Opettajan todellinen taito on herättää luomisen ja löytämisen ilo.
Albert Einstein
Kuvataide on ollut pitkään olennainen osa suomalaisten kasvatusta. Taiteeseen ja itseilmaisuun tutustuminen aloitetaan heti päiväkodissa ja eskarissa, joiden askartelusta ja paskartelusta edetään askel kerrallaan kohti varsinaisia kuvistunteja.
Kuvataiteen opettajat ovat yleensä päteviä aineenopettajia, mutta opettaminen onnistuu myös perinteisten koulujen ulkopuolella. Esittelemme seuraavaksi kuvataiteen opettajan opintoja sekä yleisimpiä työpaikkoja: kouluja, opistoja ja yksityispuolta.
Mikä ihmeen kuvataide?
Koulumaailmassa puhutaan usein kuvataiteesta ja sen opetuksesta, jonka tavoitteena on "ohjata oppilaita tutkimaan ja ilmaisemaan kulttuurisesti moninaista todellisuutta taiteen keinoin". Kuvataiteen opetus ei ole kuitenkaan kaikkialla samanlaista:
- Peruskoulun ja toisen asteen opetus seuraa kansainvälistä opetussuunnitelmaa ja on kaikkialla jotakuinkin samanlaista.
- Kansalais- ja työväenopistoissa opetus on usein lyhytaikaista ja keskittyy taideaineiden kursseihin.
- Taidekoulut tarjoavat taiteen perusopetusta, jossa edetään tavoitteellisesti tasolta toiselle joko yleisessä tai laajassa oppimäärässä.
- Taidealan yritykset järjestävät yksityisopetusta, kursseja ja muita palveluita kaikenikäisille ja -tasoisille harrastajille.
- Yksityisopetuksessa kuvataidetta voi opettaa omilla ehdoilla: tietystä aiheesta, tiettyyn aikaan ja tiettyyn hintaan.
Kuvataiteen opetusta voi löytää myös muuta kautta, mutta nämä ovat opettajien suurimmat työllistäjät. Tutustutaan seuraavaksi, mitä työpaikat opettajalta vaativat ja miten opettajan ammattiin voi päätyä; jotkut suorittavat kerralla kokonaisen tutkinnon, kun taas toiset löytävät kutsumuksensa oman taiteellisen uran kautta.

Kuvataiteen opettajaksi opiskelu
Jos tavoitteena on opettaa kuvataidetta peruskoulussa, toisella asteella tai opistotasolla, opettajalta vaaditaan soveltuva maisterintutkinto ja opettajan pedagogiset opinnot. Kelpoisuusvaatimuksiin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi Taideyliopiston (UniArts Helsinki) sivuilla.
🎨 Kuvataidekasvatuksen maisteri
Suorin tie kuvataiteen opettajan ammattiin käy Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen kautta. Oppiaineessa "syvennytään taiteelliseen ajatteluun suhteessa yhteiskunnan ja ympäristön muutoksiin sekä niihin vaikuttamiseen taidepedagogisen toiminnan keinoin".
Kuulostaa hienolta! Käytännössä tutkinto painottaa
- taiteellista ja luovaa kehitystä
- pedagogista teoriaa ja tutkimusta
- käytännön opetuskokemusta
- opetuksen suunnittelua ja arviointia
- yhteisöllistä ja osallistavaa taidekasvatusta.
Viisivuotisesta tutkinnosta (3 + 2) voi valmistua opettajan lisäksi muihin visuaalisen ja taidealan asiantuntija-, ohjaus- ja opetustehtäviin. Opiskelija voi hakea myös suoraan maisteriohjelmaan, jos takataskusta löytyy aiempi taide- tai kasvatusalan tutkinto.
🧑🏫 Soveltuva tutkinto ja erilliset pedagogiset opinnot
Kaikki kuvataiteen opettajat eivät tietenkään ole Aalto-yliopiston kasvatteja, vaan kelpoisuuden voi hankkia myös muualta. Esimerkiksi Taideyliopisto (UniArts) järjestää taidealojen erillisiä opettajan pedagogisia opintoja.
Niin sanotun "Taidepedan" opinnot on suunnattu kaikille, joilla 1) on ylempi taiteen alan korkeakoulututkinto (tai vastaava), 2) halua kehittää omaa pedagogista osaamistaan ja 3) kiinnostusta taidealan opettamisesta.
UniArtsin paketti toteutetaan monimuoto-opetuksena, joten sen voi suorittaa työn ohella. Opinnot kestävät yleensä kaksi vuotta, mutta ne voi suorittaa myös 1,5 vuodessa riippuen aiemmasta kokemuksesta ja opinnoista.
Vaikka opettajan ammattiin on tarkat kriteerit, niissä on hieman pelivaraa. Monet eri tutkinnot voivat taipua "soveltuviksi" tai "vastaaviksi" tutkinnoksi, ja lopullisen päätöksen tekee Opetushallitus. Opetushallitukselta voi hakea vastaavuutta myös ulkomailla suoritettuun tutkintoon.
Opettaminen taidekouluissa ja opistoissa
1) Soveltuva korkeakoulututkinto + 2) opettajan pedagogiset opinnot -yhdistelmää vaaditaan siis perusopetukseen ja lukioon, työväen- ja kansalaisopistoihin sekä konservatorioihin. Muissa taidealan oppilaitoksissa tilanne on hieman toinen.
Esimerkiksi kuvataidekoulut järjestävät taiteen perusopetusta laajan tai yleisen oppimäärän mukaan. Laajan oppimäärän opettajalta vaaditaan soveltuva korkeakoulututkinto tai "opistoasteinen opettajatutkinto" opetettavassa taiteenalassa.
Yleisen oppimäärän opettajalle voi puolestaan riittää "taiteen alalle soveltuva muu koulutus tai alalla työskentelyn kautta hankittu riittävä pätevyys". Maisterinpaperit ja opettajanpätevyys eivät siis ole kiveen kirjoitettuja kriteerejä, mutta niistä on silti paljon hyötyä.

