Kaunokirjallisuuden kaikki genret ovat täynnä mieleenpainuvia henkilöhahmoja sankareista roistoihin. On Quasimodoa, Sherlock Holmesia, Draculaa ja Voldemortia; suurista hahmoista ei ole koskaan pulaa, mutta jos haluaa seurata oman suosikkikirjailijan jalanjälkiä, henkilöhahmojen luominen voi olla haastavaa.
Romaanin henkilöhahmot ovat pohjimmiltaan joukko erilaisia ominaisuuksia, ja niiden hahmottelu on usein paras tapa aloittaa hahmojen rakentaminen. Tästä eteenpäin tyyli on kuitenkin vapaa, sillä hahmonluontiin – tai romaanin kirjoittamiseen – ei ole olemassa tarkkoja sääntöjä tai ohjekirjaa.
On kuitenkin olemassa vinkkejä, jotka helpottavat alkuun pääsyssä, ja esittelemme niitä seuraavaksi.
Kirjoita hahmoille taustatarina
Urheilussa on tapana sanoa, että joukkue on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki, mutta tätä voi soveltaa myös kirjallisuuteen: romaani on yhtä hyvä kuin sen heikoin henkilöhahmo, ja niiden luomiseen kannattaa panostaa ennen kirjoittamisen aloittamista.
Usein toitotetaan, että hahmoihin tulee ottaa etäisyyttä. Tämä on totta, mutta hahmojen luonnissa kannattaa hyödyntää omia kokemuksiaan. Sillä ei ole juuri väliä, mistä hahmot saivat alkunsa; tärkeämpää on se, että ne ovat mieleenpainuvia ja keskenään erilaisia.
Kannattaako romaaniin kirjoittaa itseensä perustuvaa hahmoa on toinen juttu. Omakohtaisen hahmon kirjoittaminen on todella helppoa, sillä tausta, ajatukset ja tunteet ovat kaikki valmiina. Tässä piilee kuitenkin omat riskinsä:
- Omissa kengissä tietyt asiat vaikuttavat itsestäänselvyyksiltä, eikä niitä aina hoksaa avata lukijalle.
- Kaikilla ei riitä kantti kirjoittaa omakohtaiselle hahmolle tarpeeksi vikoja, jolloin hahmo jää ontoksi tai tylsäksi.
Monesti paras vaihtoehto onkin luoda uusi hahmo, ja soppaan voi lisätä omia kokemuksiaan tai asioita, joita on huomannut muissa. Tämä kannattaa tehdä perusteellisesti kirjoittamalla ylös hahmon fyysiset piirteet, tausta, merkittävät tapahtumat, perheen, asuinpaikan, arjen jne.
Vielä parempi on kirjoittaa hahmoille erillinen taustatarina. Sitä ei ole tarkoitus julkaista, vaan se helpottaa hahmoon syventymistä ja hänen saappaihinsa astumista.
- Älä aloita näin: ”Masa” on taitava metsästäjä.
- Vaan näin: ”Masa” on taitava metsästäjä, sillä hän kasvoi köyhässä maalaisperheessä, jossa ruoka piti hankkia itse. Vaikka metsästykselle ei ole enää tarvetta, hän tekee sitä silti, sillä se muistuttaa häntä nuoruudestaan ja vanhemmistaan.
Tämän jälkeen voit syventyä tarkemmin ”Masa” taustaan ja kokemuksiin – aina siihen pisteeseen saakka, josta kirjan tarina alkaa. Tämä voi tuntua työläältä, sillä taustatarina ei välttämättä päädy kansien väliin, mutta se kannattaa, sillä hahmot ajavat tarinaa eteenpäin.
Valitse juuri itsellesi sopiva suomen kielen kurssi Superprofilta!
Unohda täytehahmot
Henkilöhahmoja ei kannata luoda turhan takia. Romaanissa tulee olla päähenkilö/päähenkilöitä sekä sivuhahmoja muttei koskaan täytehahmoja. Opi lisää - suomen kielen kurssi Helsinki!
Hyvä tarina ei vaadi kymmeniä tai satoja hahmoja. Lukumäärällä ei ole juuri väliä, ja aloitteleville kirjoittajille vähempi on usein parempi. Sivuhahmot ovat kuitenkin tärkeitä, sillä ihmissuhteet tuovat päähenkilöön syvyyttä. Kirjan hahmot eivät elä kuplassa vaan osana yhteisöä ja sosiaalisia tilanteita.
Kun siis olet luonut hahmollesi taustatarinan, rakenna hänelle ihmissuhteita: ystäviä, perhettä, vihamiehiä, mikä ikinä. Sitten kannattaa miettiä, miten hahmo reagoi ja käyttäytyy eri tilanteissa ja eri hahmojen kanssa.
Tässä kohtaa etäisyyden ottaminen kannattaa: älä mieti, miten itse tekisit tilanteessa, vaan astu hahmon saappaisiin, mieti hänen taustaansa, tunteitaan ja tilannettaan ja tee niihin sopivin päätös.
Muistan joskus lukeneeni, että rakennusvaiheessa hahmoilta voi kysyä suuria filosofisia kysymyksiä. Kuulostaa hupsulta, mutta niiden vastaukset kertovat paljon yleisestä ajatusmaailmasta, ja siitä on helppoa lähteä ammentamaan. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Mikä on elämän tarkoitus?
