Aloittelevilla pianisteilla on monenlaisia unelmia. Jotkut haluavat soittaa omia suosikkikappaleitaan, toiset taas tehdä omia versioitaan tunnetuista sävellyksistä. Harvojen ja valittujen tähtäimessä on pianomaailman kirkkaimmat valot, jolloin pyritään täyttämää aiempien virtuoosien saappaat.
Se ei onnistu peruskappaleilla, vaan silloin on lähdettävä valloittamaan pianosävellysten Mount Everestejä – kappaleita, joihin vain harvat pystyvät. Ne eivät välttämättä ole pianistin suosikkeja, mutta niillä saadaan mainetta ja kunniaa.
Pianokappaleiden vaikeuden voi nähdä monella tavalla. Jotkut vakuuttuvat suurista oktaavihypyistä ja hurjasta temposta, kun taas toiset arvostavat eniten kykyä herättää yksinkertaisia osuuksia henkiin. Kaksi vaikeaa kappaletta voivat siis olla täysin erilaisia, joten maailman vaikeimpia kappaleita on mahdoton listata objektiivisesti.
Esittelemme kuitenkin tässä artikkelissa sellaisia sävellyksiä, joihin vain harvat pystyvät, ja jotka tarjoavat poikkeuksellista haastetta.
Klassinen musiikki ja sen virtuoosit
Usein ajatellaan, että kaikkien taitavimmat pianistit säveltävät kaikkein vaikeimpia kappaleita. Tämä on tietty totta – monien tämänkin listauksen sävellysten takana on aikansa arvostetuin pianovirtuoosi. Vaikeus ei kuitenkaan kulje käsi kädessä laadun kanssa, ja osa vaikeimmista sävellyksistä on lähempänä haastetta kuin oikeaa kappaletta.
Beethoven – Pianosonaatti nro. 29 eli Hammerklavier
Vuonna 1818 julkaistu Hammerklavier on Ludwig van Beethovenin kenties teknisesti haastavin luomus, ja sen voi surutta laskea myös romantiikan ajan vaikeimpiin sävellyksiin. Haastavuuden lisäksi se on yksi aikansa tunnetuimpia teoksia, joten pakkohan se on ottaa mukaan tällaiselle listalle.
Sävellys tunnetaan sen suurista ja majesteettisista soinnuistaan sekä hurjasta nopeudesta. Se sai ensiesityksensä vasta vuonna 1836 eli lähes 20 vuotta julkaisustaan, sillä sen soittaminen vaati Franz Lisztin kaltaista pianovirtuoosia.
Tänä päivänä se löytyy useamman soittajan repertuaarista, mutta lista ei ole kuitenkaan mahdottoman pitkä, sillä vaikeutensa lisäksi se kestää 45–60 minuuttia, mikä vaatii melkoista kestävyyttä. Hammerklavier-nimi on saksankielinen vastine italian kielen pianofortelle tai fortepianolle, joka oli modernin pianon ensimmäinen kutsumanimi.
Tässä Valentina Lisitsan tyylinäyte:
Liszt – Paganini Etudo nro. 4 (vuoden 1838 versio)
Unkarilainen Franz Liszt on monien mielestä yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä pianisteja, ja hänet muistetaan erityisesti huippuun hiotusta tekniikastaan.
Tämä näkyy herran monissa sävellyksissä. Tälle listalle valikoitui Paganini Étudo nro 4, joka on kenties tämän listan vaikein sävellys, mutta listalla voisi ihan hyvin olla myös La Campanella, Faux Follets tai Hungarian Rhapsody nro. 2, jotka kaikki pistävät sormet solmuun ja pään pyörälle. Sekään ei olisi huutava vääryys, jos koko listan rakentaisi pelkillä Lisztin kappaleilla!
Hungarian Rhapsody nro. 2 nousi suuren yleisön tietoisuuteen Tom & Jerry -sarjakuvasta.
