tove Jansson nousi menestykseen 1940-luvulla muumikirjojen myötä. Hänellä ja Waltarilla oli jotain yhteistä: molemmat halusivat tarjota sotien synkkyyden keskellä valon pilkahduksia, ja molempien tarinat nojaavat jännittäviin seikkailuihin.
Vaikka muumit on suunnattu ennen kaikkea lapsille, ne puhuttelevat myös aikuisyleisöä, mikä on varmasti yksi syy niiden jättimenestykseen. Huumorin ja rempseyden rivien välistä löytyy monesti vakavampia ja vaikeitakin aiheita, kuten yksinäisyys ja kuolema.
Muumitarinat elävät yhä kirjoina, sarjakuvina, näytelminä, tv-sarjoina ja elokuvina, ja harva kirjailija on Suomessa yhtä tunnettu ja rakastettu kuin Tove Jansson. Muumien ympärille on kasvanut brändi: muumimukit ovat kovaa keräilyvaluuttaa, muumit koristavat monia vaatteita ja tekstiilejä, ja muumielokuvia ja sarjoja päivitetään tasaisin väliajoin. Valitse siis itsellesi paras suomen kielen kurssi Tampereelta tai muualta!
Tove Jansson on Suomen kaikkien aikojen käännetyin kirjailija, joten muumit ovat myös vieneet Suomea maailmalle.
Sofi Oksanen
Kun puhutaan nykykirjailijoista, Sofi Oksanen tuntuu painivan omassa sarjassaan. Hänen palkintokaappiaan koristavat monet suomalaiset ja kansainväliset tunnustukset, hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle, ja niitä on myyty miljoonittain ympäri maailmaa ylistyssanojen saattelemana.
Oksasella on virolainen äiti ja suomalainen isä, mikä heijastuu vahvasti hänen teksteihinsä. Hänen tunnetuin teoksensa, Finlandia-palkittu Puhdistus (2008) sekä esimerkiksi Stalinin lehmät (2003) käsittelevät Viron lähihistoriaa naispäähenkilön silmin.
Oksanen tarttuukin rohkeasti vaiettuihin asioihin ja erityisesti naisiin kohdistuviin epäkohtiin. Hyvä esimerkki tästä on hänen viimeisin julkaisunsa, Samaan virtaan – Putinin sota naisia vastaan -essee (2023), joka kuvaa Venäjän pitkää historiaa seksuaalisen väkivallan käyttämisestä ja ihmisoikeusrikoksista osana sodankäyntiä.
Vuonna 1977 syntynyt Oksanen kerkeää julkaista vielä monen monta teosta, joten jääkäämme seuraamaan, kuinka korkealle hänen osakkeensa tulevat vielä nousemaan ja miten hänen elämäntyönsä peilaantuu tulevaisuudessa listan muihin kirjailijoihin.
Kunniamaininnat
Vaikka kymmeneen mahtuu paljon enemmän kuin viiteen, listan ulkopuolelle jäi monia kirjailijoita, jotka ansaitsevat olla keskustelussa mukana:
- Zacharias Topelius, yksi ensimmäisistä suomalalaisista romaanikirjailijoista ja Suomen satusetä
- Edith Södergran, yksi Suomen merkittävimmistä naiskirjailijoista ja kansainvälisesti tunnettu runoilija
- Juhani Aho, yksi ensimmäisistä pitkän ammattiuran tehneistä kirjailijoista
- Ilmari Kianto, köyhälistöromaanien uranuurtaja
- F. E. Sillanpää, ainoa Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut suomalainen
- Mauri Kunnas, nykylastenkirjallisuuden isähahmo
Elämä ei kuitenkaan ole aina reilua, ja näistä listauksista paistaa kirjoittajan lukeneisuus läpi. Mutta eipä tässä onneksi olekaan oikeita tai vääriä vastauksia!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
