Miten ja milloin naiset alkoivat protestoida sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten oikeuksiensa puolesta? Länsimaisessa historiassa naisten rooli rajoittui pitkään vain kotielämään, kun taas miehet saattoivat nauttia julkisesta elämästä.
Feminismin juuret ulottuvat jo aikaan ennen ajanlaskun alkua. Naiset eivät ole aina olleet tasa-arvoisia miehiin nähden, ja tätä tasa-arvoa voidaan edelleen kyseenalaistaa tänäkin päivänä. Feministinen liike on saanut muutoksia aikaan vasta viimeisimpien vuosisatojen aikana.
Naisten ongelmat ja heitä koskevat epäkohdat ovat kuitenkin tiedostettu jo pidemmän aikaa. Tässä artikkelissa käymme läpi feminismin syntyä ja historiaa aina 1800-luvulle asti, jonka jälkeen ensimmäisen aallon feministit saivat todellisia muutoksia aikaan.
Varhainen feminismi
On löydetty todisteita ensimmäisistä järjestäytyneistä protesteista naisia koskevia rajoituksia vastaan jo ajalta 300-200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Roomalaiset naiset valtasivat Capitoliumin kukkulan ja sulkivat jokaisen sisäänkäynnin Forum Romanumin torille, joka toimi poliittisena kokoontumispaikkana.
Sen ajan valtiomies Marcus Porcius Cato vastusti jyrkästi sellaisten lakien kumoamista, jotka rajoittivat naisia käyttämästä kalliita hyödykkeitä. Kapina osoittautui poikkeukselliseksi. Valitettavasti muutoin suurimman osan aikaa varhaishistoriassa vain muutama soraääni vastusti naisten huonompaa asemaa.
Keskiajalla Euroopassa naisilla ei ollut oikeutta omistaa omaisuutta, opiskella tai osallistua julkiseen elämään millään yhteiskunnallisella, taloudellisella tai poliittisella tavalla. Naiset tarvitsivat miespuolisen edustajan, oli se sitten isä, aviomies, veli, laillinen edustaja tai jopa oma poika.
Historian opiskelu yksityisopetuksessa.
Lisäksi naisilla oli vain vähän tai ei ollenkaan pääsyä koulutukseen, ja heiltä oli kielletty useimmat ammatit. Lisääntymistä ja perheestä huolehtimista pidettiin naisten ainoana tarkoituksensa.
Ranskan ensimmäinen feministinen filosofi oli Christine de Pisan (vuosina 1364-1430). Hänet tunnettiin naisten sankaruutta ja hyvettä koskevista teoksistaan. Hän haastoi naisten yhteiskunnallisen aseman ja vaati rohkeasti naisten koulutusta.
Myöhemmin 1400-luvulla Italian venetsialainen humanisti Laura Cereta julkaisi joukon kirjeitä, jotka kokosivat naisten valituksia koulutuksen kieltämisestä ja avioliiton sorrosta. Tämä aloitti niin sanotun feministisen kirjallisuuden alalajin.
Feministikirjailijat kokosivat pitkiä listoja, joihin kerättiin naisten saavutuksia. He myös julistivat naiset miesten arvoisiksi, ja vaativat yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutukseen. Vasta 1500-luvulla keskustelu naisten asemasta saavutti muita isoja maita kuten Englannin.
Kehitys vaihteli maasta toiseen Euroopan sisällä. Huolimatta renessanssin ajan monista feministisistä äänistä, tämä ei vielä riittänyt muodostamaan yhtenäistä aatetta tai liikettä.
Tee testi maailmanhistoriasta!
Feminismi valistuksen aikana 1700-luvulla
Valistuksen aikana filosofit keskittyivät yhteiskuntaluokkien ja vapauden epäoikeudenmukaisuuksiin. Kuitenkin monet vallankumoukselliset filosofit, kuten Jean-Jacques Rousseau, kirjoittivat vain miesten ja kansalaisten oikeuksista eivätkä kyenneet käsittelemään naisten oikeudellista asemaa.
Poikkeuksiakin löytyy. Jotkut miesfilosofit, kuten Jeremy Bentham ja Marquis de Condorcet, puolustivat naisten oikeuksia. Molemmat puolustivat kiivaasti ihmisoikeuksien lisäksi naisten tasa-arvoa sekä oikeutta äänestää ja osallistua yhteiskuntaan.
Yhteiskuntaan osallistumisena pidettiin muun muassa naisten mahdollisuutta osallistua poliittiseen keskusteluun sekä naisten oikeutta äänestää. Tälle ajanjaksolle oli ominaista maallistunut älyllinen päättely ja filosofinen kirjoittaminen.
Historiaa voi myös opiskella netissä - historian verkko opetus!
Ajan naispuoliset intellektuellit alkoivat vaatia uudistuksia vapauteen, tasa-arvoon ja oikeuksiin, joita sovellettaisiin molempiin sukupuoliin. Ranskalainen journalisti Olympe de Gouges julkaisi julistuksen naispuolisten kansalaisten oikeuksista viitaten siihen, että puolelta väestöä puuttui tasa-arvo.
Vuonna 1792 Mary Wollstonecraft julkaisi teoksen nimeltä Naisten oikeuksien puolustus, jossa hän kyseenalaistaa käsityksen, että naiset ovat olemassa vain miellyttääkseen miehiä. Hän piti miesten kontrolloiman naisten koulutuksen ja kasvatuksen yhdeksi merkittävimmiksi syistä rajoituksiin.
