Kirjallisuusalalla ei mene tällä hetkellä kovinkaan lujaa. Kirjallisuuden ystävät tuskailevat inflaation kourissa, ja kulttuuriharrastuksesta on helpompi karsia kuin vaikkapa ruoasta – kysy vaikka Abraham Maslow’lta! Suosikkikirjaa ei enää ostetakaan omaksi vaan se lainataan kirjastosta.
Painettujen kirjojen myynnin väheneminen ei puolestaan miellytä kustantamoita, jotka kamppailevat jo valmiiksi energian ja materiaalien hintojen nousun kanssa, se kun tekee painamisesta kallista. Kustantamot saavat kuitenkin lohtua siitä, että ääni- ja e-kirjojen myynti on kovassa nousussa.
Nyt on kirjailijoiden vuoro vihastua, sillä myydystä äänikirjasta saa vain pienen osan fyysisen kirjan rinnalla. Kenelläkään ei siis ole kivaa – ei lukijoilla, kustantamoilla tai kirjailijoilla – vai löytyykö vastoinkäymisten takaa kuitenkin hopeareunus, joka lupaa hyvää kirjallisuusalan tulevaisuudelle?
Pohdimme tässä artikkelissa muutamia murroksia, joita suomalaisen kirjallisuuden kenttä käy tällä hetkellä läpi.
Kirjallisuuden sähköistyminen
Kirjallisuusalalla jylläävät monet murrokset, ja joidenkin mielestä se on jopa kriisissä. Yksi jo pidemmän aikaa puhuttaneista kysymyksistä on kirjallisuuden siirtyminen verkkoon. E-kirjat ja äänikirjat löivät kunnolla läpi viimeistään koronapandemian myötä, kun neljän seinän sisään piti löytää mielekästä tekemistä.
Monella tapaa muutos onkin positiivinen. E- ja äänikirjat houkuttelevat uusia lukijoita; sellaisia, jotka eivät muuten tarttuisi fyysiseen kirjaan, kuten myös sellaisia, jotka haluavat ”lukea” kirjoja arjen askareiden ohessa.
Äänikirjat ovatkin monella tapaa nykyihmisen ja nyky-yhteiskunnan näköinen tuotos. Kaikilla on kauhea kiire, eikä lukemiselle tahdo jäädä aikaa, mutta onneksi se onnistuu työmatkalla, tiskatessa tai juoksulenkillä. Mitä joustavammin ja helpommin jokin asia hoituu, sen parempi.
Kirjojen sähköistymisellä on kuitenkin kääntöpuolensa: kirjailijoille jää niistä vain luu käteen. E- tai äänikirjaa pitäisi myydä noin viisi kappaletta, jotta se vastaisi yhtä painettua kirjaa. Ja vaikka sähköisten kirjojen myynti on nousussa, se ei ole noussut viisinkertaisesti, joten kirjailijoiden palkkiot pienenevät pienenemistään.
Sama ongelma vaivaa myös muita taidemuotoja. Musiikissa on Spotify, elokuvissa ja sarjoissa Netflix ja videopeleissä Xbox Game Pass, jotka ovat kannattavia palvelun tarjoajille ja kuluttajille mutta haitallisia itse tekijöille. Kirjallisuudessa tällaisia ovat esimerkiksi BookBeat ja Storytel.
Kirjallisuuden sähköistyminen on siis lukijan kannalta positiivinen muutos, ja heille tulevaisuus näyttää valoiselta, mutta se asettaa kirjailijat tukalaan asemaan. Löydä suomen kielen kurssi Jyväskylässä.

Somen rooli kirjallisuudessa
Tiesitkö, että #BookTok -hashtagilla on satoja miljoonia katselukertoja TikTokissa? 100 vuotta sitten kirjakeskustelua käytiin kasvotusten tai sanomalehtien palstoilla, 50 vuotta sitten radiossa ja televisiossa, ja nykyään se kaikki tapahtuu netissä. Suomen kielen kurssi Turussa avaa mahdollisuuksia, ja voit oppia näistä aiheista lisää oman opettajan kanssa!