Alkuperäissävellyksessä on hurja 100 bpm:n tempo, mikä vaikuttaa fyysisesti mahdottomalta, mutta legendan mukaan Liszt olisi pystynyt siihen. Miehen soitosta ei kuitenkaan ole jäänyt henkiin yhtäkään nauhoitusta, joten se jääköön mysteeriksi. Mutta säveltäisikö hän todella sellaisen version, joka olisi mahdoton soittaa?
Miltä pianotunnit aikuisille Helsinki kuulostaisi sinusta?
Mene ja tiedä, mutta kappaleen paikka tällä listalla on joka tapauksessa taattu:
Balakirev – Islamey
Venäläisen säveltäjän Mili Balakirevin Islamey ei välttämättä enää kuulu haastavimpien sävellysten joukkoon, mutta se ansaitsee paikkansa listalla pelkällä perinnöllään. Sitä pidettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla kaikkien aikojen vaikeimpana pianosävellyksenä, ja tämä maine johti siihen, että aikansa parhaat pianovirtuoosit ottivat sen repertuaariinsa näyttääkseen taitojaan.
Sen soittamiseen liittyy myös monia tarinoita. Balakirev itse on todennut, ettei hän pystynyt soittamaan sävellyksen kaikkia osia puhtaasti, ja toinen saman ajan virtuoosi Alexandr Skrjabin loukkasi oikean kätensä sitä soittaessa.
Islameyn maine keräsi myös haastajia. Listalla seuraavana on Maurice Ravelin Gaspard de la nuit, jolla Ravel halusi varastaa vaikeimman kappaleen kruunun itselleen.
Ravel – Gaspard de la nuit
Vuonna 1908 valmistunut Gaspard de la nuit oli kanadalaissäveltäjä Maurice Ravelin vastine Balakirevin Islameylle. Kolmiosaisen sävellyksen inspiraationa toimi Aloysius Bertrandin samanniminen runokokoelma, joka on suomennettu vuonna 2013 nimellä Yön Kaspar.
Sävellyksen haastavimpana osana pidetään viimeistä eli kolmatta osuutta, Scarboa, joka ei kuitenkaan ole pelkkää teknistä rehvastelua vaan kauniin sävellyksen kaunis päätös:
- Ensimmäisessä osassa (Odine) seireeni houkuttelee laulullaan katsojan veden valtakuntaan, ja Ravelin sävellys tuo elävästi mieleen veden liikkeet.
- Toisessa osassa (Hirsipuu) tunnelma on kylmäävä ja hypnoottinen hirtetyn miehen viimeisillä hetkillä.
- Kolmannen osan (Scarbo) kaoottisuus, nopeasti toistuvat nuotit ja kliimaksit kuvaavat painajaista ja unessa riehuvaa pientä peikkoa.
Olisiko pianotunnit Turku oikea vaihtoehto?
Voit itse ihailla ja kuunnella tästä, mitä Scarbosta tulee mieleen:
Chopin – Étude Op. 10 nro. 4
Frédéric Chopin oli yksi romanttisen kauden tunnetuimpia pianisteja. Hän ei kuitenkaan noussut arvostetuimpien säveltäjien joukkoon, sillä hän sävelsi pääasiassa vain pianolle, mutta sen hän teki taiten. Étude Op. 10 nro. 4 eli Torrent kuuluu Chopinin vaikeimpiin sävellyksiin, ja se tunnetaan erityisesti nopeudestaan ja kuudestoistaosanuottien jatkuvasta syötöstä.
Chopin sävelsi harvoin kappaleita, joissa vasen käsi on kuin toinen ”oikea käsi”, mutta tässä sävellyksessä molemmat kädet ovat todella ”ykköskäsiä”. Tämänkin taltiointi löytyy Rousseau-kanavalta YouTubesta:
Sorabji – Opus Clavicembalisticum
Kun englantilainen pianisti Kaikhosru Shapurji Sorabji julkaisi Opus Clavicembalisticumin (OC) vuonna 1930, se nousi heti vaikeimpien kappaleiden joukkoon.