Yksityinen kuvataideopetus
Koulumaailma on opettajien ylivoimaisesti suurin työllistäjä. Mikään ei kuitenkaan estä kuvataiteen tai maalaamisen opettamista kotistudiolta käsin, oppilaan kotona tai internetin aalloilla, jolloin vaatimukset ovat huomattavasti löyhemmät.
Taidot ovat kaikki kaikessa
Yhä useampi taiteilija löytää opettamisen ilon vapaamuotoisemmista ympäristöistä, kuten yksityisopetuksesta. Yksityisopettajana pystyy yhdistämään taiteellisen työn ja opettamisen, kokeilla uusia ideoita ja tavoittaa opiskelijoita, joita perinteinen koulujärjestelmä ei tavoita.
Suomessa kuka tahansa voi tarjota yksityistunteja, eikä se vaadi erillisiä tutkintoja tai todistuksia. Esimerkiksi Superprofilla on ammattitaiteilijoita, opiskelijoita ja muita alan ihmisiä, jotka ovat rakentaneet mainettaan kokemuksen ja arvioiden kautta.
Tutkinnoista on toki hyötyä myös yksityisopetuksessa:
- Tutkinnot lisäävät luottamusta asiakkaan silmissä.
- Tutkinnot helpottavat hintojen perustelemista.
- Opinnoista saatu työkalupakki helpottaa opetuksen tarjoamista.
- Opiskeluajan kontaktit voivat helpottaa työllistymistä.
Loppupeleissä valinta on kuitenkin asiakkaan käsissä. Jos hän haluaa painottaa tutkintojen sijaan opettajan tyyliä tai persoonaa, kaikin mokomin. Tutkintojen puutetta voikin paikata esimerkiksi hyvällä portfoliolla, huokeilla hinnoilla tai mielenkiintoisella kurssilla.
Taiteen ammattilaisena voi työllistyä myös taidealan yrityksiin, jotka saavat valita opettajansa vapaasti. Yritykset voivat tarjota taidekursseja, yksityisopetusta, työpajoja ja projekteja, jolloin omaa osaamistaan pääsee hyödyntämään laajalti.

Askel kerrallaan kohti opettajuutta
Suomessa puhutaan paljon elinikäisestä oppimisesta. Kyynikon korviin se voi kuulostaa sananhelinältä, jolla halutaan ihmisten pysyvän työelämässä hamaan tappiin saakka. Romantikko puolestaan näkee sen mahdollisuutena oppia ja tavoitella unelmia vanhemmallakin iällä!
Koskaan ei olekaan liian myöhäistä aloittaa opettamista tai opiskella opettajaksi. Sitä ei myöskään tarvitse tehdä kerralla, vaan omaa osaamistaan voi kehittää pienin askelin:
- Opetuskokemusta voi hankkia opettajan sijaisuuksilla.
- Taiteen tai taidekasvatuksen opintoja voi suorittaa kurssi kerrallaan avoimessa yliopistossa tai AMK:ssa.
- Erilliset opettajan pedagogiset opinnot voi suorittaa työn ohessa.
- Opettajaportfoliota voi kasata hiljalleen taiteen ja opetustapojen kehittyessä.
Yksityisopetuksen voi samalla tavalla ajatella johdantona opetusmaailmaan. Yksityisopettajana voi tutustua, millaista opettaminen on, hankkia käytännön kokemusta ja toteuttaa siinä samalla omia unelmiaan taiteilijana.

Koska kuvataiteen opettajilta vaaditaan usein taiteen alan maisterintutkinto ja opettajan pätevyys, tutkinnot avaavat kirjaimellisesti monia ovia. Opettamiseen tarvitaan kuitenkin muutakin: kiinnostusta, luovuutta, viestintätaitoja ja halua auttaa muita.
Paperit voivat todistaa osaamisen, mutta varsinainen vaikutus syntyy käytännön taidoilla, joita voi hankkia monin eri tavoin. On myös opetusmuotoja, joissa opettajilta ei vaadita vuosien koulutusta, kuten yksityisopetus ja yritysmaailma.
Opettajan kannattaakin pohtia omia tavoitteitaan ja sitä, kuinka paljon opiskeluun on valmis satsaamaan. Monelle tutkinnoista on paljon hyötyä, sillä ne tarjoavat todistusten lisäksi käytännön taitoja. Opettajaunelmaa voi kuitenkin tavoitella myös pienin, harkituin askelin.
Opettajuuteen ei siis ole yhtä oikeaa polkua. Oman polkunsa löytää varmasti ennemmin tai myöhemmin, mutta se vaatii usein kokeiluja, U-käännöksiä, epävarmuutta ja oivalluksia – aivan kuten taiteen tekeminenkin.