Esimerkkinä mainitaan usein kirjailija Colleen Hoover, josta tuli miljonääri, kun hänen teoksensa lähtivät trendaamaan TikTokissa. Pian alettiinkin puhua booktokkauksesta, jossa ihmiset jakavat lukuvinkkejä lyhyillä videoilla. Ilmiö on rantautunut myös suomeen kirjatokkauksena, esimerkkinä Ulla Lehtisen @tarinannuppuja-kanava, joka kuuluu Suomen suosituimpiin ja aktiivisimpiin. Ilmiö ei kuitenkaan rajoitu pelkästään TikTokkiin, vaan kirjasuosituksiin voi törmätä myös kirjagramissa ja kirjatubessa.
Somen kirjasuosituksista ei voi löytää mitään negatiivista, eihän? Suomalaisten lukutaito ja lukuinto ovat laskussa, ja suositukset kannustavat erityisesti nuoria lukemaan ja helpottavat mieluisten kirjojen löytämistä. Aiemmin lukusuosituksia on saattanut saada vanhemmilta tai opettajilta, mutta vinkkeihin tartutaan helpommin, kun ne tulevat kavereilta, muilta samanikäisiltä tai idoleilta.
Lukuharrastuksen kannustaminen on juttuna täysi kymppi, mutta kyllähän tästäkin voi mielensä pahoittaa, jos oikein yrittää: sen kautta yhä useampi innostuu lukemaan, mutta samaan aikaan kirjavalikoima ja lukutottumukset kapenevat, kun algoritmit puskevat jokaisen ruudulle samat suosituimmat kirjavinkit.
TikTok saattoi siis tehdä Colleen Hooverista ökyrikkaan, mutta miten käy Matti Meikäläisen, jonka kirja ei lähdekään trendaamaan? Kirjallisuusala on raakaa bisnestä, ja toisen menestys on monesti toiselta pois. Kirjasuositusten osalta vaakakuppi kääntyy kuitenkin vahvasti myönteisen puolelle.
Tämä ei ole kuitenkaan ainoa tapa, jolla some vaikuttaa kirjallisuuteen, vaan somepreesens voi tarjota oikotien kirjailijan ammattiin. Vuoden 2022 loppupuolella keskustelua herätti WSOY:n kirjoittajakoulu, johon valittiin sosiaalisen median vaikuttajia.
Ajatus tämän taustalla on yksinkertainen: jos kirjailijalla on entuudestaan vankka seuraajakunta, kirjaa on helpompi markkinoida ja myydä. Kirja voi myös vaikuttaa paremmalta kuin mitä se on, jos kannessa komeilee oman suosikkihenkilön nimi.
Some voikin tarjota paljon sekä kirjailijoille että lukijoille, mutta sen suhteen on syytä olla varpaillaan. Jos kirjailijan somebrändin merkitys korostuu entisestään, kirjojen laatu väistämättä laskee. Influenssereiden joukkoon mahtuu varmasti taitavia kynäniekkoja, mutta riski piilee siinä, jos kustannussopimus syntyy tulevaisuudessa TikTok-seuraajien määrän perusteella eikä sillä, mitä kansien välistä löytyy.

Kuka on sinun suosikkikirjailijasi?
Tekoälystäkö tulevaisuuden kirjailija?
Tekoäly kehittyy pelottavaa vauhtia. Vielä muutama vuosi sitten tuntui melko utopistiselta, että kohta markkinoilla on ChatGPT:n kaltainen kaikille avoin tekoälyohjelma, joka tarjoaa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen, taipuu arkiseen jutusteluun ja kirjoittaa esseet puolestasi.
ChatGPT:n kohdalla ei kuitenkaan ole kysymys ”älystä” vaan kielimallista, joka perustuu todennäköisyyksiin. Sillä on käytössä jättimäinen tekstimassa, josta se laskee, mitkä sanat linkittyvät toisiinsa, ja valitsee niiden joukosta tilanteeseen parhaiten sopivan, todennäköisimmän vaihtoehdon. Onko tämä uhka vai mahdollisuus kirjallisuudelle? Äidinkielen opettaja voi avartaa ajatuksiaan sinulle tästä lisää.