Listan aiemmissa kappaleissa haastavuus liittyy yleensä nopeuteen ja tekniikkaan – ei sillä, et niitä puuttuisi tästäkään – mutta Sorabjin merkkisävellys tunnetaan eri syistä: sen soittaminen kestää noin 4–5 tuntia riippuen temposta, mikä vaatii melkoista fyysistä ja henkistä jaksamista. Sävellys on myös rytmillisesti mutkikas.
Jos Copinin kahden minuutin étude on sprintti, OC on maraton, jotka ovat molemmat omalla tavallaan vaikeita. OC ei kuitenkaan ole Sorabjin pisin teos, vaan myöhemmin julkaistu Symphonic Variations for Piano on noin yhdeksäntuntinen jättiläinen.
Sorabjin kappaleista löytyy vähemmän tallenteita kuin monesta muusta, sillä hän kielsi niiden julkisen esittämisen lähes 40 vuodeksi ja piti samalla paussin uusien sävellysten julkaisussa. Tarinan mukaan hän todisti paikan päällä kehnoa esitystä, suivaantui ja pisti kappaleensa soittokieltoon ilman erillislupaa.
Parempi siis olla soittamatta kuin yrittää ja epäonnistua! Löydä Superprofilta pianotunnit aikuisille.
Skrjabin – Pianosonaatti nro. 5
Venäläispianisti Aleksandr Skrjabinin tunnetuin ja suosituin sonaatti oli pakko ottaa listalle mukaan pelkästään siksi, että yksi kaikkien aikojen pianovirtuooseista Sviatoslav Richter kuvaili sitä repertuaarinsa vaikeimmaksi.
Sävellys tarjoaa monenlaisia haasteita: selkeän rakenteen puute tekee sen harjoittelusta hankalaa, soittaessa pitää tasapainotella päällekkäisten äänien kanssa ja kappaleessa on myös mutkikasta polyrytmiikkaa eli useampi itsenäinen rytmi.
Skrjabin tunnetaan myös Mysterium-teoksestaan, jonka säveltämisen hän aloitti vuonna 1903. Sävellys jäi kuitenkin kesken vuonna 2015 Skrjabinin kuoltuaan, mutta hänen visionsa oli melkoinen: hän halusi yhdistää teoksessa eri aisteja kuulosta hajuun ja kosketukseen. Se oli tarkoitus esittää Himalaja-vuorten juurella, ja tapahtuma kestäisi kokonaisen viikon, mitä seuraisi maailmanloppu. Meidän kannaltamme varmasti parempi, ettei teos koskaan valmistunut halutulla tavalla!
Miltä sinun listasi näyttää tämän rinnalla? Listalle olisi hyvin voinut laittaa myös Sergei Rachmaninovin kolmannen konserton, Robert Schumannin Toccatan, Charles Valentin Alkanin soolopianokonserton tai esimerkiksi Nikolai Rimsky-Korsakovin Kimalaisen lennon, eikä selkeitä oikeita tai vääriä vastauksia ole.
Kenties se kaikkein vaikein kappale löytyy yhdysvaltalaisen Conlon Nancarrown teoksesta 50 Studies for Player Piano. Sen sävellykset on tehty konetta varten, ja niitä soittaessa ihmiskehon rajat tulevat äkkiä vastaan. Kymmenellä sormella on vaikea soittaa yli 10 nuottia kerralla, mutta koneelle se on helppoa. Sormet eivät myöskään taivu mahdottoman kauas, mutta koneelle se ei ole ongelma eikä mikään.
Jos siis tämän listan kappaleet eivät tarjoa tarpeeksi haastetta, tutustu Nancarrown sävellyksiin!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