Feminismi 1800-luvulla
1800-luku oli äänioikeusliikkeen alkua naisten erittäin vilkkaan aktivismin ansiosta eri rintamilla Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Feminismi laajeni monelle elämän osa-alueelle aina kirjallisuudesta politiikkaan.
Kirjallisuus
1800-luvun alussa viktoriaanisen naisen imago oli vielä hyvin hallitseva ja ajan ideologian mukaan naiset kuuluivat yhteiskunnan yksityiseen osa-alueeseen, tarkoittaen usein pelkästään kotielämää. Tämä tarkoitti, että naiset olivat olemassa kodinhoitoa ja lapsia varten.
Tämä "naisellinen ihanne", jota kutsutaan myös kotirouvuudeksi, tuli esiin myös kirjallisuudessa. Tämän rinnalla myös feminismi sai jalansijaa kaunokirjallisissa kirjoissa. Naisten kurjuutta ja turhautumista kuvasivat muun muassa Jane Austen, Charlotte ja Anne Brontë.
Myös jotkut mieskirjailijat tunnistivat naisiin kohdistuvat epäoikeudenmukaisuudet romaaneissaan ja muissa teoksissaan. Tällaisia kirjailijoita olivat esimerkiksi George Meredith, George Gissing ja Thomas Hardy.
Yhdysvalloissa John Neal muistetaan ensimmäisenä naisten oikeuksien luennoitsijana. Hän osallistui naisten oikeuksien edistämiseen artikkeleilla, romaaneilla, julkisilla puheilla ja esseillä. Hän julisti sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaati äänioikeutta sekä parempaa koulutusta ja työoloja naisille.
Seneca Fallsin kongressi
Seneca Fallsin kongressi oli ensimmäinen naisten oikeuksia koskeva kongressi. Se pidettiin Seneca Fallsin kaupungissa New Yorkissa. Siellä sadat naiset (ja muutamat kymmenet miehet) kokoontuivat keskustelemaan naisten sosiaalisista, taloudellisista ja uskonnollisista oloista.
Kongressi kesti kaksi päivää, ja keskustelut koskivat naisten oikeuksia muiden feminististen ideoiden ohella. Tämä kongressi oli edelläkävijä naisoikeuskeskustelussa. Siihen osallistui pääosin naisia Yhdysvalloista, mutta myös muualta maailmasta. Kongressia on pidetty alkusysäyksenä feminismille aatteena.
Feminismin kehitys Suomessa
1800-luvun puoliväliin mennessä ei ollut juurikaan merkkejä muutoksesta poliittisessa tai yhteiskunnallisessa järjestyksessä naisten osalta. Eikä voida sanoa, että tuona aikana olisi ollut vielä kyse yhtenäisestä tunnistettavasta naisasiainliikkeestä.
Samaan aikaan naisellisen hyveen ja roolin painotus lisääntyi. Naisille määrättyä entistä jäykempää sosiaalista mallia ja sääntöjä kuvailtiin rajoittaviksi ja tukahduttaviksi. Lopulta tämä sysäsi alun organisoidummalle vastarinnalle.
Vuonna 1884 perustettiin ensimmäinen Suomen Naisyhdistys. Tätä ennen muita naisasiainliikkeitä oli perustettu jo ympäri Eurooppaa, kuten Ladies of Langham Place Iso-Britanniassa. Tuon ajan tunnetuin feministinen kirjailija Suomessa oli Minna Canth.
Minna Canth toi esiin naisia koskevia epäkohtia. Canth pyrki edistämään naisten ja tyttöjen koulutusmahdollisuuksia sekä uramahdollisuuksia. Hän välitti Suomeen Euroopassa levinneitä aatteita naisten tasa-arvon osalta.
Feminismin ensimmäinen aalto
1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku tunnetaan feminismin "ensimmäisenä aaltona", jolle on ominaista naisten äänioikeus, naisten koulutusmahdollisuudet, paremmat työolot ja virallisten sukupuoliroolien poistaminen.
Yhdysvalloissa ensimmäisen aallon feminismin katsottiin päättyneen Yhdysvaltojen perustuslain 19. lisäyksen (vuonna 1920) hyväksymiseen, minkä myötä naiset saivat äänioikeuden Yhdysvalloissa. Euroopassa Suomi oli ensimmäinen maa, joka myönsi naisille äänioikeuden vuonna 1906.
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) tasa-arvojärjestö UN Women kuvaa feminismin ensimmäistä aaltoa muunakin kuin pelkkänä äänioikeustaisteluna, vaikka poliittiset oikeudet olivatkin tuolloin asialistan kärjessä.
On myös hyvä huomioida, että feminismi on globaali aate, joka ei ole kehittynyt samaan tahtiin joka puolella maailmaa. Tämäkin artikkeli keskittyy lähinnä länsimaiseen feminismiin. Länsimaihin lasketaan lähinnä Euroopan maiden lisäksi Yhdysvallat ja Kanada.
Feminismin tarkka määritelmä on kiistanalainen, mutta on selvää, että kyseessä on sukupuolten väliseen tasa-arvoon keskittyvä aate, liike ja ajattelutapa. Feminismi voidaan jakaa myös erilaisiin osa-alueisiin ja alaryhmiin.
Feminismin ensimmäinen aalto kehittyi eri tahtiin ympäri maailmaa, johtaen lopulta toiseen aaltoon kohti tämän päivän feminismiä. Ensimmäisen aallon feminismi koski enemmän perusoikeuksien saamista naisille. Olihan näistä taisteltu jo pidemmän aikaa.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