Päätin konsultoida asiassa ChatGPT:tä. Tässä sen pääpointit:
- Jotkut näkevät tekoälyn uhkana kirjallisuudelle, sillä se ”automatisoi” ihmiselle kuuluvia tehtäviä, kuten tarinoiden, runojen ja artikkelien kirjoittamisen. Tämä voi vähentää luovuutta ja ilmaisun arvoa.
- Toiset uskovat, että tekoäly on työkalu, joka tehostaa luovuutta ja auttaa kirjailijoita. Tekoäly voi tuottaa ideoita, tarjota inspiraatiota ja ratkaista luovuuden esteitä.
- Lopulta tekoälyn vaikutus kirjallisuuteen riippuu siitä, miten sitä käytetään ja integroidaan luovaan prosessiin.
Kelpo pohdintaa, eikö? Kenties se suurin pelko tekoälyn kohdalla liittyy juuri siihen, että tekoäly tuottaa tekstin kirjoittajan puolesta. ChatGPT:tä voi pyytää kirjoittamaan runokokoelman tai novellin halutusta aiheesta, ja se valmistuu mukavasti sillä aikaa, kun käy keittämässä kupin kahvia. Onko teksti laadukasta? Tuskin, mutta se syntyy tavattoman helposti.
Tekoäly voikin tehdä kirjallisuudesta liukuhihnamaista: sen avulla kuka tahansa voi olla kirjailija, ja koska kielimalli nojaa aiemmin tuotettuun tekstiin, tekoälyn luomus muistuttaa tavalla tai toisella aiemmin kirjoitettua.

ChatGPT on kuitenkin siinä oikeassa, että tekoälyllä voi olla myös positiivinen vaikutus. Kirjailija voi käyttää sitä ideoinnissa tai raakaversion tuottamisessa apuna, mikä voi nopeuttaa kirjoittamista ja tehdä tekstistä ja sen tapahtumista rikkaampia.
Tekoäly voi myös syventää perinteistä lukukokemusta, kuten esimerkiksi Pasi Jokisen ja Niklas Ahnbergin tapauksessa. Kaksikko loi tekoälyn avulla kielimallin, joka mukailee Ahnbergin kirjasarjan hahmoa, joten pystyt kirjasarjan luettuasi juttelemaan suosikkihahmosi kanssa kirjan tapahtumista tai ihan vain elämästä.
Tekoälyn potentiaali onkin pelottava. Tällä hetkellä sen paras rooli kirjallisuudessa on apuri, mutta miten käy, kun kielimallit kehittyvät? Vaikka se oppisi tuottamaan laadukasta tekstiä ja eheitä kokonaisuuksia, se ei pystyisi korvaamaan kirjailijan inhimillisyyttä ja tekijyyttä.
Kirjallisuutta mitataan useimmiten sen perusteella, mitä kansien välistä löytyy, mutta silläkin on väliä, kuka tekstin takana on, missä se on kirjoitettu ja milloin. Lukukokemuksesta tulee huomattavasti harmaampaa, jos vastaus kaikkeen on ”ChatGPT”, oli teksti kuinka hyvä tahansa.
Kirja-ala käy siis läpi erilaisia myllerryksiä niin Suomessa kuin ulkomailla. Lukijalle monet niistä ovat ennen kaikkea positiivisia: e- ja äänikirjat tekevät lukemisesta helpompaa, kun taas kirjavinkit kannustavat lukemaan. Ne tarjoavat myös kirjailijoille monenlaisia aihioita, mutta niissä piilee omat varjopuolensa.
Kirjallisuuden tulevaisuuden kirkkaus/synkkyys riippuukin pitkälti siitä, kenen kengistä asiaa tarkastelee, mutta ihmisten lukutaitoa ja -tottumuksia, kirjailijan asemaa ja teknologian tarjoamia apuvälineitä on syytä pitää visusti silmällä.









