Jooga on nykyään hittilaji, joka tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Tarjolla on kymmeniä joogamuotoja, joista jokainen voi valita mieluisansa: hathajoogan tapaiset perinteiset muodot vievät joogaajan lähemmäs suuntauksen juuria, kun taas kokeilunhaluisille on tarjolla ilmajoogaa, naurujoogaa ja viinijoogaa.
Jooga ei kuitenkaan aina ole ollut samanlaista kuin nykyään. Sen juuret viedään usein noin 5000 vuoden takaiseen Intiaan, mutta silloin jooga ei ollut fyysinen harrastus tai ”laji” kuten tänä päivänä, vaan fokus oli henkisellä puolella. Sukellamme tässä artikkelissa joogan historiaan ja esittelemme sen kehitystä vuosituhansien läpi.
Löydä joogaopettaja juuri sinulle!
Joogan esivaiheet
Joogan varhaisimmat kehitysaskeleet ovat hieman hämärän peitossa, sillä muistiin kirjoittaminen yleistyi vasta paljon ajanlaskun alun jälkeen. Yleisesti hyväksytty käsitys on kuitenkin se, että joogan juuret yltävät yli 5000 vuoden taakse Intiaan.
Jooga-sanan (yoga) juuret ovat puolestaan sanskriitin kielen verbijuuressa yuj, joka tarkoittaa yhteen liittämistä tai keskittymistä. Ensimmäiset maininnat joogaa muistuttavasta toiminnasta löytyvät niin sanotuista rigveda-teksteistä, jotka olivat sanskriitinkielisiä pyhiä tekstejä.
Tekstikokoelma laadittiin arviolta 1700–1000 ennen ajanlaskun alkua, ja se sisälsi hymnejä ja mantroja pappeja varten. Näiden hymnien ja mantrojen tavoitteena oli päästä käsiksi tiedostomattomaan mieleen ja ihmisen sisimpään eli henkeen. Tämä vaati syvää ja pitkäaikaista keskittymistä, ja tästä joogassa oli pohjimmiltaan kyse.
Sanskritin kieli on yhä joogassa vahvasti läsnä, sillä meilläkin käytössä olevat asanat (jooga-asennot), pranayama (hengitysharjoitus), namaste (tervehdys) ja savasana (rentoutusasento) ovat kaikki siitä peräisin.
Sanskritia voi pitää intialaisten kielten muinaismuotoja, jonka pohjalta esimerkiksi hindin kieli on kehittynyt. Se on yhä yksi Intian virallisia kieliä, mutta se on lähinnä klassinen sivistyskieli – vähän kuin latinan kieli Euroopassa, johon esimerkiksi italian, espanjan ja portugalin kielet perustuvat.
Kohti klassista joogaa
Veda-kirjojen oppeja hiottiin ja kehitettiin niin sanottujen upanishad-tekstien muodossa, jotka laadittiin arviolta 800–500 ennen ajan laskun alkua. Niissä jooga alkoi erottua omaksi suuntauksekseen, ja joogakirjoituksista merkittävimpänä pidetään Bhagavadgita-teosta.
Teoksesta löytyy ensimmäinen maininta joogasta itsenäisenä suuntauksena, ja se esittelee joogan luonnetta ja eri osa-alueita. Puhutaan esimerkiksi hengittämisestä, mantroista ja keskittymisestä, ja fokus on yhä sisimmän löytämisessä ja meditaatiossa.
Joogaan liittyviä oppeja jalostettiin myös intialaisessa kirjallisuudessa ja erityisesti sen tärkeimmissä eepoksissa, Ramayanassa ja Mahabharatassa, jotka esittelivät erilaisia keinoja oman sisimmän löytämiseen. Näistä jälkimmäinen on neljä kertaa suurempi kuin Raamattu tai seitsemän kertaa suurempi kuin Ilias ja Odysseia -eepos!
Klassisen joogan synty
Klassisen joogan katsotaan syntyneen 300-luvun puolivälissä Yoga Sutra -teoksen myötä, joka on ensimmäinen kattavampi katsaus joogan filosofiaan. Siinä intialainen oppinut Patanjali esittelee joogan kahdeksanosaisena menetelmänä:
- Yama eli rajoitukset
- Niyama eli määräykset
- Asana eli asento
- Pranayama eli hengityksen hallinta
- Pratyahara eli aistien hallinta
- Dharana eli keskittyminen
- Dhyana eli mietiskely
- Samadhi eli syventyminen
Tämä kahdeksikko on ”klassisen joogan” perusta, ja monet uudemmat joogasuuntaukset pyrkivät edustamaan juuri sitä. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä huomata, että asana eli asento muodostaa teoksessa vain yhden osan joogaamista, kun taas monissa nykypäivän joogamuodoissa liikkeet ja liikesarjat ovat joogatuntien tärkein osa.
Asanan merkitys on myös hieman muuttunut näistä ajoista: Joogasutrassa se tarkoittaa istuma-asentoa, jossa hengitys- ja keskittymisharjoitukset pystyi tekemään tasapainossa. Näiden kahdeksan vaiheen tarkoituksena onkin saavuttaa syvän meditaation tila, eli myös klassisen joogan paino on henkisellä puolella.
Keho mukaan!