- Mikä on paheista suurin?
- Mikä on hyveistä suurin?
- Mitä onnellisuus tarkoittaa?
- Voiko ihminen muuttua?
Asiasta kukkaruukkuun: etsitkö vielä kirjoitustyyliäsi?
Vältä kliseet ja stereotypiat
Kliseiset hahmot ovat harvoin kiinnostavia, ja taiteessa on nähty jo tarpeeksi pahoja poikia, pelastusta kaipaavia neitokaisia, täydellisiä naapurintyttöjä ja sosiaalisesti kömpelöitä nörttejä. Jos tarina kuitenkin vaatii näitä, hahmoista tulee tehdä mieleenpainuvia.
Jokaisella hahmolla on hyvä olla tavoite – joillain loppuelämälle, toisilla seuraavalle 15 minuutille – mutta myös ominaispiirteitä, joilla ne erottuvat hahmojoukosta ja jäävät mieleen. Ominaispiirre voi olla vaikkapa erilainen murre, hokema tai yllätys, kuten rääväsuinen mummukka tai salaa tupakoiva lääkäri.
Kliseisistä hahmoista saa mielenkiintoisia myös vikojen avulla: yksi voi olla laiska, toinen neuroottinen, kolmas itsepäinen, neljäs pikkumainen ja viides lapsellinen. Täydelliset hahmot eivät ole mielenkiintoisia, eivätkä mielenkiintoiset hahmot tee aina ”oikeita” valintoja.
Vikojen ei kuitenkaan kannata olla yliampuvia vaan sellaisia, jotka tuovat hahmoille samaistumispintaa. Terveysintoilija voi olla esimerkiksi koukussa jäätelöön. Tämän voi kääntää myös päälaelleen: kirjan ”pääpahis” ei voi olla hymyilemättä vastaan tulevalle villakoiralle.
Kun hahmoihin tuo tarpeeksi uutta, raikasta ja mielenkiintoista, stereotypioista tulee nopeasti arkkityyppejä, jotka ovat tuttuja ja turvallisia muttei kuitenkaan kliseisiä.
Haluatko kehittyä kirjailijana myös muilta osin kuin hahmojen luonnissa? Tutustu kirjoita romaani -oppaaseemme.
Älä aliarvioi lukijaa
Kun hahmojen suunnittelu on valmis, on aika miettiä, miten hahmot kuvataan lukijalle. Muistiinpanot voivat olla kymmenien sivujen mittaiset, mutta tekstiin saattaa päätyä vain murto-osa niistä.
Lukukokemukselle on tärkeää, että lukija voi itse tulkita hahmoa ja täyttää tekstissä olevia aukkoja. Usein onkin parempi kuvata hahmoa toimintojen, tekojen ja dialogin kautta eikä sanoittamalla. Esimerkkiskenaario:
- ”Pate” istuu julkisella nuotiopaikalla makkaraa paistaen. Pois lähtiessään hän jättää roskat lojumaan maahan, vaikka roskakori on aivan vieressä. ”Maija” saapuu nuotiopaikalle hetken kuluttua, närkästyy luonnossa lojuvista roskista ja päättää kerätä ne roskakoriin.
Sekä ”Paten” että ”Maijan” teot kertovat hahmosta paljon, vaikka heihin ei olisi aiemmin törmännyt. Tämä on myös paljon mielenkiintoisempaa kuin sanoittaa, että Pate ei juuri välitä kierrätyksestä tai luonnosta, siinä missä se on Maijan sydämenasia.
Jos tätä soveltaa ensimmäisen kohdan metsästäjä-Masaan, metsästystaidot voivat tulla esiin esimerkiksi siinä, miten hän ampuu saaliseläimen vaikeissa olosuhteissa, valmistaa ajokoiran jahtiin tai ohjeistaa muita metsästäjiä. Hänen savolaisuutensa voi sen sijaan ilmetä ”mehtään menemisestä”.
Opetusta löydät ympäri Suomea, mm. suomen kielen kurssi Tampere.
Valmiin kirjan julkaisuun on kaksi tapaa: kustantamot ja omakustanne.
Summa summarum
Hahmot ovat romaaneissa kaikki kaikessa, ja ne kannattaa suunnitella huolella. Suunnitelmaa ei kuitenkaan tarvitse kirjoittaa kiveen: tarina tulee todennäköisesti elämään kirjoitusprosessin aikana, ja hahmoista ja kohtauksista kannattaa kirjoittaa eri versioita.
Suunnitelmasta voi siis poiketa, ja hahmoille kannattaa jättää kasvuvaraa. Tässä on kuitenkin tärkeä olla johdonmukainen, sillä hahmo ei saa muuttua tunnistamattomaksi. Harva haluaa lukea romaanin, jossa ensimmäisen ja viimeisen luvun ”Matilla” on yhteistä pelkkä nimi.
Hahmojen suunnittelu toisin sanoen kannattaa, sillä se luo kirjoittamiselle raamit. Hahmot puskevat tarinaa ja sen tapahtumia eteenpäin, ja monet aloittavat tarinan rakentamisen hahmoista: ensin luodaan hahmo, jolla on tavoite, ja tarina rakentuu tämän tavoitteen ympärille.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