Tähän saakka jooga ei vähää välittänyt joogin kehosta. Se nähtiin ennemmin säiliönä ihmisen sisimmälle, ja siitä pyrittiin pääsemään eroon todellisen minän tavoittelussa. Pari sataa vuotta Joogasutran jälkeen tilanne kuitenkin muuttui: keho alettiin nähdä sisimmän temppelinä, jota oli syytä hoitaa.
Joogit kiinnostuivatkin siitä, miten kehon hyvinvointia voitaisiin parantaa ja miten keho jaksaisi pidempään. Vastauksia etsittiin erilaisista rohdoista ja alkemiasta, ja tavoitteena oli saavuttaa kuolemattomuus. Nämä ponnistelut johtivat lopulta hathajoogan keksimiseen, jossa yhdistellään hengitystekniikkaa, mielen hallintaa sekä asanoita.
Lähes kaikki modernit joogamuodot pohjautuvat hathajoogaan.
Hathajoogan myötä asanan merkitys laajeni: se ei ollut enää vain istuma-asento, vaan teksteissä kuvattiin akrobaattisia liikkeitä ja puhuttiin niiden terveyshyödyistä. Jooga otti siis hathajoogan myötä askeleen aktiivisempaan ja liikunnallisempaan suuntaan, mutta sen pääpaino oli yhä henkisellä vapautumisella.
Joogasta tuli fyysinen ja liikunnallinen laji vasta sen modernilla kaudella eli 1900-luvulla, jolloin se lähti leviämään länsimaissa.
Onko historialla väliä?
Länsimaihin jooga rantautui 1800-luvun lopulla intialaisen Swami Vivekanandan mukana, joka levitti joogan ilosanomaa Yhdysvalloissa ja painotti erityisesti sen henkistä puolta. Hän ei kuitenkaan allekirjoittanut hathajoogan fyysistä painotusta eikä kokenut sen sopivan joogan ydinajatukseen.
Joogan pitikin kehittyä ja muuttua ennen kuin se levisi kunnolla länsimaihin. Se muun muassa yhdistettiin vahvasti voimisteluun, jotta se miellyttäisi länsimaalaisia liikkujia paremmin. Joogaguru Indra Devi puolestaan markkinoi joogaa julkkiksille sillä, että se kaunistaa ja kiinteyttää kehoa – unohtamatta sen terveyshyötyjä.
Mitä pidemmälle 1900-luku mentiin, sitä enemmän jooga alkoikin painottaa liikunnallisuutta ja sen fyysisiä hyötyjä. Esimerkiksi 1960-luvulla iyengarjoogasta tuli osa Englannin työväenopistojen opetusta, sillä se auttoi tutkitusti fyysisten ongelmien kanssa – henkiset hyödyt jäivät jälleen taka-alalle, mutta jooga jatkoi leviämistään, mikä oli pääasia.
70-luvulle tultaessa joogaa oli muovattu länsimaalaiseen muottiin, mutta se jäi silti fyysisempien hittilajien jalkoihin, kuten aerobicin ja kehonrakennuksen. Jooga nähtiin liian lällynä, joten mikä avuksi? Fyysisempien joogamuotojen keksiminen tietty, kuten bikramjoogan, jossa liikesarjat tehdään noin 40-asteisessa salissa.
Jooga on siis tullut melko kauas meditatiivisista juuristaan, mikä näkyy hyvin asanoiden määrän kasvussa:
- 1400-luvulla: 15
- 1600-luvulla: 52
- Vuonna 1830: 84
- Vuonna 1966: 200
- Vuonna 1984: 908
- Vuonna 2015: 2100
Luvut ovat peräisin eri aikoina julkaistuista teksteistä, jotka esittelevät jooga-asentoja. Kaikki uudet asanat eivät ole automaattisesti liikunnallisia, mutta määrän kasvaessa mukaan mahtuu pakosti enemmän ja enemmän liikunnallisuutta.
Sitä ei siis voi kiistää, että joogan luonne on aikojan saatossa muuttunut. Sitä markkinoidaan usein tuhansia vuosia vanhana suuntauksena, mutta sen juurilla ja moderneilla joogamuodoilla ei ole paljoakaan yhteistä.
Pitäisikö tästä välittää? Olisihan se ajatuksena hieno, että Suomessa joogattaisiin tänä päivänä samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten Intiassa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan joogaa on muovattu vahvasti länsimaiseen muottiin. Moderni jooga ei edes ole sen synnyinmaassa Intiassa kovinkaan suosittua, ainakaan länsimaiden rinnalla.
Historia ei kuitenkaan vaikuta siihen, että nykypäivän joogalla on monia henkisiä ja fyysisiä hyötyjä – ne ovat jopa lisääntyneet kehityksen myötä. Jos jooga olisi junnannut paikallaan, se olisi tuskin levinnyt näin laajalle, ja monipuolisten joogamuotojen kautta yhä useampi pääsee nauttimaan sen hyödyistä. Tarjolla on myös monia henkiseen puoleen keskittyviä joogamuotoja. Jooga voi siis olla yhdelle filosofia ja elämänohje ja toisille urheilua, eikä yksi ole automaattisesti toista parempi.
Jos tämä artikkeli jätti nälkäiseksi, Matti Rautaniemen teos Joogan historia – Erakkomajoista kuntosaleille tarjoaa todella mielenkiintoisen läpileikkauksen joogan värikkääseen historiaan.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
